Sekoilu ilotulitteiden kanssa: Ruudin tilalle vaihdettiin vaivihkaa dynamiitin veroista räjähdettä

Sumotykki, Ässäpaukku, Teho Thunder ja muutama muu räjäyttelijöiden kestosuosikki on hyllytetty vain pari viikkoa ennen uutta vuotta. Kyse on maamme suurimman ilotuliteyrityksen Suomen Ilotulitus Oy:n raketeista, joita epäillään virheellisistä vaarallisuusluokituksista.

Pois vedettyjen viiden raketin lisäksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes löysi jo aiemmin marraskuussa ongelmia yhdeksästä Suomen Ilotulitus Oy:n tuotteesta. Laboratoriokokeiden mukaan raketit olivat erilaisia kuin mitä viranomaiselle oli alun perin ilmoitettu. Tehtaalla ilotulitteet olivat muuttuneet kevyemmiksi ja niiden avauspanosta oli suurennettu.

Tukes perui kahden raketin myyntiluvat. Kolmas kiellettiin kokonaan. Totaalikielto koskee postilaatikon räjäyttelijöiden peruspommia, jonka nimi on Iso Thunder King. Kyseessä on puolentoista euron halpispaukku, josta kuuluu erityisen kova jysäys.

Tukesin teettämän testin mukaan viime vuonna myydyissä Iso Thunder King -pommeissa oli niin voimakas panos, että raketti kuuluu samaan vaarallisuusluokkaan dynamiitin ja muiden räjähteiden kanssa. Viime vuoden erästä säilyneet pommit määrättiin palautettavaksi maahantuojalle.

Tänä vuonna Iso Thunder King -niminen tähtipommi on yhä kauppojen valikoimissa, mutta teho on vanhaa pommia pienempi.

Markkinoilta vedetyt tuotteet ovat suosituimpien rakettien joukossa – ne ovat niitä samoja, joita kaupitellaan joka vuosi markettien ja rautakauppojen auloissa.

Kuluttaja lähtee siitä, että kaikki kaupassa myytävät ilotulitteet ovat turvallisia ja määräysten mukaisia. Siksi rakettisekoilu herättää kysymyksen: Paljonko kaupoissa myydään määräysten vastaisia raketteja?

Laittomat raketit

Riihimäen perukoilla on teollisuusalue, jonka portin pielessä on ruostunut kyltti Varokaa räjähteitä. Kuoppaisen tien päässä, pitkän konttirivistön takana on parakki, jossa istuu rakettikohun alullepanija.

Jori Lahtonen on Helsingin Ilotulitustehdas Oy:n toimitusjohtaja. Hän tuntee alan pelisäännöt hyvin, sillä hän oli alan nimeämänä vastuuhenkilönä valmistelemassa ilotulitealaa sääntelevää EU-direktiiviä, joka astui voimaan 2010. Aiemmin hän on toiminut myös Suomen Ilotulitus Oy:n työntekijänä.

Kärhämässä on kyse sekä rahasta että periaatteesta. Räjähteiden kuljettaminen on kallista. Lahtosen mukaan jopa kolmasosa ilotulitealan kuluista tulee tavaran rahdittamisesta. Raketin vaarallisuusluokitus määrittää, miten kuljetus ja varastointi tulee järjestää.

”Väärillä luokituksilla yritys voi saada aikaan satojentuhansien eurojen vuosittaisen säästön”, Lahtonen sanoo.

Laiton raketti on halpa valmistaa ja sen näyttävyys on moninkertainen säännönmukaiseen rakettiin verrattuna. Kielletty pommi ei aiheuta suurta turvallisuusuhkaa yksittäiselle käyttäjälle.

”Sellainen raketti on vaan rahdin kuljettajalle ja myyjälle vähän vaarallisempi. Ja kaikkien määräysten vastainen”, Lahtonen sanoo.

Hän kuvaa tilannetta tiskin takana.

”Kaupassa voi olla seitsemän pahvilaatikollista väärin luokiteltuja raketteja, joista osa räjähtää kuin dynamiitti. Nettoräjähdysainetta on 20– 25 kiloa.”

Juuri tämän takia ilotulitealaa säädellään lailla: Viranomaisen on tiedettävä, millainen yhteisvaikutus raketeilla on. Jos määräyksistä luistetaan, lopputuloksena voi olla cocktail, jonka koostumusta kukaan ei tunne.

”Silloin ollaan äkkiä sellaisessa tilanteessa, että pelastuslaitos menee sammuttamaan erilaista tulipaloa kuin mitä siellä on”, Lahtonen sanoo.

Netistä löytyy paljon videoita ilotulitustehtaiden räjähdyksistä ja muista pienemmistä onnettomuuksista. Osa on vaatinut ihmishenkiä.

Tukes ei testaa

Laittomia raketteja olisi tuskin koskaan vedetty markkinoilta, elleivät Lahtoset olisi nostaneet asiasta meteliä. Isä Asko Lahtonen teki asiasta Kilpailuvirastolle ilmoituksen jo vuosi sitten. Sen jälkeen Tukesille tehtiin kuusi ilmoitusta, ennen kuin viranomainen päätti tutkia asian.

Keväällä Lahtonen toimitti Tukesille hollantilaisen laboratorion koetulokset: Yhdeksässä ilotulitteessa esiintyy turvallisuuspuutteita. Silti viranomainen antoi kaupankäynnin jatkua.

”Viime elokuussa huvilakauden päättäjäisten aikaan Pohjanmaan marketteihin lähti muutama tuhat kiloa väärin luokiteltua tavaraa. Turvallisuusmääräyksiä ei noudatettu”, Lahtonen sanoo.

”Tukes on ilmoittanut vastaavansa valvonnasta, mutta käytännössä he eivät sitä tee.”

Tukesin oma raportti valmistui vasta lokakuun lopussa. Se osoitti Lahtosen esittämät tiedot oikeiksi. Suomen Ilotulitus Oy oli myynyt raketteja, joiden avauspanoksen piti olla mustaruutia. Todellisuudessa panos oli vaihdettu Flash-massaksi.

”Ne ovat aivan eri tavaraa. Mustaruuti palaa, mutta Flash-massa räjähtää”, Lahtonen tiivistää.

Hän väittää hallussaan olevien asiakirjojen perusteella, että Tukesia on harhautettu järjestelmällisesti.

”Viranomaista varten on valmistettu oma prototyyppi, jossa on mustaruutia. Sen jälkeen tuotantoon on valmistettu jotain ihan muuta. Testattua tuotetta ei ole koskaan edes tuotu maahan.”

Yltäkylläisyystuote

Yli-insinööri Harri Roudasmaa vahvistaa, ettei Tukes ole testauttanut ilotulitteita laboratoriossa vuoden 2010 jälkeen. Siihen asti paukut testattiin Puolustusvoimien teknillisellä tutkimuslaitoksella.

Roudasmaan mukaan lokakuussa valmistuneen testiraportin saaminen vaati paljon byrokraattista ponnistelua. Siksi koetuloksia jouduttiin odottamaan peräti kymmenen kuukautta.

”Meillä ei ollut konseptia valmiina.”

Viranomaiselle kyse on myös priorisoinnista. Joka vuosi markkinoille tuodaan raketteja, joissa on liian lyhyet tulilangat, tai joiden lentoradat ovat vaarallisia.

”Ne ovat ehdottomasti meille pääasia. Tärkeintä on huolehtia käyttäjien turvallisuudesta. Kaikkea ei saa, vaikka laki sanoo, että meidän pitää valvoa”, Roudasmaa sanoo.

Hänen mukaansa viranomainen suuntaa testausvaransa esimerkiksi sähkötuotteisiin, joita käytetään laajasti päivittäisessä elämässä.

”Ilotulitteisiin, jotka ovat yhden yön yltäkylläisyystuote, on kohtuutonta suunnata viraston testausvaroja tässä taloudellisessa tilanteessa. Kuljetusluokitus ei ole kuluttajaturvallisuuden kannalta keskeinen kysymys.”

Roudasmaa myöntää, ettei viranomainen tiedä, kuinka monta vuotta markkinoilla myytiin määräysten vastaisia ilotulitteita. Hän ei myöskään pidä uskottavana väitettä, jonka mukaan ilotulitealan suurin kotimainen toimija on harhauttanut viranomaista järjestelmällisesti monen vuoden ajan.

”Meillä tämä asia on hoidettu tuotevalvontakysymyksenä. Jos poliisi nostaa jonkin aiheen esiin, sitä on syytä tonkia. Poliisilla on sellaiseen työhön paremmat edellytykset kuin meillä.”

Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja Kalervo Kaarre kiistää sähköpostitse kaikki yhtiötä vastaan esitetyt syytökset.

”Me emme ole johtaneet Tukesia harhaan. Suomen Ilotulitus Oy:n toiminta perustuu jo useita vuosikymmeniä vanhoihin ammattimaisiin perinteisiin. Me noudatamme tinkimättömästi Suomen lakeja, EU-säännöksiä sekä viranomaisten määräyksiä”, Kaarre kirjoittaa.