Katuvalvonta Kankaanpää -ryhmän perustaja: ”Jos yksikin likka raiskataan, niin täällä on sellainen ryhmä, että voi voi”

Kukaan ei tunnu tietävän, kuinka monta iskua vastaanottokeskuksiin on tehty.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Niinisalon vastaanottokeskuksen johtaja Antti Kivelä seisoo poltetun rakennuksen paikalla. Rauniot on raivattu pois turvallisuussyistä.

Kukaan ei tunnu tietävän, kuinka monta iskua vastaanottokeskuksiin on tehty.
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Sinä aamuna Antti Kivelä heräsi varhain. Oli joulukuun alku, ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa.

Luvassa olisi kiirettä.

Vain pari päivää aiemmin Kivelä oli valittu pakolaisten vastaanottokeskuksen johtajaksi Kankaanpään Niinisaloon. Tehtävään perehdyttäminen oli tapahtunut pikavauhtia edellisenä päivänä. Tänään ohjelmassa olisi uusien työntekijöiden työhaastatteluita ja iso pino muita hommia.

Ensin ehtisi juoda aamukahvit.

Kello 6.40 Kivelä latasi keittiössä kahvinkeitintä, kun puhelin soi. Linjalla oli tuttu poliisi.

”Täällä nyt yksi niistä teidän taloista palaa.”

Kivelä ei ollut uskoa korviaan.

”Onko mitään tehtävissä?” hän sai kysyttyä.

”Ei ole. Se palaa kivijalkaa myöten.”

Vartin päästä Kivelä oli jo matkalla.

Niinisaloon oli kerääntynyt pelastusviranomaisia ja yleisöä. Pakolaisten käyttöön oli varattu kolme tyhjää taloa, joista keskimmäinen paloi täydellä roihulla.

Kivelä katseli, kuinka liekit nuolivat kolmikerroksisen hirsirakennuksen räystäitä. Hänen mielessään vaihtelivat epäusko ja pettymys: olisivat nyt edes antaneet mahdollisuuden, ennen kuin vetävät maton jalkojen alta.

Vastaanottokeskuksen johtajan ensimmäinen työtehtävä oli tiedotustilaisuus. Sitä ennen pidettiin kriisikokous, johon osallistuivat maahanmuuttoviraston ja työnantajan edustajat.

”Jatkatko vielä?” oli heidän ensimmäinen kysymyksensä Kivelälle.

Hänen ei tarvinnut miettiä vastausta.

”Ilman muuta.”

Kenttä

Pari kuukautta myöhemmin Antti Kivelä seisoo paikalla, jossa talo paloi. Raunioiden kohdalla on lumen peittämä sorakenttä, jonka päihin on nikkaroitu laudasta kaksi jalkapallomaalia.

Aivan kuin ikävä muisto olisi haluttu raivata pois mielestä.

”Alueella liikkuu lapsia. Viranomaiset pitivät raunioita turvallisuusuhkana”, Kivelä sanoo.

Jäljelle jääneissä kahdessa talossa asuu nyt 76 turvapaikanhakijaa, irakilaisia lapsiperheitä.

Aluetta ympäröivä pihamaa näyttää rauhalliselta, mutta talojen nurkkiin on kiinnitetty sinisiä kylttejä, joissa on valvontakameran kuvia. Vastaanottokeskuksessa on ympärivuorokautinen valvonta.

Kivelä moikkaa ohi kävelevää Luay Adnania, joka toi vaimonsa ja viisi lastaan ensin Irakista Turkkiin, ja sieltä Euroopan halki Suomeen.

Sunniperheen poika Omar oli uhattu tappaa Bagdadissa.

Kaikkeen jo koettuun verrattuna asunto Niinisalossa on perheelle lottovoitto.

”Mister Antti, very very very nice okei”, Adnan sanoo kiireesti.

Hän on tallentanut älypuhelimeensa itse tekemänsä suomi-arabia sanakirjan, josta hän etsii sanoja. Oppiminen on hidasta. Kankaanpäässä pakolaiset viettävät valtaosan ajasta keskenään. Kaupungin keskustassa käydään ruokaostoksilla vain ohjaajan kanssa.

Huutelijat

Muukalaisten tulo on herättänyt Kankaanpäässä pelkoa ja vihaa.

Antti Kivelä on saanut niistä oman osansa. Entistä ammattiupseeria ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaa on esimerkiksi haukuttu maanpetturiksi.

Se ei tullut hänelle yllätyksenä.

”Tämä on perussuomalaisten vahvaa kannatusaluetta, josta löytyy jyrkkiä mielipiteitä.”

Joukko kankaanpääläisiä on allekirjoittanut adressin, jossa kunnalta vaaditaan lapsille koulukyytejä tai saattajaa koulumatkoille.

Facebookiin on perustettu ryhmiä. Katuvalvonta Kankaanpäässä on yli 500 jäsentä, Niinisalon ja Kankaanpään kantaväestön tukiryhmässä yli sata.

Ryhmien tarkoitus on tiedottaa siitä, mitä vastaanottokeskuksessa tapahtuu ja missä turvapaikanhakijat liikkuvat. Vastaanottokeskuksen turvallisuuspäällikkö selvittelee huhuja sitä mukaa, kun niitä ilmestyy nettiin:

Eilen S-Marketin hälyttimet alkoivat piipata. Olivatko pakolaiset siellä varastamassa tavaraa?

Eivät. Hälytys johtui kaupassa työskennelleestä rakennusmiehestä, joka oli kulkenut porteista väärään suuntaan.

Voiko maahanmuuttajia kieltää ostamasta puukkoja? ”On faktaa tietoa, että ostavat niitä, että loppuu hyllyiltä.”

Välillä epäluulot ovat purkautuneet tekoina.

Ennen joulua jotkut paikalliset asukkaat tunkeutuivat öisin kaljapäissään vastaanottokeskuksen alueelle huutelemaan, kunnes poliisi tai vartija hätisti heidät pois.

Antti Kivelän mielessä raja kulkee tulitikkujen raapimisen kohdalla.

”Ehkä olen lapsellisen hyväuskoinen. Mutta en voi vieläkään uskoa, että tulipalon sytyttäjä olisi Kankaanpäästä.”

Sitten hän sanoo jotain yllättävää.

”Kun Niinisalon vastaanottokeskuksesta järjestettiin tiedotustilaisuus paikkakunnan asukkaille, joukossa oli äänekästä uusnatsityyppistä porukkaa, jotka eivät olleet paikallisia.”

”Poliisin arvio oli, että näitä huutelijoita oli kokoontunut laajemmalta alueelta.”

Puuttuva koodi

Kuinka monta iskua vastaanottokeskuksiin on tehty tähän mennessä?

Kukaan ei tunnu tietävän tarkkaa lukua. Yksittäisten hyökkäysten tutkinta on annettu paikallispoliisin vastuulle. Yhteistä tiedotuskanavaa ei ole, ja vain pieni osa rasistisista rikoksista kirjataan poliisin rekisteriin.

Rikoslain mukaan rasistinen motiivi on rangaistuksen koventamisperuste. Poliisia on jo vuosia ohjeistettu käyttämään rikosilmoituksessa erillistä viharikoskoodia, jos teon motiivina on rasismi.

Poliisiammattikorkeakoulun tekemä tutkimus osoittaa, että viharikoskoodin käyttö on romahtanut. Vuonna 2008 koodia käytettiin 40 prosentissa rasistisissa rikostapauksista. Vuonna 2014 koodin käyttöaste oli enää 14 prosenttia.

Neljä vastaanottokeskuksiin kohdistuneista iskuista on jätetty kokonaan merkitsemättä: Ylivieskan ja Oulun polttopulloiskut. Siilinjärven savukranaatit. Niinisalon tuhopoltto.

Pienempien tihutöiden määrää voi vain arvailla.

Ei profilointia

Lumi on sotkenut kyltin. Tummansinisen pohjan keskeltä erottaa vain vaivoin tekstin.

POLIISI.

Kankaanpään poliisiasema on jykevä punatiilinen rakennus. Jossain sen uumenissa kootaan palapeliä, joka johtaa Niinisalon tuhopolton syyllisten jäljille. Työn edistymisestä ei kerrota talon ulkopuolelle. Tutkinnanjohtaja Sari Malinen ei suostu antamaan haastattelua.

Lounais-Suomen poliisipäällikkö Tapio Huttunen vahvistaa Antti Kivelän tiedon puhelimitse: kuntalaisia varten järjestetyssä tiedotustilaisuudessa huuteli todella joukko ulkopaikkakuntalaisia.

”He ovat kiertäneet Lounais-Suomen alueella muitakin samanlaisia tilaisuuksia. Heidän henkilöllisyytensä ovat meillä tiedossa.”

Millaiset sidokset näillä henkilöillä on nationalistisiin järjestöihin?

”En tiedä. Me emme ole profiloineet heitä”, Huttunen vastaa.

Tarkempaa profilointia ei ole tehty myöskään keskusrikospoliisissa. Apulaispäällikkö Tero Kurenmaa vetoaa taannoiseen Putin-rekisterin lempinimellä kulkeneeseen EPRI-rekisteriin, josta aiheutui iso kohu.

”Poliisilla ei ole nationalistirekisteriä. Me emme rekisteröi ihmisiä ilman rikosepäilyä.”

Tutkinnanjohtajan tehtävä on päättää, milloin esitutkintakynnys ylittyy. Vasta sen jälkeen kontaktit äärijärjestöihin voidaan tarkistaa.

”Ei riitä, että henkilö on esittänyt julkisesti epätoivottuja mielipiteitä.”

Poliisi ei siis ole voinut osoittaa, että huutelijat liittyvät rikokseen.

Mutta olisiko paikallispoliisilla edes rahkeita selvittää rikosta, jos teon taustalla vaikuttaisi valtakunnallinen verkosto?

Kurenmaan mielestä olisi.

”KRP:ssä ylläpidetään tilannekuvaa koko ajan, ja siinä ovat kaikki mukana.”

Keskusrikospoliisi tarjoaa paikallispoliisille tiedustelutukea, analyysitukea ja laboratoriopalveluita. Tarvittaessa paikallispoliiseja opastetaan olemaan yhteydessä toisiinsa.

”Ja kun mennään viharikospuolelle, pyydetään Supoltakin tietoa. Kaikkea ei tarvitse itse tehdä”, Kurenmaa sanoo.

Ennen joulua Poliisihallituksesta kerrottiin Seuralle, ettei vastaanottokeskuksiin tehtyjen iskujen kohdalla ole kyse järjestelmällisestä toiminnasta.

Kaikki kiinni jääneet olivat nuoria miehiä. Teot muistuttivat toisiaan, mutta kyse oli vain yksittäisten henkilöiden kännipäähänpistoista. Poliisi ei löytänyt yhteyksiä rasistisiin ääriliikkeisiin.

Silti Poliisihallituksen antama lausunto kuulostaa rohkealta.

Niinisalon tuhopolton kohdalla yhteyksiä ääriliikkeisiin ei ehkä ole todettu. Eipä tietenkään, koska niitä ei ole tutkittu.

Miksei KRP sittenkin ottaisi koko vyyhteä tutkittavakseen?

Epävirallinen valvoja

Torille on pysäköity punainen pakettiauto. Sen kuljettaja Mauri Laaksamo on yksi Katuvalvonta Kankaanpää -Facebook-ryhmän perustajista. Hän on luvannut kertoa, mitä paikkakunnalla ajatellaan vastaanottokeskuksen, eli VOKin, toiminnasta.

Toistaiseksi ryhmä ei toteuta käytännön katupartiointia, vaan toimii aiheesta kiinnostuneiden epävirallisena tiedotuskanavana.

Laaksamon mukaan joukko paikallisia yrittäjiä alkoi puhua pakolaisasiasta jo lokakuussa, ennen kuin Niinisalon VOKista tiedettiin mitään.

”Yhdessä päätettiin, että täällä ei ruveta riehuun. Ei tartte luulla, että arabit täällä rupee meille sanoon, mitä tehdään.”

Farkuissaan ja mustassa college-paidassaan Laaksamo näyttää tavalliselta pikkukaupungin suomirokkarilta. Tosiasiassa hän on miljoonaliikevaihtoa takovan kuljetusliikkeen omistaja ja perheellinen mies, joka on osallistunut Kankaanpään kunnallispolitiikkaan keskustan edustajana.

Ei siis mikään syrjäytynyt peräkammarin poika.

Laaksamosta tulee mieleen Suomen Kuvalehden tuore gallup, jonka mukaan joka neljäs suomalainen kannattaa katupartioita. Enää ei voi puhua yhteiskunnan ääriaineksista.

Omaa ajatteluaan Laaksamo selittää sukunsa miesten historialla.

”Mä olen varmasti helvetillinen rasisti, mä en voi sille mitään. Mut on kasvatettu eri tavalla kuin teidät siellä Helsingissä. Mun toinen vaari oli kapiainen, toinen asekätkijä, joka kuului suojeluskuntaan. Siitä voit itte miettiä, mikä on ollut kasvatus ja miltä pohjalta mennään.”

Suojeluskuntajärjestö oli aikanaan Suomen suurin kansalaisjärjestö, jolla oli suuri rooli maan itsenäistymisessä ja myöhemmin puolustusvoimien taustalla.

Hävityn sodan jälkeen valvontakomissio lakkautti suojeluskunnat fasistisena järjestönä.

Laaksamo sanoo olevansa huolissaan paikkakuntansa turvallisuudesta.

”Meillä on täällä kahdeksan kunnan alueella yksi poliisipartio. Jos 150 rättipäätä tulee torille riehumaan, ei siinä yksi auto pärjää.”

Laaksamo sanoo ymmärtävänsä, ettei tavallinen kansalainen voi lain mukaan jakaa kaduilla oikeutta.

”Niin kauan kun poliisi hoitaa hommansa, ei ole ongelmaa. Mutta jos ne eivät kykene, siihen pitää jollain lailla reagoida.”

Ryhmällä on jo suunnitelma valmiina: Tarpeen vaatiessa katupartiot lastataan pakettiautoihin, jotka alkavat kiertää kylillä. Voimaa on, ja sitä ollaan valmiita käyttämään.

”Jos yksikin likka raiskataan, niin täällä on sellainen ryhmä, että voi voi. Mä melkein löisin vetoa, ettei mene kauan, ettei vokissa olis yhtään ihmistä sisällä. Semmonen ryhmä menis ja heittäis kaikki pihalle. Semmonen touhu ei mua kiinnosta. Mutta mä tiedän sen, kun olen paikallinen.”

Voimattomat

Toistaiseksi Kankaanpäässä on tapahtunut joulukuun jälkeen vain yksi rikos, joka liittyy turvapaikanhakijoihin: Niinisalon tuhopoltto.

Mauri Laaksamo kertoo kuulleensa siitä autoradiosta aamulla matkalla töihin.

”Kukaan paikallinen ei tiedä siitä tulipalosta, enkä minäkään. Tyhmäähän se on omaisuutta tuhota. Mutta ehkä se teko kuvastaa kansalaisten tuntemuksia maahantunkeutujia kohtaan.”

Laaksamon mielestä yksi syy näihin tuntemuksiin on, että Maahanmuuttovirasto jyräsi päätöksellään kunnan itsemääräämisoikeuden yli. Kankaanpään kaupunginhallituksen ei annettu päättää vastaanottokeskuksen perustamisesta.

Joulukuun alussa tunnelma kuumeni uudelleen, kun kuntalaisille järjestettiin tiedotustilaisuus. Maahanmuuttoviraston edustaja ei saapunut lainkaan paikalle.

Paikalliset viranomaiset joutuivat yksin tuleen.

”Keitä tänne on tulossa?” asukkaat kysyivät tilaisuudessa.

”Me emme tiedä. Se kerrotaan vasta, kun bussit ovat jo matkalla”, viranomaiset vastasivat heille.

Laaksamo oli paikalla, hän istui yleisön joukossa. Myös hän muistaa, että takarivissä oli joukko ulkopaikkakuntalaista. Mutta vielä paremmin mieleen on jäänyt viranomaisten voimattomuus.

”Valtuusto ei ottanut vastuuta, Kivelä sanoi olevansa vokissa vain töissä. Poliisi pelkäsi enemmän meitä paikallisia kuin maahanmuuttajia. Ja maahanmuuttovirasto ei ollut edes paikalla.”

Hän ei edes yritä peitellä epäluottamustaan järjestelmää kohtaan.

”Onko meillä jotenkin kieroutunut tämä yhteiskunta? Lastensairaalaan ei löytynyt 18 miljoonaa euroa. Miten helvetissä pakolaisille voi löytyä yhtäkkiä 500 miljoonaa?”

Jyrkistä mielipiteistä huolimatta Laaksamo myöntää, ettei Niinisalon turvapaikanhakijoista ole toistaiseksi koitunut harmia kenellekään.

”Ei millään lailla. Mä olenkin sanonut kavereille, että siellä on kakaroita ja lapsiperheitä. Niiden pitää saada olla ihan rauhassa. Meidän tehtävä ei ole hyökätä kenenkään kimppuun.”

Laaksamo on itse asunut parikymmentä vuotta Bosnian muslimipakolaisten naapurina. Alkuvaiheessa hän auttoi naapurin Mustafaa ryhtymään yrittäjäksi. Nyt tämän firma työllistää kymmenen suomalaista.

”Meillä on täällä kaikenlaisia, neekereitäkin. Mutta he ovat oppineet tavoille, ei heistä ole meille mitään murhetta ollut.”

On pakko toivoa, että tästä eteenpäin asiat sujuisivat yhtä hyvin.

Katuvalvonta-ryhmän jäsenten joukossa on myös niitä, jotka tuntuvat vain odottavan tilaisuutta, että pääsisivät hyökkäämään pakolaisten kimppuun.

”Niitä on paljon täällä. Tämä on sellainen alue”, Mauri Laaksamo sanoo.

X