Kohuttu kuittipakko – pelkkää lumelääkettä harmaaseen talouteen
Seuran toimittaja testasi, miten kuitteja tarjotaan. Pian selvisi, ettei koko kuittihärdellillä ole juurikaan merkitystä.
Alkoholitarkastajat Ilkka Ripatti ja Jarmo Oresmaa käyvät läpi ravintolan papereita. Ne ovat kunnossa.
Jokin tässä mättää.
Olen kebab-pizzeriassa Helsingin Hämeentiellä. Tulin tänne 4,99 euron hintaisen pizzan takia, sillä näin halpa pizza haisee harmaalta taloudelta. Ravintola-alan etujärjestö (MaRa) on laskenut, että alle 6,50 euron pizzaa ei voi myydä, jos ravintola huolehtii velvoitteistaan.
Mutta mistä voin tietää, onko tilaamani Chicken hawai pizzat harmaan talouden tuotteita?
Maksan pizzat pankkikortilla. Myyjä ei tarjoa ostoksesta kuittia vaan joudun itse pyytämään sitä.
Se ei ainakaan ole hyvä juttu. Myyjä rikkoi juuri lakia. Vuoden 2014 alusta lähtien myyjät ovat velvoitettuja tarjoamaan oma-aloitteisesti kuittia asiakkaalle.
Pizzamies tulostaa kuitin maksukorttipäätteestä ja ojentaa sen minulle.
Se ei ole oikea kuitti. Oikean kuitin saa kassakoneesta.
Pyynnöstä myyjä tulostaa kuitin myös kassasta.
Pizzojen paistuessa vertailen kassan ja korttipäätteen kuitteja. Toisessa lukee ravintolan nimi, toisessa ihan muun yrityksen nimi. Osoitteet ovat samalla kadulla, eri taloissa. Myynnin kellonajat eivät täsmää.
Onko se merkki harmaasta taloudesta?
Satoja miljoonia häviää
Kuitinantopakko koskee kaikkia yrityksiä, joiden tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euroa. Jos kuittia ei anneta, yrittäjää uhkaa 300–1000 euron sakko.
Kuitinantopakossa on kyse harmaan talouden suitsimisesta.
Suomen kansainvälistyvä harmaa talous -selvityksessä vuodelta 2010 arvioitiin, että majoitus- ja ravitsemusalan volyymista 10 prosenttia on harmaata taloutta. Se vastaa 670 miljoonan euron liikevaihtoa. Alan harmaa talous tuotti vuodessa 260 miljoonaan euron veromenetykset ja 60 miljoonaan euron lakisääteisten vakuutusmaksujen menetykset.
Kuitinantovelvollisuuden ajatus on se, että sillä ehkäistään myyntiä, jota ei koskaan kirjata kassaan. Juuri kassan ohi myynti on ravintoala-alan oman selvityksen mukaan tyypillisin tapa kiertää veroja: mitä pienemmältä myynti näyttää, sitä vähemmän arvonlisäveroa ja välitöntä veroa ravintola joutuu maksamaan. Yli 90 prosenttia ravintola-alan veronkierrosta tapahtuu näin.
Lisäksi kolmannes epärehellisistä ravintoloitsijoista peukaloi eri tavoin kassaan kirjautuneita summia. Myyntiä voidaan jälkikäteen poistaa korjausnäppäimellä, myynnin palautuksena tai haittaohjelman avulla.
Runsas 10 prosenttia verohuijareista pitää kassalaatikkoa auki tai ei käytä ollenkaan kassakonetta.
Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikössä on tutkittu, että liian pieniä palkkoja maksavien, huonolla katteella toimivien ravintoloiden määrä on viime vuosina kasvanut.
”Kehityssuunta osoittaa kasvanutta riskiä harmaasta taloudesta”, yksikön johtaja Janne Marttinen sanoo.
Harmaata taloutta on edelleen eniten rakennusalalla, vaikka ala on tervehtynyt pahimmista päivistä. Seuraavaksi eniten sitä on juuri ravitsemusalalla. Myös parturi-kampaamot, kiinteistöpalveluala ja kuljetusala kärsivät harmaan talouden ilmiöistä.
Kataisen hallitus kirjasi ohjelmaansa harmaan talouden vastaisen taistelun. Toimintaohjelman avulla on tavoiteltu 300–400 miljoonan euron vuosittaisten verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen saamista valtiolle.
Susi laki
Kuittilaki on kuitenkin susi. Se ei ehkäise kassan ohi myyntiä tai muitakaan harmaan talouden ilmiöitä.
”Tavallinen kassakone ei takaa millään tavoin, että kassasta kirjanpitoon vietävät tiedot olisivat oikeita”, harmaata taloutta tutkiva verotusneuvos Markku Hirvonen sanoo.
Hirvosen mukaan kuitin antamisella olisi todellista merkitystä vasta silloin, jos kassakoneet olisivat tyyppihyväksyttyjä. Sellaisen laitteen manipulointi on vaikeaa, sillä kaikista kassatapahtumista tallentuu sähköinen loki kassan mustaan laatikkoon. Vain verottajalla on salakielisen lokin lukuavain ja lukuoikeudet.
Tyyppihyväksytty kassakone ei toki estä kaikkea vilppiä. Jos ostoa ei rekisteröidä tyyppihyväksyttyyn kassaan, se jää pimentoon. Tarkastajien työtä nämä kassat kuitenkin helpottaisivat ja nopeuttaisivat näissäkin tapauksissa.
”Tulisi helpommin esille, jos ravintola on hankkinut eri määrän ruokaa tai alkoholia kuin on myynyt”, Hirvonen sanoo.
Ruotsissa tyyppihyväksytyt eli sertifioidut kassakoneet tulivat pakollisiksi 2010.
Niiden vaikutusta arvioitiin käyttöönoton jälkeen tutkimuksella, jossa eliminoitiin mahdolliset taloussuhdanteen muutoksen vaikutukset verokertymään.
Ilmeni, että tyyppihyväksyttyjen kassojen käyttöönoton jälkeen ravintola-alan liikevaihto kasvoi yli viidellä prosentilla. Kasvanut liikevaihto tuotti valtion kassaan yli 367 miljoonaa euroa lisääntyneenä verotulona. Toisaalta alan konkurssit lisääntyivät 17 prosenttia.
Luvut kertovat siitä, että aikaisemmin pimeää myyntiä siirtyi kirjanpitoon sertifioitujen kassakoneiden ansiosta. Toisaalta epäterveesti toimivia yrityksiä kaatui, mikä kokonaisuudessaan tervehdytti ravintola-alaa Ruotsissa.
On arvioitu, että Suomessa tyyppihyväksyttyjen kassakoneiden käyttöönotto tuottaisi lisääntyneinä verotuloina 150 miljoonaa euroa.
Tällaiselle rahasummalle Suomessa kuitenkin käännettiin selkä, kun tyyppihyväksyttyjä kassalaitteita ei otettu käyttöön.
Tutut naamat
Kuitin antaminen on harmaan talouden kitkemisen kannalta tyhjä teko.
Se tulee kuitenkin kalliiksi.
Kuitin antamista valvoo nimittäin kolme eri viranomaista. Verohallinto käyttää viisi henkilötyövuotta tarkastuskäynteihin. Aluehallintoviraston tarkastajat valvovat kuitinantoa samalla kun tekevät perustehtäväänsä kuuluvaa alkoholivalvontaa anniskeluravintoloissa. Kuitinantovalvonta kuuluu myös poliisin tehtäviin.
Aluehallintoviraston ylitarkastaja Ilkka Ripatin arjessa kuitinannon tarkkailu on hankala juttu.
”Meidät tunnistetaan usein tarkastajaksi, kun menemme ravintolaan. On helppo laittaa kuittiteatteri pystyyn siksi aikaa, kun olemme paikalla”, Ripatti sanoo.
Tarkastajat käyvät usein ravintoloissa, joiden tasetiedot ja muut taloudenpidon tunnusluvut näyttävät hälyttäviltä. Lisäksi he tarkistavat paikkoja, joissa eivät vielä ole käyneet.
Juuri nyt Ripatti on menossa kollegansa ylitarkastaja Jarmo Oresmaan kanssa tarkastuskäynnille ravintolaan Helsingin Pasilassa. Kaksikko on tarkastanut ravintolan aiemminkin. Naamat ovat ravintoloitsijalle tutut.
Siksi he laittavat minut testaamaan kuitinantoa.
”Osta olut ja katso, saatko kuitin pyytämättä”, Ripatti ohjeistaa.
Käytännön testi
Menen baariin, ostan tiskiltä oluen, maksan pankkikortilla.
Baarimikko repäisee korttipäätteen suoltaman kuitin ja on heittämässä sitä roskiin.
”Saisinko kuitin”, pyydän. Baarimikon roskakoriin suunnannut käsi tekee täysikäännöksen ja ojentaa korttipäätekuitin minulle.
”Ei tätä vaan kassakuitin”, tarkennan.
Baarimikko on ymmällään. Omistaja tulee hätiin, näppäilee kassaa ja näyttää baarimikolle, miten laitteesta saadaan kuitti ulos.
Ei hyvä.
Samassa Ripatti ja Oresmaa kävelevät sisään. Miehet kassan takana jäävät rysän päältä kiinni kuittisähläyksestä.
Pyyhitään pois
Ravintoloitsija ei hätkähdä tarkastajien saapumista vaan pysyy rauhallisena ja asiallisena. Hän puolustautuu sanomalla, että baarimikkona toimi kokki.
”Etkö ole kokille kertonut, että pitää antaa kuitti? Kaikki kassaa käyttävät työntekijät pitää ohjeistaa siihen. Pääset nyt huomautuksella, mutta ensi kerralla voi tulla sakot”, Ripatti sanoo.
Minulta Ripatti haluaa tietää, löikö baarimikko-kokki oluen hintaa lainkaan kassaan ennen kuin pyysin kassakuittia.
Sitä en huomannut tarkkailla. Summa näkyi kyllä kassan näytöllä, mutta voi olla, että se oli vain näppäilty näkyville ilman, että sitä rekisteröitiin kassaan.
Tämä on Ripatin mukaan oleellinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.
Jos myyntiä ei lyödä kassaan, saatetaan olla tekemisissä harmaan talouden kanssa. Jos asiakas ei pyydä kassakuittia, kassan näytössä lukeva summa pyyhitään pois heti kun asiakas lähtee ostoksineen.
Esittelen Ripatille kuitit Chicken hawai -pizzasta, jonka ostin muutama päivä aiemmin.
Onko hälyttävää, että maksukorttipäätteen ja kassan kuiteissa on eri tietoja?
Ripatin mukaan ei välttämättä. Korttipäätekuitissa saattaa lukea yrityksen nimi ja kassakuitissa ravintolan nimi. Niin taitaa pizzerian tapauksessa olla.
”Mutta korttipäätteen kuitti ei kelpaa kuitiksi, sillä se saattaa olla yhteydessä mihin tahansa pankkitiliin”, Ripatti sanoo.
Ripatin mielestä myöskään viiden euron pizzasta ei suoraan voi vetää johtopäätöstä harmaasta taloudesta.
”Jos omistaja tinkii omasta palkastaan ja tekee itse ympäripyöreää päivää, voi pizzan hinnan pitää tavanomaista alempana.”
Alkoholitarkastajien näkökulmasta kuitinantopakko ei ole kitkenyt harmaata taloutta.
”Kyllä sitä vielä paljon on.”
Näennäistä symboliikkaa
”Myönnetään. Ei kuitinantopakko mikään autuaaksi tekevä asia ole. Mutta se on hyvä symbolinen juttu”, ravintola- ja matkailualaa edustavan MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi sanoo.
Mikä parasta: se ei tuota kustannuksia yrityksille. MaRa vastusti tyyppihyväksyttyjä kassakoneita juuri kustannussyistä.
”Ne olisivat kunniallisille yrityksille iso menoerä vailla hyötyä. Oikein toimivat joutuisivat maksumiehiksi, jotta epärehellistä kaveria voidaan valvoa.”
MaRassa ei myöskään innostuttu Ruotsin mallista, joka perustuu Aittoniemen mukaan kivikautiseen teknologiaan.
Alan edunvalvoja kiinnittää enemmän huomiota tyyppihyväksyttyjen kassojen aiheuttamiin kuluihin kuin siihen, että niiden avulla alalta häviäisi epätervettä kilpailua.
”Nyt on niin armottoman huonot ajat. Ei ole halua lähteä mukaan mihinkään, mikä maksaa”, Aittoniemi sanoo.
Tyyppihyväksytyt kassat on tähän mennessä otettu Ruotsin lisäksi käyttöön EU-maista Belgiassa, Kroatiassa ja Unkarissa.
Hyväntahtoiset hölmöt
Kuitinantolakia valmisteltiin Työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM). Ministeriö kuuli valmistelussa niiden alojen etujärjestöjä, joiden jäsenistöön laki vaikuttaisi. Kuultuina olivat muun muassa juuri MaRa sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK.
”Jos MaRa olisi ollut sitä mieltä, että tyyppihyväksytyt kassat ovat hyvä juttu, lain lopputulos voisi olla toinen”, hallitusneuvos Antti Riivari TEM:istä sanoo.
Pääsikö ravintola-ala siis sanelemaan, miten laki kirjoitetaan ja näin varmistamaan, että itselle ei tule kuluja? Samalla menetettiin verotulot, joita tyyppihyväksyttyihin kassoihin siirtyminen olisi yhteiskunnalle tuonut.
”Kyllä se vähän tällainen punnintahomma on ollut…” Riivari muotoilee.
Riivarin mielestä kuitinantopakko on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
”Lähdettiin tästä liikkeelle. Katsotaan, onko se tehokasta.”
Verohallinnossa ei vielä ole tietoa kuittipakon tehokkuudesta eli siitä, onko se vähentänyt pimeää myyntiä ja lisännyt yritysten tuottamaa verokertymää.
”Tällainen tutkimus on kyllä tarkoitus tehdä,” Verohallinnon Yritysveroyksikön ylitarkastaja Liisi Peltokorpi lupaa.
Ministeriön Riivari lohduttautuu:
”Pahimmillaan olisimme voineet tehdä laista hyvää tahtovien hölmöjen esityksen, joka ei palvelisi Verohallinnon valvontaa, mutta aiheuttaisi turhia kustannuksia.”
Joku voisi väittää, että kolme kuitinantoa tarkkailevaa viranomaistahoa, jotka nyt tarkkailevat kuitinantoa, joka ei kerro mistään, on turha kustannus.
Riivarin mielestä hölmöyden huippu olisi se, että yritysten olisi pakko investoida uusiin kassalaitteisiin, mutta niiden keräämää tietoa ei tarkastaisi kukaan.
”Valvonnan resursointi on tärkeä asia”, Riivari sanoo.
Sama meno jatkuu
”Tämä nyt on tällaista. Asiat ottavat aikansa”, Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön johtaja Janne Marttinen kuvaa tunnelmiaan vesitetyn kuittilain vuodesta.
Marttinen toivoo, että tyyppihyväksytyt kassakoneet tulisivat käyttöön. Eivät ne hänen mielestään ole yrityksille kovin suuri kustannus. Kassan leasing maksaa 50–90 euroa kuukaudessa, ja se on verovähennyskelpoinen kulu. Uusimmat kassat ovat pienin kustannuksin päivitettävissä sertifioiduiksi kassoiksi.
”Tyyppihyväksyttyihin kassoihin siirtymistä kannattaa selvittää jatkossa. Toivottavasti asia saa kannatusta seuraavalta hallitukselta.”
Selvittely varmistaa kuittiteatterille yhä uusia tuotantokausia.
Laatikko raollaan
Tämä näytös esitetään perjantai-iltana Helsinginkadulla.
Menen tyhjään baariin, tilaan tiskillä oluen.
Huomaan, että kassakoneen laatikko on jo valmiiksi raollaan. Ja todellakin, baarimikko naputtelee summan vain näytölle, ei rekisteröi sitä kassaan. Kuitin saan pyytämättä.
Korttipäätteen kuitin, en sitä oikeaa.