Koittivatko Hollywoodin lopun ajat? Näin elokuvien unelmatehdas kierrättää vanhat menestysleffansa
Jos televisiosta tuntuu tulevan pelkkiä uusintoja, vielä surullisempaa on meno Hollywoodin elokuvatuotannoissa. Asemiaan menettänyt unelmatehdas muokkaa vanhoista hittifilmeistä uusia vaihtoehtoisia versioita – lypsääkseen edes fanien rahat.
Vanhoista suosikkielokuvista on aina tehty uusia versioita, mutta nyt Hollywoodia ei haittaa edes alkuperäisjuonten muuttaminen. Studiot luottavat siihen, että uteliaisuus vetää ihmisiä katsomaan miten klassikko ”on pilattu”.
Sana Hollywood on saattanut aikojen saatossa muuttaa lievästi merkitystään. Siinä missä termillä tarkoitettiin alun perin Los Angelesin varsinaista Hollywoodin kaupunginosaa, jonka alueelle useimmat elokuvastudiot perustettiin, nykyään kyseessä on pikemmin kaikkea yhdysvaltalaista ison budjetin elokuvatuotantoa kuvaava käsite riippumatta siitä, missä nuo tuotantoyhtiöt maantieteellisesti sijaitsevat.
Oli miten oli, Hollywood elää paniikissa.
Historia toistaa itseään, ja Hollywood on jo kolmannen kerran kuilun partaalla. 1950-luvulla isojen teatterielokuvien asemaa viihdemaailman kuningastuotteena alkoi nakertaa joka kotiin tullut televisio.
1970-luvulta alkaen elokuva-alaa uhkasivat halvalla tuotetut ja kuvatut kotivideot.
Näistä ongelmista Hollywood pääsi puolivahingossa yli, usein jättipalkkioita nostaneiden näyttelijöiden tähdittämien ja kalleudellaan kilpailleiden hittielokuvien avulla.
Nyt suurta valkokangaselokuvaa uhkaa suoratoisto, Netflixin ja HBO:n kaltaiset nettijätit. Ne ovat pahasti niskan päällä sekä tv-sarjojen ja -elokuvien taiteellisessa laadussa että tulevaisuuden tulosnäkymissä.
Toinen uhka tulee idästä. Koronakriisin aikana Kiina meni elokuvatuotannoissa monilla mittareilla Hollywoodin ohi. Rahaa ja yleisömääriä tulee Kiina-tuotannoille yhä enemmän. Osittain tämä johtuu siitä, että kiinalaiset itse ovat katsojina alkaneet suosia aiempaa enemmän kotimaisia elokuvia länsimaisten sijaan.
Valmistuvien elokuvien määrässä kovin tekijä maailmalla on Intia: se johtaa kaikkia muita kirkkaasti.
Hollywood on 2010- ja 2020-luvulla taistellut pelkäämäänsä romahdusta vastaan aika epätoivoisilla keinoilla.
Ensimmäinen oli tekniikkaa: kolmiulotteisiksi mainostettujen 3D-elokuvien kolmas tuleminen etenkin lastenleffoissa. Hollywood on yrittänyt jo kaksi kertaa aiemminkin saada elokuvissakävijät tottumaan hankaliin katselulaseihin, eikä tämä kolmaskaan kerta onnistunut yhtään paremmin.
Toinen tekohengityskeino on teettää vanhoista hittileffoista joko uusintaversioita – tai tehtailla niille jatko-osan jatko-osia, niin pitkään kun katsojia riittää.
Parhaimmat tai pitkäikäisimmät ovat pyörineet ilonamme jo nelisenkymmentä vuotta. Samalla jatko-osien tehtailusta on tullut monimutkaisempi ja moniulotteisempi prosessi kuin alkuperäisteosten kehittämisestä.
Esitelläänpä nyky-Hollywoodin ansaintalogiikan ehkä räikein ilmentymä, Suomessakin tunnettu Halloween-leffasarja.
Vanhoihin elokuviin voidaan digitekniikalla lisätä vaikka kokonaan uusia kohtauksia – tai vaihtaa näyttelijöiden naamoja. © Tommi Tuomi
Halloween, tuo kauhun lypsylehmä
Lokakuussa täkäläisiin elokuvateattereihin saapui kieli pitkällä – ja poskessa – odotettu uutuus Halloween Kills.
Tuskin moni katsoja vannoutuneita faneja lukuunottamatta muistaa, kuinka mones sarjan osa tässä on kyseessä.
Halloween-kultti alkoi vuonna 1978, kun James Carpenter ohjasi pienen budjetin tuotantona erään modernin kauhuelokuvan kivijalkaklassikoista nimeltä Halloween – naamioiden yö.
Ei kulunut kuin kolme vuotta, kun katsojafanien uskollisuus testattiin elokuvalla Halloween II.
Se jatkaa tarinaa kirjaimellisesti juuri siitä samasta kohtauksesta, johon alkuperäinen elokuva päättyy.
Itse jatko-osa päättyy megalomaaniseen räjähdysnäytökseen, jonka oli tarkoitus lopettaa maskinaamaisen murhaajan Michael Myersin ja häntä karkuun juoksevan Laurie Stroden (Jamie Lee Curits) tarina kertaheitolla ja kunnolla.
Sarjaa kuitenkin jatkettiin pian elokuvalla Halloween III: Pahuuden yö (1982). Sitä tehdessä kunnioitettiin edellisen elokuvan ratkaisua lopettaa pääkonna.
Hollywoodin rahastajat päättivät muuttaa jatko-osat itsenäisten elokuvien sarjaksi, jossa hahmot ja aiheet vaihtelisivat joka kerta.
Yleisö kuitenkin kysyi elokuvan jälkeen pöyristyneenä, että missä oikein on Michael Myers. Joten elokuvassa Halloween 4 (1988) nähtiinkin jo englanninkielisen otsikon mukaisesti ”Michael Myersin paluu”.
Myers-sarja jatkui entiseen malliinsa osilla viisi ja kuusi (1989, 1995).
Mutta sen jälkeen tapahtui jotakin, mikä antoi varoituksen ilmiöstä, johon koko massaelokuvakulttuuri pian luisuisi. Jokaisen tarinan, hahmot ja menneet juonenkäänteet voi aina vaihtaa parempien tienestien toivossa.
Uusintaa ja uudelleenkirjoitusta
Halloween H20 (1998) päätti sekoittaa pakan oikein kunnolla. Jo ennen kolmatta elokuvaa kelkasta poistunut Curtis ja hänen hahmonsa Laurie palasivat takaisin päärooliin juoksemaan Michaelia karkuun.
Samalla käsikirjoittajat pyyhkivät elokuvan tarinasta kokonaan pois osat kolmosesta kuuteen.
Halloween osa 7:stä tuli siis näin ollen uusi versio Halloween osa 3:sta.
Tätä kutsutaan nimellä retcon (retroactive continuity). Se tarkoittaa, että tarinassa aiemmin tapahtuneita kohtia muokataan tai unohdetaan, jotta juoneen voidaan ympätä uusia katsojakoukkuja.
Seuraava Halloween, Resurrection (2002) oli suora jatko-osa H20:lle, eli sarjan neljäs osa – ja oikeassa elämässä kahdeksas versio.
Tämäkin vaikutti ilmeisesti liian yksinkertaiselta. Ohjaaja Rob Zombie alkoi seuraavaksi tehdä sarjasta uusintoja, remake-versioita. Näissä otetaan yksittäinen sarjan leffa ja kuvataan se uudelleen uusilla juonenkäänteillä.
Hänen ohjaamansa Halloween (2007) ja Halloween II (2009) korvasivat siis nimensä mukaisesti sarjan alkuperäiset aloituselokuvatkin.
Samalla Zombie sekoitti omaan ykkösosaansa prequel-aineksia eli kertoi myös, mitä hahmoille oli tapahtunut ennen elokuvan aikaa.
Prequel on väännös sanasta sequel eli jatko-osa, jossa pre-etuliitteellä ilmennetään ajassa edeltäviä tapahtumia.
Ja pitäkää hatuistanne kiinni, nyt mennään syvälle.
Seuraava osa sarjassa oli nimeltään Halloween (2018). Mutta kyseessä ei ollutkaan kolmas uusi versio alkuperäisestä osasta, kuten nimi antaisi ymmärtää.
Ei, tämä oli alkuperäisen ykkösen uusi suora jatko-osa, joka poisti kartalta sekä jo aiemmin pyyhityt osat 3–6 että Rob Zombien remaket ja vielä lisäksi myös aiemman kakkososan vuodelta 1981.
Näin ollen tässä jatkumossa jäljellä jäi alkuperäinen Halloween ja sen jatko-osa… Halloween.
Uusi osa toimi siis jollakin tavalla sarjan rebootina eli uudelleenkäynnistyksenä, joka yhdistää uusintoihin ja uudelleenkirjoituksiin tehtyjä lisäyksiä.
Halloween-elokuvasarja on mennyt moneen kertaan uusiksi: päähenkilöt ja heidän sukulaisuussuhteensa ovat vaihtuneet kesken kaiken kuin Kauniissa ja Rohkeissa. © Tommi Tuomi
Mikään ei ole juonessa pyhää
Suomalaisiin katsomoihiin nyt tullut Halloween Kills on jatko-osa Halloweenin jatko-osalle Halloween ja loogisesti vähintään kolmas erilainen versio Halloween kolmosesta – riippuen hieman laskentatavasta.
Eikä asian tragikoomisuutta vähennä alkuunkaan se, että katsojalla on täysi työ pysyä perässä, mitkä elementit tarinassa nykyisessä aikajatkumossa olivatkaan mukana ja mitkä eivät.
Vahvimpana esimerkkinä mainittakoon, että päähenkilö Laurie ja pahis Michael ovat osassa elokuvista keskenään sisaruksia – mutta eivät kaikissa.
Muuttuva aika tuo päivitystarpeita
Ikävä kyllä syheröksi muuttunut Halloween-sarja ei ole ainoa lajissaan.
Alan viimeinen normaalivuosi ennen koronaa kertoo paljon. Yksikään vuoden 2019 isoista menestysleffoista ei ollut niin sanotusti alkuperäisteos. Kymmenen kärjessä-listalta jokainen Hollywood-menestyjä kuului johonkin edelllämainituista jatkolypsykategorioista.
Vuoden 2020 lista on erilainen, koska kymmenen menestyneimmän leffan listalla on aasialaisten joukossa enää vain neljä Hollywood-filmiä.
Se, että tuottava amerikkalainen elokuva koostuu pääasiassa uudelleenlämmittelyistä, johtuu osittain myös aikojen ja tapojen muuttumisesta. Takavuosikymmenien elokuvasarjojen asenteet eivät aina istu enää tähän päivään.
Yleisö onkin vaatinut uusiin Tähtien sota – ja James Bond -elokuviin lisää muitakin kuin valkoisia ja miespuolisia hahmoja.
Yleisön paine ja muuttuva moraalikäsitys voi houkuttaa Hollywoodia muokkaamaan myös vanhoja elokuviaan. Ja koska rakastetut klassikot kuitenkin tuottavat edelleen rahaa, studioille voi tulla kiusaus tehdä niistä kokonaan uusia, paremmin uusille katsojapolville sopivia versioita.
Vieläkö Hollywood nousee?
Hollywood voi toki päästä pois itsekaivamastaan kuopasta, onhan se ennenkin kokenut ihmepelastuksia puolivahingossa.
1970-luvun lopulla Hollywoodin isot studiot alkoivat hyväksyä tappionsa ja luovuttaa. Tuotantoyhtiöt yrittivät toisinaan jopa hakeutua konkursseihin antamalla rahansa nuorille, kokeellisille ohjaajille joiden elokuvaideat olivat voitontavoittelun kannalta suorastaan pöhköjä.
Heihin kuuluivat muiden muassa Martin Scorsese, Robert Altman, Steven Spielberg ja Francis Ford Coppola.
Kaikkien yllätykseksi tämän taiteilijasukupolven epätodennäköiset menestyselokuvat pelastivat Hollywoodin. Unelmatehdas sai muutaman kymmenen vuoden jatkoajan.
Vain aika näyttää, toistuuko sama jossain muodossa nyt, ja uskaltaako Hollywood luopua suppeasta ja yksioikoisesta jatkoelokuvien kulttuuristaan.
Ennen vanhaan moni elokuva tehtiin jostain menestyskirjasta. Nykyisin Hollywood ottaa varman päälle ja hakee tähtihahmonsa mieluummin supersarjakuvista ja suosituimmista tietokonepeleistä. © Tommi Tuomi