Konkarirakentaja Kake arvioi asuntomessujen talot – yksi ylitse muiden

Entisen laulajan, nykyisen sisustussuunnittelijan Milla Alftanin pirteä ääni kuuluu radiosta, kun pujottelemme pakettiautolla tietyömaalla Vantaan Kivistössä.

Alftan kertoo Asuntomessujen radiomainoksessa sisustusvinkkejä. Konkarirakentaja, 71-vuotias Kauko ”Kake” Vall kuuntelee samalla, kun ajelee Volkkarillaan kohti messualuetta.

Vallit asuvat Kaken rakentamassa omakotitalossa. Hän on tehnyt sen tontilta kaadetuista puista, ja vuosikymmenet se on ollut rakas koti.

Jonain vuonna omakotitalo alkaa olla eläkeläisille turhan iso, jolloin Kake ja hänen vaimonsa Pirjo siirtyvät kerrostaloon.

Mutta se aika ei ole vielä. Tällä kertaa Vallit lähtivät vain katselemaan asuntomessuille. Eivät ostaakseen, vaan mielenkiinnosta.

Yksin kuusi omakotitaloa rakentanutta Kakea kiinnostaa, millaisia taloja nykyään tehdään, perinteisten lisäksi.

Melko monenlaisia, selviää pian.

Ryytimaa parvekkeella

Messualueella kerrostalot hallitsevat näkymää, vaikka suurin osa alueesta on asuntomessujen hengen mukaisesti pientaloja.

Yhden kerrostalon seinässä on katseen vangitseva grafiikka, jossa on yksinkertaistettuja piirroksia ajoneuvoista. Jopa Helsinki–Vantaan lentoasemalta tuodun alumiininkiiltoisen DC-3 -lentokoneen huomioarvo on hävitä iloiselle seinägrafiikalle.

Yksi messujen taloista on trendikkäästi puukerrostalo. Hotelleissa on usein niin sanottu juniorisviitti. Mutta tässä puukerrostalon asunnossa on senioriparveke.

Vallit katselevat hieman hymyillen suunnittelija Sarica Timbergin luomusta: tässäpä olisi asunto vaikka heidän senioripäivilleen, kun omakotitalosta joskus luovutaan.

”On viiniköynnöksiä, yrttejä ja oikea ryytimaa”, Timberg esittelee.

Parveke saa Pirjolta hyväksyvän lausunnon. Hyvältä näyttää. Myös Kake on tyytyväinen.

Suunnittelija muistuttaa, että seniorien määrä Suomessa kasvaa tulevina vuosina huimasti. Parempi siis ottaa asia huomioon jo nyt.

Talon asunnot ovat alle 50-neliöisiä kaksioita ja niissä riittää variaatioita. Sisustamassa ovat olleet Lahden muotoiluinstituutin sisustusarkkitehtiopiskelijat.

Senioriparvekkeelle tuo kontrastia samassa kerroksessa oleva ”Kiihko”. Se on kokeellinen asunto, jonka punertavat sävyt ja peilipinnat sopivat nimen kanssa yhteen kuin naula puuhun.

Kakea ja Pirjoa huone hymyilyttää, senioriparveke tuntuu olevan enemmän heidän mieleensä.

”Tämä on naisten suunnittelema. Sen vain huomautan”, messujohtaja Heikki Vuorenpää huikkaa.

”Tiedä sitten, onko se miehille suunniteltu.”

Asuntomessut tuntuvat pyrkineen trendikkyyteen. Alftanin lisäksi suunnittelijoissa mainitaan muitakin julkisuuden henkilöitä, Ellen Jokikunnaksesta lähtien.

Kävijöitä kehotetaan ottamaan alueesta kännykkäkuvia sosiaaliseen mediaan ja häshtäggäämään, eli merkitsemään niitä messuille.

Vallit eivät häshtäggää.

Tummaa puuta

Asuntomessut on kovin erikoinen ilmiö. Vuodesta toiseen johonkin päin Suomea ilmestyy kokonainen uusi asuinalue, yleensä keskelle ei mitään. Alueelle rakennetaan kymmeniä taloja, keskenään usein hyvinkin erilaisia. Sen jälkeen rakennuttajien tarkoitus on saada myydyksi jokainen neliö.

Tämän vuoden asuntomessut, järjestyksessä 45:nnet, järjestetään heinäkuun aikana Vantaan Kivistössä. Vuosikymmenen vaihteeseen mennessä Suomessa on jo 50 asuinaluetta, jotka on alunperin rakennettu messualueeksi.

Keravalaiset Vallit eivät ole asuntomessuihmisiä. He ovat aiemmin vierailleet messuilla ainoastaan Tuusulassa, vuosituhannen vaihteessa.

Pariskunta katselee taloja uteliaina.

”Perinteinen pientalo on erinäköinen kuin tämän päivän pientalo”, mainitsee messujohtaja Vuorenpää.

Se varmasti pitää paikkansa. Materiaali on monissa kuitenkin kovin perinteinen: puu on trendikästä. Sen käyttö tosin on kirjavaa. Nyt on muotia esimerkiksi käsitellä puu tummaksi. Se ei oikein sovi Vallien silmään.

”Me pidämme vaaleasta. Elämä on ihan tarpeeksi synkkää muutenkin”, Vallit kertovat.

Vallien 43 avioliittovuoden aikana yhteinen maku on ehtinyt hioutua sangen sopusointuiseksi.

Jämpti sauna

Vaikka olisi kuinka uutta ja erikoista, pitää rakenteiden toimia. Siksi hyviksi havaitut asiat säilyvät rakentamisessa sukupolvesta toiseen. Nykyään puurakentamisessa käytetään komposiitti- eli kerroslevyjä. Niistä puurakentamisen konkarikin pitää.

”Komposiitti ei elä niin kuin tavallinen puurakenne”, Kauko sanoo. Se on hyvä.

Vallit kiertävät talosta toiseen ja keskittyvät tunnelmaan. Se tuntuu olevan heille tärkeintä niin kauan, kun tekniikka toimii. Kierroksen varrella molemmat ovat hieman tyytymättömiä joihinkin ratkaisuihin.

Seuraavassa talossa, Vivolassa, ikkunankarmit työntyvät kauas ulos. Sekään ei innosta.

Kierroksen loppupuolelle mennessä yksi omakotitalo saa monia myönteisiä kommentteja. Se onkin spesiaalikohteita, Designer 13.

”Uutta puurakentamista”, Vuorenpää sanoo.

Talon korkeiden oleskelutilojen avaruus miellyttää Valleja. Samoin vaaleat värit.

Keittiön laaja työskentelytaso on Kaken mielestä muuten hieno, mutta hän kaipaisi laminaatin tilalle oikeaa tavaraa.

”Tämmöinen hieno talo, vielä kun olisi kiveä tämä taso.”

Pirjo pitää keittiön huomaamattomista kahvattomista kaapeista.

Sauna saa vanhan saunanrakentajan innostumaan. Tumma puu ei ole hänen mielestään hyvä, mutta muuten kaikki on kohdallaan: askelmien ja lauteiden korkeus, koko ja jopa kiukaan suojakaide.

”Se on tukeva. Monessa paikassa kaide on hempula.”

Ahdas mökkifiilis

Korkean puuomakotitalon kohdalla kohteessa Honka Savukvartsi Vallit pysähtyvät. Sen hiilijalanjälki on messujen pienin.

”Tässä tympii se, ettei ole räystäitä”, Kake sanoo.

Rouva on samaa mieltä: ”Eikö vieläkään muisteta, ettei tuommoisesta tule ikinä hyvä Suomen oloissa. Roiskii vedet suoraan seinille.”

Eikä se oikein heidän silmäänsäkään sovi. Ikkunalaudattomuus ja pystylaudoitus tekee korkeasta talosta omituisen pötikän.

Talo saa pariskunnan hieman ymmälleen. Ensinnäkin sen pitäisi olla hirttä, mutta hirsiä ei löydy. Seinien ulkopinnalla on lautaa.

Kake arvelee, että hirret ovat sitten sisällä. Mutta ei niitä sieltäkään löydy.

Varsinaisen hämmennyksen saa aikaan tilasuunnittelu. Tilaa ei nimittäin tunnu olevan.

Huoneet ovat pieniä ja matalia ja käytävät kapeita. Jo neljä ihmistä saa parveillessaan ruuhkan aikaan kapeikkoihin.

Pinta-alaa piisaa, mutta talo tuntuu sokkelolta. Kake ja Pirjo vaikuttavat hieman ahdistuvan.

”Ahdas on. Tulee mökkifiilis”, Kake sanoo.

”Koko huusholli on samaa väriä. Jotain sävyeroja saisi olla katossa ja seinissä”, toteaa Pirjo.

He poistuvat talosta pikaisesti kuljettuaan sen läpi. Alkaa käydä ilmeiseksi, että he etsivät talosta tunnelmaa enemmän kuin teknisiä ratkaisuja.

”Meillä on aika perinteinen maku”, Pirjo sanoo.

Musta muuttuu valkoiseksi

Kierroksemme lopussa on edessä hyvin tummanpuhuva omakotitalo, nimeltään Villa Kapee.

Menemme vielä kerran sisälle käväisemään, vaikka väri hieman mietityttää Valleja.

Yhtäkkiä musta muuttuu valkoiseksi. Kierroksen helmi on tässä.

Kake ja Pirjo jäävät katselemaan ihmeissään. Mustan talon uumenista löytyy raikkaan vaalea sisusta. Nyt on sitä avaruutta ja raikkautta, jota he ovat kaivanneet.

Pirjo ihastelee sitä, miten erilaiset vaaleat sävyt sopivat yhteen.

”On heti paljon pirteämpi, kun on erilaista puuta. Parrut tulevat katosta hienosti esille, kun on vaaleampi pohja.”

Kake nautiskelee myös väreistä ja avaruudesta ja katselee tyytyväisenä teknisiä ulottuvuuksia. Hän pysähtyy yläkerran jykevien kolmiomaisten ikkunankarmien kohdalle.

”Kotiin olen tehnyt vähän samanlaiset.”

Rouva vahvistaa asian.

”Hän tykkää tehdä vähän tällaisia erilaisia juttuja.”

Kymen ammattikorkeakoulusta valmistunut sisustusarkkitehti Hanna-Marie Naukkarinen kertoo, että musta kuori ja valkoinen sisus olivat koko talon idea, kun hän ja arkkitehti Jussi Hietalahti sitä suunnittelivat.

Vallit antavat palautetta, että kannatti ideoida.

”Ihan upea on!”

Talo on sopivasti viimeinen ennen poistumista. Kake ja Pirjo lähtevät tyytyväisinä. Viimeisin talo olisi heidän valintansa, jos valintoja pitäisi tehdä. Kyse tuntui olevan koko ajan tunteesta, ei tekniikasta. Ensivaikutelma ratkaisi paljon.”Makuasioita”, Pirjo sanoo useaan kertaan, kuin pahoitellen joitain kriittisiä arvioita.

Koti omin käsin

Kakella on ongelma. Hän puhuu siitä poistuessamme alueelta.

”Perustin yrityksen 26 vuotta sitten. Sen jälkeen on asiakaskunnasta tullut niin iso, ettei siitä oikein raaskisi luopua.”

Kake virnistää.

”Vai eivätkö he voi luopua minusta”, hän miettii.

Kun mies on rakentanut kuusi taloa ja satoja saunoja sekä tehnyt lukemattomia saneerauksia, homma alkaa olla tehty.

Asuntomessuillakin voi käydä rauhassa katselemassa asuntoja ihan mielenkiinnosta. Ja miettiä, millainen uusi koti voisi olla joskus tulevaisuudessa. Sitten joskus, kun omakotitalo vaihtuu kerrostaloon.

Enää Kaken ei tarvitse rakentaa. Edes omaa taloa.

On aikaa, jota viettää kumppanin kanssa kaikkien yli 40 vuoden jälkeen.

”Haluan nauttia vapaudesta.”

Niin sanoo Kake hymyillen, paiskaa jämäkästi kättä ja lähtee rouvineen autolla kohti Keravaa.

Siellä odottaa omin käsin tehty koti puutarhoineen.