Kuka maksaa, kun porot aiheuttavat vahinkoa? Suurin syyllinen on vuotava poronhoitolaki

Pihoja ja peltoja tärvelevät porot kuumentavat tunteita Kuusamossa. Äkäisimmät vaativat vapaan laidunoikeuden rajoittamista. Poronomistajien mielestä ajatus on mahdoton.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tunteet kuumenevat Kuusamossa, kun porot aiheuttavat vahinkoa.

Pihoja ja peltoja tärvelevät porot kuumentavat tunteita Kuusamossa. Äkäisimmät vaativat vapaan laidunoikeuden rajoittamista. Poronomistajien mielestä ajatus on mahdoton.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Heikki Lehtiniemi ja Tuomo Pulkkanen haluavat porot aitauksiin ympäri vuoden. Helena Hietarinta toimii tiedottajana Facebook-ryhmässä, jonka nimi on ”Poronhoitoon ei ole edellytyksiä eteläisellä poronhoitoalueella”. © Miikka Järvinen

”Rouva laittoi pihalle kukkia, mutta porot tulivat ja söivät kaiken. Poromiehet tulivat äimistelemään ja ehdottivat, että aidataan talo ja kukkapenkki, mutta erikseen. Olisihan se mahtavan näköinen”, kertoo Tuomo Pulkkanen, kuusamolainen karjankasvattaja ja maanviljelijä.

Pulkkanen laskee porojen aiheuttaneen kymppitonnin satovahingot neljän viime vuoden aikana.

”Pahinta oli se, kun seitsemän hehtaaria rehupeltoa syötiin kokonaan. Jouduin ostamaan paalattua heinää porojen syömän tilalle.”

Poronhoitoalueella poroilla on oikeus laiduntaa vapaasti maanomistuksesta riippumatta. Sama laki velvoittaa poronomistajia suojaamaan pihat ja viljelykset sekä korvaamaan porojen niille aiheuttamat vahingot. Asia on yksinkertainen, mutta vain paperilla.

”Poronomistajat vetoavat aina neuvotteluun ja sopimiseen, vaikka meillä on poronhoitolaki. Jos kaikki noudattaisivat sitä, tuhoilta vältyttäisiin. Ongelma on se, että käytännössä tuota lakia ei tarvitse noudattaa”, Pulkkanen sanoo.

Joukko kansalaisaktiiveja on ajanut poronhoitolain muutosta vapaan laiduntamisoikeuden kieltämiseksi ja porojen aitaamiseksi ympäri vuoden, saamelaisalueita lukuun ottamatta.

Poronomistajille tämä on punainen vaate.

Juha Kujala tarjoilee talvisin jokaiselle porolleen teollista rehua kilon päivässä. Lisäksi ne saavat kuivaheinää ja tuoreena paalattua heinää, sitä samaa, jota syötetään lehmille ja hevosille. © Miikka Järvinen

Tarhaporot

Poromies Juha Kujala lykkää rehukelkan poroaitauksen portista sisään. Innokkaimmat yrittävät syödä kuormasta, mutta Kujala puskee kelkan läpi tokan, joka asettuu poro kerrallaan siistiin riviin syömään kelkan pohjan läpi putoavaa rakeista rehua.

Tammi–huhtikuun ajaksi porot kootaan aitauksiin.

”Porot aidataan talveksi kahdesta syystä. Valtateillä on paljon liikennettä, ja Kuusamon alueella suurpetokanta on kasvanut viime vuosina”, Kujala sanoo.

Talvitarhausta Kuusamossa on harrastettu jo 1960–70 luvuilta lähtien. Entisaikaan tokkia paimennettiin ympäri vuoden luonnossa, mutta Kuusamon seudulla porotaloutta on jouduttu sopeuttamaan yhteen asutuksen leviämisen ja valtateiden rakentamisen kanssa.

Jos porot harhautuvat vapaana laiduntaessaan asutusten lähelle tai pelloille, ne käydään siirtämässä porokoiran avulla.

Tältä näyttää poroaita, jonka kunnostuksesta kuusamolainen rouva on riidellyt naapurinsa kanssa jo vuosia.  © Miikka Järvinen

Häiritty hautarauha

Kujala on tietoinen kitkasta porotalouden ja yksityisten maanomistajien välillä. Kansanedustajista muun muassa Tytti Tuppurainen (sdp) sekä oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) ovat ilmaisseet, että poronhoitolaissa voisi olla päivitettävää.

”En toivo, että poronhoitolakia mentäisiin avaamaan ja kirjoittamaan uudelleen. Poronhoito on tällä alueella ikiaikainen elinkeino.”

Porojen ympärivuotiseen tarhaamiseen Kujalan näkemys on selkeä.

”Täysin absurdi ajatus. Ei poroja voi täältä siirtää muualle, eikä poro pärjää aitauksessa ympäri vuoden. Jos poro aiheuttaa vahinkoja, paliskunta on korvausvelvollinen ja asia hoidetaan yhteistuumin. Siellä missä on poroja enemmän, maanviljelykset on aidattu. Jos poro menee aidatulle pellolle, siellä on veräjä auki tai aita rikki”, Kujala sanoo.

Totta tämäkin. Avoin veräjä on houkutellut kutsumattomia vieraita Kuusamon Ristikankaan hautausmaalle.

”Porot tulevat joka kevät ja syksy hautausmaalle syömään jäkälää, kun joku vieraista unohtaa käydessään portin auki. Olemme soitelleet poroisännälle ja käskeneet hakea eläimet pois. Välillä olemme hätistelleet poroja pois hautausmaalta kesätyöntekijöiden kanssa”, haudankaivaja Pasi Tyni kertoo.

Poroisännän vastuu

Juridinen vastuu porojen aiheuttamista vahingoista on poronomistajien paliskunnilla. Paliskunnan valitsema poroisäntä huolehtii yhteydenpidosta virkavallan ja kansalaisten kanssa.

Kuusamon Kallioluoman paliskunnan poroisäntä Sampo Siira pitää pihaporojen häätämistä lyhytnäköisenä ratkaisuna.

”Porot liikkuvat paljon, ja jos ne käydään häätämässä, ne ovat hetken päästä jossain muualla. Poro on siitä viisas, että se hakeutuu sinne, missä on läjässä ruokaa. Ymmärrän, että se oma mansikkamaa harmittaa. Olemme aidanneet myös kasvimaita, jos maanomistajan kanssa päästään sopimukseen”, Siira kertoo.

Ympärivuotista porojen aitaamista Siira ei kannata.

”Aitaaminen ei ole realistista. Poro liikkuu niin paljon ja käyttää ravinnokseen yli 300 kasvia. Sitä on mahdotonta korvata minkäänlaisella ruokinnalla”, Siira perustelee.

Osoittaako talvitarhauksen tarve siis, että poro ei selviä luonnossa ympäri vuoden?

”Ei pidä paikkaansa. Yritämme kerätä ne talveksi mahdollisimman tarkkaan aitaukseen, mutta aina niitä muutama luontoon jää. Kyllä porot lumesta selviävät, jos ne selviävät petojen kynsistä”, Siira vastaa.

Entä mitä poroisäntä ajattelee porojen ympärivuotisesta tarhaamisesta?

”Pienen poromäärän tarhaaminen voi onnistuakin, mutta elinkeinona tarhaaminen ei ole vaihtoehto”, Siira perustelee.

Poro- ja maataloudessa edut näyttävät olevan enemmän tai vähemmän vastakkain.

”Varmasti poromiehissäkin on niitä, jotka olisivat voineet hoitaa asiat paremmin. Porotalous on kuitenkin se, joka joutuu aina vetäytymään muun maankäytön tieltä. Kun rakennetaan tai tulee teollisuutta ja kaivoksia, porojen elintila supistuu”, Siira jatkaa.

Elintilan supistumista ovat kokeneet myös omakotitaloasukkaat ja viljelijät. Osuva juridinen termi voisi olla vaikkapa nurmirajaloukkaus tai rehukasvuston luvaton haltuunotto.

Maanviljelijä Heikki Kämäräinen otti viime keväänä kuvan ohrapellollaan laiduntavasta porotokasta. Hänen 170 peltohehtaaristaan vain 20 on aidattu. © Miikka Järvinen

Porot aiheuttavat vahinkoa kiistatta

Maanviljelijä Heikki Kämäräisen 350 lihanautaa syövät omilla pelloilla kasvatettua heinää ja ohraa. Viljelyksille aiheutuu porojen takia tuhansien eurojen tappiot joka vuosi.

”Pyysin uusille pelloille aitaa kevättalvella 2016. Poroisäntä lupasi sen, mutta mitään ei tapahtunut. Kesällä porot söivät neljä hehtaaria oraalle noussutta ohraa. Minä olin äkäinen, että pitääkö vahinko ensin tehdä ennen kuin saadaan aidat!”

Syödystä ohrasta olisi tullut neljä tonnia hehtaarilta, yhteensä 16 tonnia eli noin 12 tonnia kuivaviljaa. Kämäräinen joutui ostamaan saman verran tilalle 170 euron tonnihinnalla. Tappio oli noin 2 000 euroa.

Kämäräinen näyttää älypuhelimeltaan kuvan ohrapellosta. Etualalla on kymmensenttistä kasvustoa. Taustalla laiduntaa porotokka.

”Aamulla kun heräsin, tuollainen näky odotti. Sanoin poromiehille aika äkäisesti. Kyllä he tiedostavat ongelman. Nyt odotan, pitävätkö he lupauksensa aidan rakentamisesta.”

Kämäräinen soitti paliskunnan poroisännälle, joka hääti porot pois. Parin tunnin sisällä eläimet palasivat laiduntamaan. Sama leikki alkoi alusta.

”Kysyin poroisännältä, kuinka paljon sata poroa syö talviaitauksessa, meneekö paali heinää päivässä. No menee. Sanoin, että jos hän maksaa 50 euroa päivässä, annetaan sadan poron olla sillä lohkolla. Hän sanoi, että en minä sinun kanssa rupea”, Kämäräinen nauraa.

Pelko vaientaa

Kuusamossa poromiehiä jopa pelätään. Omakotitalomies suostuu haastatteluun vain nimettömänä. Kahvila ei käy, koska joku tuttu voi nähdä. Kohtaamme syrjäisellä parkkipaikalla.

Porot ovat perheelle jokakesäinen riesa. Tontin ympärillä ei ole aitaa, vaikka sitä on paliskunnalta pyydetty.

”Porot tulevat aamuyöstä pihalle syömään ja paskantamaan. Ulkotarhassa olevat koirani aloittavat haukunnan. Lapset heräävät, ja minun pitää lähteä ajamaan poroja pois. Koiria ne eivät pelkää vaan tulevat parin metrin päähän tarhasta. Ongelma poistuu pariksi tunniksi, ja sitten ne palaavat takaisin pihalle.”

Kun mies on ottanut yhteyttä poroisäntään tai poliisiin, porot on haettu pois, joskus samana, joskus seuraavana päivänä. Valittamisen kanssa mies on kuitenkin varuillaan.

”Olen työni puolesta ihmisten kanssa tekemisissä. Minut tunnetaan naamalta ja nimeltä. En halua menettää hyvää mainettani riitelemällä. Tiedän, että jos tämän kyseisen ammattiryhmän kanssa rupeaa vaikeaksi, ne osaavat tehdä asian sinullekin vaikeaksi.”

Vaikeaksi? Yksi poromiesten painostuskeino on Seuran haastattelemien kuusamolaisten mukaan koirien tappamisella uhkailu. Koirantappolupa on kirjattu poronhoitolain 42. pykälään:

”…poronomistaja ja poropaimen saavat oman paliskuntansa alueella tappaa isännättömän koiran, joka koirien kiinnipitoaikana tavataan ajamasta poroja niiden laitumella tai joka muuna aikana tavataan repimästä ajamaansa poroa.”

Silti omakotitalomies haluaa ymmärtää poronomistajia.

”Ymmärrän että poronhoito on joidenkin elinkeino. On julmaa ajatella, että porojen laiduntamiselle pitäisi olla maanomistajan lupa, tai että eläimet pitäisi aidata. Poromiehet kuitenkin omistavat karjansa, ja poroista täytyisi pitää huolta. Eläimistä ei saisi olla muille haittaa, vaan talojen pihat ja viljelykset pitäisi aidata.”

Kädet ylös

Rikoskomisario Risto Määttä tuntee poronomistajien ja porottomien kuusamolaisten välisen kitkan. Kun porot aiheuttavat vahinkoa pihoilla tai viljelyksillä, poliisin rooli on soittaa paliskunnan poroisännälle ja käskeä hakemaan eläimet pois.

”Aineellinen vahinko ja rikos ovat eri asia. Moni ajattelee, että porojen aiheuttamat vahingot kuuluvat poliisille, mutta kun ne eivät kuulu. Niitä varten on porovahinkojen arvioimislautakunta”, Määttä sanoo.

Mutta juuri nyt tuota lautakuntaa ei Kuusamossa ole. Sen puheenjohtajan on aiemmin valinnut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

”Kuusamosta emme ole pyynnöistä huolimatta saaneet ehdokkaita puheenjohtajaksi. Tilanne ei vastaa poronhoitolain henkeä ja tarkoitusta”, sanoo Timo Lehtiniemi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Ehdokkaat puheenjohtajaksi asettaa kaupungin maaseutuasiamies.

”Kuusamossa ei ole arvioimislautakuntaa. Kukaan ei lähde. Se on niin työlästä”, vahvistaa Kuusamon kaupungin maaseutuasiamies Laina Hekkala.

Poro tarvitsee talvisin ympärilleen puhdasta lunta, jota syömällä se saa tarvitsemansa juomaveden. © Miikka Järvinen

Maallikoiden tuomioita

Naapurikunnassa Posiolla lautakunta on saatu kootuksi. Kolmijäseniseen maallikkotuomioistuimeen kuuluu vahingon kärsineen edustaja, paliskunnan edustaja ja puheenjohtaja.

Karjankasvattaja Heikki Lehtiniemi on toiminut Posion arvioimislautakunnassa maatalouden edustajana.

”Lautakunta pyrkii sulkemaan pois kaikki muut vahingot, kuten talvituhot tai väärät viljelytekniikat. Sen jälkeen tehdään vahinkoarvio. Arvioimislautakunnat sovittelevat satovahinkojen määrää aina alaspäin. Vahingon kärsijöissä tällainen systeemi ei herätä minkäänlaista luottamusta”, Lehtiniemi sanoo.

Suurin ero maatalouden ja porotalouden välillä on Lehtiniemen mukaansiinä, että maataloutta ei voi harjoittaa hyödyntämällä toisen elinkeinon tuotantovälineitä, kuten peltoja ja metsiä.

”Poro ei tule pihalle tai pellolle aiheuttamaan vahinkoa vaan syömään. Laki ei ota huomioon tätä taloudellista hyötyä poronomistajille.”

Lainsuojattomat

Lapin aluehallintovirasto on se viranomainen, joka valvoo että paliskunnat noudattavat heille asetettuja velvollisuuksia. Valvonnasta vastaa Lapin läänineläinlääkäri Risto M. Ruuska.

”Syyttäjät tekevät poliisille tulleista tutkintapyynnöistä syyttämättäjättämispäätöksiä, koska ei ole näyttöä tahallisuudesta, vaikka vahinko on todellinen” Ruuska kertoo.

Pihalaiduntamisen syy on Ruuskan mukaan porojen tottuminen ihmiseen ja rehuruokintaan, koska poroja aidataan kolmasosa vuodesta.

”Porot ovat kesyyntyneet ja oppineet, että pihoilta saa ruokaa. Asia ei korjaannu millään muulla kuin sillä, että eläimet pannaan poronhoitoalueen eteläosissa aitauksiin tai aidataan pihat ja pellot. Muuten eläimet tulevat takaisin”, Ruuska sanoo.

Kuusamolainen rouva kanteli aluehallintovirastolle pihallaan laiduntaneista poroista. Lain mukaan paliskunta on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on häätänyt porot pois, vaikka ne palaisivat parin tunnin sisällä. © Miikka Järvinen

Käräjöinnin riski

Kuusamossa korvaukset jäävät paliskunnan ja vahingon kärsijän sopimuksen varaan, koska arvioimislautakuntaa ei ole.

Jos sopimusta ei synny, vaihtoehtona on käräjöinti. Hiljattain Ylitorniossa paliskunta määrättiin maksamaan viljelijälle 14 000 euron korvaukset porojen tekemistä vahingoista.

Kuusamolainen paliskunta taas tuomittiin aitaamaan karjankasvattajan peltoja sekä korvaamaan oikeudenkäyntikuluja 19 000 euron edestä.

Aitaaminen olisi maksanut paliskunnalle 17 000 euroa, mitä se piti vahinkoihin nähden kohtuutto- mana. Karjankasvattajalta vaadittiin 25 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvaamista, mutta oikeus päätti toisin.

Mitä me tästä opimme? Käräjöinti kannattaa, jos olet juristi. Mutta jos porot syövät mansikkamaasi, kannattaa harkita kahteen kertaan.

”Varmasti on yleisessä tiedossa, että arvioimislautakunta ei toimi. Maallikkotuomioistuin ei välttämättä ole tehtäviensä tasalla. Mutta jos lautakunnan päätöksestä valittaa oikeuteen, siinä on riski hävitä itse tuhansia euroja”, Ruuska huomauttaa.

Lue myös:

Kakkaa hiekkalaatikossa ja muut porojen aiheuttamat vahingot – 10 syytä, miksi porot tunkeutuvat ihmisten pihoille

Katso video: Näin heitetään suopunkia

X