Uusi tieto Alahärmän monsterionnettomuudesta: Uhrit jäivät turva-aidan alle

Jaa artikkeliTilaa Seura
Alahärmässä monsteriautosta irtosi pyörä. Loukkaantuneet jäivät teräksisen turva-aidan alle. © Jaakko Martikainen/Otavamedia
Alahärmän monsteriesityksessä katsoja pakeni henkensä kaupalla irronnutta jättirengasta.

Lähtötelineet rämähtävät alas, ja rivi moottoripyöriä syöksyy ärjäisten liikkeelle. Kuskit kaasuttavat ensimmäiseen mutkaan. Teräsaidan takana seisovat katsojat vetävät niskat kyyryyn, kun taivaalta sataa kuraa.

Vantaan Vauhtikeskuksessa on käynnissä koko perheen tapahtuma, MX-liigan motocrosskilpailut.

Ohi kaahaavat kuskit näyttävät suojavarusteissaan aikamiehiltä. Tosiasiassa he ovat vasta teinipoikia, joilla on vauhti verissä. Radan suurimmassa hyppyrissä pyörät lentävät kymmenen metrin ilmalentoja, joiden aikana ehtii pyyhkäistä ravat suojalasien pinnalta.

Ylämäen jälkeen rata tekee 90 asteen mutkan. Tässä kohtaa katsomon ja radan välissä ei ole aitaa. Vain mudasta liukas ulkokaarre, jonka takana seisoskelee uteliaita lapsiperheitä.

Matkarattaiden renkaat ovat uponneet sateen pehmentämään maahan. Matkaa radalle on kymmenisen metriä.

Siis 10 metriä eikä suoja-aitaa: Entä jos radalla menee jotain pieleen, ja alaikäinen kuski menettää ajopelinsä hallinnan? Jos prätkä sinkoutuu tänne, katsojat eivät ehdi millään alta pois.

Mutta niin ei tapahdu, ei ole ennenkään tapahtunut.

Vähän kauempana Mikko Korhonen katselee kilpailua perheensä kanssa. Kohta kolmevuotias Lassi-poika on löytänyt tähystyspaikan kuralätäköstä, missä hän seisoo polvia myöten.

”Me ollaan täällä katsomassa junnusarjoja. Ensi vuonna pojalle voidaan alkaa hankkia pyörää, jos kiinnostaa”, Mikko Korhonen sanoo.

Rata on hänelle tuttu. Samassa mutavellissä hän on itsekin kaasutellut monet kerrat.

”Olen harrastanut motocrossia Vantaan Moottorikerhossa. Tosin nyt on harrastuksesta muutaman vuoden tauko.”

Korhosella on omakohtaisia kokemuksia myös moottoriurheiluun liittyvistä riskeistä. Hän on ollut haaverissa, jonka takia vasen polvi jouduttiin leikkaamaan.

”Sellainen on tässä lajissa ihan normaalia.”

Katsomossa olo pikkulapsen kanssa ei pelota.

”En ole koskaan kokenut, että täällä olisi katsojana jotenkin turvatonta.”

Kilpailijat kaasuttavat turvallisesti ruutulipulle. Terassiravintolan makkarakojulle alkaa muodostua jonoa.

Pettävä turvallisuus

Road racing, drag racing, motocross, tractor pulling, drifting, monsteriautot, ralli… Lista vauhtilajeista on pitkä. Vuoden jokaiselle päivälle on tarjolla tapahtuma, joissa yleisö pääsee seuraamaan moottorin jyrinää lähietäisyydeltä.

Meitä houkutellaan katsomaan, kuinka kumi palaa ostarin parkkipaikalla.

Huippuunsa viritetyn menopelin ja yleisön välissä on lippusiima, jos sitäkään.

Joskus asiat menevät pieleen.

Pari viikkoa sitten Espanjassa tapahtui rallionnettomuus, jossa auto syöksyi väkijoukkoon tappaen kuusi katsojaa. Viron rallissa kuoli viime keväänä kolme. Kesäkuussa motocross-pyörä lensi aidan yli katsojan päälle Portlandissa Yhdysvalloissa. Syyskuussa 2014 monsteriauto syöksyi väkijoukkoon Hollannissa. Kolme katsojaa sai surmansa. Loukkaantuneita oli 28.

Ei Suomessakaan ole vältytty onnettomuuksilta.

Vuonna 1981 Autourheiluliitto AKK:n puheenjohtaja Raul Falin menehtyi Jyväskylän suurajoissa, kun itävaltalainen kuljettaja ajoi hänen ylitseen erikoiskokeen maalialueella. 90-luvulla Jyväskylän rallissa sattui vielä kaksi kuolonkolaria.

Viime elokuussa Alahärmässä sattui onnettomuus, jossa monsteriauton rengas irtosi ja iskeytyi väkijoukkoon. Seitsemän ihmistä loukkaantui. Heidän joukossaan oli viisivuotias poika, joka sai vakavia vammoja.

Jokaisen tällaisen onnettomuuden jälkeen esiin nousee sama kysymys: Olivatko turvajärjestelyt riittävät?

Moniottelija

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että tapahtuman järjestäjä vastaa yleisön turvallisuudesta.

Tähän asti järjestäjän on pitänyt ilmoittaa tapahtumasta etukäteen kunnan terveystarkastajalle, joka vastaavasti valvoo, että lakia noudatetaan. Viranomaisen hyväksyntä on eräänlainen tae siitä, että tapahtuman järjestäjä ymmärtää ja hallitsee riskit.

Käytännössä tarkastajan kanssa käydään läpi vain perusasiat: Että vaaratilanteiden varalle on tehty pelastussuunnitelma, ja että paikalla on riittävästi ensiapuhenkilökuntaa. Tarkkoihin yksityiskohtiin viranomaisella ei ole tapana puuttua. Siihen eivät aika ja rahkeet riitä, terveystarkastajan toimenkuva on niin laaja.

Sama virkamies saattaa valvoa kuntansa sisäilma-asioita, lähikaupan maitokaapin hygieniaa, leikkikentän ja tatuointistudion turvallisuutta. Lypsykilpailuja ja vauhtiurheilutapahtumaa.

Turvatoimet jäävät usein tapahtuman järjestäjän oman harkinnan varaan.

Moottoriurheilussa kansainvälisillä lajiliitoilla on omat turvallisuusstandardinsa, joiden takana on vuosikymmenten kokemus ja kansainvälinen yhteistyö. Mitä pienempi ja harvinaisempi laji on kyseessä, sitä ohuemmaksi turvallisuuskulttuuri muuttuu.

Härmän hirviö

Youtube-videolla näkyy punainen monsteriauto, joka kaasuttelee ruohokentällä. Yleisön joukossa näyttää olevan paljon lapsiperheitä. He seuraavat esitystä noin kymmenen metrin päästä, pakkautuneena metrin korkuista teräsaitaa vasten. Aidan yli sojottaa pieniä käsiä. Kännykkäkamerat kuvaavat piruetteja, joita monsteri piirtää kaasutellessaan autonromujen yli.

Alahärmän taivaalle nousee sankka pölypilvi.

Sitten pörinä lakkaa. Monsteri asettuu asemiin aukion toiseen päähän, ja paikalle ajetaan kuorma-auto. Monsteri kaasuttaa, kiihdyttää, lähestyy hyppyrin nokkaa – ja lentää kuorma-auton yli.

Tämä on aivan uusi temppu, shown kohokohta.

Ja aivan kohta siitä tulee valtakunnan ykkösuutinen.

Jokin menee pieleen alastulossa. Monsteriauton etuakseli ja renkaaseen kiinnitetty turvavaijeri katkeavat. 250-kiloinen eturengas lähtee pyörimään täyttä vauhtia eteenpäin.

Viisi sekuntia myöhemmin se saavuttaa yleisön.

Turva-aidat lentävät kuin kimppu risuja. Jostain kuuluu lapsen itkua.

Martti oli yksi katsojista, joka sattui renkaan kulkureitille. Hän ei halua kertoa kokemuksesta omalla nimellään, sen verran traumaattinen se oli.

”Kyllä se on melkoinen painajainen, kun juokset karkuun sellaista rengasta ja odotat, milloin se selkään tömähtää.”

Martti oli Alahärmän Power Truck Show -tapahtumassa kolmihenkisessä seurueessa. Turvallisuus oli mietityttänyt etukäteen sen verran, että seurue oli jättäytynyt suosiolla vähän taemmas.

Mutta rengas vyöryikin juuri sinne.

Kolmikko lähti heti pakoon. Muut pääsivät sivummalle. Martin akillesjänne oli katkennut neljä kuukautta aiemmin, joten hänelle liikkuminen oli vaikeaa.

”Lensin nurin sepelikkoon. Oikeaan käteen tuli verinirhaumia. Niitä oli kämmenselässä, olkapäässä ja kyynärpäässä.”

Pintahaavat saatiin hoidettua paikan päällä.

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Isä ja hänen viisivuotias poikansa loukkaantuivat pahiten. Poikaa hoidettiin monta päivää sairaalan teho-osastolla.

Tarinan ikävä puoli on tämä:

”He eivät jääneet renkaan alle, vaan turva-aidan alle”, Martti sanoo.

Dominoteoria

Kysymys: Mitä tapahtuu, kun viisi tonnia painava monsteriauto törmää päin metallista turva-aitaa?

Vastaus: Aita kaatuu.

Toistetaan testi sata kertaa. Lopputulos on aina sama.

Meksikossa oli käytössä samanlaiset teräsaidat vuonna 2013, kun monsteriauto syöksyi yleisön sekaan. Seitsemän ihmistä kuoli, 78 loukkaantui.

Samanlaista turva-aitaa näkyy myös Hollannin onnettomuuden videokuvissa syyskuulta 2014. Sillä kertaa monsteriauto tappoi kolme ihmistä.

Jos aitaelementit pysyvät kiinni toisissaan, ne lanaavat yleisön alleen. Jos liitokset lähtevät irti, aidankappaleet lentävät ympäriinsä kuin kranaatinsirpaleet.

Turva-aita ei vaikuta kovin turvalliselta.

Silti tällainen aita Alahärmään oli pystytetty. Miksi?

”Ei siihen varmaan mitään sen kummempaa määräystä ole. Jälkikäteen ajatellen se olisi voinut olla toisin”, Seinäjoen terveystarkastaja Harri Varis sanoo.

Hän on se viranomainen, joka oli tarkasti Alahärmän Power Truck Show -tapahtuman. Varis kävi paikalla edellisenä päivänä. Aikaa kului tunti paikkoja ja turvallisuusdokumentteja katsellessa. Mitään huomautettavaa ei löytynyt.

Lehtitietojen mukaan monsteriauto oli katsastettu ennen esitystä. Onnettomuustutkintaa johtava poliisi tai Harri Varis eivät kuitenkaan osaa sanoa, mitä se tarkoittaa.

”Me emme ota kantaa tekniseen puoleen. Se on jonkun muun tehtävä”, Varis sanoo.

Kenen?

”Ei ole tietoa. Onko se Autoliitto tai joku muu järjestö, joka huolehtii näistä?”

Monsteriautoshow on niin harvinainen tuttavuus, ettei siihen ole olemassa selviä viranomaisohjeita. Käytännössä turvallisuus jää tempun tekijän oman harkinnan ja amerikkalaisen lajiliiton suositusten varaan.

Alahärmässä ajoi kokenut kuljettaja, jonka ammattitaitoa ei ole syytä epäillä. Samalla on syytä muistaa, että monsterishown viehätys perustuu siihen, että auto viedään äärirajoille.

Rekka-auton yli hyppääminen oli uusi temppu.

Kuka voi taata, että auto selviää ehjänä sellaisesta ilmalennosta?

Onni onnettomuudessa

Onnettomuuden jälkeen Mikko Nukalan kännykkä piippaili ahkerasti. Alahärmän tapahtuman ja PTS Messut Oy:n puuhamies kertoo saaneensa onnettomuuden jälkeen vihapostia.

Tapahtumia on mietitty moneen kertaan. Asioita on käyty läpi myös onnettomuustutkintalautakunnan kanssa. Myös poliisi tutkii tapahtumia. Toistaiseksi ketään ei epäillä rikoksesta. Kukaan loukkaantuneista ei ole nostanut oikeusjuttua järjestäjää kohtaan.

Oikeastaan Alahärmässä kävi onni onnettomuudessa.

Monsteriauton esitys oli osa vuosittain järjestettävä kuljetusalan suurtapahtumaa. Viikonloppun aikana yleisölle tarjottiin monenlaista ohjelmaa: konsertteja, missikilpailuja ja autojen esittelyitä.

Onnettomuuspäivänä ohjelma oli myöhässä. Osa yleisöstä kyllästyi odotteluun ja poistui paikalta ennen monsteriautoesitystä.

”Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen aikataulun mukaan, onnettomuuspaikalla olisi ollut paljon, paljon enemmän ihmisiä”, Mikko Nukala sanoo.

Hänen mukaansa turvajärjestelyt tehtiin shown esittäjän toiveiden mukaan.

”Toimijoilla itsellään on näissä asioissa vakaa tieto ja taito. Sen mukaan rata oli tarkastettu. Turva-aidat ja -välit oli sen mukaan tehty.”

Tällä kertaa se ei riittänyt.

”En sano, että tässä on tehty virhe. Mutta varmaan turvallisuutta katsotaan tarkemmin ensi vuonna. Esteiden pitää olla niin rajut ja yleisön niin kaukana ettei tuollaista pääse tapahtumaan”, Nukala sanoo.

Käytännön toimenpiteet jäävät messujärjestäjän oman harkinnan varaan. Viranomaiselta Nukala ei vetoapua odota.

”Oma kokemus on, etteivät kunnan terveystarkastajien kyvyt välttämättä riitä tällaisiin asioihin. Heidän käytännön ymmärryksensä voi olla aika vähäistä käytännön asioissa. On mulla vähän kovempi kokemus tällaisiin vekottimiin ja turvallisuuteen”, vuosikymmeniä kuljetusalan yritystä pyörittänyt Mikko Nukala sanoo.

Valvonta etääntyy

Tänä syksynä hallitus jättää eduskunnalle esityksen, joka tähtää kuluttajaturvallisuuslain muutokseen. Uuden lain on määrä tulla voimaan jo ensi vuonna.

Siinä vastuu turvallisuudesta säilyy tapahtuman järjestäjällä, mutta lain valvonta halutaan siirtää pois kunnilta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin vastuulle.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema lakiluonnos on linjassa pääministeri Juha Sipilän (kesk) byrokratian karsimistalkoiden kanssa. Turvallisuusvalvonnan resurssit halutaan karsia puoleen nykyisestä.

”Tarkoitus on tehdä huomattavasti pienemmällä henkilöstöllä vaikuttavuudeltaan nykyistä parempaa valvontaa”, lakiluonnoksessa sanotaan.

Jos esitys menee läpi, kuluttajaturvallisuuden valvontaan käytetään jatkossa 16 henkilötyövuotta. Vertailun vuoksi esimerkiksi tupakkalain valvontaan käytetään 32 henkilötyövuotta.

Vaikkei turvallisuus lisääntyisikään, ainakin pelisäännöt yhdenmukaistuvat. Kuntien välisissä käytännöissä kun on havaittu suuria eroja.

Jatkossa Tukesin tehtävä on yhdenmukaistaa turvallisuusohjeita ja kehittää toimijoiden omavalvontaa. Kun valvonta keskitetään toimialoittain tietyille virkamiehille, laatu paranee.

Toinen kysymys on, miten teoria toteutuu käytännössä.

Jos uudistus menee läpi, tapahtuman järjestäjän ei enää tarvitse ilmoittaa terveystarkastajalle yleisötapahtumasta. Säännönmukaisten tarkastusten tilalle tulee pistokokeita. Valtakunnallinen verkosto lakkautetaan, ja tarkastajia istuu enää Helsingissä ja Rovaniemellä.

Vaaran turruttamat

Suomen Moottoriliiton puheenjohtaja Kurt Ljungqvist naurahtaa kuullessaan vireillä olevasta lakihankkeesta.

”En ole kuullutkaan tällaisesta uudistuksesta. No, valtionhallinto on mielenkiintoinen järjestelmä. Heiltä puuttuu vaakatason seuranta.”

Moottoriliitto on Suomessa merkittävä yleisötapahtumien järjestäjä. Moottoripyörä- ja moottorikelkkaurheilun lajiliittoon kuuluu melkein 30 000 jäsentä. Jäsenseurat järjestävät vuosittain parisataa kilpailua.

Moottoriliiton nokkamies pitää joka tapauksessa Tukesin kasvavaa roolia hyvänä asiana.

”Kuntien terveystarkastajien rooli ei ole ollut kovin aktiivinen. Oma kokemukseni on, että pelastuslaitos ottaa tarkemmin kantaa turvallisuusasioihin tapahtumapaikalla.”

Parin viime vuoden aikana Suomessa on tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta motocross-onnettomuutta. Uhrit olivat pyörän kuljettajia.

”Me emme missään mielessä hyväksy sitä, että onnettomuudet kuuluvat asiaan. Jokainen onnettomuus on kirosana”, Kurt Ljungqvist sanoo.

Hän kuuntelee esimerkin Vantaan Vauhtikeskuksesta, jossa lapsiperheet katsoivat motocross-kisaa ulkokaarteen äärellä.

”En osaa ottaa tarkemmin kantaa yksittäistapaukseen. Tietenkään katsomoa ei pitäisi sijoittaa riskialttiiseen paikkaan. Yleensä tällaiset asiat tarkastetaan aina ennen kilpailun alkua.”

Edes koulutus ei poista sitä, että ihmisten asenteissa on eroja. Joskus turvallisuuden parantamisessa törmätään asenteisiin.

”Osa harrastajista vähättelee tätä asiaa”, Ljungqvist sanoo.

Kun on lajia lähellä riittävän pitkään, vaaran tunteeseen voi turtua. Yleisökin haluaa nähdä aina vain lisää.

Seuraavan kerran hirviöauto loikkaa yleisötapahtumassa Helsingissä marraskuun puolivälissä.

Alahärmän monsteri ei ole mukana.

Lähtötelineet rämähtävät alas, ja rivi moottoripyöriä syöksyy ärjäisten liikkeelle. Kuskit kaasuttavat ensimmäiseen mutkaan. Teräsaidan takana seisovat katsojat vetävät niskat kyyryyn, kun taivaalta sataa kuraa.

Vantaan Vauhtikeskuksessa on käynnissä koko perheen tapahtuma, MX-liigan motocrosskilpailut.

Ohi kaahaavat kuskit näyttävät suojavarusteissaan aikamiehiltä. Tosiasiassa he ovat vasta teinipoikia, joilla on vauhti verissä. Radan suurimmassa hyppyrissä pyörät lentävät kymmenen metrin ilmalentoja, joiden aikana ehtii pyyhkäistä ravat suojalasien pinnalta.

Ylämäen jälkeen rata tekee 90 asteen mutkan. Tässä kohtaa katsomon ja radan välissä ei ole aitaa. Vain mudasta liukas ulkokaarre, jonka takana seisoskelee uteliaita lapsiperheitä.

Matkarattaiden renkaat ovat uponneet sateen pehmentämään maahan. Matkaa radalle on kymmenisen metriä.

Siis 10 metriä eikä suoja-aitaa: Entä jos radalla menee jotain pieleen, ja alaikäinen kuski menettää ajopelinsä hallinnan? Jos prätkä sinkoutuu tänne, katsojat eivät ehdi millään alta pois.

Mutta niin ei tapahdu, ei ole ennenkään tapahtunut.

Vähän kauempana Mikko Korhonen katselee kilpailua perheensä kanssa. Kohta kolmevuotias Lassi-poika on löytänyt tähystyspaikan kuralätäköstä, missä hän seisoo polvia myöten.

”Me ollaan täällä katsomassa junnusarjoja. Ensi vuonna pojalle voidaan alkaa hankkia pyörää, jos kiinnostaa”, Mikko Korhonen sanoo.

Rata on hänelle tuttu. Samassa mutavellissä hän on itsekin kaasutellut monet kerrat.

”Olen harrastanut motocrossia Vantaan Moottorikerhossa. Tosin nyt on harrastuksesta muutaman vuoden tauko.”

Korhosella on omakohtaisia kokemuksia myös moottoriurheiluun liittyvistä riskeistä. Hän on ollut haaverissa, jonka takia vasen polvi jouduttiin leikkaamaan.

”Sellainen on tässä lajissa ihan normaalia.”

Katsomossa olo pikkulapsen kanssa ei pelota.

”En ole koskaan kokenut, että täällä olisi katsojana jotenkin turvatonta.”

Kilpailijat kaasuttavat turvallisesti ruutulipulle. Terassiravintolan makkarakojulle alkaa muodostua jonoa.

Pettävä turvallisuus

Road racing, drag racing, motocross, tractor pulling, drifting, monsteriautot, ralli… Lista vauhtilajeista on pitkä. Vuoden jokaiselle päivälle on tarjolla tapahtuma, joissa yleisö pääsee seuraamaan moottorin jyrinää lähietäisyydeltä.

Meitä houkutellaan katsomaan, kuinka kumi palaa ostarin parkkipaikalla.

Huippuunsa viritetyn menopelin ja yleisön välissä on lippusiima, jos sitäkään.

Joskus asiat menevät pieleen.

Pari viikkoa sitten Espanjassa tapahtui rallionnettomuus, jossa auto syöksyi väkijoukkoon tappaen kuusi katsojaa. Viron rallissa kuoli viime keväänä kolme. Kesäkuussa motocross-pyörä lensi aidan yli katsojan päälle Portlandissa Yhdysvalloissa. Syyskuussa 2014 monsteriauto syöksyi väkijoukkoon Hollannissa. Kolme katsojaa sai surmansa. Loukkaantuneita oli 28.

Ei Suomessakaan ole vältytty onnettomuuksilta.

Vuonna 1981 Autourheiluliitto AKK:n puheenjohtaja Raul Falin menehtyi Jyväskylän suurajoissa, kun itävaltalainen kuljettaja ajoi hänen ylitseen erikoiskokeen maalialueella. 90-luvulla Jyväskylän rallissa sattui vielä kaksi kuolonkolaria.

Viime elokuussa Alahärmässä sattui onnettomuus, jossa monsteriauton rengas irtosi ja iskeytyi väkijoukkoon. Seitsemän ihmistä loukkaantui. Heidän joukossaan oli viisivuotias poika, joka sai vakavia vammoja.

Jokaisen tällaisen onnettomuuden jälkeen esiin nousee sama kysymys: Olivatko turvajärjestelyt riittävät?

Moniottelija

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että tapahtuman järjestäjä vastaa yleisön turvallisuudesta.

Tähän asti järjestäjän on pitänyt ilmoittaa tapahtumasta etukäteen kunnan terveystarkastajalle, joka vastaavasti valvoo, että lakia noudatetaan. Viranomaisen hyväksyntä on eräänlainen tae siitä, että tapahtuman järjestäjä ymmärtää ja hallitsee riskit.

Käytännössä tarkastajan kanssa käydään läpi vain perusasiat: Että vaaratilanteiden varalle on tehty pelastussuunnitelma, ja että paikalla on riittävästi ensiapuhenkilökuntaa. Tarkkoihin yksityiskohtiin viranomaisella ei ole tapana puuttua. Siihen eivät aika ja rahkeet riitä, terveystarkastajan toimenkuva on niin laaja.

Sama virkamies saattaa valvoa kuntansa sisäilma-asioita, lähikaupan maitokaapin hygieniaa, leikkikentän ja tatuointistudion turvallisuutta. Lypsykilpailuja ja vauhtiurheilutapahtumaa.

Turvatoimet jäävät usein tapahtuman järjestäjän oman harkinnan varaan.

Moottoriurheilussa kansainvälisillä lajiliitoilla on omat turvallisuusstandardinsa, joiden takana on vuosikymmenten kokemus ja kansainvälinen yhteistyö. Mitä pienempi ja harvinaisempi laji on kyseessä, sitä ohuemmaksi turvallisuuskulttuuri muuttuu.

Härmän hirviö

Youtube-videolla näkyy punainen monsteriauto, joka kaasuttelee ruohokentällä. Yleisön joukossa näyttää olevan paljon lapsiperheitä. He seuraavat esitystä noin kymmenen metrin päästä, pakkautuneena metrin korkuista teräsaitaa vasten. Aidan yli sojottaa pieniä käsiä. Kännykkäkamerat kuvaavat piruetteja, joita monsteri piirtää kaasutellessaan autonromujen yli.

Alahärmän taivaalle nousee sankka pölypilvi.

Sitten pörinä lakkaa. Monsteri asettuu asemiin aukion toiseen päähän, ja paikalle ajetaan kuorma-auto. Monsteri kaasuttaa, kiihdyttää, lähestyy hyppyrin nokkaa – ja lentää kuorma-auton yli.

Tämä on aivan uusi temppu, shown kohokohta.

Ja aivan kohta siitä tulee valtakunnan ykkösuutinen.

Jokin menee pieleen alastulossa. Monsteriauton etuakseli ja renkaaseen kiinnitetty turvavaijeri katkeavat. 250-kiloinen eturengas lähtee pyörimään täyttä vauhtia eteenpäin.

Viisi sekuntia myöhemmin se saavuttaa yleisön.

Turva-aidat lentävät kuin kimppu risuja. Jostain kuuluu lapsen itkua.

Martti oli yksi katsojista, joka sattui renkaan kulkureitille. Hän ei halua kertoa kokemuksesta omalla nimellään, sen verran traumaattinen se oli.

”Kyllä se on melkoinen painajainen, kun juokset karkuun sellaista rengasta ja odotat, milloin se selkään tömähtää.”

Martti oli Alahärmän Power Truck Show -tapahtumassa kolmihenkisessä seurueessa. Turvallisuus oli mietityttänyt etukäteen sen verran, että seurue oli jättäytynyt suosiolla vähän taemmas.

Mutta rengas vyöryikin juuri sinne.

Kolmikko lähti heti pakoon. Muut pääsivät sivummalle. Martin akillesjänne oli katkennut neljä kuukautta aiemmin, joten hänelle liikkuminen oli vaikeaa.

”Lensin nurin sepelikkoon. Oikeaan käteen tuli verinirhaumia. Niitä oli kämmenselässä, olkapäässä ja kyynärpäässä.”

Pintahaavat saatiin hoidettua paikan päällä.

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Isä ja hänen viisivuotias poikansa loukkaantuivat pahiten. Poikaa hoidettiin monta päivää sairaalan teho-osastolla.

Tarinan ikävä puoli on tämä:

”He eivät jääneet renkaan alle, vaan turva-aidan alle”, Martti sanoo.

Dominoteoria

Kysymys: Mitä tapahtuu, kun viisi tonnia painava monsteriauto törmää päin metallista turva-aitaa?

Vastaus: Aita kaatuu.

Toistetaan testi sata kertaa. Lopputulos on aina sama.

Meksikossa oli käytössä samanlaiset teräsaidat vuonna 2013, kun monsteriauto syöksyi yleisön sekaan. Seitsemän ihmistä kuoli, 78 loukkaantui.

Samanlaista turva-aitaa näkyy myös Hollannin onnettomuuden videokuvissa syyskuulta 2014. Sillä kertaa monsteriauto tappoi kolme ihmistä.

Jos aitaelementit pysyvät kiinni toisissaan, ne lanaavat yleisön alleen. Jos liitokset lähtevät irti, aidankappaleet lentävät ympäriinsä kuin kranaatinsirpaleet.

Turva-aita ei vaikuta kovin turvalliselta.

Silti tällainen aita Alahärmään oli pystytetty. Miksi?

”Ei siihen varmaan mitään sen kummempaa määräystä ole. Jälkikäteen ajatellen se olisi voinut olla toisin”, Seinäjoen terveystarkastaja Harri Varis sanoo.

Hän on se viranomainen, joka oli tarkasti Alahärmän Power Truck Show -tapahtuman. Varis kävi paikalla edellisenä päivänä. Aikaa kului tunti paikkoja ja turvallisuusdokumentteja katsellessa. Mitään huomautettavaa ei löytynyt.

Lehtitietojen mukaan monsteriauto oli katsastettu ennen esitystä. Onnettomuustutkintaa johtava poliisi tai Harri Varis eivät kuitenkaan osaa sanoa, mitä se tarkoittaa.

”Me emme ota kantaa tekniseen puoleen. Se on jonkun muun tehtävä”, Varis sanoo.

Kenen?

”Ei ole tietoa. Onko se Autoliitto tai joku muu järjestö, joka huolehtii näistä?”

Monsteriautoshow on niin harvinainen tuttavuus, ettei siihen ole olemassa selviä viranomaisohjeita. Käytännössä turvallisuus jää tempun tekijän oman harkinnan ja amerikkalaisen lajiliiton suositusten varaan.

Alahärmässä ajoi kokenut kuljettaja, jonka ammattitaitoa ei ole syytä epäillä. Samalla on syytä muistaa, että monsterishown viehätys perustuu siihen, että auto viedään äärirajoille.

Rekka-auton yli hyppääminen oli uusi temppu.

Kuka voi taata, että auto selviää ehjänä sellaisesta ilmalennosta?

Onni onnettomuudessa

Onnettomuuden jälkeen Mikko Nukalan kännykkä piippaili ahkerasti. Alahärmän tapahtuman ja PTS Messut Oy:n puuhamies kertoo saaneensa onnettomuuden jälkeen vihapostia.

Tapahtumia on mietitty moneen kertaan. Asioita on käyty läpi myös onnettomuustutkintalautakunnan kanssa. Myös poliisi tutkii tapahtumia. Toistaiseksi ketään ei epäillä rikoksesta. Kukaan loukkaantuneista ei ole nostanut oikeusjuttua järjestäjää kohtaan.

Oikeastaan Alahärmässä kävi onni onnettomuudessa.

Monsteriauton esitys oli osa vuosittain järjestettävä kuljetusalan suurtapahtumaa. Viikonloppun aikana yleisölle tarjottiin monenlaista ohjelmaa: konsertteja, missikilpailuja ja autojen esittelyitä.

Onnettomuuspäivänä ohjelma oli myöhässä. Osa yleisöstä kyllästyi odotteluun ja poistui paikalta ennen monsteriautoesitystä.

”Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen aikataulun mukaan, onnettomuuspaikalla olisi ollut paljon, paljon enemmän ihmisiä”, Mikko Nukala sanoo.

Hänen mukaansa turvajärjestelyt tehtiin shown esittäjän toiveiden mukaan.

”Toimijoilla itsellään on näissä asioissa vakaa tieto ja taito. Sen mukaan rata oli tarkastettu. Turva-aidat ja -välit oli sen mukaan tehty.”

Tällä kertaa se ei riittänyt.

”En sano, että tässä on tehty virhe. Mutta varmaan turvallisuutta katsotaan tarkemmin ensi vuonna. Esteiden pitää olla niin rajut ja yleisön niin kaukana ettei tuollaista pääse tapahtumaan”, Nukala sanoo.

Käytännön toimenpiteet jäävät messujärjestäjän oman harkinnan varaan. Viranomaiselta Nukala ei vetoapua odota.

”Oma kokemus on, etteivät kunnan terveystarkastajien kyvyt välttämättä riitä tällaisiin asioihin. Heidän käytännön ymmärryksensä voi olla aika vähäistä käytännön asioissa. On mulla vähän kovempi kokemus tällaisiin vekottimiin ja turvallisuuteen”, vuosikymmeniä kuljetusalan yritystä pyörittänyt Mikko Nukala sanoo.

Valvonta etääntyy

Tänä syksynä hallitus jättää eduskunnalle esityksen, joka tähtää kuluttajaturvallisuuslain muutokseen. Uuden lain on määrä tulla voimaan jo ensi vuonna.

Siinä vastuu turvallisuudesta säilyy tapahtuman järjestäjällä, mutta lain valvonta halutaan siirtää pois kunnilta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin vastuulle.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema lakiluonnos on linjassa pääministeri Juha Sipilän (kesk) byrokratian karsimistalkoiden kanssa. Turvallisuusvalvonnan resurssit halutaan karsia puoleen nykyisestä.

”Tarkoitus on tehdä huomattavasti pienemmällä henkilöstöllä vaikuttavuudeltaan nykyistä parempaa valvontaa”, lakiluonnoksessa sanotaan.

Jos esitys menee läpi, kuluttajaturvallisuuden valvontaan käytetään jatkossa 16 henkilötyövuotta. Vertailun vuoksi esimerkiksi tupakkalain valvontaan käytetään 32 henkilötyövuotta.

Vaikkei turvallisuus lisääntyisikään, ainakin pelisäännöt yhdenmukaistuvat. Kuntien välisissä käytännöissä kun on havaittu suuria eroja.

Jatkossa Tukesin tehtävä on yhdenmukaistaa turvallisuusohjeita ja kehittää toimijoiden omavalvontaa. Kun valvonta keskitetään toimialoittain tietyille virkamiehille, laatu paranee.

Toinen kysymys on, miten teoria toteutuu käytännössä.

Jos uudistus menee läpi, tapahtuman järjestäjän ei enää tarvitse ilmoittaa terveystarkastajalle yleisötapahtumasta. Säännönmukaisten tarkastusten tilalle tulee pistokokeita. Valtakunnallinen verkosto lakkautetaan, ja tarkastajia istuu enää Helsingissä ja Rovaniemellä.

Vaaran turruttamat

Suomen Moottoriliiton puheenjohtaja Kurt Ljungqvist naurahtaa kuullessaan vireillä olevasta lakihankkeesta.

”En ole kuullutkaan tällaisesta uudistuksesta. No, valtionhallinto on mielenkiintoinen järjestelmä. Heiltä puuttuu vaakatason seuranta.”

Moottoriliitto on Suomessa merkittävä yleisötapahtumien järjestäjä. Moottoripyörä- ja moottorikelkkaurheilun lajiliittoon kuuluu melkein 30 000 jäsentä. Jäsenseurat järjestävät vuosittain parisataa kilpailua.

Moottoriliiton nokkamies pitää joka tapauksessa Tukesin kasvavaa roolia hyvänä asiana.

”Kuntien terveystarkastajien rooli ei ole ollut kovin aktiivinen. Oma kokemukseni on, että pelastuslaitos ottaa tarkemmin kantaa turvallisuusasioihin tapahtumapaikalla.”

Parin viime vuoden aikana Suomessa on tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta motocross-onnettomuutta. Uhrit olivat pyörän kuljettajia.

”Me emme missään mielessä hyväksy sitä, että onnettomuudet kuuluvat asiaan. Jokainen onnettomuus on kirosana”, Kurt Ljungqvist sanoo.

Hän kuuntelee esimerkin Vantaan Vauhtikeskuksesta, jossa lapsiperheet katsoivat motocross-kisaa ulkokaarteen äärellä.

”En osaa ottaa tarkemmin kantaa yksittäistapaukseen. Tietenkään katsomoa ei pitäisi sijoittaa riskialttiiseen paikkaan. Yleensä tällaiset asiat tarkastetaan aina ennen kilpailun alkua.”

Edes koulutus ei poista sitä, että ihmisten asenteissa on eroja. Joskus turvallisuuden parantamisessa törmätään asenteisiin.

”Osa harrastajista vähättelee tätä asiaa”, Ljungqvist sanoo.

Kun on lajia lähellä riittävän pitkään, vaaran tunteeseen voi turtua. Yleisökin haluaa nähdä aina vain lisää.

Seuraavan kerran hirviöauto loikkaa yleisötapahtumassa Helsingissä marraskuun puolivälissä.

Alahärmän monsteri ei ole mukana.

Lähtötelineet rämähtävät alas, ja rivi moottoripyöriä syöksyy ärjäisten liikkeelle. Kuskit kaasuttavat ensimmäiseen mutkaan. Teräsaidan takana seisovat katsojat vetävät niskat kyyryyn, kun taivaalta sataa kuraa.

Vantaan Vauhtikeskuksessa on käynnissä koko perheen tapahtuma, MX-liigan motocrosskilpailut.

Ohi kaahaavat kuskit näyttävät suojavarusteissaan aikamiehiltä. Tosiasiassa he ovat vasta teinipoikia, joilla on vauhti verissä. Radan suurimmassa hyppyrissä pyörät lentävät kymmenen metrin ilmalentoja, joiden aikana ehtii pyyhkäistä ravat suojalasien pinnalta.

Ylämäen jälkeen rata tekee 90 asteen mutkan. Tässä kohtaa katsomon ja radan välissä ei ole aitaa. Vain mudasta liukas ulkokaarre, jonka takana seisoskelee uteliaita lapsiperheitä.

Matkarattaiden renkaat ovat uponneet sateen pehmentämään maahan. Matkaa radalle on kymmenisen metriä.

Siis 10 metriä eikä suoja-aitaa: Entä jos radalla menee jotain pieleen, ja alaikäinen kuski menettää ajopelinsä hallinnan? Jos prätkä sinkoutuu tänne, katsojat eivät ehdi millään alta pois.

Mutta niin ei tapahdu, ei ole ennenkään tapahtunut.

Vähän kauempana Mikko Korhonen katselee kilpailua perheensä kanssa. Kohta kolmevuotias Lassi-poika on löytänyt tähystyspaikan kuralätäköstä, missä hän seisoo polvia myöten.

”Me ollaan täällä katsomassa junnusarjoja. Ensi vuonna pojalle voidaan alkaa hankkia pyörää, jos kiinnostaa”, Mikko Korhonen sanoo.

Rata on hänelle tuttu. Samassa mutavellissä hän on itsekin kaasutellut monet kerrat.

”Olen harrastanut motocrossia Vantaan Moottorikerhossa. Tosin nyt on harrastuksesta muutaman vuoden tauko.”

Korhosella on omakohtaisia kokemuksia myös moottoriurheiluun liittyvistä riskeistä. Hän on ollut haaverissa, jonka takia vasen polvi jouduttiin leikkaamaan.

”Sellainen on tässä lajissa ihan normaalia.”

Katsomossa olo pikkulapsen kanssa ei pelota.

”En ole koskaan kokenut, että täällä olisi katsojana jotenkin turvatonta.”

Kilpailijat kaasuttavat turvallisesti ruutulipulle. Terassiravintolan makkarakojulle alkaa muodostua jonoa.

Pettävä turvallisuus

Road racing, drag racing, motocross, tractor pulling, drifting, monsteriautot, ralli… Lista vauhtilajeista on pitkä. Vuoden jokaiselle päivälle on tarjolla tapahtuma, joissa yleisö pääsee seuraamaan moottorin jyrinää lähietäisyydeltä.

Meitä houkutellaan katsomaan, kuinka kumi palaa ostarin parkkipaikalla.

Huippuunsa viritetyn menopelin ja yleisön välissä on lippusiima, jos sitäkään.

Joskus asiat menevät pieleen.

Pari viikkoa sitten Espanjassa tapahtui rallionnettomuus, jossa auto syöksyi väkijoukkoon tappaen kuusi katsojaa. Viron rallissa kuoli viime keväänä kolme. Kesäkuussa motocross-pyörä lensi aidan yli katsojan päälle Portlandissa Yhdysvalloissa. Syyskuussa 2014 monsteriauto syöksyi väkijoukkoon Hollannissa. Kolme katsojaa sai surmansa. Loukkaantuneita oli 28.

Ei Suomessakaan ole vältytty onnettomuuksilta.

Vuonna 1981 Autourheiluliitto AKK:n puheenjohtaja Raul Falin menehtyi Jyväskylän suurajoissa, kun itävaltalainen kuljettaja ajoi hänen ylitseen erikoiskokeen maalialueella. 90-luvulla Jyväskylän rallissa sattui vielä kaksi kuolonkolaria.

Viime elokuussa Alahärmässä sattui onnettomuus, jossa monsteriauton rengas irtosi ja iskeytyi väkijoukkoon. Seitsemän ihmistä loukkaantui. Heidän joukossaan oli viisivuotias poika, joka sai vakavia vammoja.

Jokaisen tällaisen onnettomuuden jälkeen esiin nousee sama kysymys: Olivatko turvajärjestelyt riittävät?

Moniottelija

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että tapahtuman järjestäjä vastaa yleisön turvallisuudesta.

Tähän asti järjestäjän on pitänyt ilmoittaa tapahtumasta etukäteen kunnan terveystarkastajalle, joka vastaavasti valvoo, että lakia noudatetaan. Viranomaisen hyväksyntä on eräänlainen tae siitä, että tapahtuman järjestäjä ymmärtää ja hallitsee riskit.

Käytännössä tarkastajan kanssa käydään läpi vain perusasiat: Että vaaratilanteiden varalle on tehty pelastussuunnitelma, ja että paikalla on riittävästi ensiapuhenkilökuntaa. Tarkkoihin yksityiskohtiin viranomaisella ei ole tapana puuttua. Siihen eivät aika ja rahkeet riitä, terveystarkastajan toimenkuva on niin laaja.

Sama virkamies saattaa valvoa kuntansa sisäilma-asioita, lähikaupan maitokaapin hygieniaa, leikkikentän ja tatuointistudion turvallisuutta. Lypsykilpailuja ja vauhtiurheilutapahtumaa.

Turvatoimet jäävät usein tapahtuman järjestäjän oman harkinnan varaan.

Moottoriurheilussa kansainvälisillä lajiliitoilla on omat turvallisuusstandardinsa, joiden takana on vuosikymmenten kokemus ja kansainvälinen yhteistyö. Mitä pienempi ja harvinaisempi laji on kyseessä, sitä ohuemmaksi turvallisuuskulttuuri muuttuu.

Härmän hirviö

Youtube-videolla näkyy punainen monsteriauto, joka kaasuttelee ruohokentällä. Yleisön joukossa näyttää olevan paljon lapsiperheitä. He seuraavat esitystä noin kymmenen metrin päästä, pakkautuneena metrin korkuista teräsaitaa vasten. Aidan yli sojottaa pieniä käsiä. Kännykkäkamerat kuvaavat piruetteja, joita monsteri piirtää kaasutellessaan autonromujen yli.

Alahärmän taivaalle nousee sankka pölypilvi.

Sitten pörinä lakkaa. Monsteri asettuu asemiin aukion toiseen päähän, ja paikalle ajetaan kuorma-auto. Monsteri kaasuttaa, kiihdyttää, lähestyy hyppyrin nokkaa – ja lentää kuorma-auton yli.

Tämä on aivan uusi temppu, shown kohokohta.

Ja aivan kohta siitä tulee valtakunnan ykkösuutinen.

Jokin menee pieleen alastulossa. Monsteriauton etuakseli ja renkaaseen kiinnitetty turvavaijeri katkeavat. 250-kiloinen eturengas lähtee pyörimään täyttä vauhtia eteenpäin.

Viisi sekuntia myöhemmin se saavuttaa yleisön.

Turva-aidat lentävät kuin kimppu risuja. Jostain kuuluu lapsen itkua.

Martti oli yksi katsojista, joka sattui renkaan kulkureitille. Hän ei halua kertoa kokemuksesta omalla nimellään, sen verran traumaattinen se oli.

”Kyllä se on melkoinen painajainen, kun juokset karkuun sellaista rengasta ja odotat, milloin se selkään tömähtää.”

Martti oli Alahärmän Power Truck Show -tapahtumassa kolmihenkisessä seurueessa. Turvallisuus oli mietityttänyt etukäteen sen verran, että seurue oli jättäytynyt suosiolla vähän taemmas.

Mutta rengas vyöryikin juuri sinne.

Kolmikko lähti heti pakoon. Muut pääsivät sivummalle. Martin akillesjänne oli katkennut neljä kuukautta aiemmin, joten hänelle liikkuminen oli vaikeaa.

”Lensin nurin sepelikkoon. Oikeaan käteen tuli verinirhaumia. Niitä oli kämmenselässä, olkapäässä ja kyynärpäässä.”

Pintahaavat saatiin hoidettua paikan päällä.

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Isä ja hänen viisivuotias poikansa loukkaantuivat pahiten. Poikaa hoidettiin monta päivää sairaalan teho-osastolla.

Tarinan ikävä puoli on tämä:

”He eivät jääneet renkaan alle, vaan turva-aidan alle”, Martti sanoo.

Dominoteoria

Kysymys: Mitä tapahtuu, kun viisi tonnia painava monsteriauto törmää päin metallista turva-aitaa?

Vastaus: Aita kaatuu.

Toistetaan testi sata kertaa. Lopputulos on aina sama.

Meksikossa oli käytössä samanlaiset teräsaidat vuonna 2013, kun monsteriauto syöksyi yleisön sekaan. Seitsemän ihmistä kuoli, 78 loukkaantui.

Samanlaista turva-aitaa näkyy myös Hollannin onnettomuuden videokuvissa syyskuulta 2014. Sillä kertaa monsteriauto tappoi kolme ihmistä.

Jos aitaelementit pysyvät kiinni toisissaan, ne lanaavat yleisön alleen. Jos liitokset lähtevät irti, aidankappaleet lentävät ympäriinsä kuin kranaatinsirpaleet.

Turva-aita ei vaikuta kovin turvalliselta.

Silti tällainen aita Alahärmään oli pystytetty. Miksi?

”Ei siihen varmaan mitään sen kummempaa määräystä ole. Jälkikäteen ajatellen se olisi voinut olla toisin”, Seinäjoen terveystarkastaja Harri Varis sanoo.

Hän on se viranomainen, joka oli tarkasti Alahärmän Power Truck Show -tapahtuman. Varis kävi paikalla edellisenä päivänä. Aikaa kului tunti paikkoja ja turvallisuusdokumentteja katsellessa. Mitään huomautettavaa ei löytynyt.

Lehtitietojen mukaan monsteriauto oli katsastettu ennen esitystä. Onnettomuustutkintaa johtava poliisi tai Harri Varis eivät kuitenkaan osaa sanoa, mitä se tarkoittaa.

”Me emme ota kantaa tekniseen puoleen. Se on jonkun muun tehtävä”, Varis sanoo.

Kenen?

”Ei ole tietoa. Onko se Autoliitto tai joku muu järjestö, joka huolehtii näistä?”

Monsteriautoshow on niin harvinainen tuttavuus, ettei siihen ole olemassa selviä viranomaisohjeita. Käytännössä turvallisuus jää tempun tekijän oman harkinnan ja amerikkalaisen lajiliiton suositusten varaan.

Alahärmässä ajoi kokenut kuljettaja, jonka ammattitaitoa ei ole syytä epäillä. Samalla on syytä muistaa, että monsterishown viehätys perustuu siihen, että auto viedään äärirajoille.

Rekka-auton yli hyppääminen oli uusi temppu.

Kuka voi taata, että auto selviää ehjänä sellaisesta ilmalennosta?

Onni onnettomuudessa

Onnettomuuden jälkeen Mikko Nukalan kännykkä piippaili ahkerasti. Alahärmän tapahtuman ja PTS Messut Oy:n puuhamies kertoo saaneensa onnettomuuden jälkeen vihapostia.

Tapahtumia on mietitty moneen kertaan. Asioita on käyty läpi myös onnettomuustutkintalautakunnan kanssa. Myös poliisi tutkii tapahtumia. Toistaiseksi ketään ei epäillä rikoksesta. Kukaan loukkaantuneista ei ole nostanut oikeusjuttua järjestäjää kohtaan.

Oikeastaan Alahärmässä kävi onni onnettomuudessa.

Monsteriauton esitys oli osa vuosittain järjestettävä kuljetusalan suurtapahtumaa. Viikonloppun aikana yleisölle tarjottiin monenlaista ohjelmaa: konsertteja, missikilpailuja ja autojen esittelyitä.

Onnettomuuspäivänä ohjelma oli myöhässä. Osa yleisöstä kyllästyi odotteluun ja poistui paikalta ennen monsteriautoesitystä.

”Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen aikataulun mukaan, onnettomuuspaikalla olisi ollut paljon, paljon enemmän ihmisiä”, Mikko Nukala sanoo.

Hänen mukaansa turvajärjestelyt tehtiin shown esittäjän toiveiden mukaan.

”Toimijoilla itsellään on näissä asioissa vakaa tieto ja taito. Sen mukaan rata oli tarkastettu. Turva-aidat ja -välit oli sen mukaan tehty.”

Tällä kertaa se ei riittänyt.

”En sano, että tässä on tehty virhe. Mutta varmaan turvallisuutta katsotaan tarkemmin ensi vuonna. Esteiden pitää olla niin rajut ja yleisön niin kaukana ettei tuollaista pääse tapahtumaan”, Nukala sanoo.

Käytännön toimenpiteet jäävät messujärjestäjän oman harkinnan varaan. Viranomaiselta Nukala ei vetoapua odota.

”Oma kokemus on, etteivät kunnan terveystarkastajien kyvyt välttämättä riitä tällaisiin asioihin. Heidän käytännön ymmärryksensä voi olla aika vähäistä käytännön asioissa. On mulla vähän kovempi kokemus tällaisiin vekottimiin ja turvallisuuteen”, vuosikymmeniä kuljetusalan yritystä pyörittänyt Mikko Nukala sanoo.

Valvonta etääntyy

Tänä syksynä hallitus jättää eduskunnalle esityksen, joka tähtää kuluttajaturvallisuuslain muutokseen. Uuden lain on määrä tulla voimaan jo ensi vuonna.

Siinä vastuu turvallisuudesta säilyy tapahtuman järjestäjällä, mutta lain valvonta halutaan siirtää pois kunnilta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin vastuulle.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema lakiluonnos on linjassa pääministeri Juha Sipilän (kesk) byrokratian karsimistalkoiden kanssa. Turvallisuusvalvonnan resurssit halutaan karsia puoleen nykyisestä.

”Tarkoitus on tehdä huomattavasti pienemmällä henkilöstöllä vaikuttavuudeltaan nykyistä parempaa valvontaa”, lakiluonnoksessa sanotaan.

Jos esitys menee läpi, kuluttajaturvallisuuden valvontaan käytetään jatkossa 16 henkilötyövuotta. Vertailun vuoksi esimerkiksi tupakkalain valvontaan käytetään 32 henkilötyövuotta.

Vaikkei turvallisuus lisääntyisikään, ainakin pelisäännöt yhdenmukaistuvat. Kuntien välisissä käytännöissä kun on havaittu suuria eroja.

Jatkossa Tukesin tehtävä on yhdenmukaistaa turvallisuusohjeita ja kehittää toimijoiden omavalvontaa. Kun valvonta keskitetään toimialoittain tietyille virkamiehille, laatu paranee.

Toinen kysymys on, miten teoria toteutuu käytännössä.

Jos uudistus menee läpi, tapahtuman järjestäjän ei enää tarvitse ilmoittaa terveystarkastajalle yleisötapahtumasta. Säännönmukaisten tarkastusten tilalle tulee pistokokeita. Valtakunnallinen verkosto lakkautetaan, ja tarkastajia istuu enää Helsingissä ja Rovaniemellä.

Vaaran turruttamat

Suomen Moottoriliiton puheenjohtaja Kurt Ljungqvist naurahtaa kuullessaan vireillä olevasta lakihankkeesta.

”En ole kuullutkaan tällaisesta uudistuksesta. No, valtionhallinto on mielenkiintoinen järjestelmä. Heiltä puuttuu vaakatason seuranta.”

Moottoriliitto on Suomessa merkittävä yleisötapahtumien järjestäjä. Moottoripyörä- ja moottorikelkkaurheilun lajiliittoon kuuluu melkein 30 000 jäsentä. Jäsenseurat järjestävät vuosittain parisataa kilpailua.

Moottoriliiton nokkamies pitää joka tapauksessa Tukesin kasvavaa roolia hyvänä asiana.

”Kuntien terveystarkastajien rooli ei ole ollut kovin aktiivinen. Oma kokemukseni on, että pelastuslaitos ottaa tarkemmin kantaa turvallisuusasioihin tapahtumapaikalla.”

Parin viime vuoden aikana Suomessa on tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta motocross-onnettomuutta. Uhrit olivat pyörän kuljettajia.

”Me emme missään mielessä hyväksy sitä, että onnettomuudet kuuluvat asiaan. Jokainen onnettomuus on kirosana”, Kurt Ljungqvist sanoo.

Hän kuuntelee esimerkin Vantaan Vauhtikeskuksesta, jossa lapsiperheet katsoivat motocross-kisaa ulkokaarteen äärellä.

”En osaa ottaa tarkemmin kantaa yksittäistapaukseen. Tietenkään katsomoa ei pitäisi sijoittaa riskialttiiseen paikkaan. Yleensä tällaiset asiat tarkastetaan aina ennen kilpailun alkua.”

Edes koulutus ei poista sitä, että ihmisten asenteissa on eroja. Joskus turvallisuuden parantamisessa törmätään asenteisiin.

”Osa harrastajista vähättelee tätä asiaa”, Ljungqvist sanoo.

Kun on lajia lähellä riittävän pitkään, vaaran tunteeseen voi turtua. Yleisökin haluaa nähdä aina vain lisää.

Seuraavan kerran hirviöauto loikkaa yleisötapahtumassa Helsingissä marraskuun puolivälissä.

Alahärmän monsteri ei ole mukana.

X