Kun opettaja leikkaa lapsilta unelmat: vähemmistöjen kouluissa saamaa piilosyrjintää on vaikea todentaa
Vähemmistöihin kuuluvat lapset kokevat kiusaamista ja häirintää enemmän kuin kantaväestön edustajat. Viranomaiselle valittaa kuitenkin vain harva, eikä opettajan syrjivää käytöstä ole helppo muiden huomata.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rakenteellinen syrjintä voi olla hyvinkin arkista. Vieraskielisten lasten oppimis- tai lukivaikeudet voivat jäädä tunnistamatta, koska vaikeuksista syytetään kieltä. Käytännön ongelmia on aiheutunut kouluissa myös vaatetuksesta: nuori on voinut käyttää peruskoulun ajan huivia, mutta ammattikoulussa se onkin kielletty, vaikka vaatetukseen löytyisi usein jokin kaikille sopiva ratkaisu. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Seura on kuullut useista tapauksista, joissa nimenomaan koulun aikuinen on kohdellut eritaustaisia lapsia joko avoimen syrjivästi tai muuten asenteellisesti.
Suurin osa koulumaailmassa tapahtuvasta syrjinnästä on kuitenkin vaikeasti havaittavaa, ellei satu itse olemaan sen kohteena.
”Uskon, että selkeimpiin tapauksiin, jossa joku sanoo jotain selvästi rasistista, puututaan kyllä. Mutta meillä on Suomessa paljon sellaista ennakkoluuloisuutta, että vähemmistöihin kuuluvien lasten unelmat leikataan”, kertoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman.
Hyvä esimerkki tästä on erään haastateltavan kertoma tilanne erityisluokasta, jossa lapsi opiskeli. Romaninainen kutsuttiin kesken työpäivän pienimmästäkin syystä hakemaan lapsi kesken päivää koulusta. Erityisluokan muillakin lapsilla oli samanlaisia keskittymisongelmia, mutta ainoastaan luokan romanipoika koettiin ongelmaksi. Lapsi oppi, että koulusta pääsee pois häiriköimällä, vaikka opettajan olisi pitänyt tukea lapsen oppimista.
Tyypillinen syrjivä tilanne kouluissa on Stenmanin mukaan myös se, että ei-valkoinen lapsi ohjataan liian herkästi ammattikouluun etnisen taustan perusteella tai maahanmuuttajataustainen suomi toisena kielenä opetukseen (S2), vaikka tämä olisi syntynyt Suomessa tai puhuisi suomea muuten täysin sujuvasti. Valinta voi kostautua, kun yliopistoon vaaditaankin S2-kielestä parempi arvosana kuin yleisopetuksesta. Vaikkapa opinto-ohjaajan ei tarvitse ajatella syrjivänsä ketään, silti hän voi niin tehdä, jos omat ennakkoluulot jäävät tunnistamatta.
Rasistinen kiusaaminen sen sijaan pitäisi tunnistaa Stenmanin mukaan omaksi ilmiökseen. Kiusaaminen satuttaa aina, mutta rasistinen kiusaaminen liittyy aina myös yhteiskunnan etniseen hierarkiaan.
”Tutkimus osoittaa, että rasistinen kiusaaminen vahingoittaa ihmisen mielenterveyttä vakavasti. Lasta kohdellaan ryhmänsä edustajana, mutta samalla pilkataan hyvin syvälle henkilön identiteettiin menevillä asioilla. Erityisen vakavaa on, jos siihen syyllistyy aikuinen. Jos opettaja viestii, että hänellä on rasistisia ennakkoluuloja, se tekee lapsen erittäin haavoittuvaksi kiusaamiselle ja häirinnälle.”
Vahvoja viitteitä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun taannoin tekemässä selvityksessä afrikkalaistaustaiset lapset raportoivat joutuneensa lähes yhtä usein syrjityksi opettajien kuin vertaistensakin vuoksi. Opettajan syrjintää voi olla myös se, ettei muiden oppilaiden rasistiseen toimintaan puututa.
Esimerkiksi yksi afroselvitykseen osallistuneista kertoi, että luokan pojat käyttivät tunnilla hakaristihihamerkkejä, opettajan silmien alla.
Kansallisessa kouluterveyskyselyssä selvitettiin vuonna 2017 kiusatuksi joutumista oppilaiden taustan perusteella. Tulos oli selvä: etenkin ulkomailla syntyneet lapset joutuvat toistuvan kiusaamisen kohteeksi neljä kertaa useammin kuin kantasuomalaiset. Viidesosaa ulkomailla syntyneistä 8. ja 9. -luokkalaisista kiusataan viikoittain.
Värillä on väliä, eikä mikään kulttuuri- tai kieliero voi selittää syrjintäkokemuksia tyhjentävästi. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Jos lapsi on syntynyt Suomessa ulkomailla syntyneille vanhemmille tai vain toinen vanhemmista on suomalainen syntyjään, ero kapenee, mutta ei katoa.
Juuri tähän liittyy myös yksi afroselvityksen painavimmista havainnoista. Suomalaiseen yhteiskuntaan kasvaminen ei poista syrjintäkokemuksia.
Värillä on väliä, eikä mikään kulttuuri- tai kieliero voi selittää syrjintäkokemuksia tyhjentävästi.
Aliraportoitu ongelma
Syrjintäkokemuksia siis on ja syrjiminen on kielletty. Siitä huolimatta koululaiset eivät juurikaan kantele kokemuksistaan viranomaisille.
Seura haastatteli ja pyysi asiakirjoja aluehallintovirastoista, hallinto-oikeuksilta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, yhdenvertaisuusvaltuutetulta, sekä käräjä- ja hovioikeuksilta. Koulutuksen kanteluissa oli yleensä kyse syrjinnästä vammaisuuden, kielen tai uskonnon perusteella. Jälkimmäisessä tapauksessa tyypillinen kantelija on ateisti ja vapaa-ajattelija, ei suinkaan vaikkapa muslimi. Kieleen liittyvät kantelut taas syntyvät yleensä tilanteessa, jossa ruotsinkielistä opetusta ei syystä tai toisesta ole tarjottu.
Hallintopäätöksistä voi valittaa, mutta osaako lapsi kyseenalaistaa esimerkiksi saamansa huonon opinto-ohjauksen?
Käräjä- ja hovioikeuksissa käsiteltiin vuosina 2018–2019 kymmeniä syrjintätapauksia, mutta niistä yksikään ei liittynyt opetukseen.
Afroselvityksessä syitä aliraportointiin kysyttiin: yleisin syy oli se, ettei kantelun uskottu muuttavan mitään. Toisaalta vain kolmannes tiesi, mihin kaikkialle syrjinnästä voi ylipäänsä raportoida.
Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu Stenmanin mukaan rasistinen kiusaaminen voi aiheuttaa häpeää.
”Jos lapsi kokee, että kukaan ei koskaan puolusta, asian vieminen eteenpäin voi olla todella vaikeaa.”
Rakenteellisesta syrjinnästä taas voi olla vaikeampi saada kiinni. Hallintopäätöksistä voi valittaa, mutta osaako lapsi kyseenalaistaa esimerkiksi saamansa huonon opinto-ohjauksen?
”Rakenteelliset asiat eivät ole tarkoitusperiltään syrjiviä, eikä niissä lausuta julki syrjivää tarkoitusperää. Asiat kuitenkin toteutuvat tavalla, jotka ovat syrjiviä, ne vaikuttavat ihmisten elämään.