Seura tutki: Lastensuojelu on kriisissä – Mistä lapsi tai nuori saa nyt hätäänsä apua?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
lastensuojelu
Ylemmästä korkeakoulututkinnosta huolimatta sosiaalityöntekijöiden palkka ei usein yllä 3000 euroon kuukaudessa. © Vesa Tyni
Lastensuojelu on kriisissä. Uhkaako tilanne jo koko yhteiskunnan turvallisuutta? Seura selvitti, millaista on lastensuojelun arki sosiaalipäivystyksessä ja miksi lastensuojelulaki menee isoon remonttiin.

Koskelan teinisurma, Latokartanon perhesurma, Vilja-Eerikan tapaus... Lastensuojelun piirissä olleiden alaikäisten tragediat huutavat lööpeissä ja järkyttävät käsittämättömyydessään, mutta kauhistelu ei kerro, miten lastensuojelu arjessa toimii.

Miksi yhä useampi lapsi päätyy sijoitukseen kodin ulkopuolelle? Miksi yhä pahemmat ongelmat kasautuvat määrällisesti yhä pienemmälle joukolle lapsia ja nuoria? Miksi lastensuojelun työntekijät uupuvat?

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen totesi jo muutama vuosi sitten, että lastensuojelu on kriisissä, joka on vaaraksi koko yhteiskunnalle. Jo lapsuudesta asti kasaantuva huono-osaisuus, näköalattomuus, epäluottamus viranomaisiin ja koko yhteiskuntaan aiheuttavat sekä inhimillistä kärsimystä että raakaa kahtiajakautumista ja yhteiskuntavastaisuutta.

”Lasten ja nuorten yleinen pahoinvointi, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö ja väkivalta ovat kokonaisuudessaan vähentyneet koko 2000-luvun. Mutta joukko, jolle nämä kasautuvat, voi entistä huonommin – ja ero hyvinvoivaan enemmistöön näyttäytyy entistä räikeämpänä”, Elina Pekkarinen sanoo Seuralle.

”Uhka on olemassa”

Lapsiasiavaltuutetun mukaan kriisi voi johtaa Ruotsissa ja Ranskassa ilmenneisiin ongelmiin: alueisiin ja ryhmiin, jotka elävät omilla säännöillään eivätkä koe koskaan olevansa osa yhteiskuntaa.

”Suomessa ei laajamittaisesti olla vielä tässä tilanteessa, mutta uhka on olemassa”, Elina Pekkarinen sanoo.

Julkisuudessa näkyvät ikävät tapaukset, mutta työ, jota lastensuojelu arkisesti tekee, jää piiloon. Sosiaalitoimen kriisipäivystyksessä hoidetaan päivästä ja yöstä toiseen nopeita hätätilanteita.

Seura pääsi seuraamaan, millaista päivystyksen arki on Helsingin Hakaniemessä.

Lastensuojelun etulinja

Iltavuoro on aloittanut kello 14.45. Eteisessä vastaan tulee nuori äiti vaunujen ja taaperon kanssa. Käytävän päässä ovat huoneet, joissa sosiaalityöntekijät vastaavat puheluihin ja virka-apupyyntöihin.

Täältä lapsen, nuoren ja hänen perheensä lastensuojeluasiakkuus voi alkaa.

Tilanteet ja puhelujen aiheet vaihtelevat. Naapurit soittavat, että asunnossa on lapsia, mutta ei heistä huolehtimaan kykenevää aikuista.

Nuori soittaa, ettei pysty enää olemaan kotona – tai vanhempi, ettei pärjää väkivaltaisen teinin kanssa.

Joskus asian kanssa paininut opettaja haluaa miettiä, millainen kiire lastensuojeluilmoituksella on.

Päiväkodin työntekijät soittavat, jos kukaan ei tule hakemaan lasta eikä huoltajiin saada yhteyttä. Tai jos lapsi alkaa kotiinlähdön aikaan puhua, että kotona ei ole ruokaa ja häntä lyödään.

Nyt poliisilla on haussa väkivaltaisesti käyttäytynyt mies, jota etsitään myös muista rikoksista.

”Oliko tämä se oikea lomake”, kyselee yksi työntekijöistä.

”Pitää lisätä etsintäkuulutus, poliisilla on hajua, missä tyyppi voisi olla. Vastuutyöntekijän piti tehdä pyyntö keskiviikkona, mutta siitä lomakkeesta puuttuu tämä tieto, ja partio on nyt lähtenyt.”

Oikea lomake löytyy, ja aiemmat asiapaperit työnnetään tietosuojan vuoksi silppuriin.

Kriisipäivystäjä kohtaa hädän ja tuen tarpeen

Vaitiolovelvollisuus sitoo lastensuojeluviranomaisia tiukasti. Puheluita ulkopuoliset eivät saa kuunnella.

Kriisipäivystäjät hoitavat akuutteja tilanteita. Tämän vuoden maaliskuussa Hakaniemen päivystyksessä puhelin soi keskimäärin 108 kertaa vuorokaudessa, yhteensä soittoja tuli 3 362. Ukrainan sota heijastuu tännekin, koska pakolaisten vastaanottoon halutaan tukea ja neuvoja. Joukossa on paljon lapsia ja nuoria.

Lastensuojelua koskevia puheluita tuli maaliskuussa eniten, lähes 1 400. ”Hatkaajia” eli lastensuojelulaitoksista karanneita nuoria koskevia puheluita oli noin 300. Hätäkeskuksen kautta tulevia tehtäviä oli noin 600 ja kansalaisten tekemiä huoli-ilmoituksia noin 250.

Ylivoimaisesti eniten kriisipäivystykseen soittavat yksityishenkilöt. Seuraavaksi tulevat poliisin puhelut ja lastensuojelulaitosten yhteydenotot. Linjoja on kaksi, erikseen kansalaisille ja viranomaisille.

On selvää, että johtava sosiaalityöntekijä Päivi Peltonen ja hänen kollegansa tuntevat suomalaisten perheiden nurjan puolen, jota voi monien kohdalla perustellusti sanoa juuri siksi normaaliksi arjeksi.

Iltayö on vilkkainta aikaa

Seinillä on julisteita ja lasten tekemiä piirustuksia, ikkunassa värikkäät verhot. Päivi Peltonen istuu työntekijöiden taukohuoneen sohvalla. Parin pöydän ääressä päivystäjät haukkaavat pikaisesti eväänsä.

Peltonen näyttää tilastoja, joiden mukaan vilkkain aika sosiaalipäivystyksessä ovat iltayön tunnit. Iltavuorossa paikalla on neljästä viiteen sosiaalityöntekijää.

Hän muistuttaa, että vaitiolovelvollisuus on tarkoitettu ­asiakkaiden suo­jelemi­seksi, mutta julkisuuden osalta se sitoo myös faktojen kertomista.

Jos vanhemmat avautuvat lastensa vääräksi koetusta huostaanotosta tai nuoret kohtelustaan laitoksissa, vain toinen osapuoli voi kertoa näkemyksensä.

”Jos vanhempi vaikka videoi tilannetta, jossa lasta ’viedään mielivaltaisesti’, yksittäinen sosiaalityöntekijä on aika voimaton. Kaikenlaista kuulee, alkaen­ siitä, että ’huostaanotoista saa bonuksia’. Ei tällaiseen kannata juuri kiinnittää huomiota.”

Huostaanotettuja lapsia oli 11 210 Suomessa vuonna 2021

Huostaanotto on rankin mahdollinen toimenpide, ja siihen vaaditaan hallinto-oikeuden päätös. Se edellyttää, että puutteet lapsen huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa uhkaavat vakavasti vaarantaa hänen terveyttään tai kehitystään.

Huostaanotossa lapsi otetaan pois vanhemmiltaan tai huoltajaltaan, ja vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta siirtyy viranomaisille.

Vuonna 2021 huostaanotettuja lapsia oli Suomessa 11 210. Uusia huostaanottoja tehtiin 1 592, ja niiden määrä vähentyi kolmatta vuotta peräkkäin. Kaikkiaan oman kodin ulkopuolelle oli sijoitettu 17 727 lasta. Sijoitusten kestot vaihtelevat suuresti, mutta kolmasosa lapsista oli ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään.

Viime vuonna lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi ja ne kohdistuivat 93 705 lapseen. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,9 lastensuojeluilmoitusta.

Monet lastensuojelun piiriin tulleet lapset ja nuoret olisivat tarvinneet psykiatrista apua jo päiväkoti-iässä. © Vesa Tyni

Monet lastensuojelun piiriin tulleet lapset ja nuoret olisivat tarvinneet psykiatrista apua jo päiväkoti-iässä. © Vesa Tyni

Piiloon vessaan tai komeroon

Soittoja tulee harvakseltaan, vaikka on perjantai-ilta.

”Onpa harvinaisen hiljaista. Koko alkuviikko oli hir­veää härdelliä, puhelin soi koko ajan ja juostiin kotikäynniltä toiselle”, päivystäjät kertovat.

Kotikäynnit voivat osoittautua rankoiksi. Asunnossa voi olla kaaos, tyhjät ruokakaapit, sekavassa tilassa olevat vanhemmat ja pieniä lapsia, jotka yrittävät pärjätä miten pystyvät, usein toisiinsa tukeutuen.

Jotkut lapset takertuvat sosiaalityöntekijään eivätkä päästä irti. Toiset ryntäävät piiloon sängyn alle, komeroon tai vessaan, eivätkä suostu tulemaan pois.

”Jotkut keikat menevät ihon alle, mutta lastensuojelu jää tekemättä, jos työhön suhtautuu kovin tunteikkaasti. Pitää vain ajatella, että nyt autetaan lapsi tästä pois ja annetaan mahdollisuus parempaan jatkoon”, Päivi Peltonen sanoo.

Lastensuojelu ja sosiaalihuolto vailla keinoja

Kotikeikalla olevat sosiaalityöntekijät pyrkivät selvittämään, voisiko lapset saada isovanhempien tai muiden luotettavien tuttujen huostaan, kunnes vanhemmat ovat kykeneviä keskustelemaan.

Jos ketään ei löydy, tehdään kiireellinen sijoitus, joka on voimassa 30 vuorokautta. Viime vuonna koko Suomessa sijoitettiin kiireellisesti 4 503 lasta.

”Meillä on kokeneita sosiaalityöntekijöitä, jotka yleensä kykenevät sopimaan asioista puhumalla ja saamaan päihtyneetkin vanhemmat ymmärtämään, että lapsen on juuri nyt parempi olla muualla”, Päivi Peltonen kertoo.

Joskus lastensuojelu tai sosiaalihuolto ovat vailla keinoja. Tapaukset, joissa pahasti oireileva lapsi tai nuori on ollut sijoitettuna useampaan paikkaan ja ongelmat vain jatkuvat, ovat vaikeita kaikille osapuolille.

”Osa näistä lapsista ja nuorista tarvitsee psykiatrista apua ja tukea – ja mitä aiemmin, sitä parempi”, Peltonen sanoo.

”Monet olisivat tarvinneet sitä jo päiväkoti-iässä. Murrosiässä on paljon vaikeampi korjata vaurioita ja kääntää polun suuntaa. Tämä on ihan oleellinen asia ennaltaehkäisyssä ja koko lastensuojelutyössä.”

Lastensuojelu tekee yhteistyötä muiden viranomaisten, etenkin poliisin kanssa.

Poliisi löytää karkulaisia muiden tehtäviensä, kuten näpistystapausten, yhteydessä ja ilmoittaa heistä. Poliisi voi myös tuoda asiakkaita päivystykseen.

Poliisi auttaa myös, kun on tarve kiireelliseen sijoitukseen, joka todetaan usein kotihälytyskeikoilla. Ne ovat usein juuri niitä keikkoja, jotka henkisesti kuormittavat poikkeuksellisella tavalla myös työntekijöitä.

Poliisin läsnäolo rauhoittaa kotikeikoilla tilannetta ja estää pahimmat aggressiot.

Lapset ovat lojaaleja

Joskus aloite asiakkuuteen lähtee perheeltä itseltään. Tällöin tilanteet ovat kriisiytyneet todella pahoiksi.

Vanhemmat saattavat soittaa, etteivät pärjää väkivaltaisesti tai itsetuhoisesti käyttäytyvän nuorensa kanssa. Nuori ilmoittaa, ettei voi asua kotona, tai pienten lasten vanhemmat kertovat, etteivät pysty huolehtimaan lapsista.

Etenkin naisille kynnys luopua lapsen huoltajuudesta edes tilapäisesti on korkea.

Lapset taas ovat lojaaleja vanhemmilleen, vaikka nämä toimisivat miten. Harva haluaa lähteä kotoaan tuntemattomaan, ja mitä kamalimpia olojakin voi tottua pitämään normaaleina.

Sosiaalityöntekijällä on oikeus puhuttaa alaikäistä ilman huoltajan läsnäoloa, mikäli lapsen katsotaan olevan tarpeeksi vanha muodostamaan kantansa itse.

”Lapsi tajuaa, että ’jos minä nyt kerron, että äiti ryyppää joka päivä, nuo vievät minut’. Se on pelottavaa, vaikka lapsen olisi parempi olla muualla”, Päivi Peltonen sanoo.

Korona-aikana jäi paljon lastensuojelutyötä tekemättä, mikä näkyy nyt ja vuosikausia eteenpäin. Perheet eivät uskaltaneet ottaa työntekijöitä kotiin, ja moni matalan kynnyksen paikka kouluista alkaen oli pakko sulkea rajoitusten vuoksi.

”Eristäytyminen on pahentanut ongelmatilanteita, ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet kaikissa ikäluokissa”, Peltonen sanoo.

Perheväkivalta on lisääntynyt, ja myös kriisiruoan hakijoiden tarve on kasvanut, koska toimeentulovaikeudet ovat kasvaneet sulkujen aikana.

Ylisukupolvista syrjäytymistäkin näkyy, Peltosen mukaan enemmän avohuollon puolella, mutta myös kriisipäivystyksessä, jossa on 30–40 vuotta töissä olleita työntekijöitä. Joskus on tilanteita, joissa sijoituspäätöksiä tehdään toisessa tai jopa kolmannessa polvessa.

”Se on hirvittävän surullista, ettei ketjua ole saatu missään kohtaa katkaistua.”

Lue myös: Lähisuhdeväkivalta koskettaa miehiä, naisia ja lapsia – listasimme auttavat puhelimet ja turvakodit väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille

Kokemusta tarvitaan

Henkilöstöpula on etenkin pääkaupunkiseudulla krooninen ja työntekijöiden vaihtuvuus suurta. Siksi on syytä kysyä myös palkasta ja työn arvostuksesta.

Kysymys saa Päivi Peltosen hymyilemään.

”Sosiaalityöntekijät ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita maistereita. Arvostus ja palkkaus eivät kohtaa koulutuksen ja työn vaativuuden kanssa.”

Lastensuojelussa työskentelevän sosiaalityöntekijän keskiansio on 3 165 euroa kuukaudessa, mutta siinä ovat mukana vuorotyölisät ja muut lisät, ja alalla työskennellään myös muulla koulutuksella. Todellisuudessa monen palkka jää reilusti keskiansiota pienemmäksi.

Innokkaat vastavalmistuneet törmäävät karuun todellisuuteen, jossa ei ole aikaa, keinoja eikä mahdollisuuksia tehdä työtä kuten haluaisi. Monet pettyvät, uupuvat ja turhautuvat. Moniammatillinen yhteistyökään ei toimi, koska sama tilanne on monella sote-alalla.

Peltosen mukaan lastensuojelu ei ole optimaalisin paikka vastavalmistuneelle. Suoraan yliopistosta tulleet nuoret eivät välttämättä pysty käsittelemään todellisuutta, joka voi lyödä naamalle kuin märkä rätti.

”Vastaan voi tulla niin pahoja tapauksia, että tuore tekijä järkyttyy ja luulee koko työn olevan samanlaista. Se ei ole kenenkään etu.”

Korona-aikana jäi paljon lastensuojelutyötä tekemättä. Se näkyy vielä vuosikausia. © Vesa Tyni

Korona-aikana jäi paljon lastensuojelutyötä tekemättä. Se näkyy vielä vuosikausia. © Vesa Tyni

”Kaikki kaatuu lastensuojelulle”

Suomen lastensuojelulainsäädännön ydin on lastensuojelulaki, jonka nykyinen versio tuli voimaan vuonna 2008 ja jota uudistettiin viimeksi vuonna 2014.

Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Muita tärkeitä lakeja ovat laki lapsenhuollosta ja tapaamisoikeudesta sekä lasten oikeuksien sopimus.

Neljäntoista vuoden aikana lakiin on tehty 28 muutosesitystä, ja siitä on lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tullut pirstaleinen, ammattilaisillekin vaikeaselkoinen ja entistä tulkinnanvaraisempi.

”Kokonaisuudistus tarvitaan, koska nyt tilanne on liian usein se, että asiakkaiden oikeusturva ei toteudu, työntekijät ovat uupuneita, eikä jatkuvasti kasvaneen sijaishuollon paikkojen valvonta pysy perässä.”

Tavoite oli ehkäistä kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta. Kävi päinvastoin: sijoitettujen lasten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.

Pekkarisen mukaan nyt on tärkeintä arvioida lastensuojelun suhde muihin lapsia, nuoria ja perheitä tukeviin palveluihin – tai pikemmin niiden puutteeseen.

Jo 1990-luvun lamasta alkanut leikkaaminen näkyy lastensuojelun ylikuormittumisena. Se joutuu hoitamaan ydintehtävänsä lisäksi mielenter­veys- ja päihdeongelmia, väkivaltaa, teinien kasvatusvaikeuksia, yksinäisyyttä, toimeentulo-ongelmia ja niin edelleen.

”Ennaltaehkäisyssä olisi oleellista saada kuntoon perheneuvoloiden, kouluterveydenhuollon, nuorisotyön, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ja perheiden varhaisen tukemisen kaltaiset peruspalvelut.”

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kallis ja kaikille raskas toimintamuoto, Pekkarisen sanoin ”yhteiskunnallinen aikapommi”.

”Jotta se saataisiin purettua, pitäisi päästä tilanteeseen, jossa siihen ei ole pakko turvautua.”

Avun pyytäminen ei ole häpeä

Kriisipäivystyksen iltavuoro on päättymässä, ja päivystäjät alkavat koostaa raportteja yövuoroa varten.

Mikä lastensuojelutyössä on palkitsevinta?

”Se, että pystyy auttamaan lapsia ja joskus vanhempiakin tajuamaan, että asiat eivät voi jatkua näin”, Päivi Peltonen sanoo.

Kiireellinen sijoitus voi jäädä ainoak­si, mutta jos se toistuu, lapsikin voi haluta rauhallisempiin oloihin. Päämäärä on aina, että vanhempi ja lapsi pääsevät jaloilleen ja välit paranevat.

”Ja sellaisia tapauksia on.”

Peltosen mukaan varhaisen tuen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Avun pyytäminen ja saaminen ei ole häpeä, mutta matalan kynnyksen paikkoihin, kuten neuvoloihin ja päiväkoteihin, pitäisi hänen mukaansa ehdottomasti saada lisää resursseja tunnistaa avun tarve.

”Se olisi sekä yhteiskunnan että yksilöiden etu.”

Lue myös: Koululääkärit eivät ehdi tukea oikeasti apua tarvitsevia lapsia – Näin ongelma korostuu Helsingissä, jossa ilmenee paljon sosiaalisia ongelmia

X