Loviisan satama ei enää hempeile – Suojellut talot nurin vaikka väkisin

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sataman hiilikasat lähenevät Eestinkolmion vehreää aluetta. Tämä rakennushistoriallisesti arvokas suojelutalojen täplittämä kaupungin­osa­­miljöö uhkaa nyt tuhoutua, koska kaupungin johdon mielestä satama tarvitsee lisää elintilaa.
Sataman hiilikasat lähenevät Eestinkolmion vehreää aluetta. Tämä rakennushistoriallisesti arvokas suojelutalojen täplittämä kaupungin­osa­­miljöö uhkaa nyt tuhoutua, koska kaupungin johdon mielestä satama tarvitsee lisää elintilaa. Kuva: Linda Varoma
Loviisan sataman vieressä olevan perinnnealueen asukkaita ajetaan pois kodeistaan. Mistä syntyi kova kiire päästä alueen asukkaista eroon?

Loviisan historiallisella Eestinkolmion asuinalueella Anne ja Kalervo Pellikan keittiössä on vakava tunnelma. Pöydän ääressä istuvat myös naapurit Janne Ora ja Sakari Ponsimaa.

Alueen vanhimmat talot ovat 1800–1900-lukujen vaihteesta. Pellikoiden vuonna 1948 rakennettu talo on Anne Pellikan lapsuudenkoti, ja Kalervo Pellikkakin on asunut täällä yli 40 vuotta.

Ikkunasta metsikön takaa pilkottaa Loviisan satama siiloineen. Näyttää rauhalliselta, mutta Eestinkolmion ja sataman sopuisa yhteiselo on historiaa.

”Me asukkaat olemme olleet löysässä hirressä viime syksystä lähtien”, kertoo 15 vuotta Eestinkolmiossa asunut kolmilapsisen perheen isä Janne Ora.

Tuolloin kaupunki aloitti vaivihkaa hankkeen, jossa kulttuurihistoriallisesti arvokas parinkymmenen talon Eestinkolmio kaavoitettaisiin uudelleen teollisuusalueeksi ja sataman puskurivyöhykkeeksi.

Osaa asukkaista alettiin myös taivutella myymään kotinsa kaupungille.

Vaihtoehtona oli kärsiä kaavamuutoksen tuomasta kiinteistöjen arvon romahtamisesta tai pakkolunastuksesta, jota hankkeen veturiksi henkilöitynyt kaupunginjohtaja Jan Oker-Blom on taajaan väläytellyt.

Janne Ora oman talonsa terassilla.

Janne Ora oman talonsa terassilla. Kuva: Linda Varoma

Suojelu ei este

Nykyisessä, vuoden 2012 asemakaavassa Eestinkolmio määriteltiin nimenomaan asuinalueeksi. Yksi vuonna 2017 rakennusluvan saanut uudisrakennus on vasta tekeillä.

Kaiken lisäksi taloista seitsemän on suojelukohteita. Yksi niistä, viimeisen päälle remontoitu 116-vuo­tias kaunotar, oli kesällä 2019 Loviisan tunnetun Wanhat talot -tapahtuman näyttelykohteena.

”Kun tieto kaavamuutoksesta tuli, minun piti turvautua rauhoittaviin lääkkeisiin”, sanoo Sakari Ponsimaa.

Hän muutti Helsingistä 2014 eläkepäiviksi Eestinkolmioon vanhaan kansakouluun, josta piti tulla loppuelämän koti.

Hiekkainen Eestinkolmion kylänraitti on Janne Oralle ja Kalervo Pellikalle rakasta kävelymaastoa.

Hiekkainen Eestinkolmion kylänraitti on Janne Oralle ja Kalervo Pellikalle rakasta kävelymaastoa. Kuva: Linda Varoma

Kytky kaupunginjohtoon

Noin 120 ihmistä työllistävän Loviisan piskuisen bulkkisataman rahtimäärät ovat romahtaneet vuosikymmenten takaisesta, ja se kamppaili jo ennen koronaepidemiaakin olemassaolostaan.

Perinteinen viljan ja puutavaran käsittely ei haittaa naapureita, ja eläköitynyt aiempi satamajohtaja oli asukkaiden mukaan halukas ratkaisemaan ongelmat naapureiden kanssa.

Muutama vuosi sitten asiat muuttuivat.

Helsingin Satamasta tuli Loviisan sataman enemmistöosakas 2017. Kaupunki jäi vähemmistöomistajaksi. Hiljentyneeseen satamaan alettiin haalia uudenlaista rahtia, ja kaikki tuntuu kelpaavan. Varsinkin sellainen rahti, jota Helsinki ei halua Vuosaaren satamaan herkästi valittavien pääkaupunkilaisten keskelle.

Samana vuonna 2017 kaupunginjohtajaksi tuli kuuluun loviisalaiseen Nordströmin laivanvarustajasukuun kuuluva Jan Oker-Blom.

2007–2013 Oker-Blom istui sukunsa huolinta- ja rahtauskonserni Nordströmin emoyhtiön hallituksessa. Kaupunginjohtaja omistaa osakkeita Nordström-yhtiöistä, jotka ovat Loviisan sataman tärkeimpiä toimijoita.

Aiemmin Oker-Blom työskenteli rahoitusalalla Helsingissä ja oli aktiivinen RKP:n poliitikko. 2015–2017 Oker-Blom seurasi aitiopaikalta Helsingin satamayhtiön hallituksessa Loviisan sataman omistusjärjestelyjä.

Kaupunginjohtaja omistaa osakkeita Nordström-yhtiöistä, jotka ovat Loviisan sataman tärkeimpiä toimijoita.

Hän ei silti pidä itseään jäävinä.

”Eikö ole hyvä, että kaupunginjohtaja tuntee satama-alan,” hän kysyy Seuralta.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman juhlakohteenakin ollut, täysin remontoitu 116-vuotias hirsitalo on nyt sataman satunnaisten komennusmiesten majoitustilana.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman juhlakohteenakin ollut, täysin remontoitu 116-vuotias hirsitalo on nyt sataman satunnaisten komennusmiesten majoitustilana. Kuva: Linda Varoma

Ruma kivihiilijälki

Uudenlaisen liiketoiminnan mukana Loviisan sataman pöly-, melu- ja hajuongelmat ovat kasvaneet huomattavasti.

Kotisivuillaan satama kehuu pientä hiilijalanjälkeään ja julistaa olevansa ympäristöystävällinen:

Haluamme näyttää esimerkkiä kokonaisvaltaisesti vastuullisesta satamatoiminnasta.

Samaan aikaan satamassa on mustia kivihiilikasoja ja venäläisiä avojunavaunuja täynnä kivihiiltä. Yksi sataman uusi aluevaltaus on siperialainen kivihiili, jota kulkee maailmalle Loviisan kautta.

Maailma pyrkii eroon ilmastonmuutosta edistävän kivihiilen käytöstä. Silti Venäjä vain kiihdyttää sen louhintaa valtavista avolouhoksista, joiden hiilipöly ja heikko työturvallisuus aiheuttavat sairauksia, onnettomuuksia ja kuolemia.

Satamajohtaja Tiina Vepsäläisen mukaan satama ei voi ottaa vastuuta sen läpi kulkevan rahdin eettisyydestä tai ekologisuudesta. Sitä paitsi hänen mukaansa Loviisan sataman antrasiittia ei ympäristöluvan mukaan käytetä polttoaineena energiantuotannossa, eikä soraa muistuttava antrasiitti kuulemma pölyä.

Jostain syystä satama on kuitenkin joutunut korvaamaan pölyvahinkoja, ja naapureiden lausunnot aluehallintovirastoon ovat paljon puhuvia:

”Talvella pihamme ovat mustanaan hiilipölystä, eikä kesällä voi mm. kuivata pyykkejä ulkona, kun pöly laskeutuu kaikkialle. Talvisin hiili jäätyy kiinni vaunuihin ja sitä joudutaan irrottamaan. Työstä on syntynyt korviahuumaavaa meteliä”, kirjelmöi asukas vuonna 2019.

Satamassa äskettäin alkanut romumetallin varastointi ja käsittely ovat aiheuttaneet voimakasta kirskuntaa ja pauketta myös pyhinä ja viikonloppuina.

Satamassa varastoidaan myös myrkkyjä sisältävää kestopuuhaketta. Korkea hakekasa on paljaana taivaan alla, vaikka ympäristölupa edellyttäisi sen suojaamista. Satamajohtajan mukaan lupa-asia on kunnossa.

Satama välivarastoi satunnaisesti myös voimakkaasti haisevia kreosiittipylväitä, joiden on luvattu olevan satamassa korkeintaan kaksi viikkoa ennen laivausta. Asukkaiden mukaan niitä on lojunut satamassa pidempäänkin.

Satama teetti vuodenvaihteen tienoilla Eestinkolmiossa mittauksia. Niiden mukaan pöly ja melu eivät keskimäärin aiheuttaneet merkittävää haittaa.

Lähinnä satamaa olevat talot lunastettiin ensimmäisinä. Ne ovat jääneet niille sijoilleen ränsistymään.

Lähinnä satamaa olevat talot lunastettiin ensimmäisinä. Ne ovat jääneet niille sijoilleen ränsistymään. Kuva: Linda Varoma

Saastemaa meluvalliksi

Vuonna 2018 kaupunki yllättäen kasasi satama-alueen saastunutta maata sisältävän valtavan maa-ainesläjän sataman ja Eestinkolmion väliin keskelle kulkuväylää.

Kaupungin mukaan läjä oli meluvalli.

Romua pursuava valli tukkii suositun kevyen liikenteen väylän ja kahden kylän välisen ikiaikaisen reitin. Ihmiset kulkevat pyörineen pusikon kautta kiertääkseen läjän.

Valli nousi ilman lautakunta- tai muita käsittelyjä kaupungin infrastruktuuripäällikön Markus Lindroosin hakemalla viranhaltijaluvalla. Lindroosin mukaan valli todistetusti vähentää melua ja myös kaunistuu, jahka se joskus maisemoidaan.

Sijaintikaan ei Lindroosin mukaan ole ongelma: asemakaavassa ei virallisesti ole kulkuväylää, vaan suojavihervyöhyke.

Sataman teettämän selvityksen mukaan meluvallin haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä raja- ja ohjearvoja. Satamajohtaja Vepsäläisen mukaan kyseessä on maa-aineksen kestävän kehityksen mukainen kierrätys.

Viereiseen kylään, Svenäsiin johtava kevyen liikenteen väylä katkaistiin pystyttämällä jätemaasta tehty “meluvalli” väylän keskelle.

Viereiseen kylään, Svenäsiin johtava kevyen liikenteen väylä katkaistiin pystyttämällä jätemaasta tehty “meluvalli” väylän keskelle. Kuva: Linda Varoma

Uhkailua oikeudella

Keväällä 2019 asukkaiden mitta täyttyi. He kirjelmöivät sataman pöly-, melu- ja hajupäästöistä sekä ympäristöluvan vastaiseksi kokemastaan sataman toiminnasta kaupungin ohella muun muassa satamatoimijoille.

Satamajohtaja Vepsäläinen reagoi kirjeeseen palkkaamalla juristin, joka laati uhkaavan viestin kirjeen kirjoittajille.

”Yhtiö harkitsee oikeustoimia”, siinä jyrähdettiin.

Vepsäläisen mukaan tarkoituksena oli lopettaa perättömien tietojen levittäminen.

Kaupunki ja satama saivat kirje-episodista lisäintoa löytää Eestinkolmio-ongelmalle lopullinen ratkaisu. Kaavamuutos olisi helpohko konsti päästä eroon valittavista asukkaista – ainakin helpompi kuin esimerkiksi investoiminen päästöjen vähentämiseen.

”Muuttamalla asuinalue sataman puskurivyöhykkeeksi kaupunki ja satama ilmeisesti pyrkivät ratkaisemaan itse luomansa hiilipöly- ja meluongelman”, arvioi Janne Ora.

Hän muistuttaa, että sataman vieressä jopa vuosikymmeniä eläneet eestinkolmiolaiset eivät vastusta satamaa. Sen sijaan asukkaat haluavat, että satama noudattaa tiukasti ympäristölupia ja käyttää rahojaan myös päästöjen vähentämiseen.

Sataman alueella säilytetään muun muassa metalliromua. Janne Oran mukaan sen käsittely aiheuttaa paljon melua.

Sataman alueella säilytetään muun muassa metalliromua. Janne Oran mukaan sen käsittely aiheuttaa paljon melua. Kuva: Linda Varoma

Kaupantekoa piilossa

Elokuussa kaupungin konserni- ja kehitysjaosto käsitteli kaikessa hiljaisuudessa Eestinkolmion kiinteistöjen ostoa hämäävästi Omistajaohjausta-otsikon alla. Julkisuuteen tai edes asukkaille kaupunki ei kuitenkaan kertonut asiasta etu- tai jälkikäteen.

Laajempaan tietoon Eestinkolmio-suunnitelmat levisivät vasta lokakuun alussa sen jälkeen, kun elinkeino- ja infrastruktuurikeskuksen johtaja Joakim Holmström yllättäen soitti Kalervo Pellikalle ja tarjoutui ostamaan tämän talon.

Pellikan mukaan Holmström kehotti häntä myymään kotinsa heti odottamatta kaavamuutosta ja mahdollista pakkolunastusta. Pellikka ei hyväksynyt kaupungin antamaa hinta-arviota talostaan.

Holmström sanoo, ettei voi kommentoida puheluasiaa Seuralle.

Kävi ilmi, että ostotarjouksia oli tehty muillekin. Puolenkymmentä asukasta oli tarttunut tarjoukseen.

Kun paikallislehti kirjoitti asiasta, syntyi kohu ja kaupungin oli pakko vihdoin marraskuussa järjestää asiasta asukastilaisuus. Avoimuutta julistava kaupunki ei päästänyt tilaisuuteen paikallislehden toimittajaa.

Tilaisuudessa Oker-Blom kiisti, että alustaviakaan kaavamuutoskarttoja olisi vielä ollut olemassa, vaikka asukkailla oli hallussaan kaupungin jo lokakuussa teettämiä karttoja. Niissä Eestinkolmio oli merkitty kaavamuutosalueeksi.

Seuralle Oker-Blom sanoo nyt, ettei kyseinen kartta ole kartta, vaan aluerajaus.

”Kaupunki tarjoutui anteliaisuuttaan ostamaan talot asukkaiden pyynnöstä”, hän sanoo.

Keväällä 2019 yksi turhautunut asukas tiuskaisi sataman tiedotustilaisuudessa, että kaupunki voisi ostaa pois kaikki sitä häiritsevät Eestinkolmion talot. Nyt kaupunki asukkaiden mukaan vetoaa yksittäiseen heittoon, ikään kuin se ollut olisi kaikkien asukkaiden virallinen kannanotto.

Moittiminen kielletty

Joidenkin asukkaiden elämäntilanteeseen talojen myyminen on sopinut, jotkut kokevat tulleensa painostetuiksi.

Myyjien suut on tukittu, sillä Tiina Vepsäläinen sataman kiinteistöyh­tiön prokuristina laittoi kaikki myyjät allekirjoittamaan poikkeuksellisen salassapitosopimuksen. Siinä myyjä paitsi sitoutuu vaitioloon kaupanteosta, myös olemaan millään tavoin arvostelematta satamaa.

Vepsäläisen mukaan hän ei rajoita kenenkään sananvapautta, vaan sopimukset on allekirjoitettu hyvässä yhteishengessä:

”Jos ihmisillä on paha olla asuinalueellaan, eikö ole hyvä, että heitä autetaan muuttamaan sieltä?”

”Jos ihmisillä on paha olla asuinalueellaan, eikö ole hyvä, että heitä autetaan muuttamaan sieltä?” – Satamajohtaja

Eestinkolmiota koskeva osayleiskaavamuutos tulee virallisesti käsittelyyn ensi syksynä. Vaikka alueelle saisikin jäädä asumaan, sen luonne muuttuu peruuttamattomasti osan taloista tyhjennyttyä tai jäätyä satunnaiselle käytölle.

Esimerkiksi Wanhat talot -näyttelykohteena ollut talo on myyty, ja siinä majailee nyt sataman satunnaisia latvialaisia komennusmiehiä.

Asfalttia kaupungin­johtajalle

Eestinkolmiosta pohjoiseen on paremman väen historiallinen Tullisillan asuinalue. Sen asukkaiden ei tarvitse pelätä kotiensa pakkolunastusta. Siellä on myös kaupunginjohtaja Oker-Blomille tärkeä Everstinlinna, jota hän remontoi kodikseen.

Jugendlinnan hankki 1920-luvulla Oker-Blomin isoisoisä Ragnar Nordström, kuuluisa jääkäri ja äveriäs laivanvarustaja. Jan Oker-Blom osti linnan 2019 Nordström-yhtiön asunto-osakeyhtiöltä, josta hän myös omistaa pienen osuuden.

Linnatontin kaava ja rakennuslupa juontavat 1960-luvulle. Niiden mukaisesti Nordströmit suunnittelevat parhaillaan linnan viereen meren rannalle peräti 3500-neliöistä ja nelikerroksista asuin-, toimisto- ja liiketaloa.

Suuri rakennusoikeus antaa mahdollisuuden bisneksentekoon kiinteistönkehityksellä. Oker-Blom sanoo, ettei hän itse hyödy rakennusoikeudesta, sillä mahdolliset kehitystuotot menevät Nordström-yhtiölle.

Museovirasto ja yksi naapureista ovat vastustaneet massiivista kerrostaloa, sillä se on heidän mielestään jyrkässä ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävän historiallisen miljöön kanssa ja liikenteellisesti ongelmallinen. Kaupunki ei kuitenkaan ole katsonut tarpeelliseksi rajoittaa päättäjäsuvun rakennusoikeutta.

Kaupunki on lisäksi keväällä päättänyt asvaltoida pikaisesti Oker-Blomin linnaan johtavan kujanteen. Toisen satamaperinnettä edustavan asuinalueen, Eestinkolmion, hiekkateiden kunnostus saati asvaltointi ei ole edes kaupungin harkinnassa.

Lue myös: Yllättävä puute paljastui: Kotimaisesta kalasta tulisi pulaa poikkeusoloissa

X