370 000 aikuista suomalaista ei osaa lukea kunnolla – ei, he eivät ole maahanmuuttajia

Aluksi epäiltiin mittausvirhettä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kansallisteatterin näytelmässä vuonna 1934 lukkari paukutti lukemisen taitoa seitsemän veljeksen koviin kalloihin. Näyttelijöinä muun muassa Tauno Palo (lukkarin kuritettavana) ja Aku Korhonen (pöydän päässä).

Aluksi epäiltiin mittausvirhettä.
Teksti: Juha Kauppinen

Suomessa on satojatuhansia aikuisia, jotka eivät saa lukea niin hyvin, että he pärjäävät nykymaailmassa.

Asia paljastuu tutkimuksista, joita on tehty teollisuusmaiden asukkaille. Lukutaitoa mittaavassa PIAAC-tutkimuksessa ihmiset jaetaan taitojen perusteella viiteen ryhmään.

Vuoden 2012 tuloksista käy ilmi, että 16–65-vuotiaista suomalaisista kahdeksan prosenttia kuuluu heikoimpaan ryhmään numero yksi. Kolme prosenttia on jopa alle ykkösryhmän vaatimustason.

”Se tarkoittaa, että Suomessa on 370 000 työikäistä ihmistä, joilla on erittäin heikko lukutaito”, Suomen tuloksia raportoinut tutkija Sari Sulkunen Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Miten se on mahdollista?

Lukee muttei ymmärrä

Kyse ei ole lukutaidottomuudesta perinteisessä mielessä. Lähes kaikki peruskoulun käyvät suomalaiset oppivat lukemaan sanoja, siis tuottamaan äänteitä kirjainten perusteella.

Kyse on toisenlaisesta lukutaidottomuudesta. Ei ymmärretä, mitä luetaan.

PIAAC-kokeessa ykköstaso tarkoittaa sitä, että henkilön kärsivällisyys riittää lukemiseen vain lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Hän pystyy ymmärtämään ainoastaan entuudestaan tuttua aihetta käsittelevää tekstiä – ja silloinkin vain, jos tiedot on esitetty selkeästi.

”Sanomalehteä lukiessaan tällainen henkilö pärjää otsikkotasolla, mutta lukeminen on hänelle niin vaivalloista, että hän ei ala lukea juttuja”, toinen lukutaitoasiantuntija, neuropsykologian professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta havainnollistaa.

”Tai jos kyse on Seura-lehden isosta jutusta, tällainen henkilö voi periaatteessa suurella vaivalla kahlata jutun alusta loppuun ja lukea jokaisen sanan, mutta hän ei hahmota tekstin välittämää viestiä kunnolla.”

Ja tällaisia ihmisiä on Suomessa siis 370 000. Onko se yllättävää?

”Ei se tavallaan ole. Meillä on suomen kielessä tietty ominaisuus, jonka vuoksi sanojen merkitys ei lukemaan oppiessa korostu.”

Äänteillä selviää

Tuo ominaisuus on se, että suomessa sanat äännetään niin kuin ne kirjoitetaan.

”Kun lapsi oppii lukemaan, hänen ei tarvitse välittää sanojen merkityksestä. Hän voi tuottaa äänteitä kirjain kirjaimelta opettajan vaatimusten mukaan, mutta hän ei välttämättä tiedä, mitä sanat tarkoittavat”, Lyytinen sanoo.

”Sen sijaan englannin kielessä on jopa sanoja, joiden merkitys on tunnettava, jotta voi tietää oikean ääntämistavan.”

Englannin kieltä lukemaan opetteleva lapsi siis askartelee mielessään suomalaislasta enemmän sen kanssa, mitä sanat tarkoittavat. Suomessa taas voi selvitä jopa koko peruskoulun läpi oppimatta lukemaan niin, että käsittäisi lukemansa kunnolla.

”Lapsi voi jäädä kirjain kirjaimelta -lukemisen tasolle. Sellaiseksi lukeminen jää, jos lukuharrastus on vähäistä. Hitaasta lukemisesta seuraa se, ettei lukija enää muista lauseen alkua ehtiessään sen loppuun, ja siksi lause jää ymmärtämättä.”

Tullaan modernin lukutaidottomuuden noidankehään: ihminen, jolle lukeminen on vaikeaa ja hidasta, ei lue. Näin hän ei myöhemmässäkään elämässä kehity lukemisessa ja luetun ymmärtämisessä.

Duunarin lukutaito

Keitä lukutaidoltaan heikot ihmiset ovat? Eivät ainakaan ulkomaalaistaustaisia.

”On totta, että jos henkilö tulee Suomeen aikuisena, on suuri todennäköisyys, ettei hän opi lukemaan suomea kunnolla. Mutta tällaiset henkilöt ovat pisara meressä huonosti lukevien joukossa. Suomessa on niin vähän maahanmuuttajia, että se ei missään tapauksessa selitä tilaston ilmaisemaa ongelmaa”, Heikki Lyytinen sanoo.

Ennen muuta lukemisen taito on sidoksissa ammattiin.

”Jos toimii ammatissa, jossa ei tarvitse lukea tekstejä eikä ymmärtää niitä, ei välttämättä koskaan joudu kehittämään lukemisen taitoa.”

Lyytisen mukaan maaseudun ammateista selviää usein ilman pitkien tekstien lukemista. Samoin muiden ruumiillisten töiden, joissa paino on tekemisellä.

Tällaisten työpaikkojen määrä kuitenkin vähenee sitä mukaa kun yksinkertaiset työt siirtyvät koneille ja automaateille. Lisäksi monimutkaisemmatkin tehtävät automatisoituvat vähitellen. Eli yhä useammassa ammatissa selviytyäkseen on luettava ja ymmärrettävä erilaisia manuaaleja tai opastekstejä.

Lukemisen ymmärtämisen merkitys siis kasvaa. Lukutaito sen sijaan tulee heikkenemään, osoittavat tutkimusten ennusmerkit.

Puolet pojista ei lue

Sen täytyy olla mittausvirhe! Näin arveltiin, kun suomalaisnuorten lukutaito näytti heikkenevän vuoden 2009 Pisa-tutkimuksen mukaan.

Pisa on useissa maissa kolmen vuoden välein toistettava tutkimus, jossa selvitetään 15-vuotiaiden nuorten koulutaitoja.

Kyse ei kuitenkaan ollut mittavirheestä. Tämän paljasti vuoden 2012 Pisa-tutkimus, jossa suomalaisnuorten lukutestin pisteet olivat heikentyneet entisestään.

”Muutos on todellinen, ja se on keskiarvotasolla oikeastaan sangen selvä”, tutkija Sari Sulkunen sanoo.

Myös nuorten innostus lukemiseen laskee. Yhä suurempi osa 15-vuotiaista ei käytä aikaa lainkaan omaehtoiseen lukemiseen.

Vuonna 2000 tällaisia nuoria oli Pisa-tutkimuksen mukaan yli viidesosa, 22 prosenttia, kaikista suomalaisista nuorista.

Vuonna 2009 luku oli 33 prosenttia, eli kolmasosa tytöistä ja pojista ei lue vapaa-ajallaan ollenkaan.

Sukupuolten välinen ero on suuri. Pojista jo lähes puolet on hylännyt vapaaehtoisen lukemisen kokonaan.

Mistä tämä johtuu?
”Ensinnäkin lapsille on tarjolla niin paljon kaikkea muutakin. Lukeminen joutuu kilpailemaan suosiosta ihan eri tavalla kuin aiemmin”, Sari Sulkunen sanoo.

Hän suuntaa katseensa myös koulun suuntaan.

”Peruskoulumme on laadustaan huolimatta vielä hyvin oppikirja- ja opettajakeskeinen.”

Pitäisikö tabletit ja älypuhelimet tuoda opetukseen mukaan aiempaa vahvemmin?

”No jos ne ovat läsnä vahvasti kaikkialla muualla elämässämme, miksi eivät myös koulussa?”

Tarvitseeko osata?

Mutta digiaika, kuvien tulva, suora kommunikaatio, tämä kaikki. Ehkä kykyä lukea ei enää tarvita samalla tavalla kuin ennen?

Väärin. Nyt sitä vasta tarvitaankin.

”Kun maailma digitalisoituu, lukutaidon merkitys vain kasvaa”, Sari Sulkunen huomauttaa.

”Puhelimessa puhumisen sijaan kirjoitetaan sähköposteja, tekstiviestejä ja sosiaalisen median viestejä.

Lukeminen ja kirjoittaminen tunkevat sellaisille elämänaloille, joilla niitä ei aiemmin ole tarvittu.”

Kun ennen mentiin virastoon jonottamaan, nyt asioidaan verkossa, luetaan lomakkeiden täyttöohjeita ja täytetään lomakkeita – suoritetaan askareita, jotka nostavat tuskanhien kenen tahansa otsalle.

”Lukeminen on siis entistä tärkeämpi taito”, Sulkunen kiteyttää.

Lasten mahdollisiin lukemisongelmiin kannattaisi puuttua mahdollisimman varhain. Jos esimerkiksi esikouluikäisellä kirjaimet eivät tallennu muistiin, hänellä on suurella todennäköisyydellä vaikeuksia oppia lukemaan.

Myös aikuinen pystyy kehittämään lukutaitoaan.

Ai miten? Lukemalla.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 25-26/2014.

X