Maailman jokainen kännykkä pitää valmistaa niin, että sitä voi salakuunnella – Suomi mukana FBI:n johtamissa neuvotteluissa

Sotilas istuu työpisteen ääressä ja ohjailee miehittämätöntä lentokonetta maapallon toisella puolella. Sormenpainallus, ja kone avaa tulen kohti vuorilla piileskeleviä terroristeja.

Tämä on Afganistanin sodan todellisuutta – osa informaatioyhteiskuntaa, jossa elämme. Jokainen puhelumme ja sähköpostimme on tallennettu varmaan paikkaan. Aina kun höyläät pankki- tai bonuskorttiasi, jätät jäljen, jota voidaan seurata.

Yksilönsuoja on siis vähintään suhteellinen käsite. Silti suomalaisia on järkyttänyt valmisteilla oleva sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosesitys eli Lex Nokia, joka antaisi yrityksille mahdollisuuden seurata työntekijöidensä viestejä.

Lakia tarvitaan estämään teollisuusvakoilu ja tietoverkon väärinkäytökset. Valvonnan piiriin kuuluisivat sähköpostit ja internetliikenne, mutta myös osa työntekijöiden puheluista. Moni yritys käyttää niin kutsuttuja voip-puhelimia, jotka käyttävät samoja yhteyksiä kuin tietokoneet.

Lex Nokiassa on kyse yrityksen oikeuksista. Niinpä keskustelua on käyty varsin yritysvetoisesti. Vasta viime viikolla keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Tero Kurenmaa nosti esiin tärkeän ajatuksen: kannattaisiko tutkia, mitkä ovat poliisin mahdollisuudet puuttua teollisuusvakoiluun.

Kurenmaa ei halunnut kommentoida asiaa enempää, ja muukin poliisijohto on vaitonainen, vaikka Lex Nokia siirtäisi poliisin valtuuksia yrityksille.

Keskusrikospoliisin ylitarkastaja Marko Viitanen oli eduskunnassa kuultavana, kun Lex Nokiaa valmisteltiin. Kokouspöytäkirjan perusteella Viitanen kritisoi lakia voimakkain sanankääntein.

”Voidaan kysyä, tekisivätkö yhteisötilaajat lain tarkoittamissa tilanteissa tosiasiallisesti esitutkintaan kuuluvia toimenpiteitä”, Viitanen sanoi.

FBI:n johdolla

Salakuuntelussa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, vaan se on tärkeä osa kansallista turvallisuutta. Kaikkien valtioiden viranomaiset salakuuntelevat kansalaisiaan.

Nykyinen järjestelmä juontaa 1990-luvulle, jolloin maailma alkoi digitalisoitua. Yhdysvaltalaisen FBI:n johdolla länsimaiset hallitukset kokoontuivat pohtimaan pelisääntöjä, joiden avulla viestejä voidaan kuunnella. Suomi lähti mukaan neuvotteluihin vuonna 1994.

Tammikuussa 1995 länsimaat sopivat kirjallisesti salakuuntelua koskevista periaatteista. Myös Suomi oli mukana. Kaikki palveluntarjoajat velvoitettiin tuottamaan palveluita, joita on mahdollista salakuunnella.

Vaatimuslista laadittiin valtioiden tiedustelupalveluiden toiveiden mukaiseksi. Nokia, Samsung, Sony Ericsson… Maailman jokainen kännykkä tulee valmistaa siten, että viranomainen voi sitä salakuunnella.

Jokainen puhelinoperaattori on sitoutunut toimimaan siten, että sen linjoja voidaan salakuunnella. Tämä on kaiken sähköisen viestinnän perusta, jota poliitikot harvoin haluavat mainostaa.

Isoveli-direktiivi

Vuonna 2006 EU:ssa säädettiin direktiivi, jota voisi kutsua Isoveli-direktiiviksi. Sopimuksen nojalla EU-viranomaiset sitoutuivat tallentamaan kansalaisten kaiken sähköisen liikenteen tunnistetiedot.

Jokaisesta puhelusta, sähköpostista ja internetkäynnistä jää tallenne, jonka poliisi saa esiin tarvittaessa. Tunnistetietoja säilytetään vuoden ajan. Jos sinä aikana poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen, se voi saada tiedot käyttöönsä.

Tiedoista käy ilmi, ketkä olivat yhteydessä, koska yhteys otettiin ja kauanko kommunikaatioon kului aikaa. Poliisi saa tarvittaessa myös tietää, mistä laitteesta viesti lähti ja missä laitetta käytettiin.

Suomessa direktiivi saavutti lainvoiman viime kesäkuussa. Tosin matkalla direktiivi vesittyi, sillä kaikkien esitettyjen tietojen tallentaminen olisi käynyt liian kalliiksi.

”Nyt meillä on käytössä malli, jossa jokainen operaattori säilyttää ne tiedot, jotka ovat oleellisia liiketoiminnan kannalta. Käytännöissä on eroja”, sanoo viestintäneuvos Juhapekka Ristola viestintäministeriöstä.

Lex Nokiassa tunnistetiedoilla tarkoitetaan kaikkia niitä tietoja, jotka ovat viestin lähettämisen kannalta välttämättömiä.

Luodaan pelote

Emmekö me suomalaiset elä harhassa, kun olemme huolissamme yksilönsuojasta. Sehän meni kauan sitten?

”On sekin problemaattista, että valtiolla on sellainen mahdollisuus. Mutta Lex Nokian kohdalla kyse on siitä, että valvontaoikeutta ollaan siirtämässä yksityiselle taholle, jolla ei ole mitään todellista julkista kontrollia”, sanoo Tapani Tarvainen, Electric Frontier Finlandin (EFFI) puheenjohtaja.

Miksi uutta lainsäädäntöä on sitten lähdetty kehittämään, jos meillä on jo olemassa olevat konstit valvoa ihmisten tietoliikennettä?

”Varmaankin siksi, että yritykset eivät halua julkista valvontaa ja kontrollia siihen toimintaan. He haluavat hoitaa nämä asiat julkisuudelta piilossa, määrittää itse omat sääntönsä.”

Lex Nokian voi ymmärtää viime vuosien kehityksen kautta. Ensin salakuuntelu oli tärkeä osa kansallista turvallisuutta. Nyt suuryritys on valtio valtion sisällä. Suomen menestys on kiinni monikansallisten yritysten pääkonttoreista. Siksi yrityksille on taattava enemmän oikeuksia.

Tarvainen uskoo, että Lex Nokian todellinen tarkoitus on tyrehdyttää julkista keskustelua. Työntekijän sähköposti ei ole ongelmallinen yrityssalaisuuksien vuoksi, vaan julkisuuden ylipäätään. Nyt ollaan luomassa pelotetta.

”Myös yritykset syyllistyvät rikoksiin. Monesti ainoa tapa, miten ne voivat jäädä kiinni, on se, että työntekijä vuotaa asiasta. Sähköpostin tunnistetietojen avulla voidaan valvoa työntekijöiden yhteyksiä ulkomaailmaan. Lex Nokia auttaa yrityksiä pitämään lehdistön loitolla”, Tarvainen sanoo.

Ei logiikkaa

Lex Nokian turvin työnantaja voi siis tutkia sähköpostimme ja voip-puheluidemme tunnistetiedot. Miksei uusi laki anna oikeutta seurata työsuhdepuhelimen tunnistetietoja?

”Ei siinä mitään logiikkaa olekaan. Ehkä käytännön syy on siinä, että siihen olisi tarvittu puhelinoperaattoreiden apua. Nämä muut tiedot työnantaja saa selville ihan omilla konsteillaan”, Tarvainen arvelee.

Internetin tunnistetiedot ovat nykyään rahanarvoista kauppatavaraa, jonka avulla it-yritykset suunnittelevat palveluitaan. Miten valvotaan, ettei työnantaja luovuta tunnistetietoja kolmannelle osapuolelle?

”Ei sitä pystytäkään valvomaan. Yrityksen pitäisi tehdä vuosittain selvitys tietosuojavaltuutetulle. Mutta sen kontrollointi tulee olemaan vaikeaa”, sanoo Tapani Tarvainen. Nokia, Samsung, Sony Ericsson. Maailman jokainen kännykkä valmistetaan niin, että viranomainen voi sitä salakuunnella.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 8/2009.