Maanalaista huumevientiä: Meksiko-USA-rajaa puhkoo tunneleiden verkosto

Huumeiden salakuljetus Meksikosta Yhdysvaltoihin on saanut yhä röyhkeämpiä muotoja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Periaatteessa tunnelin suuaukko voi sijaita minkä tahansa talon tai varaston alla.

Huumeiden salakuljetus Meksikosta Yhdysvaltoihin on saanut yhä röyhkeämpiä muotoja.
Teksti: Markku Saksa

Yhdysvaltain presidentinvaalien alla väitellään Meksikon vastaisesta rajasta. Korkeat aidat ja rajavartijoiden partiot hillitsevät mutta eivät pysäytä laittomien maahantulijoiden virtaa. Rajan ylittäjien lisäksi riesana on rajan alitus.

Amerikkalaisen San Diegon ja meksikolaisen Tijuanan rajakaupunkien välillä maaperä on täynnä huumekartellien salakuljetustunneleita. Rajan alla on reikiä kuin emmental-juustossa. Meksikon ja Yhdysvaltain rajalta on löydetty 190 eripituista tunnelia 25 vuoden aikana.

Viranomaiset tunnustavat, että he eivät tiedä montako tunnelia on toiminnassa ja kuinka paljon huumeita tulee Yhdysvaltoihin niiden kautta. Sen he tietävät, että ongelma on kasvussa. Aina kun yksi tunneli valetaan sementtiä täyteen, on toinen jo vieressä valmistumassa. Tänä vuonna on löydetty jo kuusi uutta tunnelia.

Niitä eivät kuitenkaan käytännössä kaiva kiilusilmäiset rikolliset vaan heidän hyväksikäytetyt uhrinsa.

Petoksella ansaan

New Yorker -lehti kertoi viime heinäkuussa Fernandon tarinan, joka valottaa tunnelin kaivajien arkea.

Työtön 19-vuotias nuorukainen Fernando tapasi Tijuanan kaupungissa Meksikossa mukavan herrasmiehen Carlosin. Hän tarjosi Fernandolle hyvin palkattua työtä pikkukaupan siivoojana.

Fernandon mielestä tarjous oli houkutteleva ja hän päätti suostua. Niinpä Carlos vei hänet rajan tuntumassa sijaitsevan Carita de Otayn teollisuusalueen varastohalliin.

Täällä odotti yllätys: Carlos veti varastohallin pyörillä liikkuvan raskaan oven kiinni ja otti pistoolin taskustaan. Hän kertoi suunnitelmien muuttuneen. Fernando ei siivoaisikaan kauppaa vaan kaivaisi tunnelia seuraavat kuukaudet. Jos hän yrittäisi paeta, Carlos tappaisi hänen perheensä.

Kuusitoista muuta miestä oli houkuteltu samaan ansaan. Carlos jakoi heidät kahteen ryhmään, jotka tekivät 12 tunnin päiviä. Työ edistyi päivässä viitisen metriä. Hän hankki miehille ruokaa ja piti huolta siitä, että he eivät päässeet karkaamaan.

Orjatyötä

Seuraavat kuukaudet Fernando seurasi GPS-laitteeseen kytkettyä laserin punaista valopistettä maan alla. Valo näytti, mihin suuntaan oli kaivettava.

Fernando hakkasi toveriensa kanssa savimaata ja kiviä irti seinämästä aamukuudesta iltakuuteen. Miehet täyttivät säkin toisensa perään kivillä ja mullalla ja lastasivat ne vaunuihin, joilla ne kuljetettiin raiteita myöten tunnelin suulle. Siellä toinen miesryhmä lastasi ne hissiin. Ja ylhäällä varastohallissa maa lastattiin kuorma-auton lavalle ja ajettiin kaatopaikalle.

Tunnelia kaivettiin 24 tuntia päivässä, sillä kun Fernando lopetti, toinen kahdeksan miehen vuoro aloitti.

Kun Meksikon asevoimat sai vihjeen tunnelioperaatiosta, sotilaat rynnäköivät varastohalliin ja keskeyttivät kaivamisen. Työtä olisi ollut jäljellä vain muutama päivä. San Diegon poliisin tunneli-iskuryhmän (Tunnel Task Force) johtaja Joseph DiMaggio sanoi lehdelle, että 16 työmiestä sai onnitella itseään. Usein huumekartellit surmaavat pakkotyössä olleet kaivajat varmuuden vuoksi tunnelin valmistuttua. Ne eivät halua, että tunnelin olemassaolosta tietävät ihmiset liikkuvat vapaana.

Monimutkainen salaus

Tunnelit tuovat helppoa rahaa huumeliigoille, koska niiden kautta voidaan kuljettaa vaikka rekallinen kokaiinipaaleja päivässä.

Poliisin mukaan tunnelin ei tarvitse olla kuin vain yhden päivän toiminnassa, kun sen tuotolla voidaan maksaa miljoonan dollarin rakennuskulut. Seuraavana päivänä tunneli alkaa tuottaa jo puhdasta voittoa.

San Diegon ja Tijuanan välissä maaperä on savipitoista ja helpompaa kaivaa kuin monessa muussa kohdassa, jossa on sortuvaa hiekkaa. San Diegon alueen maaperä on suhteellisen kuivaa eivätkä kaivajien hakut juurikaan osu vesitaskuihin. Vesivaaran vuoksi tunnelit kulkevat loivan kaaren muodossa. Jos vettä tulee, se valuu jompaankumpaan päähän, josta se voidaan pumpata pois. Holvimainen rakenne myös tukevoittaa tunnelia ja estää sitä romahtamasta.

Molemmilla puolilla rajaa on laajoja teollisuusalueita, joiden varastorakennuksiin tunnelien päät voidaan piilottaa. Erämaahan tunneleita ei rakenneta, koska siellä ei ole asuintaloja tai varastoja näkösuojaksi tunnelien suuaukoille.

Salakuljettajat näkevät paljon vaivaa peittääkseen jälkensä. Usein sen jälkeen, kun tunnelia on käytetty, sen suuaukko peitetään betonilla ja päälle vedetään maalia.

Tunnelien pääasiallinen kaivaja on Sinaloan kartelli. Myös muut kartellit tekevät niitä, mutta Sinaloan kartelli kaivaa parhaat tunnelit. Viranomaiset nimittävät niitä supertunneleiksi.

Tunnelien keskipituus on puolisen kilometriä ja ne kulkevat 15–20 metrin syvyydessä. Niissä on seisomakorkeus, valaistus, ilmastointi ja kiskot, joita myöten moottoripyöristä rakennetuilla vetureilla vedetään pikkuvaunuja. Niihin lastataan huumeita, aseita ja rahaa. Tunneleissa käytetään ikiaikaiseen tapaan kanarialintuja myrkkykaasujen havaitsemiseen. Jos linnut kuukahtavat, on tunnelista lähdettävä heti. Tunnelin alku- ja loppupäässä on järeät 8–10 hengen hissit lastien liikuttelua varten.

Paljastustietoa Israelista

Tunneleiden sijainti on rikolliskartellien sisälläkin suuri salaisuus. Vain kourallinen sisäpiirin väkeä on vihkiytynyt niihin.

Maaliskuun lopulla San Diegon ja Meksikon Tijuanan väliltä löytyi tähän saakka pisin tunnettu tunneli. Kilometrin pituisen tunnelin purkupäästä Otay Mesan teollisuusalueelta San Diegosta löytyi tonni kokaiinia ja seitsemän tonnia marijuanaa odottamassa kuljetusta. Kokaiinitonnin hinta on katukaupassa kolmisen miljoonaa dollaria eli sillä olisi rakennettu kolme uutta tunnelia.

Huumekartellien tunnelit edistyvät vain viitisen metriä päivässä. Ahtaisiin tunneleihin mahtuu rajallinen määrä miehiä yhtä aikaa heiluttamaan hakkua ja lapioimaan maata.

Useimmiten tunnelit paljastuvat vanhanaikaisella poliisityöllä. Myös vihjeet ovat tärkeitä.

Tunneleiden havaitsemiseen ei ole teknistä menetelmää. Amerikkalaiset tiedemiehet näkevät miljoonien valovuosien päähän avaruudessa ja tekevät tarkkoja havaintoja planeetoista, mutta he eivät tiedä, mitä tapahtuu muutaman metrin syvyydessä maan alla.

Tiedemiehet ovat yrittäneet asettaa maaperään värähdys- ja ääniantureita, mutta ne eivät toimi. Yhdysvallat rahoittaa israelilaisia tutkijoita, jotta he kehittäisivät tunnelien havaitsemiseen tarvittavan teknologian. Israelia asia kiinnostaa, koska Hamas on tehnyt tunneleita Gazaan. Toistaiseksi läpimurtoa ei ole tapahtunut.

Kuningasmyyrä

Maailman suurin huumekonna, Sinaloan kartellin johtaja Chapo Guzmán on salakuljetuksen uranuurtaja. Hän kehitti suuret katapultit, jotka heittelivät huumepaketteja rajan yli. Hänen ehkä paras menetelmänsä olivat kuitenkin tunnelit.

Vuosina 2006–2015 Meksikon viranomaiset takavarikoivat Chapolta 586 lentokonetta ja 13 helikopteria. Niillä hän oli rahdannut kokaiinia Kolumbiasta Meksikoon, josta tavara oli viety rajan yli Yhdysvaltoihin. Koneet olivat yksi- ja kaksimoottorisia pienkoneita, joilla voitiin laskeutua lyhyille kiitoteille. Chapolla oli lähes 5 000 salaista lentokenttää, jotka olivat tienpätkiä, peltoja tai viidakkoon raivattuja aukioita.

”Minä toimitan markkinoille enemmän kokaiinia, heroiinia, metamfetamiinia ja marijuanaa kuin kukaan muu”, hän kehui viime tammikuussa Rolling Stones -lehden haastattelussa.

Chapo Guzmán oli paennut tunnelia pitkin Meksikon Altiplanon erikoisvankilasta vuoden 2015 heinäkuussa. Hän jäi uudestaan kiinni tammikuussa. Nyt käsitellään hänen luovuttamistaan Yhdysvaltoihin tuomittavaksi.

Kirjoittaja on asunut Meksikossa vuosina 2011–15 ja haastatellut ihmisiä Tijuanassa ja San Diegossa huumeiden salakuljettamisesta

X