Mitä tapahtuu jos Venäjä miehittää Ahvenanmaan?

Ruotsi ei sitä saanut, Venäjä ei pystynyt kaappaamaan, Saksa ei tarvinnut. Ahvenanmaa jäi pattitilanteessa Suomelle.

Suomen ja Ruotsin kannalta nämä saaret ovat ylivoimaisen keskeisessä strategisessa kohdassa.

Jos joku kolmas taho saisi ne haltuunsa, panttivankeina olisivat molemmat maat.

Talouspakotteet, ilmatilaloukkaukset sekä Krimin ja Ukrainan kiristynyt tilanne 2014 nostivat jännitettä myös Saaristomerellä ja herättivät kysymyksen: mitä Venäjä suunnittelee Ahvenanmaan varalle?

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) esitti viime kesänä arvionaan, että saarella voisi tapahtua Krim-ilmiö: pienet vihreät miehet kaappaisivat alueen. Ahvenanmaan puolustaminen on Niinistön mielestä ”haasteellista”, koska alue on demilitarisoitu ja neutralisoitu.

Vaikka Niinistö sittemmin lieventeli sanomisiaan, tilanne on selvä. Suomen on pakko puolustaa Ahvenanmaata tarvittaessa aseellisestikin, vaikka varautuminen siihen on kansainvälisin sopimuksin tehty mahdollisimman hankalaksi. Alueella ei saa olla sotilaita, eikä saaria saa linnoittaa tai varustaa sotilaallisesti, eivätkä Ahvenanmaan nuoret miehet joudu asepalvelukseen.

Välttämättömyydestä hyve

Vielä vuonna 1918 saarilla oli venäläisiä joukkoja, punakaarti ja suojeluskunnat. Ruotsalaisen sotilasretkikunnan tarkoituksena oli liittää Ahvenanmaa Ruotsiin, mutta se joutui väistymään maihin nousseiden saksalaisten tieltä. Englantilaiset hautoivat maihinnousua, mutta maailmansota loppui kesken.

Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta sovittiin vuoden 1921 yleissopimuksessa, jossa olivat mukana Itämeren rantavaltiot ja länsivallat. Vain yksi oli joukosta poissa: Venäjä.

”Kyllä se silloin oli Neuvosto-Venäjältä tarkoituksellinen ratkaisu. Jos tiukempi paikka tulee Itämerellä, Venäjä pitää niin sanotusti optiot auki”, saarten asemaa tutkinut kansainvälisen oikeuden emeritus professori Lauri Hannikainen sanoo.

Ahvenanmaan sopimusoikeudellinen asema vahvistettiin Suomen ja Venäjän välillä heti talvisodan jälkeen ja jälleen 1947 Pariisin rauhansopimuksessa. Niiden mukaan Venäjällä on erityinen oikeus valvoa alueen demilitarisointia ja perustaa saarille sitä varten pysyvä konsulaatti. Vastaavanlaista oikeutta ei ole muilla mailla, ei edes Ruotsilla.

”Vuosikymmenten kuluessa ahvenanmaalaiset ja venäläiset ovat tulleet hyviksi kavereiksi, koska he molemmat valvovat tätä demilitarisointia pilkuntarkkaan”, Hannikainen toteaa.

Miehityksen realismi

Nykyisistä sopimuksista on hankala pyristellä irti. Esimerkiksi vuoden 1921 sopimus on tarkoitettu pysyväksi.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen Itämerellä voi silti aikaansaada Venäjälle – tai etuottona Natolle tai Suomelle – halun ottaa Ahvenanmaa tai osa siitä sotilaalliseen käyttöön. Tämä olisi Hannikaisen mukaan joka tapauksessa vastoin Suomen pitemmän tähtäimen etua.

”Olen varma, että jos Venäjällä on jotain haluja Ahvenanmaahan, sinne ei ilmesty pieniä vihreitä miehiä. Jos ilmestyisi, Suomen olisi ehdottomasti otettava heidät kiinni ja tuhottava”, Hannikainen arvioi.

Tuon kynnyksen ylittäminen olisi Suomelta varsin fataalia. Tai voisiko Ruotsilta saada tuolloin apua?

”Ei Ruotsilla ole mitään erityisiä velvoitteita. Suomi voisi toivoa, että Ruotsilla olisi vahvat intressit toimia, mutta historiahan on opettanut, ettei meidän kannata Ruotsiin liikaa luottaa”, Hannikainen toppuuttelee.

Entä voiko Venäjä miehittää saaret tukikohtanaan konsulaatti?

Ei, professori Hannikainen ei pidä todennäköisenä, että konsulaattiin kerättäisiin ”asiantuntijoita” valmistelemaan valtausta salaa.

”Kyllä valtaus täytyy tehdä kertarysäyksellä, mutta sitä edeltäisi kriisi Itämerellä. Sellaista ei kuitenkaan ole nyt näköpiirissä, vaan tilanne on rauhoittunut toissa syksystä tuntuvasti.”

Professori Hannikaisen mielestä Venäjän hallitsema Kaliningrad Baltiassa helpottaa Ahvenanmaan asemaa, sillä sieltä Venäjä pystyy pitämään Itämerta silmällä.

Toisen näkemyksen mukaan juuri Kaliningradin puolustaminen vaatii nimenomaan Ahvenanmaan miehittämistä. Silloin kriisi olisikin muuttunut jo konfliktiksi.

Toivoton puolustettava

”Konfliktissa Venäjän on otettava haltuun Ahvenanmaa, Gotlanti ja Bornholm, muuten se ei pysty puolustamaan Kaliningradia”, sotahistorian dosentti Markku Salomaa sanoo.

Hän kuvailee uhkatilanteen tavalla, jollaista lienee pyöritelty myös Ruotsin armeijan suunnittelupöydillä. Ruotsalaiskenraali Anders Brännström totesi kuukausi sitten, että tilanne voi kehittyä niin, että Ruotsi voi olla sodassa kahden vuoden kuluessa.

”Venäjän erikoisjoukoille Maarianhaminan kentän haltuunotto olisi vain 2–3 tunnin operaatio ja sen jälkeen käynnistyisi suuri ilmasilta pariksi kolmeksi päiväksi. Suomen rannikkolaivasto ja pienet rannikkojääkärivoimat, kaksi taisteluosastoa, eivät Ahvenanmaalle ehtisikään, eivätkä pysty valtaamaan sitä takaisin”, Salomaa arvioi.

Dosentti Salomaankaan mielestä Ahvenanmaan haltuunotto ei kysy pieniä vihreitä miehiä. Puvun väri voi olla muukin.

”Erikoisjoukot voidaan viedä Turusta Maarianhaminaan vaikka venäläisellä turistibussilla ja TsSKA:n verryttelypuvuissa Viking Linen autolautalle – potkupallovarusteissa.”

Merivalvonnan resurssit

Suomella olisi tietysti mahdollisuus kikkailemalla kiertää Ahvenanmaan demilitarisointia. Silloin vahvistettaisiin saarten merivalvontaa: Merivartiostohan on sisä- vaan ei puolustusministeriön alainen. Ahvenanmaalla Merivartiostolla on vartioasemat Maarianhaminassa ja Kökarissa.

”Työntekijöitä on 40, vahvuus on ollut tuo viimeiset 10 vuotta. Sitä ennen oli enemmänkin, mutta säästötoimien takia väkeä vähennettiin. Toki valvontatekniikka on kehittynyt, ja partioveneet uusittiin 2009 – 2013”, Länsi-Suomen Merivartioston apulaiskomentaja Tomi Kivenjuuri kertoo.

Suomi siis noudattaa tunnollisesti sitoumuksiaan.

Uskon asia

Vuosi sitten tuli julkisuuteen Turun saaristossa tehtyjä tontti- ja kiinteistökauppoja, joissa ostajana oli venäläistaustainen yritys.

Airiston Helmi -yhtiön taustoja ei pystytty selvittämään, ja salaperäisyyttä lisäsi myös se, että Puolustusvoimien poistohuutokaupoissa myydyt entiset sota-alukset ilmestyivät pian yhtiön tiettyjen saariosoitteiden rantaan. Paraisilla on herättänyt huomiota myös venäläisten helikoptereiden vilkastunut lentotoiminta.

Onko tämä hivuttaminen tiedustelua?

”Ei ole poissuljettua, että se kuluisi siihen strategiaan. Sieltähän voidaan selvitellä maantieteellistä aluetta, mistä voisi olla hyvä mennä”, arvelee professori Hannikainen.

Markku Salomaa ei usko kansainvälisten sopimusten suojaan tiukan paikan tullessa.

”Ahvenanmaalaisille on uskon asia, että he ovat sopimusten suojaamia sodassa ja rauhassa – niin luulivat Georgian ja Krimin asukkaatkin”, täräyttää Salomaa.

”Demilitarisointi ei ole ahvenanmaalaisten oman edun mukaista – se on nykyoloissa yksipuolisesti vain Venäjän edun mukaista.”

 Artikkeli on ilmestynyt Seurassa 7/2016