Myymälävaras kehuu: Juon varastamani kaljat, palautan tölkit kauppaan ja ostan rahoilla tupakkaa

Iso, ilkeännäköinen mies astelee sisään helsinkiläiseen lähikauppaan. Kaljahyllyn kohdalla hän raottaa takkiaan ja lappaa sisään monta tölkkiä.

Lähikauppias, kuusikymppinen Sirpa, seuraa tilannetta kauempaa. Sitten hän asettuu miestä vastaan kassojen luo ulko-ovelle.

”Pistä ne kaljat pois”, kauppias komentaa.

Mies pysähtyy ja vetää suunsa pirulliseen virneeseen.

”Meinaatsä, että näitä ei olis saanut ottaa?”

Myymälävarkaan olemus on niin pelottava, ettei Sirpa uskalla tarttua häneen kiinni. Kauppias joutuu katselemaan vierestä, kuinka karpaasi kävelee ulos kaljat kainalossa.

Kun vartija saapuu vartin päästä, varas on jo kaukana.

Kurittomat tapavarkaat

Turhauttavaa.

Sellaista lähikauppiaan elämä on pahimmillaan pääkaupunkiseudulla. Näpistelyt ovat jokapäiväinen ilmiö sekä keskustassa että lähiöissä. Ruokaa ja juomaa viedään joko avoimesti tai salaa.

Jotkut hakevat juoksukaljaa. Röyhkeimmät eivät edes juokse.

”Tuntuu oudolta, jos päivä menee ilman yhtään tapausta”, Sirpa kertoo oman kauppansa takahuoneessa.

Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus kauppiaan työstä. Aiemmin hän työskenteli Espoon Kauklahdessa. Se oli ”lintukoto” verrattuna nykyiseen, kantakaupungissa sijaitsevaan kauppaan.

Sirpan mielestä varkaiden sylttytehdas on selvillä. Sadan metrin päässä kaupasta on säätiön ylläpitämiä asuntoja helsinkiläisille pitkäaikaisasunnottomille. Sekalaisessa sakissa on niitä, jotka hakeutuvat välillä pahoille teille.

Mutta tämäkin on edistystä. Pari vuotta sitten tilanne oli paljon pahempi. Silloin samalla paikalla toimi huumevieroitusyksikkö. Sirpan kaupassa oli käynnissä nonstop-kekkerit.

Sama porukka pörräsi päivästä toiseen kaupan kulmalla. Varkaat kävivät kauppiaalle tutuksi. Joillekin asiakkaille annettiin porttikieltoja.

”Yleensä tilanteet eivät olleet uhkaavia. Varkaat yrittivät napata salaa jotain. Jotkut tulivat seuraavana päivänä pyytämään anteeksi”, Sirpa kertoo.

Hän oppi tarraamaan varkaita hihasta kiinni. Sitten soitettiin vartija tai poliisi. Jokaisesta tapauksesta tehtiin rikosilmoitus.

Ei sillä, että se olisi menoa hillinnyt.

Moniongelmaiset ja varattomat asiakkaat eivät välittäneet sakkolapuista, koska niitä ei tarvinnut maksaa edes ulosotossa – ei ollut mitään ulosotettavaa.

Sirpa muistaa edelleen yhden tapauksen, jossa asiakas jäi kiinni varastettuaan paketin hedelmäsokeria.

”Poliisi pyysi, etten nostaisi syytettä, koska kyseessä oli niin pieni rötös. Se tuntui tosi epäoikeudenmukaiselta. Mietin, kenen puolella poliisi oikein on”, Sirpa sanoo.

Usein hän miettii, miksei tapavarkaita saada kuriin.

”Nuorilla ei ole mitään kunnioitusta. Onko tämä vapaan kasvatuksen tulos?”

”Pitäisi varmaan hankkia pesäpallomaila. Ei näille muuten pärjää!”, Sirpa huudahtaa.

Lepsu lakiuudistus

Sata euroa. Sen verran myymälävaras vie vuosittain jokaisen suomalaisen lompakosta. Nelihenkiselle perheelle se merkitsee 400 euron laskua.

Luvut käyvät ilmi kaupan tilastoista. Myymälävarkauksista raportoitu tavarahävikki on vuosittain 460 miljoonaa euroa. Sen päälle voi laskea vielä sata miljoonaa, minkä kauppiaat kuluttavat turvakameroihin, magneettilukkoihin, vartijoihin ja muuhun varkauksien torjuntaan.

Yli puolen miljardin lasku koituu lopulta kuluttajan maksettavaksi.

Mutta kyse on myös yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka on paisunut kolmessa vuosikymmenessä. Vielä 80-luvun alussa poliisin tietoon tuli 15 000 myymälävarkautta vuodessa. Nyt luku on 50 000.

Iso nytkähdys myymälävarkauksien määrässä tapahtui vuonna 2009. Silloin näpistysten määrä kasvoi 10 prosenttia.

Kauppiaat löysivät nopeasti syntipukin: Rikosaallon syy oli vuonna 2008 tehty lakiuudistus. Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) johdolla Suomessa poistettiin sakon muuntorangaistus.

Siihen asti sakko oli voitu muuntaa vankeudeksi. Kun muuntorangaistus poistettiin, varaton näpistelijä saattoi keräillä sakkolappuja ilman pelkoa vankilasta.

Jo lakiuudistuksen valmistelun yhteydessä eduskunnassa mietittiin, miten käy sakkorangaistuksen uskottavuuden. Johtaisiko uusi käytäntö välinpitämättömyyteen?

Viime vuosina lainsäätäjät ovat vääntäneet kättä siitä, miten myymälävarkauksista tulisi rangaista. Mutta itse asianosaiset eivät juuri puhu ongelmasta, eivät ainakaan omalla nimellään.

Kauppiaat eivät halua esiintyä näpistelyn mannekiineina, ja varkaat lymyävät koloissaan.

Tätä juttua varten Seura haastatteli viittä kauppiasta ja yhtä varasta.

Jokaisen nimi on muutettu.

Sakkolapuilla pyyhitään…

”Haloo?”

Miesääni vastaa prepaid-liittymästä.

Sinnikäs yritys on tuottanut tulosta. Kaverin kaverin kautta olen saanut kontaktin kolmekymppiseen tapavarkaaseen.

”Sä voit keksii mulle jonkun nimen”, kaveri sanoo.

Selvä, kutsutaan häntä vaikka Jariksi.

Jari kertoo olleensa työtön koko aikuisikänsä. Ja yhtä kauan hän on hakenut juoksukaljoja kaupoista ja kioskeista. Jossain vaiheessa rötöstelystä tuli päivittäinen tapa.

”Se homma alkoi jo pentuna. Jännitys oli yks juttu. Mut olihan siinä sekin, että sai ilmaseks kaljaa, kun ei ollu rahaa”, Jari sanoo.

Välillä Jari nauroi keksineensä ikiliikkujan: Hän joi varastamansa kaljat, vei tölkit takaisin kauppaan, ja osti rahoilla tupakkaa.

Yleensä juoksukaljoja haettiin 
kaveriporukassa. Miehet kiertelivät katsomassa sopivia kauppoja ja kioskeja. Kun tekniikka kehittyi, kaljaa saatiin yli oman tarpeen, myytäväksi asti.

Etenkin R-kioskilta kaljaa oli helppo varastaa. Jos kioskissa oli magneettilukollinen kaljakaappi, miehet odottivat, että joku sivullinen pyysi sen avaamista.

”Sit me mentiin vaan hyllylle. Napattiin kaljat ja käveltiin ulos.”

Myyjät huutelivat perään.

”Me huudeltiin takas ja naureskeltiin.”

Joskus piti juosta.

”En muista, että olisin hävinnyt yhtään juoksukilpailua”, Jari sanoo.

Mutta kiinni hän on silti jäänyt. Monta kertaa.

”Sakkoja mulle on tullut paljon. Ja olen istunut joitain päiviä putkassa. Mutta se oli just se juttu, että jääkö kiinni vai ei. Ei niitä seurauksia tullut paljon mietittyä.”

Mitä mieltä Jari on sakon muuntorangaistuksesta? Entä jos toistuvista rötöksistä voisi joutua vankilaan, vaikuttaisiko se hänen toimintaansa?

”Varmasti vaikuttais. Kyllä sitä asiaa tulis jollain tasolla mietittyä”, Jari arvelee.

Syöttö, koppi ja palo

Valkoisen pesäpallomailan pinnassa on kuhmuja. Parista kohdasta puu näyttää vähän halkeilleenkin.

Nyt ollaan pohjoishelsinkiläisen lähiökaupan takahuoneessa.

”En minä itse tuota pesismailaa käytä. Se on edeltäjältä siihen jäänyt”, kauppias Hannu naurahtaa ja osoittaa pahvilaatikosta pilkistävää karttua.

Hannu tuli tähän markettiin kauppiaaksi pari vuotta sitten.

Edeltäjä kertoi ottaneensa kovat konstit käyttöön. Pari kertaa varas oli otettu vastaan pesäpallomailan kanssa. Kerran kauppias oli päätynyt heiluttamaan mailaa, kun varas oli ensin alkanut heilutella paksua kettinkiä.

Aina välillä myymälävarkaudet päätyvät käsirysyyn – ja otsikoihin. Esimerkiksi vuosi sitten syksyllä, kun lahtelainen myymälävaras jäi kiinni ja paini rajusti 20 minuuttia vartijan kanssa.

Panoksena oli 1,44 euron chilikastikepurkki.

Se painiottelu käytiin loppusyksystä. On mahdollista, että varas halusi päästä puhtaiden lakanoiden väliin talveksi. Hannukin muistaa yhden asiakkaan, joka käveli suoraan lihahyytelöpaketin luo ja alkoi syödä sitä kaupan tiskillä. Kauppias meni kysymään, mikä on meininki.

”Kaveri sanoi, että ihan sama, mutta pitäisi päästä yöksi lämpimään.”

Lyhyen neuvonpidon jälkeen sovittiin, että lihahyytelö jää siihen. Asiakas lupasi olla tulematta takaisin.

Hannun mielestä kauppiaan on turha käydä painimaan varkaan kanssa. On katsottava kokonaisuutta.

”On pakko hyväksyä, että myymälävarkauksista ei koskaan pääse kokonaan eroon. Ne pitää minimoida. Sitä varten meillä on valvontakamerat ja vartijat. Turvallisuuteen panostetaan etenkin viikonloppuiltaisin.”

Kauppiaalle kyse on myös siitä, missä menee järkevän ajankäytön raja.

”Joskus poliisin tulo on kestänyt kaksi tuntia. Koko sen ajan olen joutunut pitämään varasta kiinni”, Hannu sanoo.

Hän laskee touhun mielekkyyttä.

”Varastettu tavara on jo saatu takaisin. Kaikki työt seisovat poliisin tuloon saakka. Sitten poliisillakin menee monta tuntia asian käsittelyyn. Lopputulos on, että varas saa pienet sakot, joita hän ei koskaan maksa.”

Helpommalla pääsee, jos päästää varkaan lähtemään.

Kunniattomat kunnarit

Helsingin Sörnäisissä nähdään joka kesä juoksukilpailuja, joissa kauppias ajaa varasta takaa. Jos kauppias voittaa, varas antaa saaliinsa sovinnolla takaisin.

Sitten osapuolet lähtevät kukin tahoilleen.

Kauppiaalle on tärkeää ennakoida tilanne. Vähitellen silmä kouliutuu seuraamaan tietynlaista ihmistyyppiä. Yksi stereotypia on päihtynyt mies, joilla on reppu selässä.

”Yksi veijari kävi aina bussilla täällä varkaissa”, Hannu muistelee.

Näppärä varas onnistui monta kertaa täyttämään reppunsa kaljalla, eikä kauppias huomannut mitään. Sitten yhdellä kertaa mies tuli taas. Hän osti tikkarin, ja siirtyi sitten pelaamaan kassan lähellä ollutta hedelmäpeliä.

”Siinä vaiheessa aloin epäillä jotain. Menin tarkistamaan tilanteen turvakameralta.”

Kuvassa näkyi selvästi, kuinka pari sixpackia hävisi ketkun reppuun. Kauppias ryntäsi kassoille, mutta sillä välin varas oli jo ehtinyt hävitä.

”Kävin varmuuden vuoksi vielä ulkona katsomassa. Ja siellähän se kaveri seisoskeli kadun toisella puolella, odotteli kaikessa rauhassa bussia!”

Hannun mielestä sakon muuntorangaistuksen eli sakkovankeuden palauttaminen voisi auttaa hillitsemään päihdeongelmaisen porukan jatkuvaa näpistelyä.

”Suuri osa heistä on sellaisia nyhveröitä, joista tulisi vankilassa saippuanpoimijoita. Varmasti vankilaan joutumisen uhka olisi heille pelote.”

Sakkojen sijasta hoitoon

Rikoslain vuoden 2008 uudistuksesta lähtien kauppiaat ja monet muut tahot ovat peräänkuuluttaneet sakkovankeuden palauttamista.

Asiaan sekoittuu paljon tunteita. Mutta mikä vaikutus kevennetyllä lailla on ollut?

Yksi vastaus löytyy Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta vuodelta 2010. Siinä arvioitiin sakon muuntorangaistuksen vähentämisen vaikutuksia.

Raportissa arvioidaan, että lain muutoksen kautta sakkovankien määrä väheni Suomessa noin 150 hengellä. Veronmaksajille koitui noin seitsemän miljoonan euron säästö.

Saman tutkimuksen mukaan lain kevennys ei lisännyt varattomien tekemiä näpistyksiä eikä muitakaan sakkorikoksia.

Johtopäätös kuulostaa oudolta, kun pidetään mielessä, että vuonna 2009 myymälävarkauksien määrä kasvoi peräti kymmenen prosenttia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan kasvun syynä oli kauppojen tiukentunut ilmoituskäytäntö ja itsepalvelumyymälöiden lisääntyminen.

Tutkimuksen tulos on siis päinvastainen kuin mitä kauppiaiden kokemukset osoittivat.

Kauppiaiden näkemys on kuitenkin kuultu. Viime vuonna oikeusministeriöstä ilmoitettiin, että sakon muuntorangaistusta ollaan taas kiristämässä.

Oikeusministeriön ylijohtajan Arto Kujalan mukaan kyse ei ole vanhaan palaamisesta.

”Isossa mittakaavassa lain kevennys ei lisännyt näpistyksiä. Mutta kieltämättä meillä on pieni porukka, joka on piittaamatonta”, hän muotoilee.

Kujalan mukaan ongelmaan aiotaan nyt puuttua kolmella rintamalla. Vielä tänä keväänä Rikosseuraamuslaitoksessa käynnistetään pilottihanke, jossa osa myymälävarkaista ohjataan suoraan päihdepalveluiden piiriin.

Samaan aikaan poliisi on tiukentamassa sakottamisohjettaan. Toistuvat sakkorötöstelyt ohjataan jatkossa automaattisesti eteenpäin, jotta tekijä joutuu vastuuseen.

Ja viimeistään huhtikuussa eduskunnalle on määrä antaa hallituksen esitys sakon muuntorangaistuksesta.

”Luvassa on de fakto kovennus”, Kujala lupaa.

Perjantain kännijono

Itähelsinkiläinen R-kioski sijaitsee kerrostalon kivijalassa, kaukana muista kaupoista.

Se on varkaille houkutin. Ostoskeskuksissa vartijat ovat aina lähellä, mutta virkavalta ei parveile kaukana lähiön sydämessä. Ei, vaikka jotkut tällaiset kioskit maksavat suojelurahaa: Univormupukuisille poliiseille tarjotaan ilmaiset kahvit.

Tämän kioskin sisällä asiakasta odottaa outo näky: Tiskin ympärille on rakennettu kalterit.

”Siksi, että me myyjät emme hyökkäisi täältä asiakkaiden kimppuun”, myyjänä työskentelevä Raija huudahtaa, ja tekee simpanssieleitä.

Huumorintajuinen myyjä on selvästi pidetty hahmo alueella. Raija ottaa reilusti kontaktia ja rupattelee asiakkaiden kanssa. Hän sanoo työskennelleensä täällä viime kesästä lähtien.

Vitsailun takana on toki myös vakava puolensa.

Aiemmin tämä kioski ryöstettiin kolmesti vuodessa aseella uhaten. Siksi myyjän ympärille päätettiin rakentaa turvahäkki.

Ei sekään lopettanut ryöstöjä. Pari kertaa myyjä saatiin houkuteltua ulos häkistä jollain verukkeella. Sitten asiakas kaivoi puukon esiin ja ryösti kassan.

Kioskia ympäröivä lähiö on ahdettu täyteen halpoja vuokrakasarmeja. Se luo oman tunnelmansa. Nyt on vasta puolipäivä, mutta asiakkaiden enemmistö on tullut ostamaan kaljaa.

Nykyään erot asuinalueiden välillä näkee R-kiskan kaljakaapilla.

Joissain lähiöissä on iltoja, jolloin koko kioskijono on kännissä. Myyjän on päätettävä, rikkoako lakia vai hankkiako itselleen ongelmia. Jos kieltäytyy myymästä yhdelle, se tietää helposti ikävyyksiä. Koko porukan käännyttäminen olisi yksinkertaisesti typerää.

Helpointa on myydä kaikille.

”Mutta on tämä meidän alue siistiytynyt viime aikoina. Narkkarit ovat siirtyneet muualle”, Raija arvelee.

Osa kioskin kaltereistakin on jo purettu, enää paksuin kehikko on jäljellä.

Raija ei myönnä, että työ kioskinmyyjänä pelottaisi. Hän on tehnyt näitä hommia jo 20 vuotta.

”On mut kerran aseella ryöstetty. Ei siinä voi tehdä mitään. Ei kenenkään kannata alkaa riehua muutaman kympin takia.”

Varas sisään – myyjä ulos

Aina kun puhutaan varkauksista tai ryöstöistä, myyjän turvallisuus on etusijalla. Kioski- ja kauppaketjut järjestävät jatkuvasti myyjille asiaan liittyvää koulutusta.

”Jos myyjälle on epäselvää, miten toimia, se lisää turvattomuuden tunnetta”, R-kioski Oy:n turvallisuuspäällikkö Hannu Huuhtanen sanoo.

”Sitä paitsi vääränlaisella puuttumisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.”

Viime vuonna Espoossa sattui tapaus, jossa kaksi miestä kävi toistuvasti kioskilla kaljavarkaissa. Lopulta naismyyjä juoksi kioskista ulos, lukitsi näpistelijät sisään ja kutsui poliisit.

Tapaus päättyi varkaiden kiinniottoon. Myyjä sai yleisöltä sankarin kohtelun.

Huuhtanen on reaktiossaan varovaisempi.

”Me emme missään nimessä kannusta henkilökuntaamme toimimaan noin. Entä jos näpistelijät olisivat olleet sekaisin päihteistä ja väkivaltaisia?”

Hän pitää valitettavana sitä, että asiakaspalvelutyöhön kohdistuu nykyään vakavaa uhkailua, jopa väkivaltaa.

”Yhteiskunnalliset ongelmat heijastuvat asiakkaiden käytökseen. Ihmiset purkavat omaa ahdistustaan myyjiin. Puuttuu ymmärrys siihen, että siellä tiskin toisellakin puolella on ihminen”, Hannu Huuhtanen sanoo.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 3/2014.