Naisten sukuelinten silpomisen kiellon kirjaaminen lakiin etenemässä viimein – Seura sai selville uutta tietoa Suomessa suuren osan elämästään asuneiden tyttöjen leikkauksista

Kesäkuussa 2019 eduskuntaan toimitettiin yli 61 000 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite, jossa ehdotettiin tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen kieltävän erillislain valmisteluun ryhtymistä.

Aloitteessa todettiin, että silpominen on jo nyt kielletty rikoslaissa, mutta oma laki olisi entistä selvempi osoitus siitä, että käytäntöä ei hyväksytä Suomessa.

Nykyinen kielto, joka koskee myös Suomessa vakinaisesti asuvien tyttöjen ulkomaanmatkoja, perustuu laintulkintaan. Asian kirjaamista lakiin on ehdotettu aiemminkin, mutta nämä ehdotukset eivät ole menneet läpi.

Tyttöjen sukuelinten silpominen, jota kutsutaan myös ympärileikkaukseksi, on etenkin tietyissä Afrikan maissa harjoitettava perinne, joka on naiselle monin tavoin haitallinen. Se voi esimerkiksi aiheuttaa kipuja ja heikentää naisen kykyä nauttia seksistä.

Termi ympärileikkaus ei kuvaa onnistuneesti toimenpiteen aiheuttamia haittoja. Koska sanaa kuitenkin käytetään edelleen laajasti, esimerkiksi ilmiötä hiljattain selvittäneessä kouluterveyskyselyssä, se esiintyy myös tässä artikkelissa silpominen-termin rinnalla.

Kansanedustajat käyttivät kansalaisaloitteesta 46 puheenvuoroa eduskunnan täysistunnossa syyskuussa 2019. Sen jälkeen asia siirrettiin lakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Mietintö valmistuu pian

Nyt valiokunnan työ on lähestymässä loppuaan. Silpomista koskevan mietinnön pitäisi valmistua syyskuussa, mahdollisesti jo ensi viikon lopulla.

Seura otti yhteyttä yli puoleen valiokunnan jäsenistä ja kysyi, mitä itse kukin ajattelee asiasta. Lähes kaikki vastanneet sanoivat, että silpomiskiellon pitäisi lukea selvästi lakipykälässä. Sen sijaan erillistä lakia kannatti vähemmistö.

Kielto kirjattaneen aikanaan rikoslakiin.

Kyseessä on niin sanottu toimenpidealoite, joten valiokunta ei valmistele lakipykäliä. Saatujen vastausten perusteella valiokunta todennäköisesti ehdottaa mietinnössään, että eduskunta pyytäisi oikeusministeriötä aloittamaan lainvalmistelun silpomisen kieltämiseksi.

Koska lakivaliokunnan jäsenet ovat pitäneet omia eduskuntaryhmiään ajan tasalla mietinnön valmistelusta, todennäköistä on myös se, että täysistunto hyväksyy valiokunnan ehdotuksen.

Jos lakimuutos menee aikanaan läpi, Suomi lakkaa olemasta yksi harvoista Euroopan maista, jossa silpomista ei kielletä erikseen laissa.

THL kätki uutisen

Silpomisten ennaltaehkäisy koostuu lukuisista eri toimenpiteistä, joista mahdollinen lakimuutos on vain yksi. Luultavasti tärkein toimintatapa on yhteisöjen parissa tehtävä valistustyö.

Tänä vuonna silpomisten vastaisessa työssä suurimman huomion on saanut kuitenkin ilmiötä koskevan tutkimustiedon kerääminen ja julkistaminen.

Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkisti kesäkuussa kouluterveyskyselyn ympärileikkausta koskevat tulokset, se ei kertonut tiedotteessaan, että vastausten perusteella silvottujen tyttöjen joukossa oli myös Suomessa syntyneitä.

Seura uutisoi tuolloin ensimmäisenä mediana, että vuoden 2019 kyselyssä 51 tyttöä ilmoitti syntyneensä Suomessa ja olevansa ympärileikattu. Tämä tieto oli kätketty THL:n tutkimusraportin sisäsivuille.

Asiasta kysyttiin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoilta, jotka ovat pääosin 16-17-vuotiaita.

Kysely on toistaiseksi vahvin osoitus siitä, että Suomessa vakituisesti asuvien tyttöjen sukuelimiä on silvottu laittomasti.

Ympärileikkauksia on epäilty jo pitkään tapahtuneen, mutta ilmiö on pysynyt paljolti maan alla. Esimerkiksi ketään ei ole koskaan tuomittu silpomisen järjestämisestä, ja vain kerran laittoman silpomisen uhri on antanut lehtihaastattelun.

Ilmiöstä on esiintynyt julkisuudessa lähinnä toisen käden tietoa. Esimerkiksi Ihmisoikeusliitto, nuorten maahanmuuttajien Fenix Helsinki -yhdistys ja Kätilöliittoa johtanut Marjo Lyyra ovat kertoneet julkisuudessa tietävänsä Suomessa syntyneitä naisia, jotka on silvottu tyttöinä.

Kouluterveyskyselyn tulos ei kuitenkaan kerro luotettavasti ilmiön koosta. Siihen liittyy olennaisia epävarmuustekijöitä, suuntaan jos toiseen. Tämän vuoksi on aiheellista tarkastella asiaa vielä kertaalleen, aiempaa tarkemman tiedon valossa.

”Todennäköisesti muutama Suomessa syntynyt”

Jo kesäkuussa ilmeni, että otsikoihin päässeestä 51 teinitytöstä peräti 40 ilmoitti vanhempiensa syntyneen Suomessa. Tämä on epäuskottavaa sen valossa, että maahanmuuttoa ympärileikkausta harjoittavista maista tänne on esiintynyt mainittavissa määrin vain kolmen vuosikymmenen ajan.

Toisin sanoen näiden neljänkymmenen tytön kohdalla jompikumpi tieto, joko ympärileikkausta tai vanhempien syntymämaata koskeva, on väärä.

Seuran uutisen jälkeen THL arvioi kyselyn tuloksia blogissaan ja päätyi siihen, että juuri ympärileikkausvastaus oli väärä. Oletuksen taustalla oli tieto siitä, että seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset altistavat, päihteiden ohella, nuoria pilailemaan tavallista useammin kyselyihin vastattaessa.

Toisaalta voi kysyä, olisivatko jotkut maahanmuuttajataustaiset vastaajat saattaneet ilmoittaa isänsä ja äitinsä synnyinmaaksi virheellisesti Suomen, esimerkiksi suojellakseen vanhempiaan tai yhteisöään.

THL:n tutkijoiden johtopäätös kyselystä oli seuraava:

Nyt saatujen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että vastaajissa on 10 ulkomailla syntyneiden vanhempien Suomessa syntynyttä tyttöä, jotka ilmoittivat tulleensa ympärileikatuiksi. Pääasiassa näiden tyttöjen vanhempien syntymämaissa ei ole ympärileikkausperinnettä. Näin ollen vastaajien joukossa on todennäköisesti muutama ympärileikkauksen läpikäynyt Suomessa syntynyt tyttö.

Kolme reunahuomautusta THL:n arvioon

THL on viime vuosina terästänyt otettaan silpomisten ennaltaehkäisyssä, mutta toisaalta viestinyt aiheesta pidättyvästi, hetkittäin jopa ongelmaa vähätellen. Siksi tutkijoiden päätelmää ”muutamasta” tytöstä on aiheellista tarkastella lähemmin.

Seura pyysi THL:ltä lisätietoja kyselyn tuloksista – ja myös sai niitä.

Ilmeni, että oman ilmoituksensa mukaan Suomessa syntyneistä silvotuista tytöistä kolme oli sellaisia, joiden vanhempien synnyinmaata koskeva vastaus ei ollut ristiriidassa kerrotun ympärileikkauksen kanssa.

Puhtaasti tämän tiedon nojalla THL:n arvio muutamasta silvotusta kyselyyn vastanneesta täällä syntyneestä tytöstä vaikuttaisi perustellulta.

Johtopäätös vaatii kuitenkin kolme reunahuomautusta.

Ensinnäkin THL:n arvion taustalla on oletus siitä, että 40 tytön epäluotettavissa vastauksissa ilmoitus ympärileikkauksista olisi väärä, mutta vanhempien kotimaasta oikea. Tästä ei ole varmuutta.

Toiseksi THL kertoo, että 11 kyselyyn vastannutta tyttöä ilmoitti olevansa ympärileikattu, mutta ei kertonut synnyinmaataan. Osalla heistä se voi olla Suomi.

Kolmanneksi 91 kyselyyn vastannutta Suomessa syntynyttä tyttöä ilmoitti, ettei osaa sanoa, onko hänet ympärileikattu.

Useimpien kohdalla huoli lienee aiheeton, sillä heidän vanhempansa ovat syntyneet Suomessa tai muussa maassa, joissa ei ole silpomisen perinnettä. Näiden tyttöjen epätietoisuus kertoo lähinnä siitä, että länsimaisille teineille ympärileikkaus on hyvin vieras asia.

Toisaalta kolme ympärileikkauksestaan epävarmaa koko ikänsä täällä asunutta tyttöä ilmoitti ainakin toisen vanhempansa syntyneen joko Somaliassa, Irakissa, Iranissa tai Afganistanissa. Kaikissa näissä maissa perinne on yhä voimissaan.

Lisäksi neljä asiasta epätietoista Suomessa koko ikänsä elänyttä tyttöä oli valinnut vanhempiensa synnyinmaata kysyttäessä vaihtoehdon ”jokin muu maa”, joten on mahdollista, että heidän kohdallaan epäily leikkauksesta on aiheellinen.

Epätietoisuutta oman kehoon kohdistuneesta silpomisesta voi aiheuttaa se, että leikkaus on ollut vähäinen tai se on voitu tehdä tytön ollessa niin pieni, että tapahtuneesta ei ole jäänyt varmaa muistikuvaa.

Mitä siis tulisi uuden lisätiedon valossa ajatella THL:n arviosta, että vastaajien joukossa oli muutama Suomessa syntynyt silvottu. Turvallisinta lienee todeta, että se voi pitää kutinsa. Mutta voi arvio olla myös alakanttiin, selvästikin.

Myös pikkulapsena saapuneita silvottu

Keskustelu kouluterveyskyselyn silpomisvastauksista on keskittynyt toistaiseksi vain Suomessa syntyneisiin. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kaikkien täällä vakinaisesti asuvien tyttöjen silpominen on laitonta, myös heidän, jotka ovat syntyneet toisessa maassa.

Seura hankki THL:ltä tiedot myös Suomessa yli kymmenen vuotta, mutta ei aina asuneiden tyttöjen vastauksista.

Niistä täällä pitkään asuneista tytöistä, joiden taustamaissa tehdään ympärileikkauksia, viisi ilmoitti olevansa silvottu. Leikkauksestaan epävarmoja oli neljä sellaista vastaajaa, joiden vanhempien synnyinmaassa harjoitetaan tai saatetaan harjoittaa silpomisia.

Näiden vastaajien ikä Suomeen saapuessaan on todennäköisesti ollut jotain nollan ja seitsemän vuoden väliltä. Koska tyttöjen yleisin silpomisikä on 4-10 vuotta, Suomessa vähintään vuosikymmenen asuneiden joukossa voi olla tyttöjä, jotka on silvottu juuri ennen tänne tuloa.

Vedenpitäviä johtopäätöksiä ei voi tehdä kyselystä tältäkään osin. Mutta jos arvioidaan sitä, kuinka moni kyselyyn vastannut tyttö on Suomessa kirjoilla ollessaan silvottu laittomasti, ei voida sivuuttaa niiden tyttöjen vastauksia, jotka ovat syntyneet muualla, mutta asuneet tällä vähintään vuosikymmenen.

© Tommi Tuomi / Otavamedia

Vajavainen otos kahdesta ikäluokasta

Mitä kouluterveyskyselyn tulokset lopulta kertovat silpomisen yleisyydestä Suomessa asuvien tyttöjen keskuudessa?

Lyhyt vastaus on, että ne lähinnä paljastavat ilmiön olemassaolon, mutta eivät anna luotettavaa kuvaa sen koosta.

Yksi kyselyn rajoitteista on se, että sen pääkohderyhmän muodostavat 2001 ja 2002 syntyneet. Muista ikäluokista se ei kerro mitään.

Lisäksi isolla osalla riskiryhmään kuuluvista tytöistä ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta vastata kyselyyn, sillä he eivät opiskele niin lukiossa kuin ammattikoulussakaan.

Esimerkiksi tuoreimman, vuotta 2014 koskevan THL:n tutkimustiedon mukaan 42 prosenttia somalialaistaustaisista 17-24-vuotiaista nuorista oli toisen asteen koulutuksen ulkopuolella.

Opiskelijoistakaan kysely ei tavoittanut kaikkia. Lukiolaisista siihen vastasi 70 prosenttia, ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden vastausosuutta ei tiedetä.

Tiedossa ei ole, kuinka iso osa niistä Suomessa syntyneistä tytöistä, joiden vanhemmat ovat kotoisin silpomista harjoittavilta alueilta, vastasivat kyselyyn. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että Somaliassa syntyneitä tyttöjä oli vastaajien joukossa 41. Se on vain noin viidesosa kaikista Suomessa asuvista saman ikäisistä Somaliassa syntyneistä tytöistä.

Riskiryhmään kuuluvia tyttöjä olisi voitu tavoittaa selvästi kattavammin, jos ympärileikkauksesta olisi kysytty myös peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisilta. THL jätti kuitenkin heidän lomakkeestaan tämän kysymyksen pois sillä perusteella, että nuoret vastaajat voisivat ymmärtää sen väärin.

Silpomiskysymys tauolle kouluterveyskyselystä

Vuoden 2019 kouluterveyskysely oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun silpomiskokemuksia kysyttiin suurelta vastaajajoukolta. Selvitys on kansainvälisesti harvinaislaatuinen.

Seuraavaan, vuoden 2021 kyselyyn ympärileikkauskysymys ei ole kuitenkaan tulossa. THL perustelee tätä blogissaan ennen kaikkea vastausten epäluotettavuudella:

Ympärileikkaamisesta ei epävarmuustekijöiden takia liene perusteltua kysyä Kouluterveyskyselyssä joka toinen vuosi. Kysymyksen voisi toistaa harvakseltaan, jolloin voisimme saada suuntaa antavaa tietoa mahdollisesta muutoksesta.

Peruskoululaisilta THL ei halua asiasta kysyä lainkaan vastaisuudessakaan.

Näitä linjauksia ovat arvostelleet muun muassa kansanedustajat Satu Hassi (vihr) ja Sari Sarkomaa (kok) sekä useat muut poliitikot ja Fenix Helsinki. Kriitikoiden mukaan asiaa pitäisi selvittää säännöllisesti ja entistä kattavammin, siitäkin huolimatta, että luotettavia tuloksia on vaikea saada.

Asia ei kuitenkaan jää välttämättä tutkimatta lähivuosina. Heinäkuussa lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ehdotti pitkään tauolla olleen lapsiuhritutkimuksen elvyttämistä ja ympärileikkauskysymyksen sisällyttämisestä siihen.

Suomella on perustuslaillinen velvollisuus ja myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta velvollisuus selvittää tämän ilmiön laajuutta, hän perusteli ajatustaan Ylen Ykkösaamussa.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen pitää tärkeänä selvittää silpomisia. © Jonne Räsänen/Otavamedia

Lapsiuhritutkimuksesta ratkaisu?

Pekkarisen mukaan otokseen perustuva lapsiuhritutkimus mahdollistaa edustavat tulokset ja rajallisen osallistujamäärän, mikä helpottaa arkoihin asioihin vastaamista.

”Ei ole eettisesti kestävää joutua vastaamaan täydessä luokassa, jossa ei välttämättä voida taata omaa rauhaa. Jokainen aikuinen voi pohtia, miltä tuntuisi vastata työpaikalla kysymyksiin esimerkiksi perheväkivallasta. Vastausympäristön pitää olla riittävän rauhallinen, ja oppilaalla on oltava mahdollisuus myös esittää vastauslomakkeesta nousevia kysymyksiä”, hän perustelee Seuralle.

Pekkarinen nostaa esiin tutkimuksen, jossa 6 prosenttia äideistä ilmoitti pahoinpidelleensä lastaan vakavasti viimeisen vuoden aikana.

”Heillä oli tarve kertoa asiasta, ja tutkimuksen luottamuksellinen ilmapiiri mahdollisti sen.”

Pekkarinen olisi valmis kysymään silpomisesta myös 15-vuotiailta, siis peruskoulun 9-luokkalaisilta.

”Vanhemmilta ei tule kysyä lupaa tällaiseen tutkimukseen, mutta kuuluu hyviin tapoihin kertoa heille etukäteen asiasta.”

Lapsiasiavaltuutetun ehdotuksen toteuttamiseen esteenä on kuitenkin rahoitus.

Lapsiuhritutkimus on toteutettu Suomessa vuosina 1988, 2008 ja 2013, mutta sille ei ole löytynyt pysyvää rahoittajaa. Eräänlaisena korvikkeena THL sisällytti viimeisimpään kouluterveyskyselyyn väkivaltakysymyksiä, joista yksi koski ympärileikkausta.

Pekkkarinen haluaisi, että uusi lapsiuhritutkimus toteutettaisiin mahdollisimman pian, ja sen jälkeen aina viiden vuoden välein.

”Toivon, että joku tarttuu aloitteeseen ilman eri pyytämistä. Tämä koskettaa neljää eri ministeriötä, ne voisivat jakaa rahoitusvastuun.”