Armotunteihin tyytyviä nollasopimuslaisia tuplasti luultua enemmän
Nollatuntisopimuksilla työskentelee kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin asiantuntijat arvelivat Seuran jutussa pari viikkoa sitten.
Työnantajista vartiointialan yritykset tekevät eniten nollatuntisopimuksia.
Niin sanotulla nollatuntisopimuksella työskentelee Suomessa yli kaksi kertaa arvioitua enemmän ihmisiä.
Vielä pari viikkoa sitten Palvelualojen ammattiliitto arvioi Seuran jutussa Nollasopimuslainen ei synnytä, ei rettelöi ja tyytyy armotunteihin, että nollatuntisopimuksella työskentelee Suomessa 30 000–40 0000 ihmistä.
Nyt Tilastokeskus on kartoittanut nollatuntisopimuslaisten määrän Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa ei ole määritelty minimityöaikaa.
Työvoimatutkimuksen mukaan kyseinen sopimus on peräti 83 000 palkansaajalla. Heitä 57 prosenttia on naisia.
Tutkija yllättyi
Suuri luku yllätti myös tutkija Anna Pärnäsen.
Eniten nollatuntisopimuksella työskenteleviä on tukku- ja vähittäiskaupan, terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä majoitus ja ravitsemustoiminnan toimialoilla.
Suurimman ryhmän nollatuntisopimuslaisista muodostivat opiskelijat, 36 prosenttia. Heille nollasopimukset ehkä sopivat muita paremmin, sillä noin 80 prosenttia tutkituista opiskelijoista ei kaivannut lisätyötunteja.
Eniten nollatuntisopimuksesta kärsinee ryhmä, joka työskentelee osa-aikaisesti, mutta joille nollasopimustyö on pääasiallinen toimeentulo. Heitä oli tutkimukseen osallistuneista neljännes, 21 000 ihmistä.
”Kuusi kymmenestä tähän ryhmään kuuluvista haluaisi tehdä enemmän työtunteja kuin heille annetaan”, Pärnänen sanoo.
Tähän ryhmään kuuluvista 68 prosenttia on naisia.
29 prosenttia nollasopimuslaisista tekee täyttä työviikkoa. Tämä 24 000 hengen ryhmän on miesvaltainen.
Koko joukosta 65 prosenttia oli alle 30-vuotiaita.
Seuran jutussa kerrotaan, millaisiin vaikeuksiin nollatuntisopimuksella töitä tekevät voivat joutua.
Vaikka töitä aluksi riittäisi jopa normaalin työviikon verran, työnantaja saattaa vähentää tunteja dramaattisesti esimerkiksi sairauden tai raskauden vuoksi. Lisäksi jatkuva epävarmuus toimeentulosta rasittaa nollasopimuslaisen elämää ja mielenterveyttä. Jos edes seuraavan päivänä töistä ei ole varmuutta, asuntoa ei uskalleta ostaa eikä perhettä perustaa.
Nollasopimuksia on puolustettu työllisyyden ja työmarkkinoiden joustavuuden nimissä.