Nuuskaa tiskin alta

Töölöläisen kioskin tiskin takana seisova mies vaikenee. Ei sano mitään, katsoo vain.

Pojat ovat hetkeä aiemmin esittäneet miehelle kysymyksen. ”Onko täällä nyt sitä nuuskaa?”

Pojat, kaksi 16-vuotiasta helsinkiläistä, ovat käyneet kioskilla ennenkin. He tietävät: Tämä on se paikka, jonka tiskin alta voi ostaa nuuskaa. Tuo on se mies, joka sitä myy.

Mutta nyt mies vaikenee.

Se ei myy meille, pojat pelästyvät mutta tuijottavat ilmeettöminä takaisin. On täällä käyty ennenkin, ollaan me ostettu aiemminkin, he viestivät olemuksellaan.

Lopulta mies kysyy venäläisellä aksentilla, mitä merkkiä ja kuinka paljon. Pojilla on vastaus valmiina. Ettania, löysänä. Viisi kiekkoa.

Mies meinaa antaa purkit sellaisenaan mutta sujauttaa ne sittenkin paperiseen irtokarkkipussiin. Pojat ojentavat miehelle neljäkymmentä euroa, kahdeksan euroa rasialta.

Kuittia ei tulosteta, tietenkään.

Koko joukkue käyttää

Nuuskaa saa Suomessa käyttää mutta ei myydä. Myös maahantuonti rajoitettiin minimiin, kun tupakkalakia kiristettiin puolitoista vuotta sitten.

Onko nuuskan käyttäminen siis loppunut? Ei. Onko se edes vähentynyt? Ei sitäkään.

Nuuska on etenkin nuorten miesten suosiossa. 18-vuotiaista pojista nuuskaa käyttää 14 prosenttia, 16-vuotiaista 12 prosenttia, selviää valtakunnallisesta nuorten terveystapatutkimuksesta. Yleisintä nuuskaaminen on pari-kolmikymppisillä miehillä, mutta tämän ikäluokan nuuskankäytöstä ei ole saatavilla tarkkoja lukuja.

Nuuskaajista erottuu kaksi ryhmää: suomenruotsalaiset ja urheilijat, etenkin joukkuelajien harrastajat. Jos ei kuulu kumpaankaan näistä ryhmistä, tyypillinen paikka aloittaa nuuskan käyttö on armeija, ilmenee kansanterveysjärjestö Suomen ASH:n teettämästä selvityksestä.

Nuuskakioskin ulkopuolella karkkipussista saalistaan esiin kaivavat 16-vuotiaat pojat kuuluvat urheilijoihin. He pelaavat jalkapalloa. Parinkymmenen hengen joukkueessa on vain kaksi poikaa, jotka eivät käytä nuuskaa. Lisäksi pari pelaajaa on parhaillaan nuuskalakossa.

”Nuuskaaminen on urheilijalle paras tapa rentoutua”, pojista toinen toteaa.

Ah, rentous

Rentoutuminen tapahtuu esimerkiksi näin:

Harjoitusten jälkeen pojat marssivat pukuhuoneeseen, riisuutuvat ja heittävät nuuskan huuleen. Pesuhuoneen puolella he vetävät penkit suihkujen alle ja vääntävät hanat lämpimälle. Siinä he sitten istuvat, lähes koko joukkuellinen poikia, mälli suussaan, lämmin vesi vartalollaan. Puhuvat viikonlopusta, puhuvat elämästä. Kuluu kaksikymmentä minuuttia, joskus puolikin tuntia. On mukavaa.

Valmentaja tietää mutta ei välitä, kunhan nuuskaa ei käytetä treeneissä – edellisessä joukkuessa pojat saivat nuuskata myös harjoitellessaan. Vanhemmat ovat asiasta selvillä mutta eivät mahda mitään. Opettajat ovat huomanneet poikien ylähuulten pullottavan myös oppitunneilla ja osa heistä yrittää puhua heille järkeä, mutta sillä ei ole väliä.

”Hyvää he meille vain haluavat”, pojista toinen ymmärtää. ”Tiedän itsekin nuuskasta paljon. Se tukkii verisuonet ja aiheuttaa suusyöpää. Mutta ihminen oppii parhaiten omista virheistään.”

Helppo hankkia

Se, että nuuskan myyminen on Suomessa laitonta ei tarkoita, ettei sitä myytäisi. Kaikki, jotka nuuskaa haluavat, saavat sitä – helposti.

Osa nuuskaajista asioi tämän töölöläiskioskin kaltaisissa myyntipaikoissa, joita on pääkaupunkiseudulla muutamia, muualla maassa siellä täällä. Toiset suosivat pizzaravintoloita, pubeja tai huoltoasemia, joista mälliä saa. Monilla on tutuntuttu, joka salakuljettaa maahan sinkoja eli kymmenen rasian eriksi pakattuja nuuskatorneja  ja myy niitä vakituisille asiakkailleen. Epätoivoisimmat tilaavat nuuskaa nettikaupasta.

Kyse on lähinnä hinnasta. Jos nuuskaa haluaa, siitä pitää maksaa. Koska kysyntää riittää, myyjille pimeä kauppa on tuottoisaa bisnestä. Tukholmassa nuuska maksaa merkistä riippuen kolme–neljä euroa tai vähemmänkin, jos menee turistialueiden ulkopuolelle. Ja nyt 16-vuotiaat pojat pitelevät käsissään kiekkoja, joista he ovat maksaneet kahdeksan euroa.

16-vuotiaille pojille suurin ongelma nuuskan hankkimisessa on nimenomaan raha. Hinnat ovat nousseet viime vuosina tuntuvasti. Kun pojista toinen aloitti nuuskaaminen neljä vuotta sitten, purkki maksoi Helsingin katukaupassa viisi euroa. Vielä jokin aika sitten tältä samalta helsinkiläiskioskilta sai nuuskakiekon seitsemällä eurolla.

Hintoja on pitänyt nostaa, koska nuuskan hinta ruotsinlaivoilla on kallistunut, pojat ovat kuulleet kavereiltaan. Toisen tarinan mukaan kioskin pitäjä hakee tavaraa Tukholmasta.

Hinnan takia  pojat hankkivat nuuskansa yleensä kavereiden kautta. Yksi tuttu esimerkiksi käy usein Ruotsissa. Kun hänelle antaa rahat etukäteen, tuttu tuo nuuskaa pientä korvausta vastaan. Jos kukaan ei ole lähdössä Tukholmaan, yhden kaverin naapuri käy säännöllisesti Venäjällä ja tuo sieltä aina sinkokaupalla kaupattavaa. Mutta hänelle rasiasta pitää pulittaa jo seitsemän euroa.

Miksei poliisi saa näyttöä?

Poliisi ei juuri osaa kommentoida nuuskabisnestä. Helsingissä on tämän vuoden puolella tullut esitutkintaan vain muutama juttu. On epäilty, että koulussa oppilaiden välillä käydään nuuskakauppaa.

Myös parin kioskin on epäilty myyvän nuuskaa, mutta toiminnasta ei ole saatu sellaista näyttöä, että tapaukset olisivat edenneet syyteharkintaan, kertoo Helsingin poliisin rikoskomisario Juha Laaksonen.

Miten näytön saaminen muka on niin vaikeaa? Ei tarvitse kuin mennä toviksi seisoskelemaan nuuskan myyntipaikaksi tiedetyn kioskin lähistölle nähdäkseen, mitä kioskilta haetaan.

”Se varmaan pitää paikkansa. Mutta jos poliisille ei ilmoiteta näistä paikoista, hankala  niitä on lähteä tutkimaan”, Juha Laaksonen sanoo.

Kumpi sitten on yleisempi tapa kaupata nuuskaa, pimeä kauppa kioskeissa vai tuttavien väliset myyntiringit?

”Vaikea sanoa”, Laaksonen toteaa.

Miten niin vaikea?

”Aika vähän näistä tulee poliisille tietoa. Kyllä me puutumme, jos jotakin tulee esille.”

Määristä ei käsitystä

Sitä, kuinka paljon Suomeen salakuljetetaan nuuskaa, ei osaa arvioida kukaan. Paljon se on, myöntää tullin rikostorjuntapäällikkö Hannu Sinkkonen.

Edes laillisesti maahan tuotavan nuuskan määrää ei tilastoida. Jotain suuntaa kulutuksen laajuudesta antaa ruotsinlaivojen myynti. Laivayhtiöt ovat tosin hiljaittain vedonneet liikesalaisuuden säilyttämiseen ja pyytäneet tullia pitämään luvut poissa julkisuudesta.

Viimeiset julkiset tiedot ovat vuoden 2011 tammi–huhtikuulta. Silloin laivoilla myytiin nuuskaa neljässä kuukaudessa yli 164 000 kiloa – vaikka tuontimääriä rajoittava tiukentunut tupakkalaki oli jo voimassa. Jos myynti jatkui loppuvuoden samansuuruisena, viime vuonna pelkästään laivoilta hankittiin nuuskaa lähes puoli miljoonaa kiloa.

Osa siitä meni varmaankin muuhun kuin omaan käyttöön, arvelee poliisi.

Ruotsista, Venäjältä, netistä

Tulli on laittoman maahantuonnin suhteen aika lailla aseeton. EU:n sisällä liikuvuus on vapaata, ja vaikka koko muun EU:n alueella nuuskan myyminen on kielletty, Ruotsi on liittymissopimuksessaan saanut poikkeusluvan valmistaa ja myydä nuuskaa.

Niinpä suomalaiset hakevat nuuskaa useimmiten länsinaapurista, määrällisesti eniten Haaparannasta, jossa Suomen ja Ruotsin välisen rajan ylitää vuosittain 13 miljoonaa ihmistä. Alueen kauppiaiden mukaan suomalaiset ostavat nuuskaa vuosittain kymmenellä miljoonalla eurolla.

Lähistöllä asuvat hakevat nuuskaa omaan käyttöönsä, aivan laillisesti. Mutta pelkillä pistokokeilla valvottavan rajan yli ujutetaan myös useiden satojen sinkojen satseja myytäväksi Etelä-Suomen pimeillä markkinoilla.

”Kun EU:n sisällä on yksi maa, jossa nuuskaa saa myydä vapaasti, valvominen on vähintään haasteellista”, Hannu Sinkkonen sanoo.

Parhaillaan ruotsalainen nuuskateollisuus tosin on vaarassa. EU-komissio kaavailee kieltävänsä tiettyjen makuaineiden, esimerkiksi viikunauutteen, vaniliinin ja mentolin käyttämisen nuuskassa. Kaikki nuuskamerkit sisältävät jotakin kiellettäviksi suunnitelluista aineista, joten käytännössä kielto lopettaisi nykyisenkaltaisen nuuskan valmistuksen.

Mutta jos Ruotsin nuuskahanat tyrehtyvät, aina on Venäjä, mistä kulkee Suomeen nuuskan toinen valtaväylä. Venäjältä ei tällä hetkellä tuoda nuuskaa yhtä tiheällä tahdilla kuin Ruotsista, mutta määrät ovat suuria. Tullin haaviin tarttuvat erät ovat tyypillisesti jääkiekkokassillisia.

Kolmas tapa saada nuuskaa maahan on tilata sitä postitse tai pikakuriirilähetyksenä ulkomaalaisesta nettikaupasta. Etenkin Israelista satelee lähetyksiä: sieltä on toimitettu yli puolet tulliin tämän vuoden aikana jääneistä 300 lähetyksestä.

12 000 rasiaa

Viime vuonna tulli takavarikoi nuuskaa Suomen rajoilta yhteensä 574 kiloa eli lähes 12 000 rasiaa. Lisäksi tulli sai haltuunsa vähintään saman verran pieniä nuuskaeriä, joista ei tehdä rikosasiaa.

Tämän vuoden puolella nuuskan maahantuonnista on laitettu vireille kolmekymmentä rikosasiaa. Se on yhtä paljon kuin koko viime vuoden aikana yhteensä.

Jos kiinnijääneiden määrän kasvusta voi jotakin päätellä, ainakin sen, että nuuskan salakuljettajat pitävät riskin ottamista kannattavana.

”Eivät nämä yrittäjät tee bisnestään pienillä tuotoilla vaan todella suurilla voitoilla”, tullin Hannu Sinkkonen toteaa.

Suuruusluokasta kertovat kiinni jääneille langetetut korvaussummat. Kun esimerkiksi Pietarsaaressa kaksi palomiestä narahti vuonna 2008 nuuskan salakuljettamisesta, heidät määrättiin vankeustuomioidensa lisäksi maksamaan valtiolle jälkiveroa 1,7 miljoonaa euroa.

Miehet piipahtavat ostoksilla

Huhun mukaan töölöläisen kioskin pitäjä käy hakemassa täydennystä nuuskatarjontaansa joka toinen keskiviikko. Asetutaan siis tällaista keskiviikkoa seuraavana päivänä kadulle tarkkailemaan, keitä kioskilla käy.

On iltapäivä, ja ensin kioskille pölähtää tasaisena virtana koululaisia. Poikaporukoiden vanhimman näköiset lähetetään ostoksille, muut jäävät odottamaan lähistön porrassyvennyksiin. Pian kioskilla kävijät palaavat näytellen voitonmerkkejä tai ostoksiaan. Osa on hakenut nuuskaa, osa venäläistä tupakkaa.

Neljän jälkeen paikalle kurvaa kolme-nelikymppisiä miehiä Mersuillaan, Volkkareillaan ja Volvoillaan. Autot jäävät moottori käynnissä ja  vilkut päällä tuplaparkkiin, kun miehet piipahtavat ostoksilla.

Kioskin pitäjä myy nuuskaa, vaikka kioskille menee sisään kahvittelemaan. ”Onko General Whiteä? Ai ei. No, Marlboroa sitten. Pusseja, starkkia jos on. En tarvi muovikassia, nämä taitavat juuri mahtua reppuun”, mustiin pukeutunut asiakas juttelee ja ojentaa hintaa kysymättä tasarahan.

Myös poliisit ostavat?

Kioskin toiminta ei ole salaisuus lähistön asukkaille.

”Että keskellä Helsinkiä voi olla tällaista! Tätä on jatkunut jo ainakin viisi vuotta”, samalla kadulla asuva eläkeläismies päivittelee.

”Kaikki tässä asuvat ihmiset tietävät, mitä täällä tapahtuu”, naapurustossa asuva nuorempi mies toteaa.

Eläkeläismies on viime talven aikana ilmoittanut kioskista poliisille kahdesti, samassa talossa asuva nuorempi mies kerran. Mutta vain nimettöminä vihjepuhelimeen, sillä miehet eivät halua nimeään rikosilmoitukseen.

”Pelkään Venäjän mafiaa. Minun nimeni ei saa näkyä missään”, eläkeläismies sanoo.

Poliisin vihjepuhelimeen jätetyt viestit eivät ole johtaneet mihinkään. Se kummastuttaa miehiä. Kioskilla nuuskaostoksilla käyneet 16-vuotiaat pojat sen sijaan eivät ihmettele asiaa.
”Poliisit ostaa itse täältä nuuskaa, me ollaan nähty”, pojat sanovat.

Mitä sanoo rikoskomisario Juha Laaksonen tähän?

”Hankala tuota on mitenkään kommentoida. Mutta totta kai poliisia kiinnostaa, jos jollakin kioskilla myydään nuuskaa, koska joku korjaa rikoshyödyt systemaattisesta toiminnasta”, Laaksonen sanoo.

No miksi kioski sitten toimii edelleen, vaikka lähistön asukkaat ovat jättäneet poliisille useampia vihjeitä?

”En osaa sanoa. Minä en ole saanut vihjeitä. Mutta todennäköisesti niiden perusteella on tehty jotakin.”

Tupakka on out

Aah, tuoksuu hyvältä, nuuskakioskilla käynyt 16-vuotias poika haistelee saalistaan.

”Haittaako, jos otan heti”, hän kysyy kohteliaasti.

No ei haittaa, kai. Mutta mitä järkeä tuossa on? Jos nikotiinia on pakko saada, eikö tupakointi olisi paitsi laillista, myös halvempaa ja helpompaa hankkia?

Pojat katsovat kummastuneina. Heistä kumpikaan ei ole koskaan polttanut tupakkaa, maistanut vain.

”Nuorten mielestä tupakointi on tyhmää, nuuskaaminen ei. Tupakointi häiritsee muita. Kuka haluaa, että vieressä seisoo joku, joka haisee pahalle”, pojista toinen sanoo leipossaan nuuskaa sormissaan.

”Nuuskaaminen on fiksu valinta”, vieressä seisova kaveri linjaa ja venyttää sormillaan ylähuuleen nuuskanmentävän käytävän.

Sinne se solahtaa, fiksu valinta.

Pieni nuuskasanasto

Tykki = väline, jolla nuuska irtonuuska laitetaan huuleen, esim. apteekista saatava muovinen lääkeruisku, josta leikataan ruiskuosa pois

Icetool, tuttavallisesti IT = koruliikkeissä myytävä metallinen nuuskatykki

Leipoa = muotoilla nuuska sormin huuleen laitettavaksi

Löysä, myös paska = irtonaisena jauheena myytävä nuuska, joka muovataan mälliksi sormilla tai nuuskatykillä

Pussinuuska = selluloosasta valmistettuihin annospusseihin yksittäispakattu nuuska; laitetaan huuleen pussissa

Makunuuska = eri aromeilla, esimerkiksi aniksella, viskillä tai lakritsilla maustettu nuuska

Kiekko = yksi nuuskarasia, suunnilleen jääkiekon kokoinen, sisältää 50 grammaa nuuskaa

Sinko, myös torni = kymmenen rasian torniksi pakattu nuuskaerä

Mistä ostat nuuskasi?

Paavo Arhinmäki, kulttuuri- ja urheiluministeri: ”Sitä en kommentoi ollenkaan.”

Timo Jutila, jääkiekkovaikuttaja: ”En kommentoi tällaista mitenkään. Liian henkilökohtaista. Nuuskaaminen on jokaisen oma asia.”

Vesipiippu tulossa

Seuraava Suomeen rantautuva tupakkatrendi on vesipiipun polttaminen. Ruotsissa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa vesipiipun käyttö on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Aasiassa reppureissavat nuoret aikuiset mieltävät vesipiipun jo osaksi ilta-ateriaa: jälkiruoaksi valitaan menusta omaa makua miellyttävä tupakkasekoitus.

16-vuotiaista suomalaisnuorista vesipiippua on kokeillut 15 prosenttia. 18-vuotiaissa kokeilijoita on 23 prosenttia, selviää viime vuonna tehdystä nuorten terveystapatutkimuksesta.

Vesipiipussa savun suodattimena käytetään vettä, mikä muuttaa savun normaalia tupakansavua kosteammaksi ja viilemmäksi. Siksi sitä on helpompi hengittää.

Vesipiipun polttamista pidetään usein vaarattomampana ja vähemmän riippuvuutta aiheuttavana kuin tupakointia. Terveysviranomaiset kiistävät käsityksen. Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimuksen mukaan vesipiipun polttaja saattaa yhden istonnon aikana hengittää keuhkoihinsa jopa viittä tupakka-askia vastaavan määrän savua. Vaikka osa savusta suodattuu veteen, tutkimuksissa on havaittu vesipiipun aiheuttavan samanlaisia terveysongelmia kuin savukkeiden polttaminen.

Ei edes lahjaksi

Nuuskan käyttäminen on Suomessa sallittua, mutta hankalaa siitä on tehty. Nuuskaajilla on vain yksi laillinen tapa hankkia nuuskaa: säännöllinen matkailu. Lakia kunnioittavan nuuskaajan on joko rampattava Tukholman-risteilyllä tai piipahdettava taajaan Ruotsissa tai Venäjällä. Nuuskan myyminen on Ruotsia lukuun ottamatta kielletty koko EU:n alueella.

Lokakuussa 2010 tiukentuneen tupakkalain seurauksena Suomeen saa tuoda nuuskaa vain 30 purkkia. Tottuneella käyttäjällä nuuskaa kuluu helposti purkki päivässä.

Nuuskaa saa hankkia ainoastaan omaan käyttöön. Pientäkään määrää ei lain mukaan saa antaa toiselle lahjaksi. Myös nuuskan vastaanottaminen on kiellettyä, ja siitä saattaa saada sakkorangaistuksen.

Nuuskan tilaaminen nettikaupasta on kielletty kokonaan.