Palaneella Suomun hiihtokeskuksella yli 400 maksuhäiriömerkintää

Miksi Suomu on ollut tyhjillään ja rinteet suljettuna?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hiljaisuus. Suomun huippuhotelli kylpee kauniina auringonvalossa. Rauhaa ja hiljaisuutta olisi tarjolla, mutta paikka on suljettu.

Miksi Suomu on ollut tyhjillään ja rinteet suljettuna?
Teksti: Juha Kauppinen

Tuulenpuuska pyörittää lunta tunturin laella. Kaukana alhaalla rinnehotelli erottuu valkoisena ja kirkkaana juuri pilvien lomasta paljastuneen auringon valossa. Hotellin ympäriltä alkavat silminkantamattomiin yltävät metsät.

Vain yksi puuttuu: ihmiset. Ei muuten, mutta tämä on sentään laskettelukeskus. Tuuli heiluttelee joutilaita hissivaijereita. Tunnelma on aavemainen.

Autio on myös hotelli alhaalla, ovet säpissä, asiakkaat tiessään.

Jos kaikki olisi kohdallaan, tässä kävisi vilske. Laskettelijat tulisivat ja menisivät. Poppi kaikuisi rinteessä. Väki laskisi suoraan hulppean rinnehotellin terassille jägertotille.

Mutta kaikki ei ole kohdallaan.

Vaalirahoittajan valtakunta

Hotellin omistaa Ahti Vilppula, 56-vuotias liikemies ja sijoittaja – tai tarkemmin sanottuna omistaja on Vilppulan yhtiö Bedonie Oy.

Jotkut muistavat Vilppulan vuosien 2008 ja 2009 vaalirahakohusta. Hän ei saanut osakseen samanlaista huomiota kuin Nova Groupin Arto Merisalo tai Kehittyvien Maakuntien Suomen troikka Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki, mutta jotain kuitenkin.

Vilppulan hallinnoima osakeyhtiö Helsingin Mekaanikontalo rahoitti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kolmea sittemmin ministeriksi noussutta poliitikkoa, Paula Lehtomäkeä (kesk), Jyrki Kataista (kok) ja Jyri Häkämiestä (kok), kutakin 10 000 eurolla. Tätä paheksuttiin, koska rahan jäljet johtivat lehtitietojen mukaan Vilppulan veroparatiisiyhtiöihin Luxemburgiin ja Neitsytsaarille.

Taloutta seuraaville Vilppula oli jo tuttu Alma Median, Saunalahden, Ruukki Groupin ja monien muiden yhtiöiden taustalta.

Vilppula vuoli ensimmäisen miljoonansa ostamalla aggressiivisesti osuuksia maakuntalehdistä 1990-luvulla yhdessä sijoittajatoverin ja silloisen mediamogulin Kai Mäkelän kanssa.

Mäkelä kuuluu tähän tarinaan, koska Vilppula osti Suomutunturin hiihtokeskuksen hänen kanssaan vaalivuoden 2007 syksyllä.

Kovaa ja korkealta

Tunturin laelta pääsee parhaiten alas moottorikelkan kyydissä. Ystävällinen mökkiläinen on lähtenyt kuskiksi, kun hissejä ei ole. Hisseistä puuttuvat kokonaan kuljetuskapulat. Niitä ei ole asennettu kesän jälkeen, joten keskusta ei ole ilmeisesti ollut aikomustakaan avata.

2006 ja 2007 Vilppulalla meni kovaa.

2006 hän nousi monialayritys Ruukki Groupin suuromistajaksi. Ruukki Group on eri yhtiö kuin Rautaruukki. Se oli mukana esimerkiksi talonrakennus-, sellu- ja metallibisneksessä ennen kuin se muutti nimeään 2013.

Vilppula on hankkinut kannuksensa itärajan takana jo 1990-luvulla tekemällä metallikauppaa. Hän on idänkaupan asiantuntija.

Ruukki Group kaavaili Venäjälle isoa sellutehdasta sahoineen, metsäautotieverkkoineen, työntekijöiden asuntoineen. Sijoituksen piti olla miljardiluokkaa, kertoi Ylen tv-uutiset vuonna 2008.

Hanke meni täydellisesti mönkään.

Vilppulalle uhkasi langeta miljoonien eurojen maksettavat osakeannissa merkatuista osakkeista, mutta hän marssitti näyttämölle kroaattituttunsa Danko Koncarin, jonka rahoilla tilanne paikattiin. Näin kertoi Ylen MOT-ohjelma vuonna 2010.

Nyt Ruukki Group on muuttunut Afarak Groupiksi, ja Koncar on sen toimitusjohtaja. Vilppula ei ole mukana yhtiössä.

Tuottamaton 20 miljoonaa

Hämärtää, mutta valot eivät syty.

Kelkka soljuu mukavasti, mutta samaa ei voi sanoa kahlaamisesta, jota joudun harrastamaan jyrkimmissä paikoissa. Siinä missä tavallisesti olisi siistiksi lanattu rinne, on reiteen saakka upottavaa lunta. Keskuksen autius kiteytyy pipon sisältä naamalle valuviksi hikipisaroiksi.

Pian rinne taas loivenee, pääsen kelkan kyytiin ja pian kaarrammekin jo aution hotellin pihaan.

Sen hulppeuden käsittää vasta vierestä.

Vilppulasta tuli hiihtokeskusyrittäjä syksyllä 2007, kun hän osti Kai Mäkelän kanssa Suomutunturin hotellin. Mäkelä tosin luopui pian osuudestaan keskinäisten riitojen jälkeen.

Lontoossa asuva Vilppula kertoi lehdissä lämpimistä Suomi-tunteista. Ylelle Vilppula on sanonut rakentaneensa aluetta 20 miljoonalla eurolla. Siinä ovat mukana mökit, joita on rakennettu kymmeniä. Niissä ei tällä hetkellä asu ketään, tai ainakaan juuri ketään, kertovat Suomun harvat mökkiläiset, jotka ovat tulleet vanhasta muistista toteamaan, että rinteet eivät ole auki.

Vuonna 2008 Ahti Vilppulan onni kääntyi.

Huhtikuussa miestä kuulusteltiin epäiltynä sisäpiirikaupoista, joihin hän olisi syyllistynyt ollessaan Saunalahden hallituksen jäsen vuonna 2005. Tuomiota ei tullut.

Toukokuussa alkoi vaalirahakohu.

Kesäkuussa hän myi Alma Media -osakkeensa ja joutui jättämään yhtiön hallituksen.

Hän osti Kirkkonummelta ison tontin kakkosasuntoa varten. Kesät piti viettää Suomessa.Tämäkään suunnitelma ei kaiketi toteutunut. Eräs Suomun entinen työntekijä kertoo Seuralle tavanneensa Vilppulan vuoden aikana yhden ainoan kerran.

Ja Suomu, se riutuu talven kelmeässä valossa hylättynä ilman johtajaa.

Matkailun pintapaikka

Suomulla on merkittävä osa Suomen lasketteluturismin historiassa.

Maan vanhin hiihtohissi rakennettiin 1930-luvulla Kauniaisiin, Lapin ensimmäinen hissi tuli Pallakselle vuonna 1953. Laskettelun kasvatti suosiotaan – Suomulle hissi saapui 1965.

Martti Kinnusen, Suomun ensimmäisen hiihtokeskusyrittäjän, käsissä Suomutunturi kukoisti. Hän on ollut Suomun herroista paras, vaikka taival päättyikin konkurssiin 1990.

17 metriä korkeasta kodasta tuli ikoninen tunnusmerkki 1970-80-lukujen jetsetväen ilonpidolle. Suomulla mentiin pitkän kaavan mukaan. Sinne löysivät myös saksalaiset turistit. Matkailijoita oli kesällä vähintään saman verran kuin talvella.

Kota on edelleen olemassa. Se on osa modernia rinnehotellia. Tummennetuista laseista ei näe kunnolla sisälle, mutta kotaan on helppo kuvitella raukeita asiakkaita viinilasit käsissään.

Sittemmin keskuksen ovat omistaneet parikin eri espanjalaisporukkaa, Spede Pasanen ja viimeksi, ennen Vilppulaa, Pasasen perilliset. Kenenkään käsissä Suomu ei ole enää noussut kukoistukseen. Rinteet eivät muuten ole suljettuna ensimmäistä kertaa. 1997 joulu koitti suljetuin rintein, kertoo Taloussanomien vanha uutinen aiheesta. Tuolloin isännät olivat espanjalaisia.

Karua on se, että juuri nyt Suomulla kenties olisi markkinarakonsa, arvioivat monet, kuten kilpailijat lähiseudun hiihtokeskuksesta.

Hotellin hohto

Kahlaan hotellin takapihalla. Hanki kantaa muutaman askelen, mutta pettää välillä hetkeksi.

Hotellin kolmikerroksinen siipi kohoaa tyylikkäänä edessä. Huoneet sen sisällä ovat kuulemma tilavia ja hienoja.

Takaterassin sisäänkäynnin eteen on vedetty Honda-merkkistä muovinauhaa, joka räpisee tuulessa.

Mieleen juolahtaa elokuvahistorian tunnetuin tunturihotelli Stanley Kubrickin hiuksianostattavan karmivassa elokuvassa Hohto. Siinä Jack Nicholssonin esittämä kirjailija muuttaa perheensä kanssa syrjäiseen hotelliin, sekoaa ja jahtaa lopulta perhettään kirveen kanssa hotellin käytävillä ja takapihan pensaslabyrintissä, lumessa…

Selkään nousee väristys. Sen on pakko johtua vain kylmästä.

Kasvoton omistaja

Ahdilta loppui raha. Ahtia ei enää kiinnostanut.

Nämä ovat veikkaukset, joita Suomun entinen työntekijä ja Kemijärven kunnan väki esittävät, kun heiltä kysyy asiasta.Täysi mysteeri, sanoo toinen ex-työntekijä.

Kun katsoo Vilppulan yrityshistoriaa, ei ehkä ole yllätys, että hänen taitonsa eivät parhaiten sovi hiihtokeskuksen vetämiseen. Lehtien nurkanvaltausta. Kiinteistösijoittamista. Metallibisnestä Venäjällä. Ja sitten noita jo mainittuja huteja.

Suomu tarvitsisi johtajan sataprosenttisen sitoutumisen, jonkun kasvot.

Ulkomailta ei ole helppo johtaa Lapin hiihtokeskusta.

Onhan Vilppulalla ollut hotellissa palkattuja johtajia. Olli-Pekka Maunula viihtyi puikoissa muutaman vuoden, joiden aikana hotelli remontoitiin, tosin pitkien viivästysten saattelemana. Tunturiin rakennettiin myös tie, joka ei johda mihinkään, ja joka sortui, kunnasta kerrotaan. Italialaista arkkitehtuuria edustavia mökkejä rakennettiin kymmeniä – ja ne ovat siis nyt ainakin suurimmaksi osaksi tyhjillään.

2010 Yle kertoi, että Suomulle tulee aikuisten miesten leikkipuisto. Sitä ei ole koskaan tullut, kaupungintalolta vahvistetaan. 2011 Kauppalehti kertoi sponsoririidasta, joka oli puhjennut Vilppulan ja alppimaajoukkueen välille. Maajoukkueen johdon mukaan sovittuja sponsorirahoja oli jäänyt saamatta 70 000 euroa.

Siihen loppui Suomun uusi nousu maajoukkueen tyyssijana – yksi maailmancup ehdittiin järjestää. Siellä oli vähän yleisöä, kertovat mökkiläiset.

Kumparelaskussa Suomulla on erityinen historia. Vaikeahkoissa ja jyrkissä rinteissä harjoitteli olympiavoittaja Janne Lahtelakin, mutta siitä on jo aikaa: Lahtelan kulta tuli Salt Lake Citystä vuonna 2002.

Joitain vuosia sitten Suomulle puuhattiin lentomäkeä, mutta siitä ei lopulta tullut mitään. Syyksi on julkisuudessa sanottu se sama, mikä koko Suomua estää nousemasta: alueen matkailun yleinen surkea tila. Ei puuhaihmistä, ei läsnäoloa, ei panostusta markkinointiin ja niin edelleen.

Konkurssirotkon reunalla

Kurkistan viimeisen nurkan ympäri. Kappas, Suomu-hotellin parkkipaikalla on kuitenkin yksi auto. Vilkaisen ympärilleni. Tuuli piiskaa lumelle vauhtia. Missään ei näy ketään.

Rekisterinumeron perusteella selviää, että auto kuuluu Hannele Karille, nykyiselle johtajalle, joka ilmeisesti asuu hotellilla tai sen tuntumassa. Autosta näyttäisi olevan määräaikaiskatsastus tekemättä, kertovat rekisteritiedot.

Pääsisäänkäynnin liukuovet eivät aukea. Katselen ikkunoista sisälle. Ei ketään, jolta voisin kysyä, saisinko yöpyä yhdessä hotellin luksushuoneista. Tai jolta voisin kysyä, miksi koko keskus on suljettu. Netistä löytyvä hotellin puhelinnumero on poistet- tu käytöstä. Onkohan puhelinlasku jäänyt liian monta kertaa maksamatta?

Suomulle on kertynyt kaikkiaan yli 400 maksuhäiriömerkintää. Viimeiset kuukaudet on seurattu erikoista näytelmää. Muun muassa verottaja on hakenut Ahti Vilppulan Bedonie-yhtiötä konkurssiin Suomun maksamattomien laskujen vuoksi – mutta aina Vilppula on pelastanut yhtiön viime hetkellä maksamalla sen verran, että konkurssia hakeva taho on vetänyt hakemuksensa pois.

Uusin hakemus on helmikuun 19. päivältä. Silloin Eläkeyhtiö Varma näyttää hakeneen yhtiötä konkurssiin. Saatavia on 70 000 euroa.

Jos veikata pitäisi, Vilppula tuskin päästää yhtiötään nytkään konkurssiin.

Saataviaan odottavat myös hotellin entiset työntekijät. Heidän mukaansa asia on viety liittoon selvitettäväksi. Saatavia on ainakin yhdellä Seuran haastattelemalla työntekijällä muutamia tuhansia euroja. Työntekijät jättivät yhtiön keväällä 2014.

Ympärillä hiljaisuus

Suomun tulevaisuus nykyisen omistajan johdossa ei vaikuta hyvältä. Kylillä liikkuu huhuja, joiden mukaan laskettelukeskusta oltaisiin myymässä venäläisille. Näyttöä tällaiselle ei ole, eikä Ahti Vilppula vastaa puheluihin eikä tekstiviestiin.

Taitaa sitä paitsi olla niin, että jos hotelli tai ravintola nykyään on myynnissä, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ostajaksi huhutaan venäläisiä.

Juuri nyt Suomulla tosiaan voisi olla mahdollisuus menestyä.

Syynä on matkailun trendi, jossa hiljaisuus ja syrjäisyys ovat yhtäkkiä valtteja: Matkailijat tulevat kaukaa Suomeen tuijottamaan metsää ja kuuntelemaan ei mitään. Metsää ja hiljaisuutta Suomulla olisi tarjota. Keskuksen mökitkin ovat metsien katveessa, toisella tapaa kuin useimmissa hiihtokeskuksissa.

Suomun naapurissa sijaitseva Salla on haistanut trendin, ja ohjannut koko brändinsä sen suuntaan: mainoslause on Salla, in the middle of nowhere. Keskellä ei mitään.

Suomulla vain omistaja on trendissä – hiljaa, ei missään.

Käsittämätön bisnes

Kemijärvellä on odotettu hartaasti sellaista omistajaa, joka Suomun saisi nousuun.

”Surullinen tilanne”, kiteyttää Arto Ojala (kok), Kemijärven kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja. Ojala oli vielä pari vuotta sitten Kemijärven kaupunginjohtaja, joten hän on seurannut Suomun taaperrusta lähituntumasta.

”Varmasti Suomen hienoin rinnehotelli”, Ojala toistaa monen muun lausuman.

Miksi keskus on suljettu?

”No, minä en ole AV, niin minä en sitä tiedä”, Ojala vastaa Ahti Vilppulaan viitaten.

Aluksi kaikki näytti hyvältä, Ojala muistuttaa. Vilppula ja Mäkelä toivat rahaa ja investointeja, mökkejä, ja lopulta hotellikin remontoitiin hulppeaan kuntoon. Sitten homma hyytyi.

”Paikallisjohdolla ei ole minkäänlaisia valtuuksia, eikä Suomua markkinoida lainkaan”, Ojala sanoo.

Miksi?

”Sitä en ymmärrä.”

Ojalan mukaan Kemijärven kunnassa on tehty laskelmia, joiden mukaan Suomulla pystyisi nykyisellään pyörittämään kenties neljän miljoonan euron liikevaihtoa.

”Jos yhtään on liiketalouden tajua, niin tehty 20 miljoonan investointihan on tähän suhteutettuna kyllä aika suuri”, Ojala muotoilee.

”Ja 20 miljoonaa ei Suomusta kukaan maksa”, Ojala sanoo mahdolliseen ostajaan liittyen.

Eikö koko tilanne ole aika kiusallinen? Suomun pitäisi olla lippulaiva.

”No on se tosi kiusallista”, Ojala myöntää.

”Minä olen se henkilö, jonka kanssa Vilppula täällä juttelee, olen puhunut hänen kanssaan niin, että hän on ollut Kapkaupungissa, Kuala Lumpurissa, Bogotassa, New Yorkissa…” Ojala luettelee.

”Hän ei halua sijoittaa siihen [Suomuun] mitään, enkä ymmärrä, miksi hän ei avaa sitä.”

Seisahtunut aika

Omituinen pattitilanne synnyttää huhuja siitä, että Suomu liittyisi hämäräbisneksiin. Siitä puhuu kaksi haastateltavista. Mitään näyttöä ei ole.

”Minä en tiedä”, Ojala tyytyy toteamaan.

Kemijärven kaupunki ei ole hänen mukaansa menettänyt isoja rahoja Suomulle.

Tämä vahvistetaan kaupungintalolta.

Maa-alueita on ostettu kahdeksassa vuodessa puolella miljoonalla, sekä lentomäkeä varten maa-alueet 200 000 eurolla. Tonttikauppa on tänä aikana tuottanut 250 000 euroa ja lisäksi Vilppulan Bedonie-yhtiölle on myyty metsämaata 500 000 euron edestä. Aikalailla plus miinus nolla. Kaupungilla on Suomulla myös mukavasti tonttimaata, joka odottaa rakentajaansa.

”Menetys tulee siitä, kun siellä ei tapahdu mitään”, Ojala sanoo.

”Toteutumattomia odotuksia, niitä Suomulla riittää.”

Juttu on ilmestynyt alun perin Seurassa 13/2015.

X