Pirkkalassa tehtiin 1970-luvulla salattu marxilainen koulukokeilu, josta nousi suuri skandaali – Nyt puhuvat entiset oppilaat: ”Olihan se aivopesua, eikä niin pientäkään”
Sadoille Pirkkalan koululaisille tehdyssä kokeiluopetuksessa arvosteltiin markkinataloutta ja kehuttiin Neuvostoliittoa. Seura kysyi oppilailta, minkälaisen jäljen ihmiskoe jätti heihin.
”Onko meillä työpaikkoja tarpeeksi?” huusi nuori agitaattori. ”Ei!” vastasi joukko. Marxilaista koulukokeilua edeltänyt pilotti huipentui Kirkonkylän ala-asteella slummin rakentamiseen ja sen ”asukkaiden” mielenosoitukseen, jossa vaadittiin lisää työtä ja ruokaa kaikille.
Juuri kun oppilaat ovat saapumassa syömään, opettaja kiskaisee ruokalan luukun alas heidän nenänsä edestä.
Nyt on tilanne sellainen, että kuudes luokka on tänään kehitysmaalaisia. Te ette saa ruokaa ollenkaan, hän sanoo.
Oppilaat alkavat huutaa: Nälkä, nälkä, nälkä!
Opettaja muistuttaa, että puolet maailman ihmisistä näkee nälkää. Nyt kokeillaan, miltä se tuntuu.
Lopulta hän kuitenkin laskee koululaiset syömään.
Maaliskuussa 1973 rakennettu tilanne on tallennettu Ylen dokumenttiin Pirkkalan koulun kansainvälisyyskasvatuksen pilotista, josta versoi lähes kaksivuotinen marxilainen koulukokeilu.
Esikokeilu sisälsi ulkomaisia vieraita, eksoottisia ruokia, puikoilla syömistä ja ryhmätöitä.
Koululaisia muistutettiin kahden viikon ajan maailman epätasa-arvosta. Kun lapset pistettiin rakentamaan kehitysmaan hökkelikylä, yhdet saivat paremmat työvälineet kuin toiset.
Oppilaat tutkimassa rakentamaansa slummia. Esko Sala / HS / Lehtikuva
”Minun ryhmäni sai muutamia lautoja, pahvia ja nauloja, joista hakkasimme kivellä kokoon onnettoman kyhäelmän”, silloinen 3-luokkalainen Kati Kalliosaari muistelee.
Hänestä kokeilu oli hauska.
”Se sai myös pohtimaan sitä, miten erilaisista lähtökohdista ihmiset elämäänsä rakentavat. Siinä mielessä oppi meni perille.”
Seuraavasta syksystä alkaen hän sai kuitenkin käydä koulunsa Tampereella. Vanhemmat olivat saaneet vihiä siitä, että kansainvälisyyskasvatuksen varjolla lapsille ujutettiin myös vasemmistopropagandaa.
Marxia lapsille
Esikokeilun aikana oppilaille luettiin aamunavauksessa otteita Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisesta manifestista. Sen perään soitettiin maailman tunnetuin työväenlaulu Kansainvälinen.
Osan tunneista piti Suomi-Neuvostoliitto-seuran valistaja. Ekaluokkalaisille kerrottiin, että itänaapurissa ei asu köyhiä ja rikkaita, vaan tasa-arvoisia ja onnellisia ihmisiä.
Esikokeiluun osallistunut Hanna Salminen saparot päässä eriarvoisuudesta muistuttaneen tehtävän jälkeen vuonna 1973 ja 2020. ”Muistan kokeilusta hökkelikylän rakentamisen. Olin 8-vuotias, isommat rakensivat, me pienet toimimme apumiehinä. Ei se aivopesu toiminut. Ei minusta tullut edes demaria.” Yle ja Sara Pihlaja
Ylä-asteen oppilaat pistettiin laatimaan maaraportteja, jotka ripustettiin koulun seinälle. Niiden mukaan Yhdysvaltoja vaivasi ympäristön saastuminen ja kansalaisten räikeä eriarvoisuus, kun taas Neuvostoliitossa asiat olivat selvästi paremmin.
Raporttien sisältöön saattoi vaikuttaa lähdeaineistoksi annettu Suomi-Neuvostoliitto-seuran julkaisu, jossa kerrottiin itänaapurin saavutuksista luonnonsuojelussa ja demokratiassa. Sen mukaan neuvostokansa pystyi erottamaan huonot johtajat myös vaalien välissä.
Neuvostoliiton esittely oli tärkeä osa Pirkkalan koululaisille annettua kansainvälisyyskasvatusta. Yle
Kirjoitustehtäviäkin teetettiin:
Valkoiset pitävät meitä pilkkanansa, heittelevät meitä vanhoilla ja pilaantuneilla ruoan tähteillä ja katselevat ilkkuen lapsia, jotka syövät niitä suurimpaan nälkäänsä, kertoi musta amerikkalainen perheenäiti oppilaiden kuvitteellisessa elämäkerrassa.
Neuvostoliitossa yksinhuoltajallakin meni paremmin:
Olen avioton äiti. Käyn säännöllisesti töissä ja minulle jää aikaa Stefanille ja omille harrastuksilleni. Sosialistinen järjestelmä on mielestäni hyvä.
Esikokeilun tavoitteisiin kuului selvittää, kuinka uudenlainen opetus muuttaa oppilaiden maailmankuvaa.
Tätä mitattiin kyselyllä ennen ja jälkeen kokeilun. Yksi kysymyksistä kuului: Miten sosialismiin siirrytään?
Vaihtoehdot olivat: 1. aseellisen sisällissodan avulla, 2. työväenluokan suorittaman vallankumouksen avulla, 3. parlamentaaristen vaalien avulla ja 4. ulkovaltojen puuttuessa asiaan.
Ihannevastaus ei ollut vaalit, vaan vallankumous. Näin oli päättänyt kokeilun takana ollut tutkijaryhmä, joka kutsui itseään Pedoksi.
Esikokeilussa maaliskuussa 1973 annetun opetuksen perusteella oppilaat piirsivät kapitalistimaiden aiheuttamasta väkivallasta kehitysmaissa. LEHTIKUVA / YLEN ARKISTO
Pirkkalan koululaisten piirroksia esiteltiin myös Itä-Saksassa järjestetyllä rauhanfestivaalilla kesällä 1973. Yle
Radikaali aika
Pirkkalan kokeilun lähtölaukaus oli kolmen vasemmistolaisen professorin 1971 aloittama hanke, joka halusi vaikuttaa peruskoulun yhteiskunnallisten aineiden opetukseen.
Ensimmäisten peruskoulujen piti aloittaa Suomessa seuraavana vuonna. Uudistus pidensi oppivelvollisuuden keston kuudesta vuodesta yhdeksään ja tarjosi kaikille mahdollisuuden samaan opetukseen.
Vasemmiston ja keskustan ajama muutos oli merkittävä, sillä aiemmin monilta syrjäseutujen ja köyhien lapsilta oli jäänyt oppikoulu käymättä.
Samalla kehitettiin myös perusopetuksen sisältöjä ja menetelmiä, joita testattiin kymmenissä kokeiluissa eri puolella Suomea.
Professorit näkivät, että nyt olisi tilaisuus tutkia sitä, kuinka opetusaineksella muovataan maailmankuvaa.
Keväällä 1972 ryhmä alkoi käyttää itsestään ja hankkeestaan nimeä Peto. Se tuli sanoista Peruskoulun toimivan opetussuunnitelman projekti.
Pedon toiminta keskitettiin professori Tapio Nummenmaan johtamalle Tampereen yliopiston psykologian laitokselle. Sitä tukivat Suomen Akatemia ja Kouluhallitus.
Marxilaisuutta ei mainittu Pedon papereissa sanallakaan. Tästä on muistuttanut Erkki Aho (sd), joka edisti Pirkkalan kokeilua ensin Kouluhallituksen toimistopäällikkönä ja sitten pääjohtajana. Hän on sanonut yllättyneensä kokeilun sisällöstä yhtä lailla kuin muutkin.
Petolaisten vasemmistolaisuus ei kuitenkaan ollut salaisuus. Esimerkiksi ryhmän jäsen, psykologian tohtori Liisa Rantalaiho siteerasi julkaisuissaan Marxia ja Leniniä.
Kun oikeuskanslerinvirasto selvitti tapahtunutta myöhemmin, yksi Pedon avainahmoista, kasvatustieteiden professori Annika Takala totesi kuulustelussa, että peruskoulujen opetuksessa ihmiskunnan historian kulku tulisi kuvata luokkataisteluna.
Erkki Aho (sd), joka edisti Pirkkalan kokeilua ensin Kouluhallituksen toimistopäällikkönä ja sitten pääjohtajana. Kuva vuodelta 2016. © Sampo Korhonen/ Otavamedia
Radikaalit tuulet puhalsivat myös Sdp:ssä, jonka koulutusvaikuttajiin Aho lukeutui. Demarit kaihtoivat neuvostokommunismia, mutta pankkien ja vakuutusyhtiöiden valtiollistaminen kiehtoi etenkin nuoria jäseniä. Sdp:n vuoden 1972 koulutuspoliittisessa ohjelmassa luki:
Työväenliikkeen koulutuspolitiikka lisää sosialismin edellytyksiä niin aineellisteknillisellä alueella kuin työtätekevien tietoisuuden kehittymisen kautta.
Tosin toista kertaa sosialismia ei pitkässä ohjelmassa mainittu.
Kaksi versiota
Pirkkalan kokeiluun johtaneista vaiheista on ainakin kaksi eri versiota.
Riidatonta on se, että Erkki Aho pyysi keväällä 1972 Pirkkalaa mukaan Kouluhallituksen ja Suomen YK-liiton kansainvälisyyskasvatuksen kokeiluun ja siihen liittyvään psykologiseen tutkimukseen. Ja että kunnan koululautakunta hyväksyi ehdotuksen syyskuussa.
Kokeilusta kirjan kirjoittaneen dosentti Jari Leskisen mukaan Ahon puoluetoverin Inkeri Airolan johtama YK-liitto oli vain savuverho, jonka turvin vasemmistolaisten vaikuttajien verkosto ujutti Pedon harjoittamaan aivopesuaan.
Erkki Ahon mukaan kyse oli alun perin kahdesta eri hankkeesta, jotka yhdistettiin YK-liiton aloitteesta.
Niin tai näin, lähes heti sen jälkeen, kun Pirkkala oli näyttänyt vihreää valoa, YK-liitto ja Peto toimittivat Kouluhallitukselle yhteisaloitteen kokeilusta, joka edistäisi koululaisten ”toimivan maailmankuvan muodostumista”. Keväällä tehtäisiin pilotti, joka pohjustaisi laajempaa kokeilua lukuvuonna 1973–74.
Opetusministeriö myönsi kokeilulle luvan marraskuussa. Leskisen mukaan Pirkkalan koulutoimenjohtajalle kerrottiin vasta tämän jälkeen, että oppilaiden maailmankuvaa mittaisi Peto-ryhmä.
Opettajat arvostelivat
Maaliskuussa 1973 toteutettu esikokeilu onnistui – ja epäonnistui.
Alaluokkalaiset pitivät siitä, kun tylsät oppitunnit vaihtuivat toimintaan. Eritoten mielenosoitukseen lapset osallistuivat antaumuksella.
Hökkelikylän asukkailla oli selvät vaatimukset. Yle
Seuran haastattelemilla silloisilla ysiluokkalaisilla ei ole pahaa sanottavaa kansainvälisyyskasvatuksesta.
”Monet meistä tulivat vaatimattomista perheistä. Olihan se kiinnostava nähdä, kun intialainen neito tanssi”, Markku Halme muistelee.
”Teemaviikot olivat hirveän hyviä. Ymmärsimme, että ihmisoikeudet kuuluvat maailmassa kaikille”, Ari Harmanen sanoo.
Jos maailman epätasa-arvo puhuttelikin koululaisia, oppi sosialismin paremmuudesta suhteessa kapitalismiin ei mennyt yhtä hyvin perille. Tämä selvisi, kun Peto testasi 92 oppilasta ennen ja jälkeen kokeilun.
Tutkijoiden raportista heijastui pettymys: ekaluokkalaisten maailmankuvan ”muutokset ovat hajanaisia ja epäjohdonmukaisia. Myös negatiivisia muutoksia on tapahtunut”.
Ennen kokeilua enemmistö koulutulokkaista oli arvellut, että Neuvostoliitossa leivän hinta ei nouse, koska rahan arvo pysyy vakaana. Kokeilun jälkeen yli puolet olikin sitä mieltä, että leivän hinta saatiin pysymään paikallaan pienentämällä sen kokoa tai heikentämällä sen laatua.
Lisäksi kokeilun jälkeen entistä harvempi ekaluokkalainen vastasi, että kapitalistisissa maissa tehtaat ovat rikkaiden omistamia:
Vastaajat eivät yhdistä rikkautta ja tuotantoelämää, vaan esittävät usein, että rikkaus on peräisin esimerkiksi lottovoitosta, raportissa harmiteltiin.
Neljäsluokkalaisten tiedot Neuvostoliitosta lisääntyivät kokeilun ansiosta, mutta silti tutkijat arvioivat heidän maailmankuvansa jopa hämärtyneen. Yläastelaisten ja lukiolaisten kohdalla tulos oli lähes sama.
Yksi opetus meni kuitenkin hyvin perille. Kun ennen kokeilua puolet oppilaista arvioi, että sosialismiin siirrytään työväenluokan vallankumouksen kautta, kokeilun jälkeen tällä kannalla olivat lähes kaikki.
Kun pilotti oli ohi, Peto katkaisi yhteydenpidon YK-liittoon, ja jatkoi kokeilun valmistelua Kouluhallituksen ja Pirkkalan kunnan kanssa. Tavoite oli tehdä siitä nelivuotinen.
Hanketta ei pysäyttänyt sekään, että osa opettajista moitti esikokeilua poliittisesta yksisilmäisyydestä.
Aho näyttää suhtautuneen Pedon kokeiluun toiveikkaasti. Leskinen viittaa kirjassaan muistioon, jonka mukaan hän totesi vuonna 1973 sen olevan tärkeä peruskoulujen opetussuunnitelman kehittämisen kannalta.
Petolaisten asema oli sikälikin vahva, että kaksi heistä istui opetussuunnitelmaa valmistelevassa komiteassa.
Idässä oli paremmin
Kolmea vuosiluokkaa koskeva ”Yhteiskunnallisen opetusaineksen kehittämiskokeilu” käynnistyi Pirkkalassa syksyllä 1973 kuin varkain.
Vanhemmille ei pidetty tiedotustilaisuutta. Kouluhallitus ja Pirkkalan kunta eivät tarkastaneet kokeilun opetussuunnitelmaa etukäteen.
Ennen lukuvuoden alkamista Peto järjesti Pirkkalan opettajille kolmipäiväisen seminaarin, jossa kerrottiin, että opetuksessa painottuisi työväenluokan näkökulma.
Näin myös tapahtui. Ekaluokkalaisille havainnollistettiin varallisuuserojen merkitystä Ankkalinnasta tuttujen Akun ja Roopen kautta.
5- ja 9-luokkalaisten opetusmateriaaleissa – jotka saapuivat pahasti myöhässä – selostettiin, kuinka suomalaiset ”puunjalostuskapitalistit” olivat keränneet valtavat omaisuutensa:
Vuosikymmenten ajan ostettiin tietämättömiltä talonpojilta metsiä, monesti koko tilakin pilkkahinnalla. Hyvin yleistä oli juottaa myyjä humalaan, jolloin hänen nimensä oli helppo saada minkälaiseen kauppakirjaan tahansa.
Suomen taloutta hallitsevia rikkaita sukuja ei jätetty kasvottomiksi, vaan Ehrnroothit ja monet muut mainittiin nimeltä.
Ysiluokkalaisille pääomien kahmimisen opetettiin johtavan paitsi eriarvoisuuteen, myös valloitussotiin:
Imperialismi on edelleen vaara maailmanrauhalle. Sen taustatekijä on suuryritysten taloudellinen, yli kansallisten rajojen ulottuva voitontavoittelu.
Porvarillisten demokratioiden kerrottiin kärsivän työttömyydestä, kun sosialistisissa maissa perustuslaki takasi kansalaisten oikeuden työhön. Lännessä tiedotusvälineitä kahlitsi suurpääoma, mutta idässä oli toisin:
Kaikista tärkeistä asioista keskustellaan aina alemmasta neuvostosta ylempään. Myös lehdistössä käydään vilkasta keskustelua.
Oppilaita tympi
Opetusmateriaalit jäivät lähtemättömästi silloisen 9-luokkalaisen Hannu Lahden mieleen.
”Muistan edelleen monisteiden ammoniakin hajun. Niitä tuli tipotellen ja niissä ihannoitiin Neuvostoliiton touhua yksipuolisesti.”
Materiaaleissa annettiin myös ymmärtää, että Suomen valtio rikkoi omia perustuslakejaan ja Neuvostoliiton kanssa tehtyä rauhansopimusta. Lisäksi merkittävä osa suomalaisista ei uskonut oikeuslaitoksen puolueettomuuteen, ja oppilaiden tuli miettiä syitä, mistä tämä johtui.
Viidennen luokan oppimateriaaleissa myös Suomen sodat syineen esiteltiin varsin suoraviivaisesti. Koko moniste on luettavissa täällä. Tampereen yliopisto
Helmikuussa 1974 Pedon tutkijat mittasivat, kuinka hyvin uudenlainen opetus oli mennyt perille. Heidän ilokseen osa 9-luokkalaisista oli jo ymmärtänyt, että meneillään ollut öljykriisi kosketti länsimaita siksi, että ne eivät kyenneet ohjaamaan talouttaan, toisin kuin Neuvostoliitto.
Vaikka monet ysiluokkalaiset osasivat antaa kyselyssä Pedon toivomia ”hyviä vastauksia”, he olivat oppineet marxilaisia käsitteitä hitaasti. Tutkijat totesivat raportissaan, että opetusta täytyy jatkaa, jotta oppilaat oppisivat tekemään oikeita päätelmiä.
Pedon jäsenet tuskin tiesivät, että yksi syy opetuksen vajavaiseen perillemenoon oli lehtori Marjatta Ruoho. Hän oli käyttänyt vastoin tutkijoiden määräyksiä monisteiden rinnalla tavallista oppikirjaa.
Osa oppilaistakin suhtautui kokeilun sisältöön kriittisesti. Myös monisteiden kapulakielisyys ja ankea ulkoasu tympivät.
”Ne olivat äärimmäisen tylsiä”, Teppo Nättilä, silloinen 9-luokkalainen kiteyttää.
Myös viitosluokkalaisten käsitysten muutosta mitattiin. Heidän opetuksessaan ei ollut vielä ehditty edetä sosialismiin asti, mutta oppilaat osasivat jo kertoa vastauksissaan, mihin yksityisomistus johti aluksi: orjat tekivät raskaat työt ja heidän omistajansa laiskottelivat.
Oppilaiden maailmankuvassa ei ollut paljonkaan harhoja, tutkijat arvioivat 5-luokkalaisia raportissaan.
Virkamiehet tyrmistyivät
Vihdoin keväällä 1974 Kouluhallitus asetti virkamiehistä ja Pirkkalan edustajista koostuvan ryhmän ohjaamaan kokeilua. Se tosin aloitti työnsä vasta juuri ennen kevätjuhlia.
Virkamiehistä kriittisin oli Kari Koukkunen: “Opetussuunnitelmat ovat täysin marxilais-leniniläisen idelogian kyllästämiä”, hän totesi muistiossaan. Sen mukaan tekstissä oli lukuisia kestämättömiä väitteitä ja rakenteessa samankaltaisuutta Neuvostoliitossa julkaistun suomenkielisen historiateoksen kanssa.
Koukkunen ilmoitti petolaisille vaativansa viitosluokkalaisten marxilaisen historianopetuksen lopettamista. Jostain syystä hän kuitenkin perääntyi kannastaan Pedon kanssa heinäkuussa pidetyssä palaverissa.
Myös Pirkkalan opettajat olivat tyytymättömiä monisteisiin. Leskisen mukaan he toimittivat ne Opetusministeriön virkamiehelle Vesa Lyytikäiselle, joka meni tyrmistyneenä kysymään Erkki Aholta, mistä oikein oli kysymys. Kohtaaminen jäi lyhyeksi: Aho silmäili papereita, muttei halunnut keskustella asiasta.
Aho on todennut Kanava-lehdessä, ettei muista tällaista tapaamista.
Kokeilu jatkui.
”Hälytyskelloni eivät soineet”
Elokuussa 1974 pirkkalainen Toivion koulu sai uuden innokkaan opettajan, Tohmajärveltä saapuneen 25-vuotiaan Tapani Vainion. Hän ei tiennyt mitään kokeilusta, josta hänen kollegallaan Paavo Raiviolla oli kokemusta lukuvuoden verran.
”Paavo kysyi, että voisinko opettaa kokeiluun osallistuvaa viitosluokkaa. Hälytyskelloni eivät soineet, kun hän sanoi, ettei halua enää jatkaa.”
Vainiota innosti kokeilun ajatus uudistaa historian opetusta niin, että alussa perehdyttäisiin kuninkaiden ja vuosilukujen sijasta ihmiskunnan taloudellisiin kehitysvaiheisiin.
Hän sanoi kyllä.
Toivion koulun viides luokka lukuvuonna 1974–75.
”Kun kokeilu alkoi, minusta tuntui, että me olemme etuoikeutettuja. Mutta se monistenivaska oli aivan valtava. Jos sen tarkoitus oli herättää oppilaiden kiinnostus, se ei toiminut. Opetuksen sisällöstä en muista höykäsen pöläystä”, Anne-Mari Thomassen muistelee. Sara Pihlaja
Alussa Vainio ei huomannut kokeilun materiaaleissa mitään erikoista. Feodalismi näyttäytyy varsin samanlaisena niin perinteisestä kuin marxilaisesta näkökulmasta.
Aineisto oli tosin turhan vaikeatajuista 5-luokkalaisille.
”Hypin joidenkin kohtien yli ja puhuin oppilaita lähempänä olevista asioista.”
Materiaalin tekijä Antti Penttilä tuli Vainiolle tutuksi, sillä hän toimitti ne usein viime tingassa kädestä käteen. Monisteet olivat pitkälti samoja kuin edellisenä lukuvuotena, mutta saadun kritiikin takia Penttilä teki niihin pieniä korjauksia.
Pedon vuosibudjetti oli vain 80 000 markkaa, ja Penttilä oli toinen hankkeen kahdesta kokoaikaisesta työntekijästä.
”Kova kiire leimasi Antin tekemistä. Yleensä oppikirjoja tehdään ryhmätyönä vuosien ajan.”
Ilmeisesti tiukka aikataulu vaikutti siihen, että Penttilä lähinnä kopioi tekstit neuvostokirjoista.
Niinpä eräässäkin tehtävässä oppilaita pyydettiin täyttämään kaavioon ihmiskunnan historian vaiheet varhaisimmasta viimeistä edeltävään. Kehityksen korkein taso, sosialismi, luki kuvan huipulla jo valmiina.
5-luokkalaisten tehtävä, jossa oli vaikea epäonnistua. Historian varhaisvaiheet – alkukantainen yhteiskunta, orjanomistusyhteiskunta, feodalismi ja kapitalismi – sai kopioida suoraan jo esitetystä taulukosta. Tampereen yliopisto
”Olihan se tökeröä. Mutta ei meiltä opettajilta kukaan kysynyt, halusimmeko opettaa monisteista vai emme.”
Kohu ylsi Amerikkaan
Tammikuussa 1975 Pirkkalan ylä-asteella opettaneelle Marjatta Ruoholle tuli mitta täyteen. Hän anoi vapautusta kokeilusta. Vainion mukaan sana tästä ei kulkenut hänelle.
Samoihin aikoihin Pirkkalan koululautakunta vaati parannuksia oppimateriaaleihin.
Helmikuussa Kouluhallitus terästi hieman valvontaansa. Monisteet lähetettiin arvioitavaksi kahdelle asiantuntijalle, joskin toisen nipusta jätettiin pois arveluttavimmat sivut.
Väistämätön tapahtui huhtikuussa. Kokeilu tuli julki. Kansanedustaja Kullervo Rainio (kok) oli saanut monisteet käsiinsä ja teki eduskuntakysymyksen, jossa moitti kokeilua salassa tehdyksi lasten aivopesuksi.
Kun toimittajat kysyivät asiasta virkamiehiltä, nämä olivat kovin tietämättömiä. Yle lähetti Vainion luokkaan kuvausryhmän. Oppilaiden iloksi jutun toimittaja oli muusikkona tunnettu Mikko Alatalo.
”Olimme ylpeitä siitä, että meitä kuvataan telkkariin”, silloinen oppilas Anne-Mari Thomassen sanoo.
Opettajaa sen sijaan hirvitti.
Kohu paisui, lehtijuttuja kirjoitettiin satoja. Pirkkalasta uutisoitiin Yhdysvalloissa asti. Asia oli kiusallinen Etyk-kokoukseen valmistautuvalle Suomelle, joka pyrki vakuuttamaan lännelle, että väitteet suomettumisesta eivät pidä paikkansa.
Juuri niinä päivinä Kouluhallituksessa luettiin vastikään saapuneita asiantuntijoiden lausuntoja 5-luokkalaisten monisteesta. Ne olivat tyrmääviä.
Kokeilu keskeytettiin 21. huhtikuuta.
”Tilanne oli täysi shokki. Pelkäsin työpaikkani puolesta ja koko perheeni oli ahdistunut”, Vainio muistelee.
”Kun Mikko Alatalo tuli tekemään meistä juttua Ylelle, pyysin häneltä nimmarin. Muistan vieläkin, miten kokeilu päättyi: Vainio heitti monisteen hyllyn päälle ja ilmoitti, että sitä ei saa enää käyttää”, Merja Haverinen (o.s. Loimuvirta) kertoo. Sara Pihlaja
”Sain monisteeseen pohjautuvasta historian kokeesta 10-. Mutta sinä keväänä todistukseen ei annettu historiasta ollenkaan numeroa. Monisteesta tuli myöhemmin keräilykappale ja myin omani. Ihan poroporvari minusta tuli”, Gösta Madsen kertoo. Jaska Poikonen
Suomalaiset vaikuttajat tuomitsivat kokeilun yksi toisensa perään. Erkki Aho sanoi olleensa tietämätön monisteiden yksipuolisuudesta ja totesi kokeilun valvonnan pettäneen. Pedon Nummenmaa yritti vuorostaan siirtää vastuuta Aholle.
Vainio seurasi Ahoa ihmetellen.
”Muistan hänen istuneen muiden korkeiden virkamiesten kanssa luokkani perällä seuraamassa opetusta.”
”Se on mahdollista, mutta itselläni ei ole tästä muistikuvaa”, Aho sanoo Seuralle nyt.
Oikeuskansleri huomautti
Toukokuussa 1975 koululaisten vanhemmille järjestettiin keskustelutilaisuus tapahtuneesta.
”Siellä kuultiin paljon letkautuksia ja välihuutoja. Yksi valitti borssikeiton syöttämisestä lapsille, toinen puolusti sitä”, silloinen 9-luokkalainen Esa Mäntysaari muistelee.
Lukuvuoden päätteeksi Vainio kirjoitti kollegansa kanssa raportin kokeilusta. Se päättyi sanoihin:
Näkemyksemme mukaan historian pitäisi luoda umpeen eri ihmisten välisiä kuiluja eikä kasvattaa niitä.
Pian sen jälkeen kokeilu kuopattiin lopullisesti. Vainion ja muiden opettajien työt jatkuivat tavalliseen tapaan, ja ajan mittaan kohu laantui.
Tapani Vainio ehti opettaa historiaa monisteista Suomen sisällissotaan asti, kunnes kokeilu keskeytettiin. Pidetty opettaja nousi myöhemmin rehtoriksi ja vaikutti vahvasti siihen, että Toivio sai Suomen ensimmäisenä kouluna oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin. Sara Pihlaja
Oikeuskanslerinvirasto tutki tapausta ja kuulusteli noin 80 henkilöä. Kesäkuussa 1976 oikeuskansleri antoi Pirkkalan koulutoimenjohtajalle ja muutamalle Kouluhallituksen virkamiehelle kokeilun puutteellisesta valvonnasta ”huomautuksen vastaisen varalle”.
Pysyviä vaikutuksia?
Peto-ryhmän tavoite oli muokata koululaisten maailmankuvaa, ja talvella 1974 tehtyjen mittausten perusteella se myös onnistui tässä, ainakin hieman ja hetkellisesti.
“Olihan se aivopesua, eikä niin pientäkään”, sanoo viidettä luokkaa käynyt Timo Viljanen.
Hän tosin tunnustaa näkemyksensä syntyneen vasta, kun hän tutustui monisteisiin jälkikäteen. Opetuksesta hänellä ei ole lainkaan mielikuvia.
Minkälaisia jälkiä sosialismikouluksi ivattu Pirkkalan kokeilu lopulta jätti niihin satoihin oppilaisiin, jotka siihen osallistuivat?
Seura kysyi asiasta 16:lta silloiselta koululaiselta. Moni vastasi, ettei opetuksesta jäänyt mieleen juuri muuta kuin monisteiden haju.
Jotkut kertoivat suhtautuneensa opetukseen kriittisesti, toiset, usein vasemmistokotien kasvatit, myötäsukaisesti. Mutta sekään ei tarkoita, että asenteet olisivat muuttuneeet.
Vain yksi haastateltava, yhdeksättä luokkaa käynyt Birgit Pyykkö kertoi kokeilun vaikuttaneen siihen, miten hän suhtautui itänaapuriin.
”Monistenippu oli kuolettavan tylsä, mutta eräs kuva Neuvostoliitosta jäi mieleeni. Miehet työskentelevät kolhoosilla lihaksikas ylävartalo paljaana, vaimoilla ruutumekot heiluvat tuulessa. Tuollainen yhdessä tekeminen vaikutti hirveän aurinkoiselta kokemukselta.”
Hän sanoo, ettei edelleenkään ajattele Neuvostoliitosta kielteisesti.
”Olen työläiskodin tyttö, mutta luulen, että kokeilukin on tähän pikkaisen vaikuttanut.”
Birgit Pyykkö (o.s. Blomqvist) haastattelemassa koulussa Brasiliassa työskennellyttä terveydenhoitajaa köyhän maan oloista keväällä 1973. ”En osaa paheksua kokeilua. Se oli vaikutusyritys vaikutusyritysten joukossa”, hän sanoo nyt. Yle ja Mikko Nikkinen
Lähteitä: Jari Leskinen, Kohti sosialismia (Siltala, 2016), Oikeuskanslerin päätös 2.6.1976.
Juttuun korjattu 17.8.2020 klo 17.01 asiantuntijoiden opetusmonisteesta antamien lausuntojen ajoitus sekä 1.9.2020 klo 15.33 sen koulun nimi, jossa Marjatta Ruoho opetti.