Seura selvitti: Pitäisikö kotimainen rokotetuotanto käynnistää uudelleen - ja mihin se auttaisi?
Jos kotimainen rokotevalmistus käynnistettäisiin uudelleen, mitä ainetta Suomen tehtaissa valmistettaisiin? Tämän kevään rokotepulaa mikään oma tuotanto ei helpottaisi, mutta seuraaviin epidemioihin siitä voi olla apua, kirjoittaa tiedetoimittaja Jani Kaaro.
Vaatii paljon laboratoriotyötä selvittää, millä virusten osilla saadaan tehokas immuunivaste. © Anu Nieminen
Kun koko maailma odottaa hitaasti valmistuvia koronarokotteita, Suomessa on harmiteltu vuonna 2003 tehtyä päätöstä, jolla kotimainen rokotetuotanto ajettiin alas.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jopa tehnyt virallisen esityksen oman tuotannon käynnistämiseksi tulevia pandemioita silmälläpitäen.
Toiveena on, ettemme olisi niin riippuvaisia kansainvälisistä toimitusketjuista.
Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet sanoo, että asiasta on varmasti hyvä keskustella, mutta vasta sitten kun tämä nyt riehuva korona on saatu kukistettua.
Vaikka pandemian keskellä näyttää itsestäänselvältä, että oma rokotetuotanto olisi hyödyllistä, asia ei ole mitenkään mustavalkoinen.
Kotimainen rokotetuotanto ei olisi tuonut pika-apua
Olisimmeko olleet vuosi sitten paremmassa asemassa, jos Suomi ei olisi lopettanut omaa rokotetuotantoaan?
Vastaus on ei. Silloinkin, kun Suomi tuotti omia rokotteita, valmistimme itse vain pienen osan täällä käytössä olevista rokotteista – eikä tietysti mikään niistä ollut tehty koronaa torjumaan. Valtaosa kaikesta piti ostaa ulkomailta.
Silloinkin, kun Suomi tuotti omia rokotteita, valmistimme itse vain pienen osan täällä käytössä olevista rokotteista.
Olisimme siis aivan samassa pisteessä kuin nyt, vaikka tuotantolinjat olisivat toiminnassa.
Muutkin Euroopan maat, joilla on omaa valmistusta, ovat nimittäin koronarokotteiden kanssa samassa jamassa kuin Suomi.
Nekin jonottavat nyt näitä tiettyjä hyväksyttyjä rokotteita, vaikka niillä ovat ”tehtaat ja tuotantolinjat valmiina”.
SARS-kokemus auttoi koronarokotteiden kehittämistä
Rokotteiden pitkästä odotuksesta on voinut myös syntyä mielikuva, että vastalääkkeen kehittelyssä on hidasteltu. Asia on kuitenkin päinvastoin.
Onni onnettomuudessa on, että koronapandemiaa edelsi SARS-epidemia vuonna 2003. Silloin monet laboratoriot alkoivat kehittää rokotetta vakavaa hengitystieinfektiota aiheuttavaa SARS-koronavirusta vastaan, mutta tästä luovuttiin, koska seuraavana vuonna epidemia salaperäisesti laantui.
Kun koronaviruspandemia alkoi, laboratoriossa voitiin kaivaa vanhat rokoteaihiot esiin ja jatkaa siitä, mihin SARS:in kanssa oli jääty. SARS ja tuore koronavirus ovat suuresti toistensa kaltaisia.
Ilman tätä pohjatyötä rokotteiden kehittäminen olisi todennäköisesti ollut paljon hitaampaa. Vaatii paljon laboratoriotyötä selvittää, millä virusten osilla saadaan tehokas immuunivaste.
”Kun tähän lisätään tutkimusprotokollan nopeuttaminen ja myyntilupien pikakäsittely, voitaneen sanoa, ettei rokotteita ole koskaan tuotettu näin nopealla aikataululla”, sanoo Mika Rämet.
Jos kyseessä on virus tai muu taudinaiheuttaja, jolle ei ole koskaan kehitetty rokotetta, kaikki tutkijat ja firmat lähtevät kehittämään rokotetta nollapisteestä.
Byrokratia hidastaa – Tutkijat kehittävät nenäsumutteena annettavaa rokotetta
Mutta on totta, että Suomessa voisi olla jo ainakin yksi oma rokoteversio lähempänä toteutustaan.
Kyse on professori Kalle Sakselan ja kollegoiden koronavirusrokotteesta, jota alettiin kehittää Helsingin yliopistossa noin vuosi sitten.
Nenäsumutteena tai tippoina annettava suomalainen rokote olisi ehkä jo nyt tai lähiaikoina kliinisissä kokeissa, jos se olisi saanut viime vuonna nopeasti valtiolta tai joiltain lääketieteen äveriäiltä rahoittajilta miljoonia tuekseen.
Tämä on kuitenkin jossittelua, eikä kukaan voi sanoa varmasti, olisiko tutkimustyö sujunut toivotulla tavalla edes avokätisemmin rahoitettuna.
Yhdeksi ongelmaksi Sakselan hankkeen tukemisessa muodostui Sosiaali- ja terveysministeriön kaksoisrooli. Jos STM olisi rahoittanut koronarokotteen kehitystä, se olisi ollut sekä rokotteen kehittäjä että sen hyväksyjä, eikä tämä käy.
Helsingin yliopiston virologian professori, kotimaisen sumuterokotehankkeen vetäjä Kalle Saksela kaipaisi valtiolta kriiseihin joustavampaa tutkimusrahoitusta. © Lehtikuva/Markku Ulander
Niinpä Sakselan projekti joutuu etsimään rahoitusta tavanomaisia akateemisia reittejä, joissa kaikkien tutkijoiden projektit kilpailevat toisiaan vastaan, ja päätökset tehdään hitaasti.
Suomen Akatemia antoi sille kesällä 1,7 miljoonaa, että hanke pysyi käynnissä. Nyt helmikuussa tutkijat saivat miljoonan euron yllätyslahjoituksen lääkintöneuvos Sakari Alhopuron säätiöltä, ja tämä auttaa työtä hetkeksi. Todellinen rahantarve olisi moninkertainen.
Taloudellinen tuki suomalaisille tutkimusryhmille tarpeen
Kalle Saksela sanoo, että yksi hyvin käytännöllinen tapa järjestää kotimaista rokotetuotantoa olisi yksinkertaisesti tukea taloudellisesti suomalaisia tutkimusryhmiä, joilla on tietoa, osaamista ja kykyä rokotteiden valmistamiseen.
Sakselan ryhmän erikoisosaaminen liittyy adenoviruspohjaisiin rokotteisiin, mutta uusien RNA- ja DNA-rokotteidenkaan tekniikka ei ole sellaista rakettitiedettä, etteikö niitä meillä kyettäisi tuottamaan.
Sakselan mielestä tätä helpottaisi, jos valtiolla olisi jonkinlainen hätärahoitusmekanismi, joka voisi ohittaa tavanomaisen byrokratian ja menettelytavat – kuten joissakin muissa maissa on.
Putosimmeko kelkasta?
Mokasiko Suomen valtio, kun se ei lähtenyt heti rahoittamaan Sakselan ja Helsingin yliopiston nenäsumuterokotetta?
Valtiolla ei – kuten kenelläkään – ollut keväällä 2020 takeita siitä, toimisiko rokote tai kuinka tehokas se olisi. Itse asiassa siitä ei ole edelleenkään varmuutta vielä pitkään aikaan, koska rokotetta ei ole testattu ihmisillä.
Samanaikaisesti tiedettiin, että useat suuret lääkeyhtiöt kehittävät omaa rokotettaan ja että EU valmistelee rokotteiden yhteishankintaa.
Vaikka valtio olisi lähtenyt rahoittajaksi, suomalaisrokotteen testausvaihe olisi yhä pahasti kesken. Siitä ei olisi tämän kevään ahdinkoa lievittämään, vaan tarvitsisimme joka tapauksessa valtavat määrät ulkomaisia valmisteita.
Tosin koronaviruksesta ja sen muunnoksista uskotaan tulevan jokavuotinen riesa, joten suomalaisellekin rokotteelle olisi varmasti vastedes käyttöä.