Interpolista tuli hirmuhallitsijoiden kätevä työkalu – Näin poliisijärjestöä hyödynnetään oppositioaktivistien pidättämisessä väärin perustein

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Interpol
Interpolin päämaja Lyonissa Ranskassa. © MVPhotos
Kuka tahansa oppositioaktivisti saattaa olla tietämättään Interpolin etsintäkuuluttama. Se selviää useimmiten vasta jollain lentoasemalla, kun raudat lyödään ranteisiin. Kansainvälisestä poliisijärjestöstä on tullut kätevä työkalu hirmuhallitsijoille.

Venäläinen ympäristöaktivisti Pjotr Silajev sai vuonna 2010 syytteen ”huliganismista”. Hän oli osallistunut mielenosoitukseen, jossa vastustettiin viranomaisten aikeita rakentaa moottoritie Himkin metsän halki lähellä Moskovaa.

Silajev pakeni pidätystä Suomeen ja sai täältä poliittisen turvapaikan. Kun hän sen jälkeen vuonna 2012 matkusti Espanjaan, perillä Granadassa odotti järkyttävä yllätys. Espanjan poliisi pidätti Silajevin, ja hänet siirrettiin saman tien turvallisuusviranomaisten erikoisvankilaan.

Syy selvisi vasta siellä: Venäjä oli tehnyt hänestä niin sanotun punaisen etsintäkuulutuksen Interpolille, joka on kansainvälinen rikospoliisijärjestö.

Interpol on 194 jäsenvaltion yhteistyöelin, joka jäljittää rikollisia ympäri maailmaa. Punainen etsintäkuulutus, pelätty red notice, on sen järein työkalu. Jäsenvaltioiden poliisiviranomaiset pyytävät sillä Interpolilta virka-apua jahtaamiensa rikollisten ja rikoksista epäiltyjen pidättämiseksi ja luovuttamiseksi.

Interpol julkaisee pyynnön perusteella kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Elektronisesti jaettava etsintäkuulutus singahtaa kaikkien jäsenmaiden rajavalvonta-, poliisi- ja oikeusviranomaisten verkkoihin.

Muiden valtioiden ei tarvitse sen perusteella tehdä pidätystä ja luovutusta, mutta monet toimivat niin lähes automaattisesti, poliisia uskoen.

Ahkerin väärin perustein laadittujen etsintäkuulutusten tehtailija on Venäjä.

Kiusanteon ja vainon väline

Pjotr Silajev vietti useita kuukausia espanjalaisessa vankilassa ennen kuin onnistui todistamaan viranomaisille, että sekä luovutuspyyntö että etsintäkuulutus olivat aiheettomia.

Kymmenet tuhannet muutkin ovat hänen laillaan tilanteessa, jossa heitä jäljitetään ilman että heillä on aavistustakaan asiasta. Pidätykseen voi johtaa pelkkä sinänsä harmiton välilasku lentomatkalla.

Syynä on hälyttävä ilmiö. Useat sortohallitukset hyödyntävät jatkuvasti laajemmin ja järjestelmällisemmin Interpolin verkostoja vainotessaan ja jäljittäessään ­ulkomaille paenneita poliittisia vastustajiaan, toisinajattelijoita ja ihmisoikeusaktivisteja.

”Interpolin laillisuustarkastelu on monimutkaista ja joiltain osin epäselvää. Mitä sinulle tapahtuu, riippuu paljon siitä, missä maassa olet”, muistuttaa brittiläinen kansalaisjärjestö Fair Trials tietopaketissaan punaisen etsintäkuulutuksen kohteiksi joutuneille.

Fair Trials on vuodesta 2012 asti tutkinut Interpolin etsintäkuulutusten väärinkäytöksiä. Sen mukaan jo noin puolet Interpolin punaisista etsintäkuulutuksista tulee räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvistä itsevaltaisista maista, jotka rajoittavat vakavasti poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia.

Ahkerin väärin perustein laadittujen etsintäkuulutusten tehtailija on Venäjän federaatio. Se vastaa noin 38 prosentista kaikista punaisista etsintäkuulutuksista, yhdysvaltalainen Freedom House -järjestö laskee. Muita kärkinimiä ovat Kiina, Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Valko-Venäjä, Turkki ja Iran.

Vielä kylmän sodan vuosina etsintäkuulutusmalli tuotti hyviä tuloksia. Ylikansallisia rikollisjengejä saatiin kiinni ja huumeparoneja pidätetyksi monissa eri piileskelymaissa.

Suurvallatkin ratkoivat agentti- ja loikkarijahtinsa useimmiten muuten kuin poliisijärjestön kautta.

Nyt mallia uhkaa rapautuminen diktatuurimaiden poliittisen koston, takaa-ajon ja pelottelun välineeksi.

Sotarikosten todistajat vaarassa

Venäjän raa’an hyökkäyssodan Ukrainaan pelätään pahentavan tilannetta entisestään. Jo viisi miljoonaa ukrainalaista on paennut maasta eri puolille Eurooppaa.

Joukossa on runsaasti ihmisiä, joilla on syytä pelätä Venäjän kostotoimia, jos se onnistuu valtaamaan ja miehittämään heidän kotiseutunsa.

Samoin Venäjä saattaa vastedes yrittää etsiä Interpolin kautta myös ihmisiä, jotka ovat todistaneet venäläisjoukkojen tekemistä sotarikoksista.

Venäjän uusien lakien mukaan asevoimia halventavat tiedot ovat Interpolin pidätysmääräyksiin sopivia, erityisen raskaita rikoksia – olivatpa ne totta tai eivät.

”Ei se kuulosta mahdottomalta ajatusmallilta. Itsevaltaiset valtiot pyrkivät käyttämään kaikkia keinoja vaientaakseen arvostelijat ja red notice on yksi heikko lenkki muiden joukossa”, toteaa ihmisoikeusasiantuntija Anu Tuukkanen Amnesty Internationalin Suomen osastosta.

Interpol näyttää arvelevan samaa.

Järjestö ilmoitti maaliskuussa, että Venäjä ei saa enää lähettää mitään yhteistyöpyyntöjä suoraan millekään jäsenmaalle. Venäjän on lähetettävä ne Interpolin keskustoimistoon, joka toimittaa ne eteenpäin vasta kun se on tarkastanut ja todennut ne asianmukaisiksi.

Pjotr Silajev oli vangittuna useita kuukausia, vaikka hän oli syytön. © Ruutukaappaus videolta/fairtrials.org

Pjotr Silajev oli vangittuna useita kuukausia, vaikka hän oli syytön. © Ruutukaappaus videolta/fairtrials.org

Turvapaikkakaan ei aina takaa suojaa

Etsintäkuulutusten väärinkäyttöä estääkseen Interpol ilmoitti vuonna 2017 poistavansa rekistereistään kaikki sen maan tekemät etsintäkuulutukset ja muut yhteistyöpyynnöt, josta pakolaiseksi määritelty henkilö on paennut.

”Pakolaisasema ei silti edelleenkään estä punaisen etsintäkuulutuksen tekemistä, vaan se on yksi peruste sen perumiselle”, Anu Tuukkanen muistuttaa.

”Lisäksi on epäselvää, mikä on turvapaikanhakijan asema ja miten se todennetaan Interpolille. Kaikilla maastaan paenneilla ei myöskään ole virallista pakolaisasemaa. Esimerkiksi ukrainalaisille myönnetään EU:ssa nyt poikkeuksellisesti tilapäistä suojelua.”

Suomi noudattaa kansainvälisten sopimusten määrittelemää palautuskieltoa. Ihmistä ei periaatteessa passiteta takaisin maihin, joissa hänen henkensä voi olla uhattuna tai hän voi joutua kidutettavaksi ja kaltoinkohdelluksi pidätyksensä, rikostutkintansa ja vankeutensa aikana.

Tästä on tulkintaeroja, ja Suomestakin palautettu voi joutua kolmanteen valtioon, joka ei ole yhtä tarkka säännöistä.

Vaarallisinta on joutua kahden diktatuurivaltion loukkuun. Jos henkilö pidätetään esimerkiksi lennon välilaskun aikana maassa, joka ei kansainvälisistä sopimuksista piittaa, vainoajavaltio todennäköisesti saa hänet kiinni.

Euroopan parlamentti arvosteli vuonna 2019 selvityksessään Interpolia siitä, että se ei estä tarpeeksi järjestelmänsä väärinkäyttöä. Interpol itse kertoo tutkivansa nykyään kaikki sen etsintäkuulutuksista tehtävät valitukset erikseen sitä varten perustetussa komiteassa.

Vain harva etsintäkuulutus on julkinen

Kritiikki on ollut aiheellista, Interpolin tutkintakomitean oma raportti paljastaa. Komitea tutki 1 333 etsintäkuulutusvalitusta vuosina 2019–2020. Vain 193 niistä vastasi Interpolin sääntöjä ja jäi voimaan sellaisenaan.

Valitusten tarkempi tutkiminen ei kuitenkaan korjaa perusongelmaa. Tällä hetkellä etsintäkuulutuksia on voimassa noin 69 000, mutta niistä vain noin kymmenesosa on julkisia ja löytyy Interpolin verkkosivuilta.

Se tarkoittaa, että etsintäkuulutuksen aiheellisuutta ryhdytään yleensä tarkistamaan vasta kun vahinko on tapahtunut eli etsintäkuulutettu on pidätetty.

Tarkistaminen saattaa kestää kuukausia, kuten ­Pjotr Silajevinkin tapauksessa kävi. Huonoimmassa tapauksessa pidätetyn edessä on edelleen karkotus maahan, jossa häntä odottaa epämääräisin perustein langetettu tuomio.

”Aina kun henkilö on pidätetty syyttä, on tapahtunut ihmisoikeusloukkaus. Palautuspyyntöjen kanssa pitäisi olla hyvin huolellinen, sillä monien kohdalla on kyse vainosta ja koneisto, joka pyrkii saamaan heidät takaisin haltuunsa, on voimakas”, Tuukkanen toteaa.

Punaisten etsintäkuulutusten tarkoitusperiä ei silti edelleenkään osata tai huomata kunnolla kyseenalaistaa ja tutkia, vaan ne otetaan vastaan itsestään selvinä totuuksina, korostaa Fair Trials -järjestö.

Poliisijärjestölle näyttää riittävän, että ihmistä etsitään sellaisista rikoksista, joista on kotimaassa luvassa useiden vuosien raskaita tuomioita – vaikka sivistysmaissa samoista teoista ei edes tulisi rangaistuksia.

Fair Trialsin mielestä pidätyksiä tekevät poliisit tai luovutuspyynnöistä tehtyjä valituksia käsittelevät oikeusviranomaiset eivät edelleenkään osaa ottaa ratkaisuissaan riittävästi huomioon, että etsintäkuulutuksia väärinkäytetään järjestelmällisesti.

Yksinvaltaisilla valtioilla näyttää myös olevan runsaasti piilevää valtaa Interpolin rakenteissa.

Arabiemiraateista kotoisin oleva Ahmed Nasser al-Raisi on Interpolin puheenjohtaja, vaikka hänen epäillään syyllistyneen kidutukseen. © AOP

Arabiemiraateista kotoisin oleva Ahmed Nasser al-Raisi on Interpolin puheenjohtaja, vaikka hänen epäillään syyllistyneen kidutukseen. © AOP

Myös pahis voi päästä poliisijohtoon

Räikein esimerkki löytyy suoraan rikospoliisijärjestön korkeimmasta johdosta.

Interpolin jäsenmaat valitsivat viime vuonna puheenjohtajakseen Arabiemiraateista kotoisin olevan kenraalimajurin, Ahmed Nasser al-Raisin.

Hänen kautensa kestää neljä vuotta. Puheenjohtajuus tuli miehelle siitä huolimatta, että häneen kohdistuu useita yksilöityjä syytöksiä ja tutkimuksia eri puolilla Eurooppaa. Hänen epäilleen kotimaassaan paitsi sallineen pidätettyjen kiduttamista myös osallistuneen siihen itsekin.

Al-Raisi on johtanut Arabiemiraattien kovaottei­sen turvallisuuspalvelun pidätys- ja kuulustelutoimia, ­valvonut vankiloiden toimintaa ja kehittänyt kansalaisten elektronista tarkkailua ihmisoikeuksista piittaamatta.

Al-Raisin pelätään voivan vaikutusvallallaan vähentää Interpolin haluja tutkia järjestelmän väärinkäyttömahdollisuuksia ja porsaanreikiä.

”Avainhenkilöt ovat aina tärkeässä asemassa järjestössään. On tietenkin ongelmallista, että ihminen, jota epäillään ihmisoikeusloukkauksista, alkaa johtaa kansainvälistä järjestöä”, Anu Tuukkanen sanoo.

Toinen huolestuttava merkki on, että Interpol hyväksyi viime vuonna Syyrian takaisin toimintaansa. Presidentti Bašar al-Assadin hirmuhallinto on käynyt raakaa sotaa kansalaisiaan vastaan jo yli yksitoista vuotta ja tehnyt kaikkia mahdollisia sotarikoksia siviiliväestölle ja poliittisille vastustajilleen.

Nyt se pääsee taas Interpolin tietokantoihin ja voi pyytää rikospoliisijärjestöä etsintäkuuluttamaan poliittisia vastustajiaan.

Pelkkä pelko pidätyksestä riittää

Aina paenneiden hiljentämiseen ei tarvita edes pidä­tystä. Punainen etsintäkuulutus rajoittaa jo pelkällä olemassaolollaan tehokkaasti kohteensa sananva­pautta ja toimintakykyä, ja se on niitä väärinkäyttävien valtioi­den tarkoituskin.

Etsintäkuulutus voi johtaa turvapaikka-anomuksen hylkäämiseen, pankkitilien sulkemiseen tai passin taka­varikointiin ainakin tutkinnan ajaksi.

Mielipidevaikuttajalle on pelkästään sekin jo vakava mainehaitta, jos hänet luokitellaan Interpolin etsintäkuuluttamaksi kansainväliseksi rikolliseksi.

Jo pelkkä pidätyksen uhka johtaa helposti pakenijan uskottavuuden menetykseen, voi rajoittaa hänen ­julkisia kommenttejaan – ja muistuttaa kolkolla tavalla, ettei hän ole turvassa saalistajiltaan edes ulkomailla.

Lue myös: Venäjän sotarikoksista kerätään todisteita – Näistä syistä presidentti ­Putinin tuomitseminen Haagissa olisi vaikeaa

X