
Potilasvakuutuskeskus käsittelee vahinkoilmoitukset Suomessa – Nämä viisi erikoista asiaa hämmentävät sen toiminnassa ja potilaiden korvauksissa
Potilasvakuutuskeskus on yksityinen toimija, joka hoitaa julkista hallintotehtävää, eikä se saa tuottaa voittoa.
Potilasvakuutuskeskus käsittelee Suomessa kaikki terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat potilaita koskevat vahinkoilmoitukset. Nämä asiat hämmentävät sen toiminnassa:
1. Hurja määrä hylkäyksiä
Viime vuonna Potilasvakuutuskeskukseen tuli 9 026 potilasvahinkoilmoitusta. Niistä hylättiin 75,9 prosenttia. Tämä on linjassa edellisvuosien kanssa: hylkäysprosentti on pyörinyt noin 70 prosentissa viimeiset kymmenen vuotta.
Potilasvahinkoihin erikoistunut varatuomari Joni Siikavirta pitää yli 75 prosentin hylkäysprosenttia aivan liian korkeana.
2. Rahaa valuu kuluihin
Potilasvakuutuskeskus ilmoittaa viime vuoden korvauskustannuksiksi 41 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain 27,5 miljoonaa maksetaan potilaille. Loput menevät käsittelykustannuksiin sekä asiantuntijoiden palkkioihin.

3. Korvaukset pysyvät samalla tasolla
Siikavirta pitää tätä kyseenalaisena, sillä Potilasvakuutuskeskus myöntää ansionmenetyskorvauksia, joita joudutaan maksamaan vuosia. Miksi potilaille maksettava summa ei kumuloidu, kun elinkustannukset nousevat?
Potilasvakuutuskeskuksen toimitusjohtaja Juha-Pekka Halmeenmäki tarjoaa selitykseksi luonnollista poistumaa sekä ansionmenetyskorvausten laskua ihmisten siirtyessä eläkkeelle, kuntoutuessa tai kouluttautuessa uuteen ammattiin.
Seuran pyynnöstä Halmeenmäki selvitti, mikä osa myönteisistä päätöksistä koskee uusia hakemuksia ja mitkä vanhastaan myönnettyjä ansiomenetyskorvauksia. Vastaus: 27,5 miljoonan potista uusien potilasvahinkojen osuus on vain 4,9 miljoonaa.
Kertakorvaussummat vaikuttavat kovin pieniltä. Esimerkiksi Pertti Tiilikalle molempien jalkojen menettämisestä maksettiin kertakorvauksena noin 30 000 euroa. Heli Lyytikäisen kertakorvaus on maksimissaan noin 50 000 euroa.
4. Tehdään sivutyönä
Asiantuntijat päättävät potilasvahingoista usein sivutyönään. Edes lautakuntien puheenjohtajista suurin osa ei ole päätoimisia.
”Potilasvahingot voivat ryöstää ihmisiltä koko heidän tulevaisuutensa. Olisi kohtuullista, että näitä vaativia ja ihmisille usein erittäin tärkeitä asioita hoitaisivat niitä päätyökseen tutkivat asiantuntijat”, Joni Siikavirta sanoo.
5. Infektioita ei korvata
Joni Siikavirran mielestä Potilasvakuutuslaki on tehnyt infektioista koituneiden potilasvahinkojen korvattavuudesta erittäin vaikeaa. Osin selitys kuulostaa luonnolliselta: infektiot ovat niin yleisiä esimerkiksi leikkaustilanteissa, että niitä on vaikea pitää korvattavina vahinkoina. Siksi on linjattu, että jos infektioriski on alle kahden prosentin luokkaa, se korvataan herkemmin.
Ongelmana tässä on Siikavirran mukaan se, että kahden prosentin raja on hyvin tulkinnanvarainen.
Potilasvakuutuskeskuksen nihkeys korvata infektioista johtuvia potilasvahinkoja käy ilmi myös lääketieteellisessä Duodecimim-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Infektiotautien erikoislääkäri Jukka Lumio on käynyt läpi Potilasvakuutuskeskukseen vuosina 1993–2012 tulleet MRSA-sairaalabakteeria koskevat potilasvahinkohakemukset. Hakemuksia tuli tuona aikana 299, mutta niistä korvattiin vain seitsemän prosenttia.