Putin esitetään tv:ssä tekemässä humanitaarista työtä – Venäjän propagandakoneisto suoltaa puppua, jolla on kansan tuki
Vladimir Putinin valtaannousuun kuului tiedotusvälineiden valjastaminen valtion propagandakoneeksi. Länsimaalaisten on vaikea käsittää, että myös kansa on kannattanut tiukkaa sensuuria.
Näin uskaliaalla nukkehahmolla Putinia pilkattiin vuonna 2000 television satiriiohjelmassa. Sen tekijät saivat nootin ja joutuivat poistamaan Putin-hahmon ohjelmastaan.
Maaliskuussa 2023 Venäjän television Pervyi Kanalin eli Kanava Ykkösen uutislähetyksessä tapahtui jotakin ennenkuulumatonta.
Uutisankkuri ja ruutukasvo Marina Ovsjannikova keskeytti iltauutiset hivuttautumalla vuorossa olleen uutisankkurin taakse käsissään kyltti. Siinä luki venäjäksi: ”Ei sotaa. Pysäyttäkää sota. Älkää uskoko propagandaa. He valehtelevat teille.”
Kyltin alarivillä luki englanniksi: ”Venäläiset sotaa vastaan.”
Lähetystä luotsaava toimittaja jatkoi uutisten lukemista naama peruslukemilla, vaikka Ovsjannikova huusi taustalla: ”Lopettakaa sota! Ei sotaa!”
Tempauksen jälkeen Ovsjannikova piti kuitenkin puheen, jossa hän antoi suoran kannatuksensa Vladimir Putinille ja kehui, kuinka hyvää työtä tämä tekee kansan eteen.
Tämän kaltaiset julkiset anteeksipyynnöt ovat yksi Putinin työkaluista, joilla niskoittelijat pannaan ruotuun.
Moni toimittaja painuu maan alle
Pervyi Kanal on ollut pitkään Venäjän vaikutusvaltaisin televisiokanava, jota venäläiset ovat pitäneet poliittisesti riippumattomana uutislähteenä. Kuuluisan uutisankkurin tempaus ja kohtelu kuitenkin rapauttivat kanavan mainetta. Nyt tavallisten ihmisten luottamus siihen horjuu.
”Jopa minun propagandalle altis äitini tajusi, että Marina Ovsjannikovan anteeksipyyntö oli täyttä paskaa. Se järjestettiin, koska Marinan mielipiteellä on painoarvoa venäläisille”, kertoo tamperelainen Anita, joka on puoliksi venäläinen.
Marina Ovsjannikova onnistui pakenemaan Venäjältä nuoremman lapsensa kanssa. Hänet tuomittiin poissaolevana kahdeksan ja puolen vuoden vankeuteen. Moni muu julkisuuden henkilö on menettänyt työnsä ja painunut maan alle.
Siihen loppui Putinilla vitsailu
Vielä 1990-luvulla Venäjän televisiossa oli satiiria ja sananvapautta. Tätä mieltä on Anita, joka varttui katsoen venäläistä televisiota. Hän on äitinsä puolelta venäläinen, ja perhe asui Pietarissa suomalaisen isän työn vuoksi vuosina 2007–2008. Anita oli tuolloin teini-ikäinen.
Venäläisessä televisiossa esitettiin Anitan lapsuudessa paljon komediaa ja Amerikasta kopioituja ohjelmia, kuten tilannekomedia Nannya, venäjäksi Moja prjekrasnaja njanja. Myös musiikki- ja realityohjelmia oli paljon. Anita oli kova Selviytyjät-fani.
”1990-luvulla poliitikoista tehtiin sketsisarjaa nimeltään Kukly eli nuket. Esimerkiksi Boris Jeltsin esitettiin siinä vanhana, höperönä ja humalaisena idioottina”, Anita kertoo.
Myös Vladimir Putin pääsi Kukly-ohjelmaan, ja hänestä tuli nopeasti ohjelman päätähti. Huumori syntyi yleensä Putinin ulkonäöstä tai siitä, että hän puhuu hassusti tai sarkastisesti. Ohjelman tekijät saivat kuitenkin virallisen kirjeen, jonka mukaan Putinin hahmon tulee kadota ohjelmasta.
Yksi suosituista tv-ohjelmista on komediakilpailu KVN, jossa joukkueet kilpailevat esittämällä sketsejä. Anita muistelee, että Putin on ollut jopa tuomarina kyseisessä ohjelmassa 2000-luvun alussa. Jaksossa sketsit rakennettiin Putinin ympärille, mutta silloinkin kritiikki koski lähinnä oppositiota tai ihmisiä Putinin ympärillä.
Vastaavat ohjelmat ovat sittemmin muuttuneet.
”Olen huomannut, ettei Putinia mainita enää oikein missään viihdeohjelmissa. Katsoin hiljattain KVN-ohjelmaa äitini luona, ja se oli uskomattoman huono. Vaikuttaa siltä, että sensuuri on vahvaa ja läppää heitetään ympäripyöreistä asioista, jotka eivät ota mihinkään kantaa”, Anita sanoo.
Hänen mielestään suurin Venäjän televisiossa tapahtunut muutos on se, että nykyisin korostetaan koko ajan, että Putin tekee humanitaarista työtä.
”Näytetään, kuinka hän käy esimerkiksi orpokodeissa kättelemässä lapsia. Todellisuus on asia erikseen.”
Venäjän kansa kannatti sensuuria
Putin nousi valtaan ensin pääministerinä vuonna 1999 ja sitten virkaa tekevänä presidenttinä 2000-luvun alussa. Ensi töikseen hän otti haltuunsa valtakunnalliset televisiokanavat ja vähitellen myös yksityiset alueelliset kanavat.
Television haltuuntotto oli tärkeä osa Putinin vallan vakiinnuttamista, kertoo Ulkopoliittisen instituutin Venäjään erikoistunut vanhempi tutkija Jussi Lassila.
”Venäjän televisio toimi vielä 1990-luvulla ja aivan 2000-luvun alussa aika lailla länsimaisen vapauden periaatteiden mukaan. Silloin oli mahdollista vielä esittää kritiikkiä Putinia ja Kremliä kohtaan. 2000-luvun alkupuolella tämä loppui”, Lassila sanoo.
Edellisellä vuosikymmenellä televisiossa oli ollut aitoja uutisia ja Kuklyn kaltaista poliittista satiiria, jossa eturivin poliitikkoja pantiin halvalla.
”Putin on tyypillinen autoritäärinen johtaja, joka tuskin nautti ohjelmasta. Vuonna 2002 sen esittäminen lopetettiin.”
Kansalaiset eivät kuitenkaan nousseet barrikadeille. Sen sijaan riippumattomissa mielipidekyselyissä tuli selkeästi esille, että enemmistö venäläisistä kannatti median sensuurin tiukentamista.
”Tuolloin oli päällä vielä 1990-luvun sokki siitä, kuinka kaikki on liian moraalitonta, vapaata ja länsimaista. Putin hyödynsi ilmapiiriä tehokkaasti valtansa vahvistamisessa.”
Sananvapaus oli kyselyissä arvojen hännillä, eikä sitä pidetty Venäjällä tärkeänä. Neuvostoperinne näkyi. Moni oli sitä mieltä, että televisiossa on näytettävä sitä, mitä kansalaisille pitää kertoa – ei välttämättä sitä, mitä on tapahtunut.
Tällä tavalla tietoa pimitetään
Samalla kun Putin on kiristänyt otettaan, maasta on muuttanut pois valtavasti ihmisiä: vuosina 2012–2020 satojatuhansia, hyökkäyssodan jälkeen arviolta miljoona. Osa on yhä kirjoilla Venäjällä, vaikka asuu todellisuudessa muualla.
Lassilan mukaan suurin osa lähteneistä on korkeasti koulutettuja nuoria osaajia, erityisesti älymystöä, toimittajia ja IT-sektorin työntekijöitä. Puhutaan tuhansista mediaan kytköksissä olevista ihmisistä.
Yksi heistä on toimittaja ja dokumentaristi Andrey Shilov, joka on Venäjän ensimmäisen talk show’n tuottaja ja käsikirjoittaja. Hän lähti Moskovasta Berliiniin vuonna 2007 ja on sittemmin tehnyt töitä enimmäkseen Venäjän ulkopuolella.
”En koskaan työskennellyt sensuurin parissa enkä kutsuisi itseäni toimittajaksi, jos minua sensuroitaisiin”, Shilov sanoo.
Hän kuitenkin tietää, että sensuuria on. Shilov on kuullut kollegoiltaan, millaista on olla propagandakoneiston rattaana. Televisiotoimittajalle sanotaan etukäteen, mitä pitää kertoa. Kun kirjoittaa tekstin, joku tarkistaa sen.
”Käytännössä se toimii kuin normaali editointiprosessi paitsi että kerrotaan, mitä pitää tehdä. Et saa itse päättää, mitä kirjoitat tai miten esität asiat.”
Sensuuriin liittyy kaavoja. Tietyt henkilöt esitetään järjestelmällisesti sankareina ja ylipäätään positiivisessa valossa. Jos valtion politiikan suunta muuttuu, myös kaavat muuttuvat.
Shilov pärjäsi Venäjällä, koska hän käsitteli lähinnä viihteellistä sisältöä. Hänen ei esimerkiksi tarvinnut käsitellä työssään Tšetšenian sotaa.
Shilovin mielestä pelko ei kuulu journalismin tekemiseen. Jotkut toimittajat kirjoittavat juttuja yhä omalla nimellään. Shilov muistuttaa, että toimittajia enemmän vaarassa ovat haastateltavat. Esimerkiksi rockmuusikko Andrey Makarevich julistettiin Venäjällä vieraan vallan agentiksi, kun hän oli kritisoinut Ukrainan sotaa.
Voiko internetin sulkea kokonaan?
Internetin suhteen Venäjän hallinto mokasi. Internet kehittyi käytännössä vuoteen 2012 saakka täysin irti valtion valvonnasta, ja maassa oli ehkä maailman vapain internet. Jussi Lassilan mukaan vallanpitäjät edustavat edelleen sukupolvea, joka ei yksinkertaisesti ymmärrä nettiä.
”Propagandaa on yritetty levittää myös netin puolelle, mutta internetiä on mahdoton saada totaaliseen hallintaan, kuten televisiolle kävi.”
Kun valtio havahtui tilanteeseen, korjaaminen ei ollut enää helppoa. Internetoperaattoreita oli useita verrattuna esimerkiksi Kiinaan, missä internet on ollut koko ajan valtion tiukassa kontrollissa.
Venäjällä on käyty pitkään keskustelua siitä, suljetaanko internet kokonaan. Erityisesti Google ja Youtube nähdään siellä ongelmiksi. Sulkemista ei ole vielä yritetty, sillä se saattaisi häiritä monia valtiolle hyödyllisiä verkkopalveluita. Pyrkimys sulkea kokonaisia alustoja on tuottanut myös teknologisia haasteita.
Tunnetuin yritys oli Telegram-viestipalvelun sulkeminen vuonna 2018, minkä seurauksena monet valtiolliset sivut lakkasivat toimimasta. Telegram toimii yhä.
Sulkemisyrityksistä siis luovuttiin, mutta pääsyä opposition sivuille ja länsimaisille sivustoille pyritään jatkuvasti vaikeuttamaan. Ihmiset löytävät kuitenkin aina uusia keinoja kiertää sulkuja.
Esimerkiksi VPN-yhteydet ovat yhä laajassa käytössä, ja niiden kautta pääsee lukemaan myös estettyjä verkkosivuja. VPN-yhteys salaa verkkoliikenteen, suojaa tiedonsiirtoa ja parantaa yksityisyyttä.
Politiikka pois, tilalle hömppää
Venäläisen television rapautumiselle on mahdotonta mainita yksittäistä hetkeä. Propaganda hiipi uutisiin pikkuhiljaa 2000-luvun alusta lähtien. 1990-luvun vapaus oli täysin poikkeuksellista.
Kun Ukrainassa tapahtui Oranssi vallankumous vuosina 2004–2005, Venäjän ote mediasta kiristyi. Lassilan mukaan pelättiin, että sama toistuisi Venäjällä.
Neuvostoliiton loppuaikoina propaganda oli niin räikeää, ettei sitä uskottu. Nyt sodan takia on palattu totaaliseen propagandaan, minkä seurauksena valtiollisten televisiokanavien katsojaluvut ovat laskeneet.
”Putin pyrkii myös epäpolitisoimaan television lisäämällä hömppäviihteen määrää. Tarjotaan ikään kuin sirkushuveja kansalle”, Lassila sanoo.
Kremlin tavoitteena on ilmeisesti Kiinan kaltainen totaalinen kontrolli. Toistaiseksi ongelma on ollut siinä, että toisin kuin Kiinassa, Venäjällä ei ole uskottavia omia media- ja verkkoalustoja, jotka korvaisivat länsimaiset alustat.
Televisiossa jankutetaan paljon samoja asioita, joista on muodostunut niin sanottu virallinen totuus. Siihen turvautuvat monet venäläiset, joilla ei ole omaa mielipidettä asioista. Ihmisillä on taipumuksena valita yksinkertaisia tulkintoja monimutkaisista asioista.
”Aivopesu tuskin onnistuu, sillä propaganda on kasvavassa määrin yliampuvaa ja kökköä. Suhtautuminen politiikkaan on sen sijaan passiivista, mikä palvelee diktaattorin asemaa”, Lassila sanoo.
Kansalaisista on tullut Lassilan mukaan kyynisiä ja epäileväisiä. Moni venäläinen ajattelee, ettei omalla vastustuksella ole saavutettavissa mitään.
”Kun ei usko mihinkään, se passivoi.”
Andrey Shilov kertoo, että venäläisillä on tapa laittaa televisio päälle koko päiväksi.
”Televisio on kuin musiikkia, joka soi taustalla. Kuin haju, joka leijuu huoneessa.”
Paluu Neuvostoliittoon
Kansalaisten luottamus televisiota kohtaan on laskenut vuodesta 2009 lähtien, vaikka television rooli tiedonvälityksessä on yhä keskeinen. Se on ollut pitkään täysin alistettu Kremlille.
Riippumattomalle tiedonvälitykselle ei ole helmikuun 2022 jälkeen ollut sijaa. Venäjällä ei ole enää alueellisia televisioasemia. Kaikki on kontrolloitua.
”Koronapandemian aikaan Siperiassa oli vielä televisioasema. Nyt televisio on keskitetty, ja siinä mielessä tilanne muistuttaa Neuvostoliittoa”, Lassila sanoo.
Nykypropaganda pyrkii erottautumaan neuvostoajan onttoudesta nostamalla esiin myös hallinnolle kielteisiä asioita. Asiat kuitenkin ”spinnataan” eli käännetään sellaiseksi, että Venäjä on aina syytön ja Putin oikeassa. Uutisissa kerrotaan paljon lännen ongelmista.
”Kremlin propaganda on siinä mielessä sisäistänyt nykyajan mediaympäristön, ettei asioita voi suoraan peitellä, koska on internet ja tietoa tihkuu aina jostakin. Kielteisistäkin uutisista yritetään vääntää ja kääntää oikea ‘totuus’.”
Toisaalta propaganda on Lassilan mukaan muuttunut sodan myötä suoraviivaisemmaksi ja alkaa siten muistuttaa synkimmän neuvostoajan vaiheita.
”Rahatilanne ja tausta vaikuttavat Venäjällä. Mitä vauraampi, itsenäisempi ja itsevarmempi on, sitä vähemmän luottaa televisioon”, Shilov sanoo.