Putkakuolema huomattiin vasta 12 tunnin päästä – ”Poliiseja ei ole koulutettu terveydenhuollon ammattilaisiksi”

Putkaan päätyy moni, joka ei sinne kuuluisi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Putka on väärä osoite päihtyneelle, jos hän ei aiheuta vaaraa eikä häiriötä.

Putkaan päätyy moni, joka ei sinne kuuluisi.
Teksti: Paula Sallinen

Hakkarainen oli nukkunut useasti humalaansa pois putkassa, mutta nyt hän makasi hievahtamatta, vaikka vartija Hunnakko kolisteli sellin oven luukkua.

Hakkaraisen kädet olivat tummat, aivan kuin ne olisivat olleet mustuneet liasta. Hunnakko mietti, oliko Hakkarainen kunnossa. Hän pyysi toista vartijaa avukseen, sillä ohje kuului, ettei selleihin menty yksin. Sellissä he huomasivat, että Hakkarainen oli kuollut.

Hakkarainen tuotiin putkaan tammikuisena sunnuntai-iltapäivänä kolmen aikaan. Elettiin vuotta 2001. Poliisipartio oli poiminut humalaisen Hakkaraisen maijan kyytiin tienristeyksestä ja vienyt hänet poliisiasemalle.

Poliisit taluttivat hänet selliin ja asettelivat hänet sellissä kyljelleen niin sanottuun nato-asentoon. Vaikutti, että kaikki oli kunnossa.

12 tuntia kuolleena

Sunnuntai sujui poliisiasemalla rauhallisesti. Putkassa oli vain Hakkarainen, jonka tarkkailu jäi vartija Mäen vastuulle.

Heti kolmen maissa Mäki kävi tarkistamassa, että Hakkarainen oli laitettu kylkiasentoon. Sen jälkeen hän seurasi Hakkaraista valvontatiskin monitorista.

Myöhemmin poliisikuulusteluissa Mäki kertoi, että monitorin kuva oli mustavalkoinen ja sumea, eikä siitä erottanut yksityiskohtia. Mäki kävi noin tunnin välin katsomassa sellin oven luukusta, miten Hakkarainen voi.

Tarkempia ohjeita päihtyneiden valvonnasta ei laitoksella ollut. Sitä tehtiin ”tilanteen mukaan”. Mäki oli kuitenkin havaitsevinaan, että Hakkaraisen käsien ja jalkojen asento oli vaihtunut, ja hänen rintakehänsä kohoili.

Mäen työvuoro loppui iltakymmeneltä. Yövuoron hoiti vartija Hunnakko. Mäki kertoi Hunnakolle, että putkassa oli vain Hakkarainen ja että kaikki on kunnossa.

Todellisuudessa Hakkarainen oli kuollut pian sen jälkeen kun hänet oli tuotu putkaan. Kuolinsyyselvityksen mukaan Hakkarainen menehtyi astmakohtaukseen. Hengenlähtöä joudutti väkevä humala.

Kun vartijat lopulta huomasivat, että Hakkarainen oli eloton, hän oli ollut kuolleena lähes puoli vuorokautta.

Syytteet kaatuivat

Hakkaraisen kuolema olisi voitu kuitata tavanomaisena putkakuolemana. Suomessa kuolee putkaan vuosittain toistakymmentä henkilöä.

Määrä on vähentynyt puolella kymmenellä 2000-luvun puolestavälistä. Suurin osa putkaan kuolleista on Hakkaraisen tavoin usein putkassa yöpyviä humalaisia. Heistä osa saatetaan ottaa säilöön jopa satoja kertoja vuodessa.

Yleisimpiä kuolemansyitä ovat alkoholi- tai lääkeainemyrkytys, sairauskohtaukset ja aivovammat. Joskus harvemmin säilöönotettu on tehnyt itsemurhan tai kuollut sellissä henkirikoksen uhrina.

”Usein syynä sairauskohtaus, jolle ei olisi voinut mitään. Heidän elinkaarensa vain sattuu päättymään poliisin tiloissa”, poliisihallituksen poliisitarkastaja Ari Alanen kertoo.

Hakkaraisen kuolemasta tehtiin kuitenkin kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille. Kantelijan mukaan Hakkarainen oli tuotu putkaan huonossa kunnossa eikä häntä oltu valvottu riittävästi, minkä todistivat ne lähes 12 tuntia, jotka kuluivat ennen kuin vartijat huomasivat Hakkaraisen kuolleen.

Apulaisoikeusasiamies tarttui tehtävään. Hän hankki kiinniottoilmoitukset, kuolemansyyn tutkinnan ja esitutkinnan päätöksen.

Poliisi oli selvittänyt Hakkaraisen kuolinsyyn marraskuussa 2001 ja tullut kihlakunnansyyttäjän kanssa siihen tulokseen, ettei esitutkintaa käynnistetä.

Tutkintoja harvoin

Tavallisesti putkakuolema johtaa vain oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen. Jos ketään ei ole syytä epäillä rikoksesta, esitutkintaa ei aloiteta. Jos kuolema herättää epäilyksiä poliisin tai vartijan virkarikoksesta, käynnistetään esitutkinta.

Tavallisesti putkakuolemat ovat olleet luonnollisia kuolemia. Esitutkintoja käynnistetään hyvin harvoin.

Apulaisoikeusasiamies oli kuitenkin sitä mieltä, että Hakkaraisen tapauksessa poliisit ja vartijat saattoivat syyllistyä virkarikokseen.

Hän määräsi, että toisen kihlakunnan poliisin on tutkittava Hakkaraisen kuolema. Esitutkinta valmistui keväällä 2004. Sen perusteella valtionsyyttäjä nosti syytteet vartijoita vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hakkaraisen putkakuoleman käsittely päättyi keväällä 2006 Turun hovioikeudessa. Tuomion mukaan vartija Mäki ei ollut syyllistynyt virkarikokseen, vaikka hän oli seurannut Hakkaraisen terveydentilaa huolimattomasti.

Mäki oli ainoastaan erehtynyt pitämään pitkäaikaista liikkumattomuutta humalaisen sikeänä unena. Hunnakkoa kohtaan nostetut syytteet kaatuivat käräjäoikeudessa jo vuonna 2005.

Putkakuolemissa syytteitä nostetaan Alasen mukaan äärimmäisen harvoin. Koska putkakuolemista tehtyjä ratkaisuja ei tilastoida, on mahdoton sanoa, kuinka usein näin käy. Vielä harvemmin syyttäjän ratkaisut herättävät kohun. Vantaan putkakuolema keväällä 2013 oli kuitenkin poikkeus.

Etälamautinta putkassa

Poliisipartio otti aggressiivisen, 142-kiloisen Järvisen kiinni ravintolan edustalla toukokuun lopulla vuonna 2013. Hän oli käyttäytynyt uhkaavasti ja pyrkinyt väkisin sisälle ravintolaan.

Kun poliisi saapui paikalle, Järvinen paini järjestysmiehen ja ravintolan henkilökunnan kanssa. Kun mies huomasi poliisit, hän lähti tulemaan partiota kohti. Poliisi suihkutti paprikasumutinta hänen kasvoihinsa ja laittoi miehen rautoihin.

Partio vei Järvisen putkaan Vantaalle sunnuntaina puolen yön jälkeen. Sunnuntai-iltapäivällä miehelle kerrottiin, että hän pääsee putkasta.

Järvisen terveydentila oli kuitenkin sen verran huolestuttava, että poliisi tarjoutui viemään tämän sairaalaan. Samassa mies hermostui ja kieltäytyi lähtemästä minnekään. Hän puri sormeensa haavan, joka alkoi vuotaa verta. Paikalle soitettiin ambulanssi.

Poliisit sopivan keskenään, miten Järvinen saataisiin pakotettua ambulanssin kyytiin.

Sovittiin, että yksi poliisi kehottaisi miestä tulemaan ulos sellistä ja lähtemään sairaalaan. Yksi valmistautuisi käyttämään etälamautinta, jos tilanne kääntyisi uhkaavaksi.

Järvinen ei halunnut lähteä sairaalaan, vaan heristeli nyrkkejään ja käski poliisia hakemaan hänet. Hän oli sotkenut selliä verellään ja syönyt eritteitään. Kun mies ei tullut ulos, poliisit menivät selliin. Yksi poliiseista kohdisti etälamauttimen kohdistuspisteen miehen rintaan ja varoitti, että oli valmis käyttämään lamautinta. Tämä hermostutti Järvisen.

”Anna sitä sähköä”, hän sanoi.

Järvinen nosti nyrkit pystyyn. Poliisin mielestä hän oli aikeissa käydä päälle. Tällöin poliisi laukaisi etälamauttimen.

Toinen nuolista osui miestä lantioon, toinen solisluuhun. Mies jäykistyi sähkövirrasta ja lyyhistyi sellin takaseinälle. Poliisit ja vartija tarttuivat mieheen, joka jatkoi vastarintaansa heti, kun sähkövirta lakkasi.

Poliisi laukaisi etälamauttimen putkassa vielä seitsemän kertaa minuutin aikana. Miehen käsiin saatiin laitettua jalkaraudat ja jalkoihin nippusiteet. Hetken päästä miehen huomattiin olevan eloton. Raudat ja nippusiteet avattiin ja ambulanssihenkilökunta aloitti elvytyksen. Hieman kello kuuden jälkeen Järvinen todettiin kuolleeksi.

Aiheuttiko etälamautin?

Vantaan putkakuolema oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun kuolemaan liittyy etälamauttimen käyttö. Maailmalla vastaavia tapauksia on kymmeniä, tosin on epäselvää, onko etälamautin auheuttanut kuolemat vai onko kuolemantapauksen yhteydessä käytetty etälamautinta.

Poliisi käynnisti Vantaan putkakuolemasta esitutkinnan, jossa poliisin kenttäjohtajaa ja etälamautinta käyttänyttä poliisia epäiltiin kuolemantuottamuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Elokuussa 2013 syyttäjä päätti, ettei syytteitä nosteta. Syyttäjä perusteli päätöstään sillä, että etälamauttimen käyttö oli perusteltua eikä varmaa näyttöä saatu siitä, että etälamautin olisi myötävaikuttanut Järvisen kuolemaan.

Oikeuslääkärin lausunnon mukaan Järvisellä oli lukuisia sydänsairauksia: sydämen liikakasvu, sydänlihaksen lievä, paikallinen sidekudostuminen ja sydämen kammioiden laajentuminen.Osa miehen terveystiedoista on julistettu salaisiksi. Kuolemaan kuitenkin saattoi myötävaikuttaa etälamauttimesta annettu sähkövirta.

Syyttäjän päätös aiheutti kohun. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International arvosteli kärkevästi syyttämättäjättämispäätöstä. Järjestön mukaan etälamautinta ei pitäisi käyttää sellissä lainkaan.

Selviytymisasemat puuttuvat

Poliisi korjaa vuosittain putkaan päihtymyksen vuoksi noin 70 000 ihmistä. Putkakuolemat ovatkin hyvin harvinaisia suhteessa kiinniottomääriin.

”Jokainen putkakuolema on liikaa, mutta niin kauan kuin poliisi päihtyneitä säilyttää ja alkoholikulttuuri tällainen, tuskin päästään tilanteeseeen, ettei yhtään menehtyisi poliisin tiloissa”, poliisitarkastaja Alanen sanoo.

Alasen mukaan putka on väärä osoite päihtyneelle, jos hän ei aiheuta vaaraa eikä häiriötä. Alanen muistuttaa, että päihtyneistä huolehtiminen kuuluisi lain mukaan kunnille, ei poliisille. Selviämisasemia on perustettu kuitenkin vain parisenkymmentä.

”Siltä osin poliisi tekee kunnalle kuuluvaa työtä. Puiston penkille sammuneet sopisivat paremmin selviämisasemille. Jos päihtynyt taas on aggressiivinen, käyttäytyy häiritsevästi tai otetaan kiinni rikosepäilyn perusteella, hänet kuluu putkaan.”

Pallotellaanko päihtyneitä?

Selviämisasemilla päihtyneiden seuranta on terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla. Heillä on poliisia ja poliisivartijoita paremmat edellytykset selvittää, tarvitseeko päihtynyt esimerkiksi lääkärihoitoa ja kuinka tiiviisti hänen elintoimintojaan pitää tarkkailla. Kun selviämisasemia on harvassa, päihtyneitä kuljetetaan poliisivankiloihin, terveyskeskuksiin ja sairaaloihin.

”Poliisia tai vartijoita ei ole koulutettu terveydenhuollon toimijoiksi. Humalaiset ovat kuitenkin usein levottomia, eivätkä lääkärit ota heitä siksi mielellään terveyskeskuksiin. On äärimmäisen hankalaa, jos terveydenhuollon ammattilainen sanoo, että esimerkiksi vartijan pitäisi tarkkailla elintoimintojaa. Jos päihtyneen tila edellyttää tätä, olisi parempi, että hän olisi terveydenhuollon yksikössä, ei poliisin säilössä”, Alanen sanoo.

”En osaa sanoa, pallotellaanko päihtyneitä. On kaksipiippuinen kysymys, pitäisikö poliisien olla terveyskeskuksissa valvomassa häiriköivää asiakasta vai valvotaanko häntä poliisin säilössä. Se on arvostuskysymys.”

Lääkärille tuomio

Boström oli sammunut taksiin sunnuntai-iltana marraskuussa 2004. Hänet kuljetettiin poliisiasemalle huonossa kunnossa. Boström oli maannut lattialla ja örissyt. Välillä hän oli yrittänyt nousta seisomaan. Ambulanssi oli vienyt Boströmin terveyskeskukseen illalla puoli kahdeksalta.

Terveyskeskuksessa Boström oli edelleen tajuton. Hän ei herännyt perushoitajan puhutteluun eikä kevyeen läpsyttelyyn.

Hoitaja mittasi Boströmin hengitysilmasta alkometrilukema 1.6 promillea. Lukema kuitenkin tiedettiin epäluotettavaksi, sillä luotettava tulos vaatisi reippaan puhalluksen. Sitä ei Boströmiltä saatu.

Yhdeksän jälkeen terveyskeskuslääkäri ilmoitti poliisille, että Boström täytyy hakea putkaan. Boström ei ollut kertaakaan tullut tajuihinsa vajaan kahden tunnin aikana terveyskeskuksessa, mutta lääkärin mukaan sammunut ei tarvinnut erikoissairaanhoitoa, eikä terveyskeskuksessa ollut vapaita vuodepaikkoja.

Boström haettiin putkaan ennen iltakymmentä. Puoleenyöhön mennessä hän oli kuollut. Jälkikäteen Boströmin veren alkoholipitoisuus mitattiin, ja tulokseksi saatiin 3,6 promillea. Kuolisyy oli alkoholimyrkytys, johon myötävaikutti krooninen sydänvika.

Boströmin putkakuolema on harvinainen, sillä siitä annettiin tuomio. Terveyskeskuslääkäri tuomittiin Turun käräjäoikeudessa tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta vuonna 2007. Hänen katsottiin laiminlyöneen potilaan asianmukainen hoito, kun hän passitti tajuttoman potilaan putkaan.

Lääkäri ei kuitenkaan saanut rangaistusta, sillä hän oli kokematon ja sai Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta huomautuksen virheratkaisuistaan. Kuolemantuottamusta koskevat syytteet oikeus hylkäsi.

 

Tapausesimerkkien henkilöiden nimet on muutettu.

X