Rokotteet eivät ole toimineet kaikissa epidemioissa – Näihin vitsauksiin ei ole löytynyt tehokasta lääkettä
Koronarokotteiden tuotanto ja rokotteiden saatavuus ovat herättäneet kysymyksiä. Tässä pandemiassa asiat voisivat silti olla paljon huonomminkin – kaikkiin epidemioihin ei ole edes vuosikymmenien työllä keksitty torjuntakeinoja.
Lasten vapaaehtoinen rokotus vuonna 1945.
Koronaa vastaan on kehitteillä noin kaksisataa rokotetta. Tällaista runsaudenpulaa ei ole missään viime aikojen epidemiassa ollut. Yllättävää on sekin, miten tehokkaiksi virustorjujiksi nyt myyntiluvan saaneet rokotteet ovat tutkimuksissa osoittautuneet.
Historia nimittäin osoittaa, että toisinkin voisi olla.
Lue myös: Seura selvitti: Pitäisikö kotimainen rokotetuotanto käynnistää uudelleen?
HI-virus, herpes ja malaria vailla tehokasta rokotetta
Hyvä esimerkki on HIV-epidemia, joka alkoi 1980-luvulla ja johon on tähän mennessä kuollut yli 30 miljoonaa ihmistä. Siihen on kehitetty rokotetta vuodesta 1984 lähtien tuloksetta.
Syytä epäonnistumiseen ei tiedetä. HI-virus olisi alkeellisempi kuin koronavirus. Sillä on vain 9, mutta koronaviruksella 13–15 geeniä.
Myös herpesvirusta vastaan on koetettu kehittää rokotetta vuosikymmeniä, mutta mikään ei ole toiminut.
Kolmas esimerkki on lasten suuri tappaja, malaria. Sitä vastaan on olemassa rokote, mutta kaikkien tähänastisten versioiden teho on heikko. Malaria on toki erikoistapaus, sillä se ei ole alkeellinen virus, vaan huomattavan monimutkainen alkueläin.
Huonon onnen rokotteita
Vuoden 2009 sikainfluenssarokotteen narkolepsiatapaukset opettivat, että rokotteisiin voi sisältyä myös vaaroja. Tämä ei kuitenkaan yllätä. Rokotekehityksessä on tehty virheitä ja koettu katastrofeja monesti aiemminkin.
Jo espanjantaudin aikoihin vuonna 1918 tutkijat ajattelivat, että paras suoja sitä vastaan olisi rokote. Mutta tutkijat eivät tienneet viruksista, eivätkä he senaikaisilla menetelmillä ja välineillä olisi niitä edes löytäneet.
Espanjantaudissakin ihmiset kuolivat pääasiassa bakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Bakteeria luultiin taudin aiheuttajaksi ja rokotetta kehitettiin sitä vastaan. Nämä yritykset osoittautuivat luonnollisesti tuloksettomiksi.
Kohtalokas polioepidemia
Isoin katastrofi koettiin Yhdysvaltain 1950-luvun alun polioepidemiassa. Vuonna 1955 alan legendaksi noussut tutkija Jonas Salk loi sitä vastaan nopeasti kehitetyn rokotteen, joka sisälsi inaktivoituja eli kuolleita polioviruksia.
Kun tutkija Jonas Salk 12. huhtikuuta 1955 ilmoitti, että hänen poliorokotteensa on tehokas ja turvallinen, se sai myyntiluvan tunnissa. Tämä lienee maailmanennätys. © Everett / Lehtikuva
Valitettavasti kalifornialaisen Cutter-yhtiön tekemissä rokotteen valmistuserissä poliovirukset eivät olleetkaan niin kuolleita kuin piti. Rokotetta annettiin 200 000 lapselle ja virukset sairastuttivat heistä 40 000. Satoja lapsia halvaantui, kymmenen kuoli.
Noin kymmenen vuoden päästä tästä poliorokotetta kohtasi toinen katastrofi – josta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Poliovirusta viljeltiin apinoiden soluissa, mutta osa soluista oli ”saastunut” apinoiden SV40-viruksella. Tätä ei havaittu ajoissa ja miljoonat ihmiset saivat saastuneen rokotteen. Viranomaisten onneksi virhe ei johtanut pelättyyn syöpäsairauksien lisääntymiseen.
RS-virusta vastaan kehitettiin 1960-luvun alussa rokote, joka sisälsi kokonaisia kuolleita viruksia. Kun rokotetut tämän jälkeen saivat RS-infektion, se tuli heille paljon voimakkaampana kuin se olisi tullut ilman rokotusta. Kaksi taaperoikäistä lasta kuoli ja rokote vedettiin pois. RS-virus on lapsilla yleisin hengitystieinfektioiden aiheuttaja, mutta sille ei vieläkään ole rokotetta.
Näistä katastrofeista on kuitenkin otettu opiksi. Siksi rokotteet on nykyisin pakko testata huolellisesti monivaiheisilla kliinisillä kokeilla.
Rokotteet ovat herättäneet epäilyjä ennenkin
Rokotteita on vastustettu uskonnon, pelkojen tai ihan vain periaatteen vuoksi – ja oikeiden skandaalien takia.
Kun Yhdysvalloissa puhkesi sikainfluenssaepidemia vuonna 1976, presidentti Gerald Ford otti uhan tosissaan ja aloitti kampanjan kaikkien amerikkalaisten pikaisesta rokottamisesta. Lääkeyhtiöt eivät kuitenkaan suostuneet tuottamaan rokotetta, ennen kuin ne saivat vastuuvapauden mahdollisista haitoista.
Kun rokotukset alkoivat, valtio loi yhteishenkeä näyttämällä televisiossa kuinka presidentti Ford sai piikin käsivarteensa. Vastapainoksi tälle PR-tempulle media alkoi raportoida viikoittain rokotetuille sattuneista kuolemantapauksista, olipa niiden syy mikä tahansa.
Pian julkisuuteen levisi tieto, että harvinaisen Guillain-Barre-oireyhtymän tapaukset olivat lisääntyneet Yhdysvalloissa selvästi. Se yhdistettiin uutisoinnissa rokotuksiin, vaikka näyttöä yhteydestä ei välttämättä ollut.
Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford otti lokakuussa 1976 julkisesti oman sikainfluenssarokotuksensa. Epidemia osoittautui lähes vaarattomaksi, mutta rokotteella saattoi olla vakavia haittavaikutuksia, mikä vähensi amerikkalaisten rokoteuskoa. © Everett Collection / AOP
Pitkään korkeana pysynyt luottamus rokotteisiin sai Yhdysvalloissa tästä ison kolhun. Toki kansakin oli jo valmiiksi täynnä epäluuloja hallintoonsa Vietnamin sodan ja Watergate-skandaalin jälkeen.
Kaiken kukkuraksi vuoden 1976 sikainfluenssakanta havaittiin pian varsin vaarattomaksi, mikä lisäsi entisestään epäilyksiä hallitusta kohtaan. Puheet turhasta rokottamisesta ja rokotusten ”salatuista tarkoitusperistä” yltyivät, ja levisivät populaarikulttuuriin kauhu- ja salaliittotarinoina.
Rokotevirheet eivät vähentäneet rokotushaluja
Täällä Euroopassa ranskalaisten suuri epäluulo rokotteisiin juontuu myös historian möhläyksistä. 1990-luvun alussa Ranskassa aloitettiin massarokotukset hepatiitti B:tä vastaan, ja pian tämän jälkeen havaittiin selvä piikki MS-taudin esiintyvyydessä. Vaikka vedenpitävää yhteyttä rokotuksen ja MS:n välillä ei ole osoitettu, pelko levisi.
Samoihin aikoihin Ranskan veripalvelun huomattiin levittäneen HIV:n saastuttamaa verta eri puolille maailmaa. Tuhannet ihmiset saivat verensiirroissa HIV-infektion ja satoja ihmisiä kuoli siihen. Kaikki tämä nakersi ranskalaisten luottamusta terveysviranomaisiin.
Silti kenties odottamattomin reaktio rokotevirheisiin nähtiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla Cutter-polioskandaalin jälkeen. Vaikka suuttumus viallisista rokote-eristä oli suurta, se ei vähentänyt ihmisten rokotushaluja.
Päinvastoin, kun rokotusohjelma käynnistettiin uudestaan, ihmiset palasivat kahta innokkaammin rokotuttamaan lapsiaan. Kaikki muistivat, miten vakavan ja sydäntäsärkevän sairauden polio aiheuttaa.