Suomalaisten romulla tehdään rikollista rahaa - Kansainvälisten jäterikosten tehtailijat selviävät meillä yhtä pienillä sakoilla kuin keskiverto rattijuoppo
”Rangaistustaso kertoo siitä, että ympäristön pilaamista tai pilaantumisriskin aiheuttamista ei pidetä vakavana rikoksena. Ympäristörikokset ovat myös melko harvinaisia, ja tuomioistuimet ovat varovaisia rangaistuskäytäntöä luodessaan”, erikoissyyttäjä Heidi Nummela sanoo.
Akut luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi.
Millainen on jäterikos, jolla kansainväliset toimijat tekevät kosolti rikollista rahaa?
Nelikymppinen mies jäi Tullissa kiinni yritettyään lähettää luvattomasti kontillisen käytöstä poistettuja sähkö- ja elektroniikkalaitteita kotimaahansa Kameruniin. Viranomaisten mukaan lasti sisälsi jätettä, jonka maastavientiin hänellä ei ollut lupia.
Jäterikos toi miehelle tuomion, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet viime syyskuussa ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon, ja maksettavaa tuli 660 euroa. Hän tyytyi tuomioonsa.
Virolainen, liettualainen ja kaksi suomalaismiestä yrittivät puolestaan viedä rekkakuormassa Liettuaan tuhat käytettyä lyijyakkua. Ne luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi.
Käräjäoikeus tuomitsi miehet ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ympäristön turmelemisesta ja vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta. Myös miehiin kytkeytyville romuliikkeille ja kuljetusfirmalle määrättiin rangaistuksia.
Suomalaismiehet saivat valitusluvat, ja joulukuussa 2019 Helsingin hovioikeus lievensi kummankin rangaistukset muutaman sadan euron sakkotuomioiksi.
Lakia kiertäen toisen romu on rikkaus
Tällaista on laiton jätevienti Suomessa. Tekijät ovat yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka yrittävät muuttaa romua rahaksi kiertämällä lakia. Juuri elektroniikkaromu ja vanhat akut ovat suosittua vientitavaraa.
Romu kuskataan ulkomaille, tyypillisesti Baltiaan tai Afrikkaan. Siellä metallit ja muut arvokkaat osat myydään.
Loput päätyvät suurella todennäköisyydellä dumpattavaksi jonnekin, missä ne pilaavat luontoa. Joskus vähemmän, joskus enemmän.
Jäterikos tuo vankeutta harvoin
Jäterikos sisältää pienet riskit, sillä rangaistustaso niissä on matala. Yleensä tekijä selviää vähäisillä sakoilla.
”Ympäristörikoksissa rangaistuskäytäntö on vahinkoihin ja riskeihin nähden lievä. Nykyiset rangaistukset eivät ole riittävä pidäke olla ryhtymättä tekoihin”, sanoo erikoissyyttäjä Heidi Nummela.
Nummela työskentelee Etelä-Suomen syyttäjäalueella ja erikoistuu ympäristörikoksiin. Nummelan mukaan lievät tuomiot eivät johdu rangaistusasteikosta vaan lain soveltamisesta.
Laiton jätevienti tuomitaan lähes aina ympäristön turmelemisena. Rikoslain mukaan siitä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Käytännössä vankeusrangaistukset ovat harvinaisia. Poliisin vuoden 2019 ympäristörikoskatsauksessa kerrotaan, että vuoden 1995 rikoslakiuudistuksen jälkeen ainoat ehdottomat vankeustuomiot on annettu niin sanotussa Lokapojat-jutussa. Siinä rikosnimikkeenä oli törkeä ympäristön turmeleminen.
Entinen Lokapojat-yhtiö laski aikoinaan jätettä ojiin ja puroihin – ja sai 2013 maksettavakseen 280 000 euron vahingonkorvaukset. Jätteen eteenpäin välttämisestä annettavat tuomiot ovat moninverroin pienempiä. Pekka Sakki / Lehtikuva
Katsauksen mukaan ympäristön turmelemisesta on tuomittu viime vuosina keskimäärin 50 päiväsakkoa. Taso vastaa keskimääräistä rattijuopumustuomiota Suomessa.
”Rangaistustaso kertoo siitä, että ympäristön pilaamista tai pilaantumisriskin aiheuttamista ei pidetä vakavana rikoksena. Ympäristörikokset ovat myös melko harvinaisia, ja tuomioistuimet ovat varovaisia rangaistuskäytäntöä luodessaan”, Nummela sanoo.
Rangaistukset ovat hieman kiristyneet: Nummelan mukaan keskimääräinen rangaistus vastaavasta rikoksesta oli vielä muutama vuosi sitten 30 päiväsakkoa.
”Mitä enemmän ympäristöstä puhutaan, sitä paremmin ymmärretään myös rikosten vakavuus. Kyse on loppupeleissä siitä, paljonko arvostamme omaa ympäristöämme.”
Lieventäviä seikkoja?
Nummela oli syyttäjänä Kamerun-tapauksessa. Siinä sakkotuomio oli syyttäjän vaatimuksen mukainen.
”Tässä tapauksessa katsoin 60 päiväsakkoa riittäväksi, koska tekijälle aiheutui kustannuksia kontin käsittelystä.”
Tuomittu joutui maksamaan muun muassa rahtikontin varastoinnista selvittelyn alkuvaiheessa. Tappioksi koituivat myös Tullin takavarikoimat laitteet. Jutussa ei nähty viitteitä järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Romuakkuja koskeneessa jutussa hovioikeus puolestaan totesi: ”Vankeusrangaistusta on tuomittu lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa vastaajien menettelyä on pidetty törkeän piittaamattomana ja tekoa on pidetty poikkeuksellisen vaarallisena.”
Hovioikeus lievensi miesten vankeustuomiot sakoiksi koska katsoi, että he olivat pyrkineet noudattamaan ”jonkinlaisia turvatoimenpiteitä” akkujen pakkaamisessa, akut olisi joka tapauksessa viety maasta jätteenkäsittelyyn ja maastavienti jäi yritykseksi.
Romuakut paljastuivat rekan perävaunusta. Kuljettajalla ei ollut lupaa vaarallisten aineiden kuljetukseen, eikä rahtikirjassa kerrottu, että kuorma sisälsi vaarallisia aineita.
Akkuja oli ladottu päällekkäin metallihäkkeihin, muovilaatikoihin ja kuormalavoille, eikä niitä ollut suojattu vuotojen ja oikosulkujen varalta.
Hovioikeus ei kuitenkaan ollut sitä mieltä, että akkuja lastanneiden suomalaisten toiminta olisi ollut ”törkeän piittaamatonta”.
Jätesalakuljettajien suosituinta materiaalia on elektroniikkaromu, etenkin puhelinten ja tietokoneiden sisältämät erikoismetallit. Aku Häyrynen / Lehtikuva
Jätesalakuljetus paljastui sattumalta
Kamerun-tapauksessa Tulli osasi odottaa sinne lähtevää rahtikonttia, koska se oli herättänyt Helsingin kaupungin ympäristötarkastajan huomion.
Kyse oli sattumasta. Ympäristövalvonta oli huomannut, että Helsingin keskuspuiston siimeksessä sijaitsevan lemmikkien hautausmaan parkkipaikalle ilmestyi säännöllisesti luvattomia kontteja.
Maahanmuuttajat käyttivät niitä myytäväksi keräämiensä tavaroiden varastointiin. He olivat yleensä huonosti perillä jäteviennin määräyksistä.
Tarkastaja huomasi kamerunilaisen kontin rutiinitarkastuksella maaliskuussa 2016.
Kontin omistajaa ei näkynyt, mutta tarkastaja ilmoitti asiasta Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) ja Tullille.
SYKE valvoo Suomessa kansainvälisiä jätesiirtoja yhdessä Tullin kanssa. Jätteiden siirtoon maasta toiseen vaaditaan yleensä jätesiirtolupa.
Kontteja Helsingin Länsisatamassa. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Vuosien selvittely
Tulli alkoi selvittää kamerunilaistapausta maaliskuussa 2016. Käräjäoikeuden tuomio tuli lähes kolme ja puoli vuotta myöhemmin.
Romuakkukuljetus taas pysäytettiin Tullin rutiinivalvonnassa Länsisatamassa marraskuussa 2015. Käräjäoikeus antoi päätöksensä heinäkuussa 2018, ja hovioikeuden antaessa tuomionsa joulukuussa rikos oli jo yli neljä vuotta vanha.
”Ympäristörikoksia ei priorisoida esitutkinnassa. Niiden edelle ajavat muut talousrikokset, henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista puhumattakaan. En usko, ettei ympäristöjuttuja otettaisi vakavasti, vaan kysymys on resursseista”, Nummela sanoo.
Jäterikos voi olla työläs selvitettävä. Tutkinta venyy, jos tarvitaan näytteidenottoa, jätteeksi epäiltävien laitteiden testausta ja asiantuntijalausuntoja.
”Ei ole kenenkään etu, jos käsittely kestää pitkään. Mitä pidempään menee, sitä huonommin asiat ovat oikeudenkäynnissä osapuolten muistissa ja sitä kauemmin ihmiset joutuvat odottelemaan päätöksiä”, Nummela sanoo.
Jätettä vai ei?
Kamerunilaiskontti ehti päästä Tullin virheen takia laivalla Saksaan asti, jossa se tutkittiin kesäkuussa 2016. Saksan viranomaisten mukaan kontti sisälsi jätettä eikä sen toimittamiselle ollut asianmukaisia lupia. Elokuussa kontti palautettiin Suomeen.
SYKE:n ja Vantaan kaupungin edustajat purkivat kontin ja lajittelivat laitteet. Kaikki laitteet testautettiin ulkopuolisella asiantuntijalla, jotta voitiin määritellä, ovatko ne jätettä vai toimivia laitteita, joiden vienti maasta on sallittua.
Kontissa oli vanhoja televisioita, tietokoneita, puhelimia, jääkaappien kompressoreita ja lyijyakkuja. Yhteensä yli 300 laitetta tai komponenttia.
Testeissä 49 laitetta todettiin lopulta rikkinäisiksi ja luokiteltiin jätteeksi. Tällä perusteella esitutkinnan tehnyt Tulli vei asian syyteharkintaan.
Ehjät laitteet luovutettiin takaisin miehelle. Viranomaiset eivät tiedä, mihin tavara häneltä sen jälkeen päätyi.
Jätteen luovuttajalla on vastuu, että jäte kierrätetään asiallisessa paikassa. istockphoto
Kierrättäjän vastuu
Kamerunilainen oli asunut Suomessa kymmenisen vuotta ja työskennellyt siivoojana. Hänellä oli maisterin koulutus.
Mies kertoi keränneensä käytöstä poistettua elektroniikkaa siivoamiltaan kouluilta, ostelemalla kierrätyskeskuksista ja seuraamalla ilmoituksia, joissa ihmiset antoivat pois romujaan.
”Tästä meillä oli vain hänen kertomuksensa. Emme epäile, että tavaraa olisi varastettu esimerkiksi jätekeräyspisteiltä”, Nummela kertoo.
Hän toivoo jätteitä keräyksiin vieviltä tai lahjoittavilta ihmisiltä vastuullisuutta.
”Ihmiset mielellään luovuttavat pois tavaraa, jota eivät viitsi itse viedä kaatopaikalle. Luovuttajalla on kuitenkin vastuu, että jäte kierrätetään asiallisessa paikassa. Ei jätettä kannata luovuttaa kenellekään satunnaiselle keräilijälle.”
Viranomaiset eivät saaneet varmistettua, miksi mies oli lähettämässä kotimaahansa kontillisen vanhoja sähkölaitteita.
Hän väitti, että osa niistä oli menossa lahjoituksina ystäville, sukulaisille ja kouluille.
Mies kertoi lähettäneensä Suomesta aiemmin yhden vastaavan lastin.
Siihen Tulli ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota.
Lue myös: