Saariston jätekeräys kriisissä: Roska- ja kakkavuori ylittää pikkuisen Roope-aluksen voimat

Monet kansainvälisistä risteilyaluksista kippaavat jätevetensä puhdistamattomina mereen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Okko Salo erottelee jätteistä metalliesineitä. Joukosta löytyy myös käyttökelpoisia tarvikkeita.

Monet kansainvälisistä risteilyaluksista kippaavat jätevetensä puhdistamattomina mereen.
Teksti:
Hannu Teider

Noin 16 metriä pitkä ja nelisen metriä leveä huoltoalus näyttää pikkulossilta. Muotoa korostaa lastaus- silta, joka toimii tarvittaessa kääntyvänä keulaporttina. On aamu ja Kari Lahtinen käynnistää M/S Roopen dieselkoneet. Ollaan Pärnäisissa, Paraisiin kuuluvan Nauvon saaren länsikulmalla.

Aluksen päällikkö Okko Salo, 30, ja Saana Väänänen, 31, irrottavat tottuneesti köydet merivartiostoaseman laiturista. Edellispäivänä kova puuskatuuli piti aluksen maissa.

”Sään armolla mennään”, Pidä Saaristo Siistinä ry:n huoltoaluksen Roopen toisena vakituisena kipparina toimiva Lahtinen, 53, painottaa.

Miehistö on nukkunut yön aluksella niin kuin arkisin tapahtuu. Edellisyöksi alus jäi laituriin Trunsön saarelle. Saaristomeren jätteiden keräämisestä vastaavalla PSS ry:llä on siellä kaikkien vuokrattavissa oleva mökki ja sauna veneilijöille.

Tänä kesäkuun alun päivänä länsituuli puhaltaa 5–6 metriä sekunnissa. Aurinkokin hohkaa, mutta merivesi on vain 9-asteista.

Tällä säällä Saaristomeren siivouspartio pääsee oikeisiin hommiin.

Miesten töissä

”Halusin tänne töihin enemmän kuin mihinkään muualle. Saan tehdä hyvää työtä, hyvässä porukassa”, Saana Väänänen perustelee ammatinvalintaansa.

Hän ei pelkää miesten töitä eikä halua sukupuolensa vuoksi etuoikeuksia työtehtävissä.

”Työskentelin aikaisemmin kymmenkunta vuotta baarihommissa. Tässä tarjoutuu samalla mietintämahdollisuus tulevaisuutta ajatellen”, teolliseksi muotoilijaksi valmistunut Väänänen jatkaa.

Okko Salo on valmistunut puuveneentekijäksi, mutta varsinainen leipätyö on nykyisin Roopella.

Merellä aina viihtynyt Lahtinen on työskennellyt kymmenkunta vuotta Saaristomerellä ja toiminut aktiivisesti meripelastusyhdistyksessä. Saaristomeri ja saarten vakituiset asukkaat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi.

Lomailijoiden jätevuori

Alkukesän koleus ja arkipäivä näkyvät Nauvosta Korppooseen sukkuloivalla lautalla ja matkustajia Utön saarelle kuljettavalla Eivor-aluksella.

Molemmat liikennöivät reittejä puolityhjinä.

Saaristomeren liikenne vilkastuu keskikesällä. Lauttajonotkin ovat silloin kilometrien pituisia ja yhteysalukset täpötäysiä.

Nauvossa on vajaat 1 500 vakituista asukasta, mutta juhannuksesta lähtien asukasmäärä kasvaa heinäkuuksi yli 10 000:n. Myös Nauvon ympäristön pikkusaaret täyttyvät lomailijoista. Nauvoon lasketaan kuuluvaksi yli 3 000 luotoa ja saarta.

Elämisen merkit ja jäljet näkyvät jätepisteillä. Lomailijat kantavat mukana saariin tölkkejä, pahvilaatikoita, purkkeja, lehtiä, paperia, elektroniikkaa ja koneita, joita ei tuoda takaisin mantereelle.

Suurimmille saarille rakennetut lähes 30 jätepistettä pursuavat silloin roskia.

”Jätepisteillä käydään kerran viikossa, mutta vilkkaimmilla saarilla poikkeamme jopa kolmesti viikossa”, Salo laskee.

Joskus jätteiden keruu keskeytyy kesken päivän, ja laitoja myöten roskilla täyteen lastattu M/S Roope on pakko tyhjentää lastista. Edestakainen matka-aika tyhjennyspaikalle Korppoon saarelle vie tunteja tehokkaasta työajasta.

Heinäkuun sesonkiaikana alus joudutaan tyhjentämään muutoinkin lähes päivittäin.

Yli 30-vuotias Roska-Roope on osoittautunut liian pieneksi kasvaneiden jätekuormien alla. Siksi Saaristomeren uuden huoltoaluksen hankkimista vauhditetaan parhaillaan kansalaiskeräyksellä. Keräystavoite ensi vuodelle on puoli miljoona euroa.

Uusi, nykyaikaisempi alus olisi tarpeen. Roope on ollut kovassa käytössä, mikä ilmeni viime kesänä moottorivikoina ja laitteiden hajoamisena.

”Keskikesällä päivänkin myöhästyminen tyhjennyksessä aiheuttaa lumipallomaisen efektin muilla jätepisteillä”, Salo kertoo.

Suuremmat korjaukset merkitsivät käytännössä työn keskeytymistä ja aluksen siirtämistä Turun korjaustelakalle.

Risteilijät sottaavat

Nötön saaren edustalla Roopen miehistö tarkistaa ja puhdistaa kelluvan käymäläjätteiden imutyhjennysaseman, johon pienveneet tyhjentävät septitankkinsa.

Suomessa käymäläjätteiden laskeminen vesistöön kiellettiin 2005. Heti seuraavana kesänä Saaristomerelle ilmestyi ensimmäinen suomalaisvalmisteinen kelluva imutyhjennysasema. Nyt niitä on asennettu Saaristomerelle jo 12.

Helsingholmin edustalla kelluu anturilla varustettu imutyhjennysasema. Antura ilmoittaa tarvittaessa vaikka kännykkään, kun säiliö on täynnä.

”Tavoite olisi saada jokaiselle asemalle oma antura”, Salo sanoo.

Pienveneiden jätehuolto toimii, mutta suuremmassa mittakaavassa jätteiden kerääminen tökkii. Tuntuu kummalliselta, ettei laki velvoita Itämerta kyntäviä valtavia risteilyaluksia jättämään käymälä- ja muita käyttövesiään satamiin.

Arviolta vain kolmannes matkustajamääriltään pikkukaupunkien kokoisista risteilylaivoista poistaa jätevetensä asianmukaisesti satamissa.

Suomi ja lukuisat Itämeren valtiot ovat ajaneet vuosikausia jätevesien päästökieltoa Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kautta.

Säkit kyytiin

Rantaudumme Nötön satamaan, jonka laiturin tuntumassa sijaitsevat syvälle maahan upotetut jätesäiliöt.

Nötön saarella asui vielä 1930-luvulla yli 200 vakituista asukasta. Nyt heitä on enää kymmenkunta, mutta kesällä saaren elämä vilkastuu.

Nötön kyläkaupan seinustan täyttävät parisenkymmentä postilaatikkoa. Kylän kohtaamispaikalla on myös veneiden tankkauspiste, joka vetää puoleensa matkailijoita. Pysähtyessään he kantavat samalla roskansa jätesäiliöihin. Luukkuja on useiden eri jätteiden lajittelua varten.

Nyt suuret jätesäkit nousevat kätevästi vintturilla ylös ja siirtyvät huoltoaluksen kannelle. Tilalle lasketaan tyhjiä säkkejä.

Kyläkauppias odottaa kesää, sillä silloin saaristokaupan elämä vilkastuu.Nyt hyllyt ammottavat kuitenkin vielä puolityhjinä.

Myrsky hajotti kirkon

Runsaan tunnin ajon jälkeen pääsemme Nötöstä Aspön saarelle.

Nostalgian verhoamalla saarella on ollut asutusta 1000-luvun alusta. Myös viikingit tunsivat Aspön.

Laiturilla tapaan ensimmäiseksi Aspössä syntynyneen Bruno Johanssonin, 70. Aspön historian läpikotaisin tunteva asukas fileeraa tottuneesti haukea.

”Synnyin Aspössä syyskuussa 1944. Saksalaiset sotalaivat lähtivät heti seuraavana päivänä pakoon saarelta”, Johansson nauraa auringon paisteessa.

Aspön lähisaaret ja poukamat tarjosivat 1900-luvun alussa suojan myös venäläisille sotalaivoille.

Okko Salo ja Saana Väänänen kävelevät jätepisteelle. He tuovat mukanaan pari muovisäkkiä ja useita metalli-, paperi- ja lasinkeräysastioita.

”Vilkkaimpana aikana täältä saa kantaa yli 50 säkkiä jätettä”, Salo kertoo.

Aspön valkoinen kalkkikivikirkko kohoaa kummulla. Edellisen kirkon tuhosi raju myrsky 1949. Kirkko siirtyi myrskyn voimasta perustuksilta ja hajosi.

Nykyisen kirkon rakennustöihin osallistui 60 vuotta sitten kymmeniä ekumeenisen yhdistyksen jäseniä eri puolilta maailmaa Japania, Kanadaa ja Etelä-Amerikkaa myöten.

Kirkon albumeissa on runsaasti kuvia talkootöistä ja rakennusvaiheista. Aspön kirkon vuoden ainoa virallinen jumalanpalvelus on heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Yksityistilaisuuksia, häitä ja konsertteja järjestetään kirkossa useammin.

Siikakeittoa lounaaksi

Kirkon hautausmaalta löytyy myös Johanssonien sukuhauta.

”Isäni, äitini ja isovanhempani on haudattu tänne, samoin muita lähisukulaisia”, Johansson kertoo sukuhautojen äärellä.

Hautakivestä erottuu nuorimpana 19. tammikuuta 1917 kymmenvuotiaana kuolleen Filipin nimi.

”Hän oli isäni veli, luisteli talvella sulaan ja hukkui”, Johansson tietää.

Yhteysalus Eivor toimittaa postin ja tilauksesta kauppatavarat saaren asukkaille.

”Yhteydet ovat huonot”, merivar-tiossa elämäntyönsä tehnyt Johansson huokaa.

Hän asui Raisiossa, kun lapset kävivät koulua.

Salo käy katsastamassa saaren käymälän. Myös käymälöiden kunnossapito kuuluu M/S Roopen miehistölle.

Aspön vessa on hiljattain uusittu, mutta useissa kohteissa vessat ovat vanhoja ja vaatisivat pieniä korjauksia.

”Jos saarilla korjaisi ja uusisi kaiken tarvittavan, työ vaatisi vähintään kuukauden”, Salo pohtii.

Jätepisteiden sekä käymälöiden huolto- ja korjaustyöt ajoittuvatkin lähinnä keväälle ja syksyyn.

Kun hommat on tehty, on ruoka-aika. Syömme lounaaksi Johanssonin pojan vaimon valmistamaa siikakeittoa idyllisessä piharakennuksessa.

Miehistökin nautti juhlahetkestä, kun ruoka odottaa valmiina. He valmistavat yleensä ateriat itse. M/S Roopen alakerrassa on keittiö, jääkaappi ja yöpymislaverit.

Lähdemme kylläisinä jatkamaan matkaa. Poukamissa ohitamme useita joutsenryhmiä.

Paratiisi ulapalla

M/S Roope kyntää tasaisesti eteenpäin, kohti Björkön saarta. Matkalla ohitamme toinen toistaan kauniimpia luotoja ja pikkusaaria.

Jotkin niistä ovat matalia ja tasaisia, toisia hallitsevat äkkijyrkät kalliot. Lähes kaikki saaret ovat asumattomia.

Björkö on kesällä veneilijöiden suosima yöpymispaikka. Laguunimainen poukama on piilossa myrskyjä ja tuulia. Saaren keskellä on makeavetinen järvi.

Jätepisteen säkit vaihtuvat uusiin.

Saarikierros merellä jatkuu. Sandholmin niin kuin muidenkin saarten rakennukset ovat hyväkuntoisia ja yleensä punaiseksi maalattuja. Nurmikot on laikattu tasaisesti.

Sandhholmin jätepiste on myös siisti.

”Saarilla on yhteyshenkilö, joka pitää huolta jätepisteestä. Sandholmissa yhteistyö vastuuhenkilön kanssa toimii erinomaisesti”, Salo kehuu.

Lökholmissa pitkät laiturit risteilevät rantaviivaa seuraten. Saaren pääelinkeinosta kalastuksesta kertoo laiturin tuntumaan rakennettu kylmähuone. Saaren jätepiste on laiturin lähellä. Jäteastiat tyhjenevät vauhdilla.

”Jätteiden korjuu on sydämen asia”, Salo huudahtaa, kun kantaa mustia jätesäkkejä alukseen.

Työpäivän viimeiselläkään jätepisteellä ei velttoilla. Työ tehdään huolella ja ripeästi.

90 merimailin kierros

Paluumatkalla Korppooseen Salo tilaa jätelavan Galtbyn laiturille. Hän ilmoittaa arvioidun saapumisajan.

”Normipäivä maisemakorkeuksissa”, Lahtinen kommentoi ruorin äärestä yli kymmentuntista työpäivää.

Työpäivät venähtävät yleensä vähintään 12-tuntisiksi.

Kesken kaiken merivartioston alus porhaltaa täysillä ohi. Syntyviä laineita ei juuri huomaa, kun Lahtinen ohjaa Roopen taitavasti taka-aaltojen väliin.

Hän ilmoittaa päivämatkan pituudeksi 90 merimailia.

Kaukana horisontissa siintää Kemi I -hinaaja, joka vetää valtavaa tukkiletkaa kohti Raumaa.

Galtbyssä M/S Roopen miehistö purkaa aluksesta jätesäkit ja roskatynnyrit laiturilla odottavalle auton lavalle.

Runsaan tunnin urakoinnin jälkeen aluksen kansi on tyhjä jätteistä.

Kestää vielä toisen tunnin ja rapiat, ennen kuin Roope palaa takaisin Pärnäisten laituriin.

Miehistö pohtii jo seuraavaa työpäivää ja tarkastelee sääennustetta. Työtä puhtaan meren puolesta riittää. Urakkaa vaikeuttaa se, että kansainväliset sopimukset risteilyalusten jätevesien pumppaamisesta mereen ovat vastatuulessa. Venäjällä on ollut merkittävä rooli niiden torppaamisessa.

Kaikissa Itämeren satamissa ei myöskään ole ajanmukaisia tai riittävän suuria jätteiden käsittelylaitteita.

Eurosta kolmeen

Itämerellä vierailee vuosittain nelisen miljoonaa risteilyvierasta, jotka käyttävät satamakaupungeissa runsaasti rahaa. Venäjä haluaa pitää kiinni risteilyvieraista hinnalla millä hyvänsä.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO teki jo syksyllä 2010 alustavan päätöksen kieltää jätevesien laskeminen Itämereen uusilta aluksilta 2013 alkaen ja kaikilta aluksilta 2018 lähtien.

Venäjälläkään kaikki Itämeren satamat eivät pysty tyhjentämään tarvittavia määriä jätevesiä. Se antaa syyn lykätä jätevesien päästökieltoa. Jos satama ei pysty ottamaan vastaan suurristeilijän jätevesiä, risteilijä ja sen tuomat tulot voivat jäädä saamatta.

Esimerkkiä vastuullisemmasta jätehuollosta näyttävät yksityiset yhtiöt. Tallink Silja Oy on pitkään noudattanut nollatoleranssia jätevesien laskemisessa mereen.

Tallink Siljan toimitusjohtaja Margus Schults painottaa puhtaan Itämeren merkitystä elinympäristönä ja työpaikkojen lähteenä.

Panostus Itämeren hyvinvointiin on myös taloudellisesti kannattava. WWF:n tuoreen tutkimuksen mukaan yksi euro meren suojeluun tuottaa kolme euroa takaisin.

Pidä saaristo siistinä

M/S Roope -huoltoaluksen toiminta rahoitetaan pääosin vapaaehtoisin keräysvaroin. Roskien keräystä Saaristomerellä koordinoi ja huoltoaluksen omistaa Pidä saaristo siistinä ry.

Yhdistyksen aluksia liikennöi jätteiden keräyksessä myös muilla merialueilla sekä Päijänteellä ja Saimaalla.

M/S Roopen 2014 keräämät jätemäärät:

  • Talousjätettä 1155,7 kuutiometriä eli 1 155 700 litraa. Se tarkoittaa noin 6000 jätesäkkiä.

  • Pienmetallia 36,94 kuutiometriä.

  • Lasia 19,78 kuutiometriä.

  • Paperia 17,48 kuutiometriä.

X