Seura selvitti: Tropiikin taudit uhkaavat – Vaaralliset hyttyset kantavat tauteja ja tulevat yhä pohjoisemmaksi 

Tuntuipa kurjalta. Istuin kuhmuisessa taksissa keskiafrikkalaisen Tšadin pääkaupungissa Ndjamenassa. Avonaisista ikkunoista huokui sisään 40 asteen iltapäivähelle, mutta ilmavirta sai minut hytisemään vilusta.

Sitten ohimoita alkoi puristaa. Tuntui kuin pää olisi joutunut ruuvipenkkiin, jota joku kiersi hitaasti tiukemmalle. Yhtäkkiä näkökenttä kääntyi väärinpäin.

Edellisyönä olin herännyt pari kertaa vilunväristyksiin. Koska olo oli aamulla normaali, unohdin koko jutun. Nyt se muistui mieleen.

Olin saapunut viikkoa aiemmin Kairosta raportoimaan sodasta, jossa Libyan armeija ja sen tukemat kapinallisjoukot hyökkäsivät kohti Ndjamenaa. Raunioitunutta pääkaupunkia puolustivat hallitusta tukevan Ranskan muukalaislegioonan joukot.

Hotellilla rojahdin sänkyyn. Kun heräsin, kuume hipoi jo kattoa. Selvä peli: malaria.

Minulle oli käynyt samoin kuin joka vuosi noin 250 miljoonalle kohtalotoverilleni: vähintään yksi malarialoisia kantava, hämärän laskeuduttua saalistava Anopheles-hyttynen oli osunut maaliinsa.

Aivomalariaa eli selvä Falciparum-tapaus, vahvisti Ranskan muukalaislegioonan sotilaslääkäri, jonka pakeille hoipertelin tutun brittitoimittajan käsipuolessa.

Hyttysenpistosta ihmisen verenkiertoon pujahtavia malarialoisia on viittä lajia. Plasmodium falciparum on niistä pahamaineisin. Se surmaa ilman hoitoa kolmasosan uhreistaan muutamassa päivässä ja aiheuttaa lähes kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan malariatapaukset. Muualla maailmassa yleisin malarialoinen on lievempää tautia aiheuttava P. Vivax -loinen.

Lääkäri tuuppasi reiteeni ison ampullin kiniiniä. Katsotaan, miten käy.

Anopheles- eli horkkahyttyset ovat pelättyjä malarian levittäjiä. Niitä kutsutaan myös malaria­sääskiksi. © Oleksandr Kovalchuk / Alamy Stock Photo

Hyttyset ovat Euroopan uusia kanta-asukkaita

Malaria vaatii vuosittain yli 600 000 uhria, noin neljä kertaa enemmän kuin muut hyttysenpistoista tarttuvat trooppiset taudit yhteensä. Niistä vaarallisimpia ovat virustaudit denguekuume, keltakuume, zika, chikungunya ja Länsi-Niilin virus.

Levitäkseen taudit tarvitsevat oikean isännän eli hyttysen, joka suostuu kantamaan niitä. Siihen ei kelpaa joka itikka. Maailmassa tunnetaan yli 3 500 hyttyslajia, joista vain vajaa sata pystyy sairastuttamaan vakavasti ihmisiä pistoillaan.

Hyttyset eivät luonnostaan kanna viruksia tai loisia vaan saavat ne verenkiertoonsa pistäessään niitä jo kantavia ihmisiä tai eläimiä. Seuraava pisto siirtää taudinaiheuttajat uusiin uhreihin. Ne siirtyvät myös naarashyttysten piston jälkeen munimiin muniin.

Uusi ja hälyttävä ilmiö on, että tehokkaimmat taudinkantajahyttyset hivuttautuvat pohjoisemmaksi. Tulokkaista vaarallisimpia ovat Aedes aegypti ja Aedes albopictus -nimiset hyttyset. Ne ovat vain parin vuosikymmenen aikana vallanneet elintilaa niin nopeasti että molemmat ovat jo eurooppalaisia kanta-asukkaita.

Kumpikin kykenee kantamaan yllä lueteltuja vaikeimpia hyttysten levittämiä virustauteja sekä noin viittätoista muutakin, mutta eivät malariaa.

Se tarkoittaa, että trooppisiksi mieltämämme vakavat taudit eivät enää ole harvinaisia Etelä-Euroopassa tai Välimeren alueella – siis seuduilla, minne me suomalaisetkin teemme runsaasti loma- ja työmatkoja.

”Dengue on ikävä ja vakava tauti”

Afrikasta peräisin olevan Aedes aegyptin eli keltakuumehyttysen syytä on, että jo noin puolet maailman ­väestöstä elää alueilla, joiden ilmasto-olosuhteet sopivat denguekuumeen leviämiseen, toteaa tieteisjulkaisu Nature Microbiology.

Sille sopivien elinalueiden kasvu on viime vuosina selvästi kiihtynyt, päättelee Lontoon Imperial Collegen ja Tel Avivin yliopiston tutkimus.

Mallinnusten mukaan maailmasta löytyi vuosina 1950–2000 joka vuosikymmen 1,5 prosentin verran enemmän elintilaa Aedes aegyptille. Paraikaa tämä suotuisa elintila kasvaa kuitenkin kolme kertaa nopeam­min, 4,4 prosenttia vuodessa.

Jos ilmastonmuutos jatkuu nykyvauhtia, laajat alueet Espanjassa, Portugalissa, Turkissa ja Kreikassa muuttuvat jo vuoteen 2030 mennessä Aedes aegyptille sopiviksi elinalueik­si, tutkimus päättelee.

Denguekuume ei ole leikin asia. Se tappaa noin 25 000–30 000 ihmistä vuodessa, Maailman terveysjärjestö WHO arvioi.

”Dengue on ikävä ja vakava tauti”, sanoo Olli Vapalahti, Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori.

Dengueta aiheuttavaa virusta on neljää alatyyppiä, jotka nykyisin esiintyvät samoilla alueilla. Varsinkin toinen tartunta tuottaa usein vakavia verenvuoto-oireita ja on merkittävä lapsikuolleisuuden syy.

Dengue todetaan vuosittain sadalla miljoonalla ihmisellä noin 130 valtiossa kaikissa maanosissa.

”Luku tarkoittaa heitä, jotka saavat oireisen taudin. Todennäköisesti tartuntoja on jopa puoli miljardia”, ­Vapalahti huomauttaa.

Aedes aegypti on saanut aikaan Euroopassa jo useita paikallisia dengue- ja chikungunyaepidemioita. Niiden lisäksi se saattaa levittää zikaa ja keltakuumetta.

Joillekin seuduille ilmaston lämpeneminen voi olla kuitenkin eduksi: Aedes aegypti ei nimittäin viihdy yli 35 asteen kuivassa kuumuudessa.

Chikungunya ­aiheuttaa uhrilleen usein voimakasta ihottumaa ja muita ihovaurioita. ©  Zay Nyi Nyi / Alamy Stock Photo

Käytettyjen renkaiden matkassa

Hyttysten etenemistä uusille alueille jarrutti vuosisatojen ajan se, että ne eivät ole pääskyjen kaltaisia pitkänmatkanlentäjiä. Niiden pisimmät yhtäjaksoiset ­ilmamatkat jäävät sadan metrin mittaisiksi. Myrskytuulissa ne voivat tosin liidellä kauaskin kotiseuduiltaan.

”Näiden hyttysten levinneisyys alkoi lisääntyä voimakkaasti toisen maailmansodan aikana, jolloin mannerten välinen liikkuvuus oli suurta”, Vapalahti sanoo.

Sen jälkeen lentomatkustus ja kansainvälisen kaupan voimakas kasvu ovat kiihdyttäneet etenemistä.

”Käytettyjen autonrenkaiden kauppa muodostaa merkittävän riskin hyttysten leviämiseen alueille, jossa niitä aiemmin ei ole tavattu.”

Ensimmäiset Aedes albopictus -hyttyset saapuivat Eurooppaan munina Albaniaan puretussa käytettyjen renkaiden laivalastissa. Lasti purettiin, renkaat odottivat noutajia varastoituina paljaan taivaan alla. Lämmin kesäsade vihmoi niiden päälle, munat kuoriutuivat ja Aasian tiikerihyttynen oli Euroopassa.

Hollantiin tiikerihyttynen pujahti kauppapuutarhojen Aasiasta tuottamien, meillekin tuttujen koristekasvien ruokotraakkien eli ”Lucky bamboon” mukana.

Vanhoista sadevettä keränneistä autonrenkaista muodostui Aasian tiikerihyttysten ensimmäinen kotipesä Euroopassa. © ThamKC / Alamy Stock Photo

Tartuntaketjuja metsästetään

Ennen kuin hyttyset muodostuvat pysyväksi riesaksi, tarvitaan kuitenkin kolme asiaa, Vapalahti muistuttaa.

”Ensinnäkin tietenkin introduktio eli se että tauti ja hyttynen ilmaantuvat paikalle. Sen jälkeen tarvitaan sopivat olosuhteet ja sopivasti isäntiä. Kolmas edellytys on kontrollitoimien puute, ja voi olla, että juuri siihen sen leviäminen talttuu.”

Etelä-Euroopassa käydään jo nyt jatkuvaa kamppailua denguen, zikan tai chikungunyan tartuntaketjujen katkaisemiseksi. Epidemiologit kiertävät talosta taloon etsimässä tartuntaketjuja lievissäkin epidemioissa, vähän kuin Suomessa koronapande­mian alkuvaiheessa.

Aedes aegyptin etenemistä jarruttaa se, että se on kaksikosta herkempi kylmyydelle.

Aasian tiikerihyttynen sen sijaan pärjää hyvin vielä kahdeksan asteen lämpötilassa. Sen munat säilyvät jopa viidessä pakkasasteessa, joten ne selviävät periaatteessa hengissä pohjoisessakin lauhoissa talvioloissa.

”Aasian tiikerihyttynen ei näyttäisi kuitenkaan olevan yhtä tehokas levittämään dengueta ja zikaa kuin Aedes aegypti. Chikungunyan isäntänä se sen sijaan toimii hyvin”, Vapalahti sanoo.

Vuoden 2007 kesällä Pohjois-Italiassa Ravennan seuduilla puhkesi laaja chikungunya-epidemia. Se osoitti, että Aedes albopictus oli jo pureutunut alueen luontoon.

”Viruksen toi Intiasta saapunut matkailija, mutta alueella oli valmiina tiikerihyttysiä, jotka pystyivät levittämään sitä eteenpäin”, Vapalahti toteaa.

Kaikkiaan tautiin sairastui noin 200 ihmistä. Vuonna 2017 puhkesi vähän suurempi epidemia Rooman ympäristössä Lazion alueella.

Tiikerihyttynen on muutenkin häijy vieras iholla. Sen pisto tekee kipeämpää kuin minkään muun tunnetun hyttyslajin.

Ensin Saksa, Tanska, Ruotsi…

Tutkijoiden teoria on, ettei tiikerihyttynen pysty kiipeämään Alppien yli pohjoisemmaksi. Muttei sen tarvitsekaan: se on osoittanut pystyvänsä pujahtamaan Eurooppaan kontti- tai lentomatkustajana.

Otus näyttää muodostuneen jo pysyväksi kiusaksi etenkin Italiassa, mutta myös Ranskassa, Espanjassa ja muissa Välimeren maissa. Niiden lisäksi sitä on löytynyt muun muassa Hollannista, Sveitsistä ja Saksasta.

”Tiikerihyttynen hiipii koko ajan tännepäin ja ilmastonmuutos suosii sitä. Hollannissa ja Saksassa tiikerihyttysiä on tavattu moottoriteiden pysähtymispaikoilla. Ranskaan ne ovat levinneet jo aika pitkälle, Pariisiinkin”, Vapalahti luettelee.

”Meillä tiikerihyttystä ei silti kannata pitää välit­tömänä mörkönä. Saksa, Tanska ja Ruotsi ovat ensin edessä, ennen kuin se yltää tänne.”

Millaisia riskejä ja uhkia sitten uusista hyttysistä voi Suomeen kohdistua ja millä aikataululla?

”Voidaan sanoa, että ne ovat jo lähempänä ulko-ovea mutta eivät vielä eteisessä. Näiden hyttysten leviämisen pohjoisreuna on vielä aika kaukana Suomesta, mehän olemme täällä viimeisessä nurkassa. Ne eivät vielä meillä pärjää, eikä tartuntaketjujen jatkuminen tule kysymykseen ehkä vuosikymmeniin.”

Etenemistä ja epidemioiden syntyä on tosin hankala ennakoida, Vapalahti myöntää. Hyttysen elinkierto on monimutkainen, ja suuri osa siitä tapahtuu seisovassa vedessä. Jos pienet kynnysrajat ylittyvät ja olosuhteet muuttuvat, voi syntyä yllättäviä seurauksia.

”Ei tiedetä, koska olosuhteet esimerkiksi tiikerihyttyselle muuttuvat otollisiksi meillä, eli ensin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Mutta kohtuullisen kauan siinä menee.”

Kyltit varoittavat tiikerihyttys­vaarasta monin paikoin ­Ranskassa. © Credit: Brian Hartshorn / Alamy Stock Photo

Hollannin elintarvikevalvontaviranomaiset etsivät merkkejä tiikerihyttysistä sen jälkeen, kun niitä oli havaittu asukkaiden puutarhoissa Aaldenissa vuonna 2017. © EPA-EFE/JEROEN JUMELET

Britannian terveysviraston tutkijat selvittävät sähköpyydysten avulla, onko malaria päässyt puhkeamaan uudelleen Kentin maaseudulla. © Credit: Jeff Gilbert / Alamy Stock Photo

Jänisrutto ja pogostantauti

Suomalaisista 43 hyttyslajista yksikään ei kuulu vaarallisten tautien levittäjiin.

”Meikäläiset hyttyset levittävät lähinnä tularemiaa eli jänisruttoa sekä pogostantautia”, Vapalahti sanoo.

”Ne eivät kumpikaan ole riesoja pahimmasta päästä. Mutta: ne voisivat levittää myös Länsi-Niilin virusta ja malariaa.”

Jänisrutto on villieläimistä tarttuva bakteeri-infektio.

”Sen voi saada myös punkin puremasta, saastuneesta vedestä tai joskus hengitysteitsekin, Suomessa kuitenkin eniten juuri hyttysten välityksellä. Meillä epidemiat tulevat yleensä myyrähuipun jälkeisenä vuonna.”

Huippuvuosina tartuntoja voi olla useita satoja, hiljaisempina vain muutamia. Tauti on yleensä pelottavaa nimeään lievempi. Se näkyy kuumeiluna ja imusolmukkeiden paisumisena, paranee useimmiten itsestään, mutta äityy joskus keuhkokuumeeksi.

Pogostantaudin takana on metsäkanalinnuissa kuten teerissä ja riekoissa esiintyvä Sindbis-virus. Se aiheuttaa punapilkkuista ihottumaa ja toisinaan koviakin nivelkipuja. Taudin sairastaminen antaa virusta vastaan elinikäisen suojan.

Virus tavattiin ensi kerran 1950-luvulla Sindbis-nimisessä egyptiläiskylässä. Sen jälkeen sitä on havaittu ympäri maailmaa.

”Muuttolinnut toimivat siinä mannertenvälisinä ohjuksina. Suomalainen nimi viittaa Ilomantsiin kirkonkylään eli pogostaan, jossa se ensi kertaa Suomessa aiheutti epidemian vuonna 1974. Tautia on kuvailtu raamatulliseksi, sillä isommat epidemiat näyttivät esiintyvän yleensä seitsemän vuoden välein.”

Pogostantautia esiintyy Euroopassa jostain syystä vain Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä.

”Se on tällainen jännä kansallinen erikoisuus.”

Sekä jänisrutto että pogostantauti puhkeavat yleensä elo-syyskuussa kun niitä levittävät hyttyset ovat kuoriutuneet munistaan. Tautialue keskittyy Itä- ja Järvi-Suomeen, Kainuuseen ja Pohjanmaahan.

”Pääkaupunkiseutulainen käy hakemassa tartunnan mökkimatkaltaan.”

Malaria kävi jo Suomessa

Malarian leviämiseen pohjoiseen Vapalahti ei usko, vaikka tauti oli yleinen Euroopassa vielä 1900-luvun alkupuoliskolla.

Italian kielen ilmaisusta mala aria, paha ilma, nimensä saanut tauti sairastutti Italiassa vielä 1900-luvun alussa vuodessa pari miljoonaa ihmistä, Kreikassa miljoona ihmistä. Suuri osa heistä sai tartunnan nykyään suosituilla turistialueilla.

Molemmat maat vapautuivat malariasta vasta 1970-luvun alussa.

Vilutaudiksi ja suokuumeeksi kutsuttu malaria piinasi Suomeakin 1700- ja 1800-luvuilla.

Sitä levittäneet hyttyset selvisivät talvesta hengissä asumusten yhteyteen rakennetuissa lämpimissä ja kosteissa karjasuojissa.

Toistaiseksi viimeisen kerran malaria iski Suomeen jatkosodan vuosina. Sen uskotaan levinneen Kannakselle Mustanmeren alueelta siirretyistä neuvostosotilaista, joista verta imeneet hyttyset tartuttivat malarialoiset edelleen suomalaisiin.

Ambulanssi odotti kentällä

Niin, malaria. Palataan vielä Tšadiin neljänkymmenen vuoden taakse.

Muistikuvani seuraavista päivistä ovat sekavia. Kuume aaltoili ylös alas. Vuorotellen hikoilin vuolaasti tai kalistelin hampaita holtittomasti. Hoikka nuori mies laihtui muutamassa päivässä kymmenen kiloa.

Selvisin silti huterin jaloin viikon ainoalle Eurooppaan lähtevälle lennolle Pariisiin. Aikanaan Helsingissä kentällä oli vastassa ambulanssi. Se vei minut trooppisia tauteja tuolloin hoitaneeseen Auroran sairaalaan. Siellä kului viikko toipuessa.

Asemapaikkaani Kairoon palasin muutaman viikon kuluttua, mutta viiltävät äkilliset päänsäryt ja kirkkaiden valojen väreily silmissä jatkuivat vielä kuukausia.

Olin ja en ollut tyypillinen malariapotilas. Kuten valtaosa muistakin taudin uhreista, sairastuin köyhässä Afrikan maassa, jossa terveyspalvelut olivat heikkoja. Enemmistöstä poikkesin, koska sain heti lääkitystä ja pian myös tehokasta hoitoa.

Juuri tämä ero todennäköisesti pehmentää meillä myös uusien hyttysten ilkeitä iskuja, milloin ne sitten tänne liitelevätkin.