Seura tutki: Näin Pietarin Eremitaasin taideaarteilla rikastutaan – Jopa Turun saaristossa

Pietarin maailmankuulu taidemuseo tahkoaa kansallisomaisuudella rikkauksia pienelle Kremlin valikoimalle liikemiespiirille. Eremitaasin verkoston keskeisiä toimijoita löytyy yllättäen myös Suomesta, Turun saariston rauhasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Eremitaasista tienattuja rahoja on sijoitettu muun muassa tappiolliseen ­Mossalan lomakylään Paraisten Houtskariin.

Pietarin maailmankuulu taidemuseo tahkoaa kansallisomaisuudella rikkauksia pienelle Kremlin valikoimalle liikemiespiirille. Eremitaasin verkoston keskeisiä toimijoita löytyy yllättäen myös Suomesta, Turun saariston rauhasta.
Teksti: Outi Salovaara

Matka Turusta Saariston rengastietä Houtskarin saaren Mossalaan kestää lauttojen odotuksineen vähintään nelisen tuntia, huonolla tuurilla jopa kahdeksan.

Juuri näiltä samoilta vesiltä venäläisyrittäjä Pavel Melnikov ja Airiston Helmi -lomakyläyhtiö haalivat vuodesta 2007 alkaen omistukseensa kymmenkunta saarta. Helmestä kehkeytyikin syyskuussa 2018 melkoinen kohu, kun Suomen viranomaiset tekivät lomakylään näyttävän ratsian. Jupakan rikostutkinta on yhä kesken.

Melnikov ei kuitenkaan ole ainoa Turun saaristoon 2000-luvun alussa ihastunut ja rahojaan sijoittanut venäläismiljönääri.

Iniöstä lähtenyt Antonia-autolautta rantautuu vihdoin Mossalaan, ja autot ja pyöräilijät purkautuvat satamaan johtavalle maantielle. Tie kulkee sataman ympärillä levittäytyvän Mossala Island Resort -lomakylän läpi.

Lomakylän perusti 1970-luvulla paikallinen yrittäjä, joka 2000-luvun alussa laittoi 30 hehtaarin tilukset myyntiin. Ostajaa ei tahtonut löytyä, mutta lopulta 2006 kaupat syntyivät miljoonalla eurolla.

Ostajat olivat pietarilaiset veljekset Jevgeni ja Leonid Gaskelberg.

Mossalan lomakylä perustettiin 1970-luvulla, mutta nyt uudet omistajat Gaskelbergin veljekset ovat uudistaneet sitä paljon. Kävijöille on tarjolla tyylikkäitä vuokramökkejä. © Outi Salovaara

Mossalan lomakylä perustettiin 1970-luvulla, mutta nyt uudet omistajat Gaskelbergin veljekset ovat uudistaneet sitä paljon. Kävijöille on tarjolla tyylikkäitä vuokramökkejä. © Outi Salovaara

Bisnes ei lähtenyt lentoon

Syksyllä 2007 Turun Sanomat kertoi, että veljesten Saariston Lomakeskus -yhtiö aikoi sijoittaa toiset miljoona euroa lomakylän vanhojen mökkien purkamiseen ja uuden edustussaunan, ravintolan ja huviloiden rakentamiseen.

Kukaan ei kysellyt, mistä veljesten miljoonat tulivat.

Mäelle mäntymetsään kohosi pian kaksi suurta huvilaa veljesten yksityiskäyttöön. Lisäksi he remontoivat muun muassa ravintolaa, karavaanarialuetta ja jäte­vesijärjestelmää.

Lomakylän liiketoiminta käynnistyi varsinaisesti vasta 2012, jolloin liikevaihto nousi noin 300 000 euroon.

Toiminta on kuitenkin ollut koko ajan kannattamatonta, ja yhtiö rekisteröi jo vuonna 2014 osakepääomansa menetetyksi.

Yhtiöön on tästä huolimatta virrannut jostain lisärahoitusta. Sillä on rakennettu viime vuosina muun muassa 12 pientä mökkiä ja rantaan iso vuokrahuvila.

”Kannattavuus ei ole tärkeintä”

Lomakyläyhtiön liikevaihto oli vuonna 2019 noin 800 000 euroa, ja tulos nousi nipin napin plussalle. Taseeseen oli kertynyt jo kolme miljoona euroa velkaa ja miljoona euroa aiempien tilikausien tappioita.

Matkailusesonki on Suomessa lyhyt, ja Saariston Lomakeskus -yhtiö tuskin pystyy kuittaamaan tappioitaan ja velkojaan lomakylän tuotoilla.

Mutta Leonid Gaskelbergin, 60, mukaan tärkeintä eivät olekaan tuotot.

”Tärkeintä ei ole bisneksen kannattavuus, vaan mielenkiintoisuus. Asun täällä ympärivuotisesti ja teen töitä sekä aivoillani että käsilläni. Tarvittaessa vaikka siivoan mökkejä”, hän sanoo Seuralle.

Mistä veljekset saavat rikkautensa, joilla he jo 15 vuotta ovat ylläpitäneet kannattamatonta lomakylää Turun saaristossa?

Vastaus löytyy idästä, Nevajoen rannalta Pietarin Palatsiaukiolta.

Siellä seisoo suomalaistenkin hyvin tuntema Eremitaasi, 100 000-neliöinen palatsi. Se on noin kolmella miljoonalla näyttelyesineellään yksi maailman merkittävimimistä taidemuseoista.

Saariston Lomakeskus -yhtiö omistaa saksalaisen Artbridge-yhtiön, joka pyörittää Berliinissä Eremitaasin taidegalleria-myymälää.

Lisäksi Jevgeni Gaskelbergilla, 62, on Kaliforniassa muun muassa Eremitaasin kansainvälisiä taidekuljetuksia hoitava yhtiö.

Veljesten Eremitaasi-yhteydet eivät kuitenkaan jää tähän.

Eremitaasin lähes ­tuhanteen huoneeseen mahtuu runsaasti Venäjän kansallisomaisuudeksi määriteltyä taidetta. © Paul Brown / Shutterstock / AOP

Eremitaasin lähes ­tuhanteen huoneeseen mahtuu runsaasti Venäjän kansallisomaisuudeksi määriteltyä taidetta. © Paul Brown / Shutterstock / AOP

Museodynastia jo neuvostoajoilta

Venäläinen tutkivan journalismin Projekt Media -sivusto paljasti keväällä laajassa artikkelissaan, että pieni suku- ja ystävädynastia pyörittää valtiollista jättimuseota kuin yksityistä yritystään.

Eremitaasi-klaani alkoi rakentua jo Neuvostoliiton aikana.

Vuonna 1964 Eremitaasin johtajaksi nousi arkeologi ja itämaiden tutkija Boris Pjotrovski. Hän johti Eremitaasia kuolemaansa asti, vuoteen 1990.

Vuodesta 1992 lähtien Eremitaasia on johtanut hänen arkeologipoikansa Mihail Pjotrovski, 76.

Gaskelbergin veljesten vanhemmat olivat Neuvostoliitossa kuuluisia geologeja, joten pääsy piireihin oli luonnollista. Veljekset tekivät antiikkikauppaa, ja Leonid päätyi 1980-luvulla töihin Eremitaasin taidekuljetuksiin.

Mihail Pjotrovskin johtajuuskaudella Gaskelbergeista ja muusta suvun lähipiiristä on kasvanut tiivis, Eremitaasiin liittyvällä liiketoiminnalla rikastunut verkosto.

Ikämiehiä ja Suomen ystäviä

Verkostoon kuuluvista Eremitaasin alihankintafirmoista tärkein on heti Neuvostoliiton hajottua 1992 perustettu Hepri.

Se hoitaa erityisen rahakasta bisnestä, museon esineiden pakkaamista ja kuljettamista koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin.

Eremitaasin tarjouskilpailut ovat Projekt Median mukaan olleet nimellisiä, ja Hepri on saanut urakat automaattisesti.

Leonid Gaskelberg kertoi Seuralle, ettei kyse ole korruptiosta. He vain sattuvat olemaan alan ainoa asiantuntijayhtiö.

Aluksi Heprin pääomistaja oli Eremitaasi eli käytännössä valtio, mutta vuonna 1999 yhtiö ilman virallisia sopimuksia yksityistettiin. Hepri siirtyi nimellisellä neljän ruplan hinnalla Leonid Gaskelbergille, joka sai kerätä yhtiön voitot.

Venäjän yritysrekisterin mukaan Gaskelberg omistaa nykyisin Heprin osakkeista alle prosentin. Yli 99 prosenttia on hänen ystävällään Andrei Samoilovilla, 66.

Samoilov aloitti työt Eremitaasissa 1970-luvulla näyttelyesineiden kuljetuksissa.

Sattumalta häneltäkin löytyy Suomi-taustaa: Samoilovilla on koti Espoossa, ja siellä hänellä on myös Art Packing Systems -huolintayhtiö.

Lisäksi vuonna 2015 Samoilov rekisteröi Helsinkiin Eremitaasin ystävät Suomessa -yhdistyksen.

Myös Yhdysvalloissa, Israelissa, Hollannissa, Kanadassa, Italiassa ja Britanniassa on vastaavia ystävyysseuroja, joiden avulla Eremitaasi kerää lahjoituksia yksityisiltä ja yhteisöiltä.

Eremitaasin johtajan Mihail Pjotrovskin aseman turvaa ­hyvä suhde entiseen Pietarin kaupungin virkamieheen, nykyi­seen presidentti Vladimir Putiniin. Välit ovat läheiset: jo 1990-luvulla Putin auttoi entisten DDR-suhteidensa avulla Pjotrovskien tytärtä saamaan työpaikan saksalaisesta liikepankista. © Itar-Tass / AOP

Eremitaasin johtajan Mihail Pjotrovskin aseman turvaa ­hyvä suhde entiseen Pietarin kaupungin virkamieheen, nykyi­seen presidentti Vladimir Putiniin. Välit ovat läheiset: jo 1990-luvulla Putin auttoi entisten DDR-suhteidensa avulla Pjotrovskien tytärtä saamaan työpaikan saksalaisesta liikepankista. © Itar-Tass / AOP

Väärennöksiä, varkauksia ja kohuja

Eremitaasi on ollut Venäjällä usein otsikoissa mittaamattoman arvokkaiden taideaarteidensa, mutta myös alituisten skandaalien vuoksi.

Jo neuvostoaikana Eremitaasissa työskenteli myöhemmin väärentäjiksi paljastuneita entisöijiä, jotka myivät pimeästi taidetta länsimarkkinoille.

Nytkin kohuja on syntynyt lukemattomista taide­varkauksista, budjettivarojen väärinkäytöstä ja epäillyistä aitojen töiden vaihtumisesta taitaviksi väärennöksiksi.

Eremitaasilla ei vieläkään ole täydellistä esineluetteloa, joten varastettujen esineiden tai niistä tehtyjen jäljennösten tunnistaminen kansainvälisessä taidekaupassa on vaikeaa.

Mihail Pjotrovskin suhtautuminen varkauksiin on ihmetyttänyt yleisesti.

Eremitaasin johtaja vastusti tilojen varustamista metallinpaljastimilla, koska se osoitti hänen mielestään epäluottamusta työntekijöihin.

Leonid Gaskelbergia suorastaan naurattaa väite Eremitaasin taidevarkauksista.

”Varkaudet eivät olisi mitenkään mahdollisia, sillä Eremitaasin työntekijät eivät ole tavallisia ihmisiä. He ovat niin omistautuneet työlleen, että eivät voisi varastaa”, hän sanoo.

Lepsuilua vai konnuuksia?

Väärinkäytöksistä on kuitenkin myös mustaa valkoisella.

Venäjän tilintarkastusvirasto havaitsi laajassa tarkastuksessaan vuosilta 1998–2000 Eremitaasin maksaneen laittomasti palkkaa Heprin johtajille, pimittäneen ulkomailla kuten Helsingin Taideteollisuusmuseossa pidetyistä näyttelyistä saatuja valuuttatuloja ja hukanneen näyttelyesineitä.

Kun tarkastajat pyysivät nähtäväksi satunnaisesti valitut 50 esinettä, vain kolme niistä löytyi.

Eremitaasin tiloissa toimi peräti 17 ulkopuolista kaupallista yritystä kuten Hepri, joilta museo ei laskuttanut ruplaakaan vuokria tai muita maksuja.

Jopa viime keväänä museossa esillä olleen Faberge-suurnäyttelyn esineistä osa paljastui väärennöksiksi.

Eremitaasin johto on vuosien mittaan vastannut väärinkäytöspaljastuksiin lähinnä väittämällä niitä valheiksi ja vääristelyksi. Faberge-syytöksiä Pjotrovski lupasi keväällä selvittää, joskin luonnehti niitäkin ”basaaripuheiksi”.

Seuran sähköpostilla lähettämiin kysymyksiin Pjotrovski ei nyt vastannut.

Keväällä Eremitaasi esitteli suurnäyttelyssä Carl Fabergen 1800-luvun taide-esineitä, joista osa paljastui kömpelöiksi kopioiksi. Suurin osa epäilyttävistä esineistä oli peräisin Putinin vanhan judokaverin, liikemies Konstantin Gološtšapovin ­kokoelmista. Myös Gološtšapov viettää aikaa Suomessa – hänellä on Tahkolla huvilakylä. © EPA-EFE / Sergei Ilnitsky / AOP

Keväällä Eremitaasi esitteli suurnäyttelyssä Carl Fabergen 1800-luvun taide-esineitä, joista osa paljastui kömpelöiksi kopioiksi. Suurin osa epäilyttävistä esineistä oli peräisin Putinin vanhan judokaverin, liikemies Konstantin Gološtšapovin ­kokoelmista. Myös Gološtšapov viettää aikaa Suomessa – hänellä on Tahkolla huvilakylä. © EPA-EFE / Sergei Ilnitsky / AOP

Pääjohtajaperhe Putinin suojeluksessa

Mikään skandaali ei ole horjuttanut Eremitaasin johtajan Mihail Pjotrovskin asemaa.

Luottoa löytyy täältäkin: Eremitaasin yksinvaltias Pjotrovski sai 2005 Suomen Leijonan komentajamerkin. Ritarikuntien kanslia ei paljasta, kuka kunniamerkkiä hänelle haki ja miksi.

Pjotrovskin koskemattomuutta selittänevät korkean tason suhteet.

Hänen vaimonsa Irina Pjotrovskaja oli 1990-luvulla kuusi vuotta töissä Pietarin kaupungilla, esimiehenään muuan Vladimir Putin.

Pjotrovskaja on vuolaasti kehunut Putinia, eikä ihme. Järjestihän Putin jo vuonna 1993 Pjotrovskien Marija-tyttärelle työpaikan saksalaisessa Dresdner-pankissa.

Putin ei ole unohtanut nuoruutensa uskollisia ­judo-, KGB- tai muita ystäviä, vaan on varmistanut heille ­hyvän aseman esimerkiksi valtionviroissa ja -yhtiöissä. Eremitaasia pidetään Pjotrovskien perheen läänityk­senä, joka tahkoaa rahaa johtajalle ja hänen lähipii­rilleen.

Ja istuuhan Eremitaasin arvovaltaisessa hallituk­sessa myös Putinin vanha jääkiekkokaveri, Jokerit-joukkuetta rahoittava pankki- ja nikkelimiljardööri Vladimir Potanin. Rahanpesusta epäilty Potanin on Pjotrovskin vanha tuttu.

Pietarissa spekuloidaan jo, milloin Pjotrovskin ­Boris-pojasta, 38, tulee virallisesti hänen seuraajansa.

Ainakin hänellä on nostetta. Syksyllä Boris valittiin yllättäen ilman erityisiä ansioita Pietarin kulttuurikomitean varapuheenjohtajaksi, ja tammikuussa hänestä tuli kulttuuriasioiden varakuvernööri.

Kysyttäessä Leonid Gaskelberg yllättäen alkaa vähätellä yhteyksiään palatsin johtoon.

”Olen tavannut Mihail Pjotrovskin korkeintaan 15 kertaa”, hän sanoo.

Turun saariston ystävän suhteet Pietarin taidebisnekseen näyttävät silti vastedeskin turvatuilta. Gaskelberg on ollut nuoren Boris Pjotrovskin yhtiökumppanina ainakin kolmessa Eremitaasin kanssa liiketoimintaa tekevässä yrityksessä. Myös Gaskelbergien lapset ovat osakkaina lukuisissa Eremitaasi-bisnesyhtiöissä.

Gaskelberg kertoi Seuralle, ettei kyse ole korruptiosta. He vain sattuvat olemaan alan ainoa asiantuntijayhtiö.

Jekaterina ja Andrei Samoilova sekä Pentti Flink perustivat 2015 Suomeen Eremitaasin ystävien seuran. Gaskelbergeistä ei juuri valo­kuvia löydy. © Kuvakaappaus

Jekaterina ja Andrei Samoilova sekä Pentti Flink perustivat 2015 Suomeen Eremitaasin ystävien seuran. Gaskelbergeistä ei juuri valo­kuvia löydy. © Kuvakaappaus

Lue myös: Seura tutki: Kasinoista vaarallisiin kemikaaleihin – Näin pyörii itärajan oudoin bisnesralli Kaakonkulmalla

Ystävyysseura hiipui

Eremitaasin ystävyysseuran toiminta ei ole ottanut Suomessa tulta. Perustaminen 2015 osui huonoon aikaan. Krimin laittoman valtauksen ja pakotepolitiikan jälkimainingeissa suomalaisilla ei ole ollut sponsorointihaluja, kertoo seuran varapuheenjohtaja Pentti Flink.

Flink oli vuosina 1988–2003 toimineen Nurminen Prima -taidekuljetusyhtiön toimitusjohtaja.

”Koulutimme Eremitaasia taide-esineiden kuljetuksiin, koska Neuvostoliitossa osaaminen ei ollut länsimaiden tasolla”, kertoo Flink.

Hän sanoo hämmästyneensä Eremitaasiin liittyvistä korruptiohuhuista.

”Olen yllättynyt, jos Venäjällä kirjoitetaan tällaista. En ole nähnyt mitään sellaista.”

Eiväkä todennäköisesti vähään aikaan muutkaan näe. Heinäkuussa Venäjän viranomaiset kielsivät Eremitaasin suhmuroinneista kertoneen Projekt-sivuston toiminnan ja luokittelivat sen toimittajat ”ulkomaisiksi agenteiksi”.

X