Seura tutki: Silminnäkijät kertovat opaskoirien kovakouraisista kouluttajista ja heidän kyseenalaisista kurinpito-ohjeistaan
Eläinsuojelijoiden julkistamat salavideot paljastivat helmikuussa, kuinka raa'asti Suomessa koulutetaan suojelukoiria. Seura selvitti, minkälaista on näkövammaisten opaskoirien koulutus. Useat silminnäkijät kertoivat meille yhden toimijan, Suomen Opaskoirakoulun kohdelleen eläimiä kyseenalaisesti. Koulu kiistää väärinkäytökset.
Nykyään useimmat opaskoirat ovat labradorinnoutajia, jotka ovat luonteeltaan ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia.
Sinä kuumana kesäpäivänä vuonna 2018 vantaalaisen hampurilaisravintolan parkkipaikalla parveili onnellisia naisia. Kullekin heistä oli luovutettu hoitoon nuori labradorinnoutaja, josta voisi jonain päivänä tulla opaskoira näkövammaiselle.
Yksi naisista oli lähihoitaja Hannele Koskelainen. Hän tiesi hyvin tehtävänsä tärkeyden, sillä hänellä oli heikkonäköinen ystävä.
Suomen Opaskoirakoulu antoi hänelle vuoden ikäisen, ison uroksen. Se lomailisi hänen luonaan kuukauden ennen koulutuksen jatkumista.
Eräs asia luovutustilaisuudesta jäi Koskelaisen mieleen pysyvästi.
”Kouluttaja sanoi, että jos koira käyttäytyy huonosti, sitä pitää näpäyttää alaleukaan.”
Koira osoittautui vilkkaaksi ja Koskelainen joutui kysymään koululta neuvoja, kuinka pärjätä sen kanssa.
Kun sovittu hoitoaika oli päättynyt, pääkouluttaja Tom Jaatinen tuli hakemaan koiran pois. Koskelainen halusi jakaa kokemuksiaan ja pyysi Jaatista istahtamaan hetkeksi. Sitten tapahtui jotain odottamatonta.
”Koira hyppäsi, ja yhtäkkiä Jaatinen löi todella lujan alakoukun sen leukaan. Koira teki hätäpissan matolle ja pakeni jalkoihini.”
Se ei ollut koskaan aiemmin pissannut Koskelaisen kotona. Koiran hallitsematon virtsaaminen voi kertoa voimakkaasta pelkotilasta.
Myös Koskelainen järkyttyi.
”Mykistyin niin, etten voinut sanoa hetkeen mitään.”
Opaskoirakoulun esitutkinta lopetettiin
Hannele Koskelainen lähti kuitenkin saattamaan Tom Jaatista ja koiraa, ja tuli samalla kysyneeksi, kuinka kiristävää pantaa oikein käytetään.
”Sen perään hän alkoi vetää remmistä voimalla kuristaen koiraa, joka hätäpissasi koko matkan autolle.”
Koskelainen teki rikosilmoituksen. Tapaus kirjattiin epäillyksi lieväksi eläinsuojelurikokseksi, mutta poliisi ei käytännössä tutkinut asiaa.
Vuotta myöhemmin syyttäjä päätti esitutkinnan vedoten asian vähäisyyteen. Syyttäjän mukaan koiralle olisi ilmoituksen perusteella aiheutunut vain ”hetkellistä ja verrattain vähäistä kipua ja pelkoa”, ja mahdollinen tuomio olisi jäänyt sakkoihin.
Jaatinen kiistää toimineensa laittomasti. Toinen kouluttaja sanoo, ettei neuvonut lyömään koiraa. Koulun mukaan koira virtsasi hallitsemattomasti, koska sillä oli hirvittävä pissahätä.
On siis vain sana sanaa vastaan.
Seura julkistaa Koskelaisen kertoman siksi, että myös monen muun lähteemme mukaan Suomen Opaskoirakoulu on kohdellut koiria kaltoin.
SEY Suomen eläinsuojelu on kannellut valtakunnansyyttäjälle useasta tapauksesta, joissa koulun edustajien kerrotaan toimineen lainvastaisesti tai kannustaneen muita siihen.
Seura on tutustunut tapauksiin ja haastatellut tätä juttua varten yli 30 henkilöä. Monet kertomuksista olivat kurjaa kuultavaa.
Hannele Koskelainen järkyttyi opaskoirahoidokkinsa kohtelusta. Nyttemmin hänellä on oma koira lemmikkinä. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Mikä on sallittua?
Jos SEY:n kantelu johtaa syytteeseen ja tuomioistuin arvioi näytön pitäväksi, oikeuden tehtäväksi tulee ratkaista se, kuinka riuskoin ottein koiria saa kohdella 2020-luvulla.
Tällä ei olisi vaikutusta pelkästään ammattikouluttajiin, vaan myös siihen, minkälaisia ohjeita heidän sopii antaa pentujen kasvattajille ja näkövammaisille, jotka käyttävät koiria.
Viime viikkoina tekemisen rajoja ovat joutuneet pohtimaan myös suojelukoirien kouluttajat, joiden rajuista menetelmistä Oikeutta eläimille -yhdistys toimitti salavideoita Ylelle ja muille medioille helmikuussa. Kennelliitto on keskeyttänyt suojelukoirien kouluttamisen, kunnes toiminnan puutteet on korjattu.
Suomen lainsäädäntö ei salli eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista. Potkiminen ja vahingoittavalla välineellä lyöminen kielletään erikseen mainiten.
”Jos kookas aggressiivinen koira on käymässä kiinni, sitä saa lyödä tai potkaista itsepuolustukseksi. Mutta pelkkä kohti hyppääminen ei riitä syyksi”, määrittelee läänineläinlääkäri Tanja Häkkinen.
Hänen mukaansa laitonta on myös aiheuttaa tarpeetonta kipua vaikkapa nykäisemällä rajusti pannassa kulkevan koiran talutushihnasta tai nostamalla koira niskasta ja persvilloista.
Näin ei ajateltu 1940-luvulla, kun saksanpaimenkorista ryhdyttiin tekemään Suomessa oppaita sotasokeille. Terävyydestään tunnetun rodun edustajia koulutettiin fyysisiä rangaistuksia kaihtamatta.
Kouluttajien otteet säilyivät verraten kovina senkin jälkeen, kun 1960-luvulta alkaen opaskoiria alettiin yhä useammin tehdä labradorinnoutajista, jotka tapaavat olla pehmeäluontoisia.
Virheistä rankaiseminen vähentynyt
Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Moni kouluttaja tosin katsoi sitä aluksi läpi sormien.
Murros käynnistyi vuosituhannen vaihteessa, kun oppi positiivisen vahvistamisen maksimoinnista rantautui maailmalta Suomeen. Virheistä rankaiseminen vähentyi ja onnistumisista palkitseminen, usein makupalojen avulla, lisääntyi.
Entistä useampi kouluttaja alkoi kaihtaa fyysisiä rangaistuksia, koska niiden oli havaittu tuottavan ongelmia osalle koirista. Paimenkoirista saattoi tulla aggressiivisia, noutajista epävarmoja.
Siihen aikaan oli vain yksi opaskoirakoulu, Näkövammaisten liiton. Osa kouluttajista pitäytyi vanhoissa tavoissa, kun taas nuorempi polvi haki oppia Yhdysvalloista asti.
Myönteisyyden kannattajat katsovat, että koiran satuttaminen on väärin. Jos koira riuhtoo valjaissa, rangaistukseksi riittää vaikkapa koiran pysäyttäminen ja koirapuistoon pääsyn evääminen.
Tähän päivään mennessä positiivisen vahvistaminen maksimointi on läpäissyt lähes koko suomalaisen opaskoirakentän. Kovaotteiset kouluttajat voi laskea yhden käden sormilla.
Näkövammaisten liiton koulu ja pohjalainen Nouhau kuuluvat Kansainväliseen opaskoirakoulujen liittoon. Sen jäseneksi pääsee, jos sitoutuu positiiviseen vahvistamiseen ja läpäisee tiukan tarkastuksen.
Kuopiolainen Suomen Opaskoirakoulu on ainoa kotimainen toimija, joka ei kuulu järjestöön.
Harkitsemattomasti myönteisyyyden puolesta
Kahden koulukunnan välillä ei ole vältytty törmäyksiltä.
Uuden ajattelun omaksuminen oli vaikeaa niille, jotka olivat tottuneet napauttamaan koiraa otsaan, jos se hamusi kohti toista koiraa tai kaupan karkkihyllyä.
Toisaalta positiivisen vahvistamisen kannattajat edistivät 2000-luvun alussa asiaansa ajoittain niin harkitsemattomasti, että se on vaikuttanut ainakin joidenkin näkövammaisten ymmärtävään suhtautumiseen Suomen Opaskoirakoulua kohtaan.
Tunteet kuumenivat etenkin vuosina 2009–2010. Eduskunnan oikeusasiamiehelle kanneltiin tapauksista, joissa Näkövammaisten liitto oli ottanut koiran pois väkivaltaisiksi katsomiltaan sokeilta – kuulematta heitä etukäteen ja jättäen heidät ilman riittävää korvaavaa apua.
Oikeusasiamies antoi nuhteet, ja huomautti ainakin kerran, että koiransa menettänyt ei ollut edes syyllistynyt kaltoinkohteluun.
Osalle sokeista kehittyi jopa inho Näkövammaisten liittoa kohtaan. Kun sen Vantaalla toiminut koulu sai 2010-luvun alussa kaksi kilpailijaa, monet ilahtuivat.
Jakolinjoista muodostui pitkäkestoisia.
”Vantaan helvetin takia suhtaudun yhä Kuopion kouluun positiivisesti”, sanoo näkövammainen, jolla on molemmista huonoja kokemuksia.
Opaskoira ei saa kiinnittää liikaa huomiota ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten ulosteisiin tai toisiin koiriin. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Opaskoira puri sokeaa
Kuopiolaisella metsästyskoiraharrastajalla Sakari Pekkasella ei ollut kokemusta opaskoirista, kun hän aloitti yhtiökumppaninsa kanssa niiden koulutustoiminnan vuonna 2011. Sitä ennen miehet olivat pitäneet lemmikkihoitolaa ja havainneet, että opaskoirista oli kova kysyntä.
Yhtiön pääkouluttajaksi pestattiin alan konkari, joka on kirjoittanut opaskoirista kirjankin. Strategiaksi valittiin kova hintakilpailu.
Kaikki ei mennyt aivan nappiin.
Vuonna 2013 pääkouluttaja ajoi yhtiön auton humalassa ojaan, kyydissään näkövammainen ja opaskoiria.
Hänelle tuomittiin törkeästä rattijuoppoudesta ehdollista vankeutta ja sakkoja, mutta työt Suomen Opaskoirakoulussa jatkuivat sen jälkeenkin, syksylle 2014.
Kun eräs näkövammainen harjoitteli Kuopiossa yhteistyötä hänelle kaavaillun opaskoiran kanssa, se puri häntä yllättäen tiukasti käsivarteen. Nahkatakki esti onneksi vammat.
Sama saksanpaimenkoira oli purrut aiemmin niin kouluttajaa kuin toista opaskoiraa.
”Se oli hirveän stressaantunut koira, jolla oli vääränlainen hermosto ja jota oli koulutettu liian kovaa”, eräs asiaa läheltä seurannut arvioi.
Koira lopetettiin.
Tapaus on harvinainen, sillä opaskoirat koulutetaan maltillisiksi. Seuran tiedossa on viimeiseltä kymmeneltä vuodelta vain kaksi muuta varmaa tapausta, joissa suomalainen opaskoira on purrut ihmistä, ja silloinkin koira on ollut, toisin kuin Kuopiossa, ärsytetyssä tilassa.
Valituskirje hautautui arkistoihin
Vuonna 2015 Suomen Opaskoirakoulun kouluttama saksanpaimenkoira raateli samassa kodissa asuneen samarotuisen pennun hengiltä. Teko on oppaalle poikkeuksellinen.
Koiran sokea käyttäjä perheineen oli kasvattanut pentua Nouhauta, toista opaskoirakoulua varten.
Kahden koulun välille puhkesi ilmiriita. Nouhaun mukaan tappajakoiran ei olisi pitänyt ikinä päästä oppaaksi. SO huomautti, että koiria ei olisi saanut jättää valvomatta.
Pennuntappajan opasura päättyi. Koulu antoi sen lapsiperheelle.
Koulun varhaisvuosia tuntevien mukaan näiden ja monien muiden ongelmien juurisyy oli oppaaksi soveltumattomien koirien ottaminen koulutukseen ja luovuttaminen sokeille. Osaa koirista esimerkiksi kiinnosti enemmän ulosteiden syöminen kuin opastaminen.
Ensimmäisen pääkouluttajan kouluttamien koirien puremiset eivät jääneet seurauksitta.
Näkövammaisia edustava Opaskoirayhdistys ja kaksi muuta koulua lähettivät 2015 sairaanhoitopiireille kirjeen, joissa ne moittivat SO:n ”vaarantavan peruuttamattomasti kaikkien opaskoirien ja koko opaskoiratoiminnan hyvän maineen ja imagon opaskoiratoimintaan kuulumattomalla toimintatavallaan”.
Kirje tosin hautautui vuosiksi arkistoihin. Tiettävästi yksikään sairaanhoitopiiri ei ottanut yhteyttä valvontaviranomaisiin.
Myrsky puhkeaa
Joulukuussa 2020 puhkesi uusi myrsky, sellainen, joka ei jäänyt enää vain pienten piirien tiedoksi.
Norsunluukoira Rokan kouluttajana tunnettu Toni Lahtinen muistutti Facebookissa tekevänsä SEY:n lukuun selvitystä poliisin eläinsuojelurikostutkinnan laadusta ja haluavansa nostaa suurennuslasin alle myös opaskoirien kohtelun.
Lahtinen oli kuullut Koskelaisen tapauksesta ja sen esitutkinnan pysäyttämisestä. Aiemmin syksyllä hän oli kannellut ratkaisusta SEY:n nimissä valtakunnansyyttäjälle.
Jos mieltäsi on jäänyt vaivaamaan jonkin opaskoiran kohtelu asiakkaan tai kouluttajansa toimesta, niin otathan yhteyttä, hän kirjoitti.
Tykkäyksiä tuli yli 1 300 kappaletta. Sen vastapainoksi osa näkövammaisista kommentoijista kertoi ahdistuneensa siitä, että Lahtisen viesti voi lietsoa ulkopuolisia kyttäämään heitä asiattomasti.
Päivää myöhemmin Lahtinen tarkensi olevansa kiinnostunut ensisijaisesti lainvastaisista koulutuskeinoista, sillä niiden vaikutukset ovat kauaskantoisia. Kouluttajien huonot tavat siirtyvät herkästi pentujen kasvattajille ja näkövammaisille.
Seuraavina viikkoina Lahtiselle satoi palautetta. Noin 25 ihmistä kertoi hänelle kokemistaan tai kuulemistaan epäkohdista.
Lahtisen mukaan kolme neljäsosaa kielteisestä palautteesta liittyi Suomen Opaskoirakouluun. Se ei ole aivan vähän, kun huomioi, että vain yksi neljästä suomalaisesta opaskoirasta on heidän kouluttamansa.
Suurin osa halusi, ettei Lahtinen kerro heidän nimiään viranomaisille.
”Kyse on pelon ilmapiiristä. Etenkin näkövammaiset pelkäävät leimautumista pienessä piirissä, ja jopa sitä, että koira voidaan viedä heiltä pois”, Lahtinen sanoo Seuralle.
Joulukuun lopussa Lahtinen täydensi kanteluaan valtakunnansyyttäjälle uusilla tapauksilla, joissa hän epäili SO:n väen syyllistyneen eläinsuojelurikokseen. Hannele Koskelainen ja neljä muuta henkilöä lupautuivat kertomaan kokemistaan epäkohdista viranomaisille omalla nimellään.
Seura on haastatellut ison osan Lahtiseen yhteyttä ottaneista ja useita muitakin.
”Ei se siitä rikki mene”
Neljä ihmistä kertoo Seuralle nähneensä omin silmin, että Suomen Opaskoirakoulun kouluttaja on lyönyt tai potkaissut koiraa. Kyse on neljästä eri tilanteesta, joiden sanotaan tapahtuneen sen jälkeen, kun nykyinen pääkouluttaja Tom Jaatinen aloitti 2015.
”Ei se siitä rikki mene”, yksi muistaa kouluttajan sanoneen koiraa lyötyään.
Muuan toinen sanoo koulun edustajan käyttäneen samaa ilmaisua puolustaessaan kertojasta kyseenalaista koulutuskeinoa.
Pentujen kasvattajat kertovat, että heitä on ohjeistettu torjumaan pentujen virhekäyttäytymistä ansoilla, joihin lankeamisella on kivuliaat seuraukset.
Kouluttajan kerrotaan esimerkiksi kehottaneen kutsumaan pentu sohvalle, jonne sillä ei ole lupa tulla, ja sitten heittämään se sieltä niskaperseotteella pois.
Valtakunnansyyttäjälle on toimitettu kertomuksia myös muunlaisesta kovakouraisuudesta.
Sakari Pekkanen, joka omistaa koulun nykyään yksin, suhtautuu usean haastateltavan mielestä kylmäkiskoisesti koirien hyvinvointiin.
Hyvä opaskoira ymmärtää käyttäjänsä hienovireisimmätkin käskyt. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Koulu saa sokeiden koirien ylläpidosta sairaanhoitopiireiltä kiinteän korvauksen. Eläinlääkärilaskut siis kaventavat sen katetta.
Seuran näkemässä sähköpostikirjeenvaihdossa Pekkanen vastasi hyvin tylysti näkövammaiselle tämän kerrottua oireesta, joka voi viitata koiran vakavaan sairauteen.
”Kynnys soittaa Sakarille ongelmista on noussut järjettömän korkeaksi”, sanoo toinen sokea.
Seitsemän haastateltavan mielestä Suomen Opaskoirakoulu on evännyt aiheettomasti koiran pääsyn lääkäriin tai lykännyt sitä kohtuuttomasti.
Jos koiralla on ollut esimerkiksi silmätulehdus, vuosien saatossa on käynyt useasti niin, että lääkäri on määrännyt lääkkeitä koiraa näkemättä tai koulu on toimittanut niitä omasta varastostaan.
Koiran vieminen lääkärille vaatii lähtökohtaisesti Pekkasen luvan. Koska se on ollut usein kiven takana, henkilökunnan edustaja on tuonut oirehtivan koiran vastaanotolle toisinaan omin luvin.
Eräällä koulutuksessa olleella koiralla oli kuukausia vakavia vatsaongelmia ennen kuin se tutkittiin kunnolla. Leikkauspöydällä ilmeni, että pahasti laihtuneen koiran suolistoa puristi suuri kasvain. Vasta koiran lopettaminen päätti pitkän kärsimyksen.
Suomen Opaskoirakoulu käytti vuosia kuopiolaista eläinlääkäriasemaa Rakkia ja Kattia, joka usean haastateltavan mukaan tutki koiria ylimalkaisesti.
Vuonna 2019 aseman toiminta päättyi, kun oikeus määräsi sen omistajalle neljän vuoden liiketoimintakiellon yli 600 000 euron hyödyn tuoneista talousrikoksista.
Kilpailutus sanelee
Kuinka Suomen Opaskoirakoulu poikkeaa kilpailijoistaan?
”Olen kuullut heistä valituksia kahden käden sormilla laskettavan määrän. Muista kouluista en yhtäkään”, sanoo henkilö, joka on viime vuosina ollut tekemisissä usean käyttäjän kanssa.
Arvostelijoiden mukaan SO on tukenut heitä ongelmatilanteissa heikommin kuin muut koulut. Koirissakin on moitittavaa.
”Heiltä saamani koira ei ole yhtä valmis kuin toisesta koulusta tullut edellinen oppaani. Olen saanut tehdä paljon ylimääräistä työtä, mutten vieläkään uskalla kulkea koiran kanssa kuin tutuilla reiteillä”, sanoo eräs käyttäjä.
Hän moittii sitä, että sokean on otettava koira kilpailutuksen voittaneelta koululta, vaikka pelissä on käyttäjän turvallisuus. Eräs toinen on tosin onnistunut kieltäytymään SO:n koirasta.
Kilpailutuksia tuntuvat vastustavan kaikki näkövammaiset.
”Hyväksyn täysin sen, että sairaanhoitopiirit kilpailuttavat laite- ja tarvikehankinnat, mutta opaskoira on näkövammaiselle niin suuri ja henkilökohtainen asia, että se pitäisi voida saada koululta, jonka kanssa yhteistyö sujuu”, eräs kiteyttää.
Alan toimijat ovatkin tehneet aloitteen siitä, että näkövammainen saisi palvelusetelillä koiran haluamastaan koulusta.
Jos aloite menee läpi, se ei välttämättä lupaa hyvää Suomen Opaskoirakoululle, joka voitti viime vuonna maan suurimman sairaanhoitopiirin HUS:n kilpailutuksen.
HUS on selvittänyt opaskoirien käyttäjien tyytyväisyyttä kattavasti viimeksi vuosina 2017 ja 2018. Nouhau sai arvosanakseen keskimäärin 4,75 ja Näkövammaisten liiton koulu 4,55 pistettä viidestä mahdollisesta, SO jäi 3,85 pisteeseen.
Koulu saa myös kehuja
Suomen Opaskoirakoululla on myös tyytyväisiä asiakkaita. Tällaisia ihmisiä oli esimerkiksi kymmenestä tähän juttuun haastatellusta näkövammaisesta viisi.
Osa kertoi, että SO:n kouluttama opaskoira on ollut heidän paras koiransa.
Moni huomautti, että kaikilla kouluilla on ajoittain epäonnistumisia eikä SO poikkea tässä muista.
Joidenkin mielestä koululla oli ongelmansa sen alkuvuosina, mutta niistä on päästy. Yksi sanoo, että Tom Jaatinen on maan paras kouluttaja, ja muistuttaa tämän koirien menestyneen palveluskoirien kisoissa.
”Käsittääkseni siellä ei ole sen kummempia ongelmia kuin muilla tuottajilla. Koirista huolehditaan ihan varmana yhtä hyvin kuin muuallakin,” sanoo käyttäjiä edustavan Suomen Opaskoirayhdistyksen puheenjohtaja Mika Tolvanen.
Yhdistyksenne kuitenkin arvioi 2015 koulun vaarantavan koko alan maineen?
”Siellä ovat ihmiset vaihtuneet ja toiminta kehittynyt”.
Kun tein haastattelukierrosta tätä juttua varten, puheenjohtaja Tolvanen oli ensimmäinen kouluun myönteisesti suhtautunut.
Kymmenen minuuttia Tolvasen haastattelun jälkeen puhelimeni hälytti. Soittaja oli Sakari Pekkanen.
Hän sanoi kuulleensa, että teen juttua aiheesta ja ilmoitti haluavansa antaa haastattelun.
Sehän kävi. Sovimme, että Jaatinenkin tulee mukaan.
”Meillä ei koiraa lyödä”
Päivää ennen haastattelua Sakari Pekkanen lähettää tekstiviestin:
Tullaan kolmen koiran kanssa, niin näet, kuinka hakattuja meidän koirat on.
Kun koiria kuvataan, ne vaikuttavat hyvinvoivilta.
Tom Jaatisen ja Sakari Pekkasen mukaan monet kriitikoiden kertomat, rajuilta näyttäneet koirankoulutustilanteet perustuvat väärintulkintoihin ja -käsityksiin. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Haastattelussa käymme läpi koulutuskeinoja.
”Meillä ei yleensä anneta koiralle nameja hyvästä suorituksesta, vaan se palkitaan kiitoksella ja kosketuksella”, Jaatinen sanoo.
Eli myös SO:n koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Mutta miehiä tympii ilmiö, jota he kutsuvat positiivisuushuumaksi.
”Ei elämä ole aina niin auvoista, vaan tulee myös pettymyksiä pettymyksen perään. Jos koiraa jatkuvasti kehutaan, se johtaa positiivisuushuumaan, eikä koira aina tiedä, mikä on kiitosta”, Pekkanen sanoo.
”Nykyään koiran negatiivinen käyttäytyminen pitäisi jättää huomiotta. Sitä ei saisi kieltää hyppäämästä sohvalle. Ja jos se sattuisi menemään sinne kesken syöttämisen, niin sitten ainoastaan lopetetaan syöttäminen. Positiivisuushuumassa järjenkäyttö loppuu”, Jaatinen sanoo.
Miten ei-toivottava käyttäytyminen sitten tulee estää?
”Ihmisen pitää käyttää ääniskaalaansa laajasti. Koira tietää tasan tarkkaan, mikä äänensävy on moittiva”, Pekkanen sanoo.
”Koiran pitää tietää sana ’ei’. Jos koiralla on koulutuskaulain ja se lähtee sitä vetämään, saat vetää takaisin. Mutta lyöminen ei ole millään tavalla perusteltua”, Jaatinen sanoo.
Neljä ihmistä on kuitenkin kertonut tilanteista, joissa kouluttajanne olisi viime vuosina lyönyt tai potkaissut koiraa.
”Meillä ei koiraa lyödä. Enkä varmasti potki koiria”, Jaatinen sanoo.
Entä Koskelaisen koiran tapaus?
”Koira ryntäsi kohti ja ainoastaan laitoin polven eteen. Myöhemmin se yritti vetää minut tien penkkaan, ja vedin sen sieltä takaisin”, Jaatinen sanoo.
Puhe kääntyy koirien hyvinvointiin. Pekkanen vakuuttaa koulunsa pitäneen hyvää huolta oppaidensa terveydestä ja sanoo aina toimineensa eläinlääkärien ohjeiden mukaisesti.
”Olisi absurdi ajatus jättää hoitamatta koira, joka on toimintamme perusta”, Jaatinen säestää.
Haastattelun lopussa Pekkanen kuitenkin äityy itsekritiikkiin.
”En ole aina ollut tarkalla kuulolla, kun ihmiset ovat halunneet viedä koiria eläinlääkäriin. Jatkossa niin pitää tehdä herkemmin, ettei pahoiteta kenenkään mieltä. Ihan reilusti myönnän, että olen tehnyt virheitä.”
Kuritusohje vain kielikuva
Myöhemmin myös toinen yhtiön nykyisistä kouluttajista kiistää Seuralle kohdelleensa koiria väkivaltaisesti.
Hän sanoo ohjeistaneensa hoitoperheitä, että koira tulee poistaa sohvalta niskaperseotteella, mutta korostaa, että kyse on vain kielikuvasta, jota ei tule ymmärtää kirjaimellisesti.
Pekkanen taas kiistää, että hoitoperheitä olisi neuvottu tekemään pennuille ansoja ”sanan varsinaisessa merkityksessä”.
Valtakunnansyyttäjän toimisto antanee ratkaisunsa Suomen Opaskoirakoulua koskevasta kantelusta kesään mennessä. Enemmistö haastateltavista ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.
Lue myös: Seura tutki: Näin salainen petokauppa pyörii yhä, vaikka koirasusi kiellettiin asetuksella