Seura tutki: Tsaarinaikaa ihailevat kasakat toivovat vähemmistökansan asemaa Suomessa – Näin he ylistävät Putinia ja harjoittelevat sotataitoja

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Suomen kasakat
Suomen kasakkajohtajana esiintyvä Andrei Šestakov pukeutuu perinteiseen kasakka-asuun saappaineen. Kasakkavaatteet hän on tilannut Venäjältä. © Jari Härkönen
Suomessa asuvien kasakoiden värikäs johtaja sanoo perinnejoukkonsa kunnioittavan Suomea ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Silti tsaarinaikaa ihailevat elämäntapakasakat ylistävät täälläkin Vladimir Putinia ja harjoittelevat sotataitoja. Miksi?

Kasakkajohtaja Andrei Šestakovin kyllä huomaa, kun hän seisoo Helsingin Hietaniemessä Nikolain ortodoksikirkon luona. Atamaani-titteliä käyttävän 53-vuotiaan Šestakovin kasakkapuku ja turkispäähine erottavat hänet muista kulkijoista.

Kirkko on kiinni, mutta Šestakov johdattaa vieraan Juri Mogiljanskin haudalle.

Mogiljanski (1896–1973) oli täkäläisille kasakoille tärkeä hahmo. Kasakkaupseeri eli esaul palveli ­Venäjän keisarin henkikaartin, Leib Gvardijan, kasakkarykmentissä. Pietarissa ja myöhemmin Vammelsuussa Terijoen lähellä asunut Mogiljanskin perhe emigroitui vuonna 1939 Helsinkiin, jossa eli loppuelämänsä.

Venäjällä Volgogradin alueella syntynyt Šestakov kokee jatkavansa Mogiljanskin ja muiden edesmenneiden kasakoiden työtä. Hän sanoo isoisänsä olleen aito venäläinen kasakka.

Suomalaisessa rakennusyhtiössä töissä oleva Šes­takov muutti ensin Venäjältä Viroon ja sitten Suomeen noin 18 vuotta sitten, mutta Suomen kansalaisuutta ­hänellä ei ole.

Tukena Venäjän puolustusministeriö

Venäläiskasakoiden toiminta on aktivoitunut Suomessa Venäjän valtion taustatuella.

Andrei Šestakovin mukaan kasakat järjestäytyivät virallisesti vuonna 2017, kun Helsinkiin perustettiin kasakkayhteisö eli jurtta. Šestakovin johtaman jurtan alaisuudessa on myös Ruotsin, Viron ja Latvian kasakoita.

Toimintaa kuitenkin johdetaan Moskovasta, sillä Šestakovin jurtta on Venäjän ja ulkomaiden sotilaskasakkaneuvoston alainen. Se taas on tiiviissä yhteydessä maan puolustusministeriöön.

”Emme ole sotaisia”, korostaa Šestakov heti aluksi.

Moskovan patriarkaatin alainen Nikolain ortodoksinen kirkko Helsingin Hietaniemessä on Andrei Šestakoville ja muille Suomen kasakoille tärkeä paikka. © Jari Härkönen

Moskovan patriarkaatin alainen Nikolain ortodoksinen kirkko Helsingin Hietaniemessä on Andrei Šestakoville ja muille Suomen kasakoille tärkeä paikka. © Jari Härkönen

Ei alkuperäisiä Suomen-kasakoita

Andrei Šestakov kokee järjestönsä elvyttävän Suomen kasakkaperinnettä, sillä täällä oli sata vuotta sitten oma kasakkayhteisönsä.

Ennen itsenäistymistä vuonna 1917 Suomessa asui tsaarin asevoimissa palvelleita kasakoita. Viimeistään kansalaissodan aikana he poistuivat täältä muiden venäläissotilaiden kanssa.

Tsaarille uskolliset kasakat joutuivat kommunistisessa Neuvostoliitossa vainotuiksi, ja vuonna 1919 alkoi suoranainen kasakoiden kansanmurha. Suuret määrät kasakoita emigroitui maailmalle.

Osa Suomessa asuneista kasakoista palasi Kron­stadtin kapinan jälkeen takaisin ja perusti 1921 Haminaan kubanilaisen kasakkakylän, joka toimi vuoteen 1924 asti. Ennen niin tiivis joukko alkoi vähitellen sulautua valtaväestöön.

”Kasakat olivat kauniita miehiä, ja jotkut heistä menivät naimisiin suomalaisten naisten kanssa”, Šestakov kehuu.

Suomessa elää edelleen monia Haminan kasakoiden jälkeläisiä. He eivät kuitenkaan kuulu Šestakovin väkeen, joka on äskettäin Venäjältä tullutta.

Miehet johtavat ja edustavat – naiset kokkaavat

Andrei Šestakovin mukaan kasakkaelämän ytimessä on ortodoksinen usko.

”Tärkeää ei ole kansallisuus, mutta tärkeää on ortodoksisuus. Ilman uskoa ei ole kasakoita.”

Kasakat pitävät tärkeinä muitakin perinteisiä arvoja, kuten perheestä ja kodista huolehtimista, edesmenneiden kasakoiden muiston kunnioittamista sekä kasakkamusiikkia ja muita kasakkaperinteitä.

Ennen koronapandemiaa kasakkajurtta järjesti kasakkamusiikin konsertteja eri puolilla Suomea, mutta koronapandemia keskeytti konsertit.

Kasakoiden sukupuoliroolit ovat perinteiset. Kasakoita johtavat ja edustavat miehet, ja naiset ovat lähinnä ruoanlaittajia.

”Miehellä on päärooli perheen elättämisessä”, linjaa Šestakov.

Kaikki kasakat noudattavat hänen mukaansa tiukasti Suomen lakeja.

”Emme myöskään istu kotona toimeentulotuen varassa, vaan elätämme itse itsemme.”

Šestakov sanoo kunnioittavansa suuresti Suomea ja sen hallitusta. Hänen mukaansa kasakat arvostavat erityisesti keisarillisen Venäjän armeijassa palvellutta presidenttiä Carl Gustav Emil Mannerheimia.

”Jos Suomen hallitus pyytää, voimme olla poliisin apuna esimerkiksi järjestyksenvalvontatehtävissä”, lupaa Šestakov.

Hän toivoisi, että eduskunta antaisi kasakoille virallisen aseman.

”Toivoisimme, että kasakat määriteltäisiin Suomessa vähemmistökansaksi saamelaisten tapaan.”

Andrei Šestakov jakaa sosiaalisessa mediassa venäläistä isänmaallista materiaalia. © Kuvakaappaus Andrei Šestakovin vkontakte-sivulta

Andrei Šestakov jakaa sosiaalisessa mediassa venäläistä isänmaallista materiaalia. © Kuvakaappaus Andrei Šestakovin vkontakte-sivulta

Elämäntapakasakkuuskin kelpaa

Šestakovin jurtta ei edellytä jäseniltään sukusiteitä etnisiin kasakoihin. Uusia miehiä otetaan kasvamaan kasakaksi, jos vain he hyväksyvät kasakoiden arvot kuten ortodoksisuuden.

”Mutta emme halua kasvattaa kasakoiden määrää laadun kustannuksella. Ketä hyvänsä ei hyväksytä jäseneksi”, Šestakov sanoo.

Suomessa olevat kasakat asuvat pääkaupunkiseudulla, eikä heidän lukumääränsä toistaiseksi päätä huimaa.

”Meitä on kymmenkunta perhettä”, Šestakov sanoo.

Suurta suomalaisten tungosta kasakaksi tuskin syntyy, sillä mitään tietoa heidän toiminnastaan ei löydy suomen kielellä.

Šestakov puhuu melko sujuvaa suomea, mutta kaikkien jurtan jäsenten äidinkieli on venäjä. Myös kasakkajärjestöjen kaikki koti- ja sosiaalisen median sivut esimerkiksi VKontakte-palvelussa ovat venäjän kielellä.

”On kaikenlaisia provokaattoreita”, perustelee Šestakov venäjän kieleen tukeutumista.

Jurtan tiivis yhteys nyky-Venäjään

Šestakovin jurtalla on läheiset välit Vladimir Putinin hallinnon täkäläisiin edustajiin.

Kasakat esimerkiksi auttavat Venäjän suurlähetystöä Suomeen haudattujen neuvostosotilaiden muistomerkkien kunnostamisessa ja osallistuvat näyttävästi suurlähetystön juhlatilaisuuksiin.

Šestakov kuitenkin sanoo, ettei suurlähetystö varsinaisesti rahoita kasakkatoimintaa.

”He korvaavat meille vain joitakin matkakuluja”, hän sanoo.

Yhteistyötä tehdään myös Venäjän valtion omistaman tiede- ja kulttuurikeskuksen kanssa.

Eikä ole sattumaa, että Šestakov haluaa tavata Nikolain ortodoksikirkon eikä esimerkiksi Uspenskin katedraalin luona.

Nikolain seurakunta on Moskovan patriarkaatin alainen, toisin kuin Suomen ortodoksinen kirkko, joka kuuluu kilpailevaan Konstantinopolin patriarkaattiin.

Nikolain seurakunnan kirkkoherra Nikolai Voskoboinikov on kasakkajurtan nimikkopappi.

Šestakov ei vastaa kysymykseen siitä, miksi kasakat eivät tee yhteistyötä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa.

”Vastustamme ylipäätään ortodoksisen kirkon jakoa”, hän kuitenkin sanoo.

Andrei Šestakovin alaisuudessa toimivan kasakkajurtan jäsenenä on kymmenkunta perhettä. Miehillä on kasakoiden piirissä johtava rooli. © Kuvakaappaus Andrei Šestakovin vkontakte-sivulta

Andrei Šestakovin alaisuudessa toimivan kasakkajurtan jäsenenä on kymmenkunta perhettä. Miehillä on kasakoiden piirissä johtava rooli. © Kuvakaappaus Andrei Šestakovin vkontakte-sivulta

Pamppu ja piiska yhä kasakoiden käytössä

Venäjällä presidentti Putin allekirjoitti 2005 lain, jolla kasakoille annettiin muun muassa oikeus toimia järjestyksenvalvojina. Laki ei edellytä, että kasakat olisivat sukujuuriltaan etnisiä kasakoita.

Venäjän valtiolla on myös kasakkayhteisöjen rekisteri. Läheskään kaikki kasakkajärjestöt eivät kuitenkaan halua siihen liittyä.

Kasakat ovat Venäjällä riitaisia ja jakautuneita. Karkeasti voi puhua jaosta Venäjän valtiota palveleviin kasakkajärjestöihin, joihin Šestakovin jurtta isäntäjärjestöineen kuuluu, sekä kasakkakulttuuria edistäviin itsenäisiin kansalaisjärjestöihin.

Suuri osa sukujuuriltaan aidoista kasakoista kuuluu kansalaisjärjestöihin. Valtion rekisterissä sen sijaan on runsaasti jonkinlaisia uuskasakoita, jotka haluavat toimia viranomaisten apulaisina.

Nämä kasakat eivät tarpeen vaatiessa ole epäröineet käyttää pamppua ja nagaikaa eli piiskaa.

Sotšissa toimiva Bytha-kasakkayhteisö tuli tunnetuksi vuoden 2014 talviolympialaisissa. Sen jäsenet hyökkäsivät kuuden nuoren naisen Pussy Riot -punkbändin kimppuun ja estivät raa’asti Putinia vastustavan esityksen Sotšin satama-aukiolla.

”Halusimme lopettaa sen törkeyden”, paikallinen atamaani Vitali Koskin perusteli Yugopolis-uutistoimistolle.

Andrei Šestakovin mukaan kyseessä on täytynyt olla provokaatio, ei mikään aitojen kasakoiden hyökkäys.

Sotilaskasakat harjoittelivat ampumista suomalaismetsissä

Vaikka Andrei Šestakov korostaa kasakoidensa rauhantahtoisuutta, hänen kasakoitaan kuitenkin nimitetään virallisesti sotilaskasakoiksi. Tittelitkin ovat kuin armeijasta: on esikuntapäällikköä, luutnanttia ja sotilaspäällikköä.

Toiminnassa on muitakin sotilaallisia piirteitä.

Viime syksynä Šestakov kertoi VKontaktessa, ­kuinka hän ja kaksi muuta jurtan jäsentä järjestivät marssiharjoituksen. Sen aikana harjoiteltiin muun muassa ammuntaa ilmapistoolilla, suunnistusta ja maastoutumista.

Jo aiemmin kymmenkunnan miehen ja pojan ryhmä oli ollut Etelä-Suomessa metsäleirillä, jossa niin ikään harjoiteltiin muun muassa ampumista.

Miksi rauhanomaisten kasakoiden pitää harjoitella näin?

Šestakov kiertelee vastauksen antamisessa. Hän sanoo, ettei asekoulutus ole harjoitusten pääasia.

”Opiskelemme metsässä erätaitoja, kuten tunnistamaan sieniä ja toimimaan, jos käärme puree.”

Vuonna 2020 Suomen kasakat järjestivät jumalanpalveluksen Helsingissä Moskovan patriarkaatin alaisessa kirkossa. Keskellä kirkkoherra Nikolai Voskoboinikov, Andrei Šestakov seisoo kolman­tena vasemmalta. © VKontakte / Baltian kasakkapiiri

Vuonna 2020 Suomen kasakat järjestivät jumalanpalveluksen Helsingissä Moskovan patriarkaatin alaisessa kirkossa. Keskellä kirkkoherra Nikolai Voskoboinikov, Andrei Šestakov seisoo kolman­tena vasemmalta. © VKontakte / Baltian kasakkapiiri

Hyökkäys Ukrainaan on oikeutettu

Vaikka Šestakov sanoo kunnioittavansa suuresti Suomea ja suomalaisia, sosiaalisessa mediassa ja esiintymisissään hän keskittyy kehumaan nyky-Venäjän toimintaa.

Hän jakaa presidentti Putinia ylistäviä sekä venäläisen emojärjestönsä julkaisuja, joissa tuetaan Kremlin hallintoa.

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Suomen-kasakoiden emojärjestö, Moskovan sotilaskasakkaneuvosto, alkoi voimakkaasti levittää Putinin hallinnon viestiä ”erikoisoperaation” oikeutuksesta.

Kasakkaneuvoston mielestä natsit ja Nato ovat vallanneet Ukrainan ja oikeamieliset Putinin rauhanturvaajat vapauttavat maan. Kasakkasivustolla myös varoitetaan uskomasta länsimaisia ”valeuutisia” Venäjän sodassa muka kärsimistä tappioista.

Myös Šestakov jakaa somessa Venäjän Ukraina-hyökkäystä puolustavia näkemyksiä.

Nyt muutaman viikon sodan jälkeen hän ei kuitenkaan halunnut enää kertoa, onko hän sodasta samaa mieltä Venäjän vai Suomen kanssa.

”Sota on kärsimys kaikille. Meillä kasakoilla on perinteisesti voimakas usko ja rukoilemme kaikkien kristittyjen puolesta, että sota loppuu nopeasti”, hän kertoo Seuralle.

”Tarkemmin en valitettavasti ehdi vastata kysymyksiin, koska minulla on paljon työtä ja huolehdin läheisistäni.”

Juttua muokattu 14.4. kello 13:18. Lisätty Nikolain seurakunnan kommentti.

Lue myös: Mitä Venäjän tsaari Nikolai II teki Suomessa vuonna 1915?

Venäjän tsaari Nikolai II

Tsaarilla oli Helsingissä käytössään loistoauto Belaynau-Belleville. Avoautolla liikkuminen oli kylmää kyytiä maaliskuussa, ja tsaari paleli siirtyessään kohteesta toiseen. © Ivan Timiriasew/Helsingin kaupunginmuseo

Nikolain seurakunnan kirkkoherra: Emme enää suostu yhteiskuviin kasakoiden kanssa

Seuran kasakkajutun ilmestyttyä Nikolain ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Nikolai Voskoboinikov otti yhteyttä toimitukseen.

Hänen mukaansa ketään ei voi kieltää tulemasta kirkkoon rukoilemaan, mutta jutussa kuvituksena olleita kasakka-selfieitä ei tulla enää vähään aikaan näkemään.

”Täten julkisesti tiedotan, mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi jatkossa, ilmoittaneeni haastattelemallenne kasakkayhteisön johtajalle, etten enää suostu yhteiskuvaan hänen ryhmänsä kanssa ennen kuin on saavutettu kestävä ja pysyvä rauha Ukrainaan”, Voskoboinikov kirjoittaa sähköpostitse.

Kirkkoherra kertoo, että Ukrainan sota on jo vaikuttanut seurakuntaan.

”Herramme Jeesus Kristus kehottaa meitä keskinäiseen rakkauteen ja sovintoon. Vallitseva tilanne Ukrainassa tuo seurakuntayhteisöömme paljon surua ja jännitteitä. Jotkut ovat saaneet kokea asian hyvinkin läheisesti. ”

Seurakunnassa on kirkkoherran mukaan jäseninä suomenvenäläisten lisäksi muun muassa ukrainalaisia, valkovenäläisiä, inkeriläisiä, karjalaisia ja vepsäläisiä, ruotsalaisia, virolaisia, latvialaisisia, liettualaisia, moldovalaisia ja georgialaisia ihmisiä.

”Emme hyväksy minkään kansallisuuden tai kieliryhmän syrjimistä tai eristämistä, vaikka yhteinen kirkollinen toimituskieli perinteisesti onkin slaavi”, Voskoboinikov kertoo.

Hän lupaa, että seurakunta tarjoaa hengellistä ja henkistä tukea sekä neuvontaa myös Ukrainasta paenneille perheille. Yhteisö ei kirkkoherran mukaan saa mitään taloudellista tukea Venäjältä.

”Rakastamme kotimaatamme Suomea ja olemme aina valmiita sitä puolustamaan. Seurakunnan jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoillaan Suomen ja sen valtiojohdon puolesta ja seurakunta noudattaa pelkästään Suomen lakia.”

”Vastustamme kategorisesti sotaa, haluamme rauhaa”, Voskoboinikov korostaa.

X