Sodan vai suojan tunneli? Suomen ja Viron välisessä tunnelihankkeessa ei ole kyse vain matkailusta

Miksi meillä ei ole haluttu pitää meteliä ilmiselvästä asiasta? Tunnelin tuoma länsiyhteys parantaisi myös Suomen sotilaallista asemaa. Siksi hanke voisi myös ärsyttää Venäjää.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Miksi meillä ei ole haluttu pitää meteliä ilmiselvästä asiasta? Tunnelin tuoma länsiyhteys parantaisi myös Suomen sotilaallista asemaa. Siksi hanke voisi myös ärsyttää Venäjää.
(Päivitetty: )
Teksti: Janne Könönen

Suomen turvallisuuspoliittinen, strateginen ja jopa sotilaallinen asema voi kokea merkittäviä muutoksia, mikäli kaikki lähialueille suunnitellut liikenteen jättiläishankkeet toteutuvat.

Baltian junaverkon Rail Baltican, Helsinki–Tallinna -tunnelin ja näiden jatkeeksi liitetyn (hyvin epätodennäköisen) Jäämeren radan yhdistelmä palvelisi toteutuessaan maailmankaupan logistiikkaa ja siviilimatkailua. Suurten väylien rakentamisella on kuitenkin aina myös turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia.

Kriisitilanteessa uudet väylät voisivat vaikuttaa esimerkiksi Suomen puolustamiseen ja huoltovarmuuteen.

Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija, everstiluutnantti Simo Pesu sanoo liikenneväylien sisältävän Suomelle strategisia mahdollisuuksia, mutta myös riskejä.

”Mahdollisuutena on eri suurvaltojen etujen yhdistyminen, ja sen kautta yhteisymmärrys liikenneväylien tarpeesta ja niiden käyttämisestä. Ristiriitatilanteessa myös tarve haitata tai kiistää toisen suurvallan toimintaedellytyksiä on mahdollinen,” hän arvioi.

Tässä radat ovat avainasemassa. Meriliikennettä on suhteellisen helppo häiritä kriisitilanteessa. Jos strategisia kuljetuksia (kuten elintarvikkeita, lääkkeitä, polttoaineita) pystyy hoitamaan muuten kuin haavoittuvilla rahtialuksilla, se muuttaa heti valtioiden kykyä pärjätä poikkeusoloissa.

Nato tarvitsee Baltiaan paremman radan

Suurista väylähankkeista konkreettisin on Rail Baltica. Se yhdistäisi länsimaista raideleveyttä käyttävän uuden radan kautta Baltian maat Tallinnasta Varsovaan ja sieltä edelleen Berliiniin saakka.

Nopeasta junayhteydestä Keski-Eurooppaan on unelmoitu Baltiassa Neuvostoliiton kaatumisesta saakka. Hanke on kohdannut vuosien aikana monia lainsäädännöllisiä ja rahoituksellisia pulmia, mutta puksuttaa eteenpäin.

Ensimmäinen osa (Rail Baltica I) Puolan–Liettuan rajalta Kaunasiin valmistui lokakuussa 2015.

Tunnelihanke

Osa Rail Balticaa rakennetaan kaksoismitoituksella, sekä länsimaisille että venäläis-suomalaisille raideleveyksille sopivaksi. Kun koko rataosuus valmistuu, Tallinnaan asti pystytään liikennöimään EU-standardien mukaisilla junilla vaikka mistä Keski-Euroopasta. WIKIMEDIA COMMONS

Vuonna 2026 kokonaan valmistuvaksi kaavailtu rata on Euroopan Unionin liikenneväyläuudistusten kärkiprojekteja. Myös Suomen liikenne- ja viestintäministeriöä kiinnostaisi osallistua hankeyhtiömallin kautta arviolta kuusi miljardia euroa maksavan radan rahoittamiseen.

Baltic Security Strategy –projektia johtava latvialainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Olevs Nikers kuvaa Rail Baltican turvallisuuspoliittista merkitystä suureksi.

Sotilasliitto Natolla on ollut kuljetusvaikeuksia Baltiassa, sillä länsieurooppalainen junakalusto pääsee etelästä vain häthätää Liettuan rajan yli. Siellä yleiseurooppalainen 1 435 millin raideleveys vaihtuu venäläisperäiseksi 1 520-milliseksi.

Eurostandardin mukainen raideleveys helpottaisi Nikersin mukaan logistiikkaa suuresti.

Naton vähäiset joukot Baltiassa voisivat kriisin puhjetessa saada Rail Balticaa pitkin nopeasti täydennystä liittouman suurtukikohdista Saksasta ja Puolasta.

”Junarata tarjoaa tehokkaamman kuljetusvaihtoehdon sotilastarvikkeille kuin mikään tämän hetken muista reiteistä meri-, ilma- tai maanteitse. Meriteitse tarvikkeita voi kuljettaa enemmän, mutta rautatie säästää enemmän aikaa, Nikers kuvaa.

Ei ihme, että Baltian maat aikovat hakea radalle rahoitusta myös Euroopan komissiolta niin sanotuilla sotilaallisen liikkuvuuden (Military Mobility) edistämisen perusteilla.

Suomelle uusi turvareitti Itämeren ali

Suomalaisten hellimä haave Helsingistä Tallinnaan vedetystä merenalaisesta rautatietunnelista kietoutuu osittain yhteen Rail Baltican kanssa. Maamme huoltovarmuus on tällä hetkellä vahvasti meriliikenteen varassa. Ulkomaankaupasta peräti yli 80 prosenttia kulkee laivoilla.

Jos kriisitilanteessa uhka tulisi idästä ja mahdollinen apu lännestä, parantaisiko Rail Balticaan kytkeytyvä tunneli Suomen puolustusta?

”Näillä projekteilla on tiettyjä geopoliittisia ulottuvuuksia kaikille niiden piiriin kuuluville maille. Ne tarjoaisivat Suomelle varmasti taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia etuja”, sanoo Olevs Nikers.

Jos länsimainen apu kulkisi Keski-Euroopasta Baltiaan nykyistä nopeammin, samalla vaivalla avustuskuormat jatkaisivat matkaa Tallinna-tunnelia pitkin myös pohjoiseen.

”Uudet väylät säästäisivät aikaa ja logistiikkaa. Rautatiellä on siksi potentiaalia tulla ratkaisevan tärkeäksi Baltian maiden ja koko Koillis-Euroopan alueen puolustukselle,” Nikers sanoo.

Tekosaariehdotus Helsingin edustalle

Joillain tunneliyhtiöillä on suunnitelmissa tekosaaria Helsingin edustalle. Ne toimisivat vedenalaisen rautatietunnelin huoltopysäkkeinä. Lehtikuva

Everstiluutnantti Pesu puhuu Helsinki–Tallinna-tunnelista mieluummin huoltovarmuuden näkökulmasta. Sen yksi osa-alue on kriittisten energia-, logistiikka- ja informaatio- sekä pääomavirtojen turvaaminen.

”Toki jokainen uusi väylä luo kuljetusvaihtoehtoja ja on eduksi mille tahansa kuljetuksille. Periaatteessa huoltovarmuuden ja puolustuksen kannalta meren alla oleva huoltoväylä täydentäisi meren pinnalla ja ilmassa olevia väyliä. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan se voisi toimia jopa varatienä sellaisena hetkenä kun meriväylät tai ilmatila eivät jostain syystä olisi käytössä.”

Entäs kun se putki pannaan poikki?

Kokonaan toinen juttu on kuitenkin se, miten itse tunnelia puolustettaisiin. Kaikki ihmisen rakentama kun voidaan tuhota, rikkoa ja lamauttaa.

”Sotilaallisesta näkökulmasta sellainen putki, jossa kaikki pysähtyy kun sähköt katkaistaan tai tunnelin toinen pää tukitaan, ei ole lainkaan ongelmaton,” Simo Pesu muistuttaa.

”Jos tunnelia ryhdytään vakavasti valmistelemaan, sen turvallisuutta on tarpeellista arvioida myös sotilaallisesti.”

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ehdottikin tammikuussa Lännen Median haastattelussa, että tunneliprojektissa Helsingin edustalle mahdollisesti rakennettavista tekosaarista voisi olla hyötyä pääkaupungin puolustamiselle.

Ammattisotilas muistuttaa, että jo nyt alueella on aika paljon valmiita luonnonsaaria, joten tekosaarien rakentaminen nimenomaan sotilaallisiksi tukikohdiksi ei liene tarpeen.

”En näe, että yhdellä saarella lisää olisi suurta merkitystä pääkaupunkiseudun kokonaispuolustukselle”, Pesu pohtii.

Peter Vesterbacka

Angry Birds-peleillä rikastunut Peter Vesterbacka hakee omalle tunneli-hankkeelleen rahoitusta Kiinasta. Vesa Moilanen / Lehtikuva

Pitääkö Venäjä uusia yhteyksiä lännen juonina?

Olevs Nikers uskoo Venäjän ymmärtävän, etteivät liikennehankkeet ole millään tavalla uhkia sen kansalliselle turvallisuudelle. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

”On mahdollista, että jos se reagoi, se tekee sen kuten aiemminkin, argumentoimalla esimerkiksi Naton laajentumisesta”, Nikers sanoo.

Jokainen Itämeren alueen valtio varmasti laskeskelee, mikä kaikki muuttuu jos alueen strategiakuvioihin tulee uusia pelinsekoittajia aiemmin tuntemattomien logistiikkamahdollisuuksien muodossa. Siksi tästä sotilasnäkökulmastakin pitäisi keskustella avoimesti.

Tunnelilla monta kaivajaa

  • Ainakin neljä erilaista toimijaa on suunnitellut Helsingistä Tallinnaan meren alitse kulkevaa rautatietunneliyhteyttä.
  • Mukana ovat sekä Tallinnan että Helsingin kaupungit, pari virolaista riskiyrittäjää sekä pelialalla miljoonaomaisuutensa tienannut Peter Vesterbacka. Kaikki etsivät rahoittajia, sillä hanke maksanee parikymmentä miljardia euroa.
  • Tunnelireitille tulisi pituutta noin 85 kilometriä.
  • Tunneliin voisi kaavailujen mukaan sijoittaa myös tietoliikennekaapeleita ja muuta hyödyllistä tekniikkaa.
X