Seura selvitti: Onko edessä suomettumisen uusi aika – kaatuuko Nato-Suomi nyt Yhdysvaltojen syliin? Näin tutkijat analysoivat tilannetta

Jaa artikkeliLähetä vinkki
nato
Ennen Suomessa katsottiin, mitä idässä ajatellaan. Tuleeko Venäjän tilalle Yhdysvallat? © Anu Nieminen
Suomen Nato-hakemus on herättänyt huolta siitä, palataanko maassamme uuteen suomettumisen aikaan. Asiantuntijoiden mukaan sellaisesta ei ole pelkoa: kun Neuvostoliitto tarjosi ystävilleenkin lähinnä keppiä, Yhdysvallat uskoo porkkanaan.

Monet suomalaiset muistavat ehkä liiankin hyvin niin sanotun suomettumisen ajan. Erityisesti 1960- ja 1970-luvun, jolloin Neuvostoliiton vaikutus Suomen poliittiseen päätöksentekoon oli suurta eikä itäistä naapurimaata sopinut pienemmissäkään määrin ärsyttää.

Suomen Nato-hakemuksen myötä on esitetty pelkoja, palataanko Suomessa nyt uudenlaiseen suomettumisen aikaan, mutta tällä kertaa Yhdysvaltojen suuntaan. Tällaisille peloille ei näytä olevan mitään katetta, sillä Yhdysvalloissa arvostetaan vapaita demokratioita ja luotetaan näiden kykyyn huolehtia itse itsestään.

Yhdysvaltojen vaikutus Natossa on toki suuri, mutta Suomea kohtaan se tuskin vaikuttamisyrityksiään kasvattaa, asiantuntijat uskovat. Jos Yhdysvallat päätyy sotilaalliseen konfliktiin jossain päin maailmaa, ei Suomesta eikä muistakaan jäsenmaista tule Naton myötä tahtomattaan Yhdysvaltojen sotilasoperaatioiden osapuolta.

”Yhdysvallat on sitä toki yrittänyt pitkin historiaansa oikeastaan Vietnamin sodasta lähtien, mutta menestys on ollut hyvin vaihtelevaa. Nato on kuitenkin konsensuspäätökseen nojautuva organisaatio, jossa yhdellä jäsenmaalla ei ole ylivaltaa suhteessa muihin”, väitöskirjatutkija Jani Kokko Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Yhdysvalloilla vaihteleva pyrkimys saada liittolaisia

Jani Kokko tutkii Yhdysvaltojen poliittista historiaa ja kansainvälistä politiikkaa. Hänen mukaansa on ennemmin nähtävissä, että aiemmin jotkut uudet jäsenmaat ovat liityttyään halunneet osoittaa Yhdysvalloille olevansa hyviä liittolaisia ja kykeneviä vastuullisiin päätöksiin.

Näin toimivat muun muassa Puola ja Baltian maat lähettäessään taistelujoukkoja Irakin sotaan.

”Sitten taas muun muassa Saksa, Ranska ja Alankomaat vastustivat koko sotaa eivätkä lähettäneet operaatioihin minkäänlaisia joukkoja. Natokin pysyi Irakista kaukana, kunnes rauhanturvatoiminta alkoi.”

Yhdysvaltojen pyrkimys saada liittolaisia on myös hyvin vaihtelevaa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001 Nato aktivoi viidennen artiklan Yhdysvaltoja auttaakseen, mutta maa kieltäytyi avusta. Natoa ei haluttu myöskään Afganistaniin.

”He katsoivat silloin, että heidän sotilaalliset toimensa onnistuvat siellä paremmin ilman liittokunnan komentorakennetta haittaamassa toimintaa.”

Nato ei ole arvoyhteisö

Suomen ja Ruotsin jäsenyyshakemuksen jälkeen on käynyt selväksi, että Nato-maissa arvopohjakin saattaa olla hyvin erilainen. Tämä näkyy esimerkiksi Turkin suhtautumisessa kurdeihin, jotka se luokittelee käytännössä terroristeiksi. Kokon mukaan tämä ei oikeastaan ole ongelma, sillä Nato on vain puolustusliitto, eikä sillä ole esimerkiksi EU:n tapaan muita rooleja.

”Mukana on Turkki, Unkari, ja Puolastakin voi olla monta mieltä siitä, mikä esimerkiksi heidän de­mokratia­tilanteensa on. Natoa on syytä kuitenkin tarkastella ensisijaisesti puolustusliittona, joka toimii silloin, kun jokin jäsenmaa on hyökkäyksen kohteena”, Jani Kokko sanoo.

Tutkija muistuttaa, että Turkki oli monessa mielessä nykyistä modernimpi maa liittyessään Natoon vuonna 1952.

”Silloin liittymisvaiheessa esimerkiksi uskonto oli painettu aivan yhteiskunnan taka-alalle.”

Turkin jäsenyydessä Natolla oli aikanaan todennäköisesti ajatus, että se suojaa liittouman keskieurooppalaisia jäseniä näiden eteläiseltä sivustalta.

”Turkki oli tuolloin Norjan ohella ainoa Nato-maa, jolla oli yhteistä rajaa Neuvostoliiton kanssa.”

Turkki voi estää Suomen jäsenyyden Natossa

Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on sanonut suoraan, ettei näe Suomea ja Ruotsia Natossa, koska nämä suosivat alueellaan ”terroristeja”, jotka toimivat Turkkia vastaan. Suomi ja Ruotsi käyvät tällä hetkellä neuvotteluja Turkin ehdoista.

”Ihmisoikeudet ovat, ja ovat olleet, kulmakivi Suomen ulkopolitiikassa, erityisesti mitä tulee vähemmistöjen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksiin. On vaikea nähdä, että Suomi antaisi periksi Turkin vaatimuksille”, Jani Kokko sanoo.

Turkki voi halutessaan estää Suomen jäsenyyden Natossa, sillä jäsenyys vaatii kaikkien maiden hyväksynnän.

Naton perustamisideologia oli jo vuonna 1949 pitää Länsi-Eurooppa vapaana kommunismin ikeestä ja sitä kautta puolustaa demokratiaa, vapautta ja vapaata markkinataloutta. Naton voima on kiistämätön, ja Suomi on lähdössä mukaan maailmanhistorian menestyksekkäimpään puolustusliittoon.

”Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei ole hyökätty huhtikuun 1949 jälkeen, jolloin se perustettiin.”

Natoon kriittisesti suhtautuvat nostavat usein esiin esimerkiksi Argentiinan hyökkäyksen Falklandin saarille 1982. Alue ei kuitenkaan ole koskaan edes ollut Naton sopimuksen piirissä, tutkija muistuttaa.

”Natohan kattaa vain Yhdysvallat, Kanadan, tietyt Euroopan alueet ja Pohjois-Atlantin alueen Kravun kääntöpiirin pohjoispuolella. Kun Natoa perustettiin, haluttiin tarkka rajaus sille, että esimerkiksi Britannian­ ja Ranskan siirtomaasotiin ei tulla esimerkiksi Afrikan alusmaissa puuttumaan. Poikkeuksena oli Algeria, joka oli Natoa perustettaessa mukana, mutta poistettiin maan itsenäistyttyä.”

Suomi ja Ruotsi olivat mukana Naton kumppanimaina puolustusliiton toukokuisessa ”Griffin Marker 2022” - harjoituksessa, jossa varauduttiin konfliktiin Itämeren alueella. Tilannetta seurattiin myös Saksan merivoimien uudessa komentokeskuksessa Rostockissa. © DPA / Lehtikuva

Suomi ja Ruotsi olivat mukana Naton kumppanimaina puolustusliiton toukokuisessa ”Griffin Marker 2022” – harjoituksessa, jossa varauduttiin konfliktiin Itämeren alueella. Tilannetta seurattiin myös Saksan merivoimien uudessa komentokeskuksessa Rostockissa. © DPA / Lehtikuva

Suomi on vapaa tekemään omat päätöksensä

Yhdysvaltojen rooli puolustusliiton keskeisimpänä ­toimijana on herättänyt huolta myös sen vuoksi, että muun muassa Donald Trump kritisoi presidenttikaudellaan monia Euroopan maita Naton vapaamatkustajiksi ja uhkasi Yhdysvaltojen vetäytyvän koko liittoutumasta.

Kritiikin taustalla on sopimus siitä, että Nato-maat ovat sitoutuneet sijoittamaan omiin puolustusmenoi­hinsa tietyn prosenttiosuuden bruttokansantuotteesta. Läheskään kaikki eivät ole näin kuitenkaan tehneet vaan ovat ehkä Naton myötä nojautuneet liiaksi Yhdysvaltojen mahtavaan armeijaan ja ydinasepelotteeseen.

Tilanne on Ukrainan sodan myötä jo muuttunut, ja esimerkiksi Saksa on ilmoittanut kasvattavansa puolustusbudjettiaan merkittävästi.

”Tämä häiritsi jo ennen Trumpia myös presidentti Barack Obamaa, sen tiedän varmuudella. Koska Trump on Trump,  hän ilmaisi ärtymyksensä kuitenkin hyvin eri tavalla ja antoi amerikkalaisella kotiyleisölle myös ihan väärää kuvaa tilanteesta”, sanoo Yhdysvaltojen politiikkaan erikoistunut tutkija Maria Annala Ulkopoliittisesta instituutista.

Toisin kuin tyyliltään diplomaattinen Obama, poliittisia irtopisteitä kärkkäästi hamuava Trump esitti Nato-kritiikissään asian niin, että esimerkiksi Saksa olisi Yhdysvalloille jotain velkaa. Näin asia ei toki ole koskaan ollut, sillä Natolla ei ole mitään ”yhteiskassaa”, johon jäsenmaat maksaisivat jonkin tietyn summan.

”Eivät ne rahat Yhdysvalloille olisi menneet kuin korkeintaan osittain sitä kautta, että joku maa ostaisi Yhdysvalloilta hävittäjiä tai muuta sotakalustoa. Se tietysti hyödyttäisi rahallisesti suoraan Yhdysvaltoja.”

Maria Annala ei usko, että Yhdysvaltojen painostus Nato-Suomea kohtaan esimerkiksi puolustushankinnoissa kasvaisi. Sitä on ollut jo aiemmin, kuten kaupankäynnissä valtioiden välillä usein on, mutta Suomi on vapaa tekemään omat päätöksensä jatkossakin.

”Melkein sanoisin, että tavallaan Nato-jäsenyys antaa meillä vapaammat kädet suhtautua painostukseen ja jättää se omaan arvoonsa.”

Tällä Annala tarkoittaa sitä, että kun Suomi ei ole ­ollut Naton jäsen, on Yhdysvalloilta mahdollisesti tehty hankintoja, jotta pysyttäisiin hyvissä väleissä. Ajatuksena on ehkä ollut, että esimerkiksi konfliktitilanteessa Yhdysvallat sitten olisi valmiimpi tarjoamaan Suomelle apuaan. Nato-jäsenyyden ja sen tuoman viidennen artiklan takia mielistelylle ei ole tarvetta.

Yhdysvalloissa presidentillä on valtaa

Yhdysvalloissa presidentillä on silti valtaa. Trumpin taannoiset lausunnot jopa hieman säikäyttivät Yhdysvaltojen oikeusoppineet pohtimaan ja tutkimaan, voisiko presidentti yksin erottaa maan Natosta.

”Sitten se todella nähtäisiin varmuudella, onnistuuko se vai ei, jos joku presidentti näin päättäisi. Mitä tätä lakia on nyt siellä yritetty tulkita, niin kyllä se tällä hetkellä näyttää siltä, että se eroaminen presidentin päätöksellä todennäköisemmin onnistuisi kuin ei onnistuisi”, Annala sanoo.

Todennäköisenä Yhdysvaltojen eroamista Natosta Annala ei kuitenkaan pidä, sillä varsinkin Ukrainan sodan takia amerikkalaiset ajattelevat, että maail­massa eletään nyt uutta kylmää sotaa. Mielipide on vahvasti Nato-myönteinen, ja Trumpkaan tuskin haluaisi toimia tuota mielipidettä vastaan. Annalan mukaan on myös lohdullista, ettei Trump ollut presidenttinä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

”Olen pohtinut asiaa. On tietysti hirveän vaikea olla varma, mutta kyllä minä koen, että oli helpottavaa Ukrainan ja ylipäätään Euroopan kannalta, että tämä tapahtui nyt eikä Trumpin kaudella”, hän sanoo.

Syitä Trumpin myötämielisyydelle Venäjää kohtaan on ulkopuolisen analyytikonkin vaikea ymmärtää.

”Se suhde Venäjään on niin monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä, että se tekee Trumpista kyllä yhä hieman arvaamattoman toimijan.”

Uutta suomettumista ei tarvitse pelätä myöskään Claytonin valtionyliopistossa Yhdysvaltojen histo­rian professorina toimivan Marko Maunulan mielestä. Nato-jäsenyyden hakeminen on hänen mukaansa Suomelta hyvin luonnollinen, ellei jopa odotettu siirto.

”Kärjistäen voisi sanoa, että meistä on tulossa salarakkaiden sijasta oikea pariskunta. Kaikki tietävät, että olemme yhteensovittaneet omia puolustusvoimiamme Naton kanssa ja harjoitelleet amerikkalaisten ja muiden Nato-maiden kanssa jo pitkään”, Marko Maunula sanoo.

Yhdysvallat on jo kylmän sodan ajoista asti ollut Suomessa hyvin vahva operoija, joka on tiedostanut Suomen erikoistilanteen länsimaana vanhan Neuvostoliiton ja yya-sopimuksen varjossa, Maunula kertoo. Suomettumista Yhdysvaltojen suuntaan hän ei pidä todennäköisenä.

Neuvostoliitto tarjosi vain keppiä

”Neuvostoliiton tapa toimia naapurimaidensa kanssa, myös niiden ystävällisten, oli enemmän keppiä ja vähemmän porkkanaa. Yhdysvaltojen tyyli on aika lailla päinvastainen”, Marko Maunula kuvailee.

Hän ei näe todennäköisenä, että Yhdysvallat asettaisi mitään valtavaa ulkopoliittista painetta Suomelle isompienkaan maailmanpoliittisten tilanteiden sattuessa.

”Jos maailmassa syntyy jonkinlaisia kriisejä, joihin Yhdysvallat osallistuu, niin uskon, että sieltä tulisi pyyntöjä, että voisiko Suomi osallistua tai auttaa, mutta millekään painostusyrityksille en näe mitään merkittävää riskiä.”

Venäjän kehitys ja aggressioiden kasvu on Maunulan arvion mukaan pantu merkille myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa johdossa viimeistään alkuvuodesta 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan.

Usko Euroopan tilanteen vakauteen ja siihen, että aiem­mat tapahtumat, kuten Jugoslavian hajoamissodat tai Itä-Ukrainan ja Krimin valtaus olisivat vain poikkeamia laajemmasta turvallisuuspoliittisesta vakiosta, osoittautui Ukrainaan hyökkäyksen myötä vääräksi.

”Se osoitti, että näin ei ole, menneeseen ei ole mahdollista palata, eikä tilannetta voi hyssyttelemällä ohittaa. Lumipallo lähti liikkeelle todella nopeasti.”

Suomettumisen vuosina konservatiivisessa eteläpohjalaisessa perheessä kasvanut Marko Maunula muistaa itsekin, kun Suomessa varottiin jopa sanamuotoja Neuvostoliitosta puhuttaessa.

”Tavallaan tässä on lähtenyt semmoinen henkinen tulppa irti. Olemme viimein turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa voimme puhua avoimesti Venäjästä.”

Lue myös: Millainen on Suomen suhde Venäjään tulevaisuudessa? Tutkija analysoi Nato-jäsenyyden vaikutusta maiden väliseen kykyyn ja haluun tehdä yhteistyötä

Venäjän ulkoministeriössä Moskovassa seurataan tarkasti, miten muu maailma – Suomi mukaan lukien – reagoi sen hyökkäyssotaan Ukrainassa. Vahvistettujen tietojen mukaan Venäjän armeija on syyllistynyt useisiin sotarikoksiin, muun muassa siviilien tappamisiin ja raiskauksiin. © AFP / Lehtikuva

X