Taksikuski pyörien ja autojen kitkasta: Jos autoilijat käyttäytyisivät kuten pyöräilijät, heillä ei olisi kauan ajokorttia

Pyörä on viime vuosina saanut lisää tilaa suomalaisessa kaupunkikuvassa. Esimerkiksi Helkama myy vuosittain kotimaassa 40 000–47 000 pyörää.

Helsingin poliisilaitoksen mukaan pyöräily on puolitoistakertaistunut kaupungissa viimeisen 15 vuoden aikana.

Suomessa on kolme miljoonaa autoa, ja tätä enemmän pyöriä. Nopeasti kasvanut liikenne tekee kaupunkien keskustojen tiet ruuhkaisiksi ja herättää kysymyksiä. Kenen kuuluu väistää? Entä kenen kerrata lisää liikennesääntöjä?

Pyöräilijöiden liikennekuolemat ovat Tilastokeskuksen mukaan puolittuneet koko maassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2005 kuolleita oli 43, viime vuonna 23. Kahdessa tapauksessa kolmesta kuoleman oli aiheuttanut pyörän ja auton törmäys.

Turvallisuuskehitys on ollut samansuuntaista myös Helsingissä.

”Helsingin kaupunkiliikenne on mennyt parempaan päin, kun pyöräverkot kehittyvät ja valistus tavoittaa suuremman osan ihmisistä”, ylikonstaapeli Pertti Haapiainen Helsingin poliisista selvittää.

Kaupunkitilan ja liikennekulttuurin muutokset herättävät silti keskustelua. Seura pyysi neljää asiantuntijaa ottamaan kantaa siihen, mikä aiheuttaa eniten kitkaa pyöräilijöiden ja autoilijoiden välillä. Liikennettä koskeviin väitteisiin vastaavat Helsingin taksiautoilijat ry:n toiminnanjohtaja Anssi Roitto (Autoilija), turkulainen aktiivipyöräilijä ja luonto- ja ympäristöalan opiskelija Sampo Rouhiainen (Pyöräilijä) sekä polkupyörällä partioivat ylikonstaapeli Pertti Haapiainen ja vanhempi konstaapeli Kirsi Säkkilä Helsingin poliisista (Poliisi).

Pyöräilijöiden mentaliteetti on muuttunut. Kaupunkiliikenteessä ajetaan kovempaa, suuremmalla riskillä, ja piittaamattomalla asenteella.

Pyöräilijä: En uskalla sanoa, että pyöräilijöiden mentaliteetti olisi nyt erilainen kuin aikaisemmin, mutta pyöräilyn lisääntyessä pyöräilijät ovat ymmärtäneet sen enemmän liikennemuodoksi.

Liikkumis- ja harrastusmuodon sijaan pyöräilyyn pitäisi suhtautua liikennemuotona myös liikennesuunnittelussa. Eihän autoilijaltakaan kysytä, harrastaako hän autoilua.

Näen itsessäni paljon aggressiivista pyöräaktivistia. Tähän kuuluu ajatus, etteivät pyöräilijät ole liikenteessä vain varoakseen väistelemästä autoja.

Jalankulkijat noudattavat edelleen lampaan roolia. Jos auto näkyy jossain, suojatielle ei todellakaan astuta. Nöyristely on johtanut siihen, että liikenteessä vallitsee viidakon laki. Autoilijat ajavat niin kovaa kuin huvittaa, ja muiden on vain väistettävä.

 Autoilija: Jälkimmäinen pitää paikkansa, mutta mentaliteetin muutoksesta en niin tiedä. Kartan yleistyksiä. En halua syyllistää pyöräilijöitä.

Yleiskuvassa pyöräilijät suhtautuvat liikennesääntöihin opportunistisesti ja noudattavat niitä, kun se heille sopii. Jos autoilijat käyttäytyisivät näin, heillä ei kauan olisi ajokorttia.

 Poliisi: Helsingissä ei ole näkynyt merkittävää pyöräilijöiden mentaliteetin muutosta. Kyseessä ovat vain muutamat harvat henkilöt.

Autoilijat eivät siedä ajoradalla vastuullisestikaan ajavia pyöräilijöitä.

Pyöräilijä: Minusta olisi parasta, jos pyöräilijät eivät ajaisi kevyen liikenteen väylällä jalankulkijoiden seassa, vaan ajoradalla. Lähtökohtana on se, että liikennekulttuurin pitäisi olla sellainen, että maalta kaupunkiin muuttava henkilökin uskaltaisi autojen sekaan lastenistuin tarakassaan.

Suomalaiset eivät osaa kommunikoida liikenteessä. Suomalainen liikennekäyttäytyminen tarvitsee asennekasvatusta ja muiden huomioon ottoa.

 Autoilija: Ei pidä paikkaansa, ainakaan taksiautoilijoiden keskuudessa. Puhun nyt enemmän taksiammattikunnan puolesta kuin autoilijoista yleisesti.

Autoilijat ja pyöräilijät eivät osaa ottaa toisiaan huomioon.

Pyöräilijä: Pääasiallisesti liikenne toimii hyvin. Autoilijat eivät katso ajoradalla ajavaa pyöräilijää tosin aina hyvällä.

Autoilija: Liikennesäännöt voitaisiin ottaa paremmin huomioon puolin ja toisin. Siten kaikki tulevat otetuksi huomioon.

Poliisi: Helsingin alueella ongelmana ovat käännökset ja kaistojen vaihdot. Autoilija joutuu seuraamaan liikenteessä myös niin montaa asiaa, että pyöräilijän huomioiminen saattaa jäädä vähemmälle kuin muualla Suomessa. Autoilijat eivät myöskään aina osaa lukea pyöräilijöiden nopeuksia.

Pyörien kaupunkinopeudet ovat kasvaneet vaarallisen suuriksi ja pyörille pitäisi säätää nopeusrajoituksia.

Pyöräilijä: Ei pidä paikkaansa. Aika harva pyöräilijä ajaa yli 30 km tuntinopeutta taajama-alueella. En näe pyörien nopeuksissa ongelmaa, kun ajetaan ajoradalla.

Autoilija: Tämä pitää osin paikkansa. Pyörien nopeutta voitaisiin ehkä rajoittaa keskusta-alueella paikassa, jossa jalankulkijat ja pyöräilijät kohtaavat. Pyörälähetillä on alamäessä helposti viidenkympin tuntinopeus. Siinä lähtisi autoilijalta ajokortti.

Suomessa ei ole paljon alueita, joissa pyörällä saavutettaisiin rajoittamista edellyttäviä nopeuksia. Korkeintaan kaupunkien keskustoissa, joissa kevyen liikenteen toimijat ovat limittäin, kova vauhti voi aiheuttaa vaaraa pyöräilijöille ja jalankulkijoille.

Poliisi: Pyörien tekniikka on kehittynyt viime vuosina ja nykyään on saatavissa myös sähköpyöriä. Tämä on kiihdyttänyt pyörien nopeutta.

Jokaisen pyöräilijän pitäisi katsoa tilanteeseen sopiva nopeus. Erityistä varovaisuutta tarvitaan risteyspaikoissa. Urheilutyyppinen liikkuminen ei sovellu kaupunkiliikenteeseen. Maantieajovauhti sopii paremmin maantielle.

Pyörien ja autojen pakottaminen samalle ajoradalle kaupungeissa on vaarallista.

Pyöräilijä: Paremmin pyörä sopii ajoneuvoksi ajoneuvojen joukkoon ajoradalle tai pyöräkaistalle, kuin jalankulkijoiden joukkoon kevyen liikenteen väylälle.

Autoilija: Kyllä, autojen ja polkupyörien sovittaminen samalle ajoradalle sisältää usein merkittävän turvallisuusriskin. Etenkin vilkkaasti liikennöityjen pääväylien kohdalla, joissa on joukkoliikennekaistat. Näissä kevytliikenne olisi parasta olla erillään autoliikenteestä.

Pyöräilijät eivät osaa tarpeeksi liikennesääntöjä.

Pyöräilijä: Laissa on todella monta erilaista tilannetta, joista pitäisi tietää, kumman kuuluu väistää liikenteessä. Varsinkin pyörätien jatkeella väistämissäännöt ovat monimutkaiset. Niitä pitäisi yksinkertaistaa. Varmasti monelle tekisi hyvää kerrata sääntöjä.

Autoilija: Kaupungissa näkee paljon pyöräilijöitä paikoissa, joissa näiden ei liikennesääntöjen mukaan kuuluisi olla. Tämä näkyy myös esimerkiksi väistämissäännöistä. Jos pyöräilijä ylittää kadun suojatien reunassa, hän on aina väistämisvelvollinen – ellei liikennemerkein ole muuta määrätty. Sitä vaan ei moni autoilija saati pyöräilijä tiedä.

Poliisi: Osalla pyöräilijöistä on parannettavaa liikennesääntöjen tuntemuksessa. Pyöräilijät ovat esimerkiksi niin laiskoja, että pyöräilevät jalkakäytävällä eivätkä viitsi kiertää jalkakäytävältä pyörätielle tai taluttaa lyhyttä pätkää. Pyöräilijöiden kohdalla ei pystytä tekemään sellaista liikennevalvontaa kuin pitäisi. Kaikille jalkakäytävällä pyöräileville ei ehditä kirjoittaa sakkolappua.

Pyöräilykypärästä puhuminen on lillukanvarteen takertumista, joka ei vaikuta merkittävästi pyöräilijän liikenneturvallisuuteen.

Pyöräilijä: Pitäisi ehkä kiinnittää enemmän huomiota autojen nopeusrajoituksiin.

Vaikka käytän itse aktiivisesti kypärää, en kannata kypäräpakkoa. Sen on huomattu vähentävän pyöräilyä. Pyöräilystä tulisi tehdä koko kansan liikkumismuoto, jonka toteuttami- nen on tehtävä mahdollisimman helpoksi.

Kummalla on enemmän joustettavaa, pyöräilijöillä vai autoilijoilla?

Pyöräilijä: Autoilijoilla. Ison laitteen puikoissa oleminen tuo ison vastuun. Pyörällä kolaroidessa ei tule aiheuttaneeksi niin isoa vahinkoa.

Autoilija: Pyöräilijän pitää joustaa siinä mielessä, että hänellä on fyysinen koskemattomuus siinä pelissä. Monilla pyöräilijöillä on myös tietämättömyyttä liikennesäännöissä.

Juttu on ilmestynyt alun perin Seurassa 14–15/2015.