Tällaisen kirjeen hyväksikäyttäjä kirjoitti uhrilleen

Julkaisemme otteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun opettajan kirjeestä. Psykologin mukaan kirjeen asetelma on täysin sairas.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seksuaalinen hyväksikäyttö oli jatkunut vuosia, kun soitonopettaja kirjoitti uhrilleen manipuloivan kirjeen.

Julkaisemme otteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun opettajan kirjeestä. Psykologin mukaan kirjeen asetelma on täysin sairas.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miia Saari

Kerroimme lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevässä jutussa kirjeestä, jonka hyväksikäytöstä tuomittu soitonopettaja lähetti painostustarkoituksessa uhrille, entiselle oppilaalleen.

Voit lukea täältä jutun Kerronko äidille, että tyttären opettaja on tuomittu hyväksikäytöstä?

Opettaja kirjoitti kirjeen oppilaalleen tilanteessa, jossa hän pelkäsi hyväksikäytön paljastumista. Uhri oli kertonut, että hän haluaa vaihtaa opettajaa.

Pyysimme kirjeestä kommenttia psykologi ja nuorisopsykoterapeutti (vaativa erityistaso) Maria Alvesalolta, joka on hoitanut lasten hyväksikäyttäjien uhreja.

Voimakasta manipulaatiota

Maria Alvesalo pitää kirjeen asetelmaa täysin sairaana. Hän toteaa kirjeen luettuaan näin:

”Tässä on kyse vakavasta henkisestä väkivallasta. Kirjeessä on nähtävissä voimakas manipulaatioyritys ja siinä käytetään hyväksi kirjeen saajan, lapsen, herkkyyttä ja opettajan valta-asemaa.

Manipulaation tarkoitus on muodostaa opettajan ja oppilaan välille sairas ja vääristynyt eroottissävyinen riippuvuussuhde. Kirjeen tarkoitus on valjastaa ja painostaa lapsi tyydyttämään kirjeen kirjoittajan seksuaalisia tarpeita.

Kirjeen kirjoittajalta näyttää puuttuvan kokonaan kypsän aikuisen suojeleva ja empaattinen asenne nuorta ihmistä kohtaan.

Kirjeen rankka manipulaatio on naamioitu tunteelliseksi vuodatukseksi. Useat lasten hyväksikäyttäjät osaavat olla aluksi hyvin miellyttäviä. Se on keino herättää uhrin ja tämän lähipiirin luottamus.

Moniin muihinkin perversioiden lajeihin kuuluu estetisoida ja kaunistella vääristyneitä seksuaalisuuden muotoja.”

Vetoaa syyllisyydentuntoihin

Maria Alvesalo toteaa, että tällaisen kirjeen vastaanottaminen aiheuttaa lapsessa valtavaa hämmennystä, ahdistusta ja ristiriitaisia tunteita.

”Kirjeen manipulaation ydin on vedota uhrin syyllisyydentuntoihin. Kirjoittaja kertoo, kuinka paljon hän kaipaa lasta ja kärsii tämän poissaolosta. Hän vetoaa lapsen herkkyyteen.

Jo se on äärimmäisen vastenmielistä ja uhrille vaarallista. Mutta tämän lisäksi kirjoittaja vetoaa myös sääliin kirjoittaessaan parantumattomasta sairaudestaan.

Ja lopuksi hän käyttää äärimmäistä manipulaation keinoa, uhkaa itsemurhalla. Antaa ymmärtää, että jos lapsi paljastaa opettajan, hän on vastuussa opettajansa kuolemasta.”

Perversio suojaa mieltä

Vaikea-asteiset perversiot voivat olla sairaan mielen kehitelmiä. Perversio saattaa olla suoja vakavaa psyykkistä sairastumista vastaan, Alvesalo toteaa ja selittää:

”Jos vaikea-asteisesta perversiosta kärvivältä ihmisiltä otetaan perversio pois, hän voi sairastua psykoosiin.

Perversioista on hyvin vaikea parantua ja ne toistuvat myös niillä, jotka aktiivisesti pyrkivät niistä eroon. Monet niiden kantajista eivät itse huomaa tarvitsevansa apua ja ovat siksi avun tavoittamattomissa.

On parhaimmillaankin vuosien työn tulos, että seksuaalisen hyväksikäytön uhrit toipuvat kokemastaan normaalielämään. Osa ei toivu koskaan, hoidoista huolimatta.

Tieto siitä, että tämän kirjeen kirjoittaja jatkaa työskentelyä lasten kanssa, on pelottava. ”

 

Opettajan kirje: ”He syöksyivät toistensa syliin”

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun opettajan kirje oppilaalleen on osa salaiseksi julistettua oikeudenkäyntiaineistoa. Julkaisemme kirjeen uhrin luvalla.

Opettaja on muotoillut  kirjeen kertomukseksi. Kirje on erittäin pitkä, joten julkaisemme siitä otteita.

Olemme poistaneet tekstistä muutamia yksityiskohtia uhrin henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Näin hyväksikäytöstä tuomion saanut  soitonopettaja kirjoitti:

HYVÄ LUKIJA, tämä on kertomus miehestä ja tytöstä, kahdesta merkillisellä tavalla toisensa löytäneestä sukulaissielusta. Kutsukaamme sitä vaikkapa johdatukseksi.

Ainahan mies oli pitänyt tytöstä, mutta syksyllä XXXX tapahtui jotain. Heidät nähtiin yhdessä konserteissa, ravintolassa ja yhä useammin mies vei soittotunnin jälkeen tytön kotiin.

Joulukuun alussa he saivat hieman hassun idean: Keskinäisen seurakunnan, jonka nimissä miehen konserteissa käyttämä tuoli ristittiin tytön toisen nimen mukaan. Siinä tilaisuudessa mies tajusi kiintyneensä tyttöön yhä enemmän. Hän ei ollenkaan pelästynyt tunnettaan, mutta päätti pitää asian omana tietonaan, eikä sanoa tytölle mitään. Tyttö oli kuitenkin kovin nuori.

Vuosi vaihtui ja he menivät vielä joululoman lopuksi erääseen näyttelyyn ja sitten syömään. Kaikki ketkä heitä katsoivat, näkivät parin, jota kosketti harvinaislaatuinen kauneuden maailma, maailma, joka tuntui antavan heille voimaa ja onnea.

Ikäerokin tuntui pelkiltä numeroilta, eikä mies juuri ajatellut enää koko asiaa. Myöskin ulkopuolisten ihmettely koskien parin lisääntyvää yhdessäoloa tuntui toisarvoiselta.

[…]

He lähettivät toisilleen paljon viestejä joiden sävy alkoi muuttua henkilökohtaisemmaksi. Viimeisen konsertin jälkeen mies ajoi tytön luokse noutaakseen avaimensa. Hän oli perillä varhain aamulla ja jännittyneenä soitti tytölle. He halasivat pitkään, mies antoi päänsä painua tytön päätä vasten, silitti tytön hiuksia ja tunsi suurta onnea.

He alkoivat pitää seurakunnan sisäisiä konsertteja, niistä ensimmäinen oli helmikuun alussa, ensimmäisenä päivänä joka oli tiistai. Tytön yllätykseksi mies oli kirjoittanut ohjelman ja tuonut kolme kynttilää. Muuta valoa ei tarvittaisi sillä he molemmat olivat tottuneet soittamaan hämärässä. Ohjelman he olisivat kiinnittäneet seinälle mutta tyytyivät nuottitelineeseen.

He alkoivat soittaa ja jännite ympäröi heidät. Viimeisen teoksen loputtua tuli hiljaisuus. Tyttö ja mies katsoivat toisiaan silmiin. Se katse kertoi kaipuusta ja kiintymyksestä ja he syöksyivät toistensa syliin. Mies vei tytön, tuli takaisin ja kirjoitti huumaantuneena tytölle vielä lyhyen kirjeen tuntemuksistaan.

Nyt ikävä alkoi olla miehen jokapäiväinen vieras. Hän yritti välillä järkeilemällä torjua tuota tunnetta mutta se oli vaikeaa. Häntä myös kalvoi epätietoisuus tytön tuntemuksista vaikka se oli ehkä turhaa. Kuitenkin mies oli toisinaan hirvittävän alakuloinen.

Miehen terveydentila ei ollut paras mahdollinen. Hän sairasti parantumatonta XXXX-sairautta joka välillä teki hänen elämästään yhtä helvettiä. Kivut saattoivat olla niin suuret että hän ei pystynyt edes XXXX. Usein oli taas upeita, oireettomia aikoja. Hoitona käytetään lääkkeitä mutta yksi parhaista oli kuitenkin auringon valo. Niinpä helmikuun puolivälissä mies lähtisi kahden viikon matkalle.

[…]

Toisen viikon maanantaina tyttö viimein lähetti miehen kaipaaman viesti. Illalla he puhuivat pitkään, seuraavana aamuna ja taas illan suussa. Mies pohti terveyttään tietäen tulevaisuuden olevan uhattuna. Hän katseli asuntoja ja otti selvää työtilaisuuksista. Kaikki tuntui mahdolliselta. Sunnuntaina oli XXXXtunti. Tyttö soitti, mies kuunteli ja katseli tytön kasvoja kaipuun täyttäessä hänen rintansa. Lopulta he pitelivät toisiaan kädestä.

Joskus soittotunneilla tyttö vaikutti masentuneelta, hän ei selvästikään uskonut omiin kykyihinsä. Silloin mies yritti auttaa ja rohkaista tyttöä. Usein tyttö ilostuikin ja mies kovasti toivoi, että tyttö uskoisi häntä vielä seuraavanakin päivänä. Miehellä oli näet työssään valtava kokemus, hän tunnisti lahjakkuuden eikä ollut koskaan erehtynyt mitä tähän asiaan tulee. Muutenkin mies oli hurmaantunut tytön luonteesta. Hän oli eloisa, aina iloinen muiden onnistumisesta, älykäs ja toisinaan varsin utelias. Tyttö tuntui olevan aina vireessä eikä mies tuntenut oloaan koskaan pitkästyneeksi. Mies oli usein miettinyt yhtä sanaa kuvailemaan tyttöä. Se oli: Lumoava.

Kerran tyttö sanoi saaneensa niin paljon kaikkea, ehkä niin mutta ymmärtiköhän tyttö myös antavansa elinvoimaa miehelle. Mies koki tämän asian niin tärkeäksi että otti asian kerran puheeksi. Hän puhui tasavertaisuudesta ja siitä miten hän sai tytöltä voimaa. Hän painotti erityisesti sitä ettei pitänyt tyttöä jonkinlaisena pikku muusana jonka pitäisi jatkuvasti ihailla miestä vaan todellakin: kumppanina.

Talvi kääntyi kevääksi, he soittivat, tapasivat ja tunsivat läheisyyttä. Lopulta he suutelivat. Mies tunsi sydämensä irtoavan ja toivoi ettei hetki koskaan loppuisi.

[…]

Hyvä lukija, kiitos että olette jaksaneet tänne asti. Nyt alkaa kertomuksemme toinen osa. Jotkut tapahtumat jatkossa ovat varmasti totta mutta kaikesta emme ole saaneet selvyyttä ja olemme joutuneet turvautumaan pelkkään arvailuun.

[…]

XXXX:ssa  järjestettiin konsertti. Mies viihtyi mainiosti ja oli päällisin puolin iloinen.

Tytön äiti kertoi myöhemmin kuitenkin pelästyneensä miehen katsetta tytön soiton aikana. Katse oli täynnä luopumisen tuskaa. Jäätyään hetkeksi kahden kesken äiti kysyin olikohan jotain hätänä. Mies selitti tilanteen, kiitti ystävällisyydestä ja toivotti hyvää jatkoa. Ja pyysi vielä saada itse kertoa tytölle vähän myöhemmin.

Nyt oli jo todella kiire, sillä mies oli päättänyt antaa tytölle ainutkertaisen jäähyväislahjan.

Kevätlukukausi päättyi. He päättivät mennä päätösjuhlaan, jossa tyttö saisi päättötodistuksen ja sen jälkeen vielä viimeisen kerran tuttuun luokkaan jonka seinät todistivat tarinaamme. Nyt mies kertoi muuttavansa jossain vaiheessa ja siitä miten hän piti tytöstä ja oli kiintynyt häneen. He painautuivat kiinni toisiinsa, suutelivat pitkään ja itkivät.

Tyttö oli surullinen mutta miehen muutto tuntui vielä kaukaiselta ja hänhän tulisi varmaan usein käymään.

 […]

Muutaman viikon kuluttua tyttö löysi illalla kotiin tultuaan postilaatikosta kirjekuoren. Hän meni sisään, avasi kuoren ja huomasi sisällä vielä kaksi kirjettä. Ensimmäisen avattuaan hän ei ollut uskoa näkemäänsä. Tyttö piti kädessään omaa novelliaan jonka hän oli antanut miehelle. Siinä luki jo himmenneesti: Ylipapille.

Nyt tytön silmissä musteni ja kasvavan kauhun vallassa hän repi auki toisen, pienemmän kirjekuoren. Mies oli kuollut. Hänen ruumiinsa oli löydetty syvän rotkon pohjalta. Tytön novelli oli ollut miehen repussa ja osoite löytyi miehen pöydällä olevista papereista. Asunto olikin muuten lähes tyhjä sillä suurin osa tavaroista, mukaan lukien miehen XXXX oli jo lähetetty pois maasta.

Tyttö puhkesi hillittömään itkuun, tuntui kuin kolmikärkistä tikaria olisi käännetty hänen rinnassaan. Hän muisti viestin jonka mies oli lähettänyt novellin luettuaan… pidän sen itselläni kuolemaani asti. Nyt tyttö ymmärsi, että mies oli ollut aina ehdottoman tosissaan puhuessaan tuntemuksistaan tytölle, että mies ei koskaan valehdellut ja että mies oli tuntenut murhetta huomatessaan tytön joskus ihmettelevän miehen puheita.

Tytön itkulle ei tullut loppua. Hän muisti XXXXtunnit, miehen konsertit, kaikki innostavat keskustelut, halaukset, suudelmat ja yhteisen naurun ja hyvän olon. Viimein tyttö rauhoittui ja otti esiin seurakunnan vanhat ohjelmat; Huokausten hetki, Tunne, Kosketus, Läheisyys. Tyttö teki uuden ohjelman sillä vuoro oli jäänyt hänelle ja kiinnitti sen seinään XXXX vierelle. Hän alkoi soittaa ja välillä kuvitteli miehen soittavan kaipauksen ja sanoinkuvaamattoman ikävän hiipiessä huoneeseensa. Hän soitti myöhään yöhön, otti ohjelman seinältä ja meni huoneeseensa. Muistojen valtaamana hän katseli kaikkia mieheltä saamiaan tavaroita; tyynyä, jonka tarkoitus oli rentouttaa ja lämmittää tyttöä, pientä ruukkua, nuotteja ja levyjä. Lopulta hän meni vuoteeseen, kääri ohjelman rullalle ja otti sen hellästi syliinsä.

Tuntui kuin mies olisi vielä kerran syleillyt ja silittänyt tytön hiuksia. Vielä ennen nukahtamistaan tyttö kuiskasi viimeisen konsertin nimen: RAKKAUS.

 

 

 

X