Tor-verkkoa tutkinut Aarno Malin vajosi tuskaan ja päätyi traumaterapiaan: ”Näin pahuutta, jollaista normaali ihminen ei osaa edes kuvitella”

Millainen on maailma, jossa lakia ei tarvitse noudattaa ja jossa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa pelkäämättä seurauksia? Vastausta voi hakea internetin pimeältä puolelta, Tor-verkosta. Se vei toimittaja Aarno Malinin traumaterapiaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Toimittaja löysi kauhistuttavat lapsipornosivustot, joista suurimmilla oli yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää.

Millainen on maailma, jossa lakia ei tarvitse noudattaa ja jossa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa pelkäämättä seurauksia? Vastausta voi hakea internetin pimeältä puolelta, Tor-verkosta. Se vei toimittaja Aarno Malinin traumaterapiaan.
Teksti: Aarno Malin

”Internetin pimeä ja syvä pääty, kuten Tor-verkko, on kiehtonut minua kauan. Vuonna 2014 aloin perehtyä Tor-verkkoon, jossa kaikki ovat anonyymejä eikä kukaan ole vastuussa kenellekään.

Sen jälkeen Tor-verkko on määrittänyt elämääni.

Olen kirjoittanut lehtijuttuja ja blogia Tor-verkon rikollisuudesta, erityisesti huumekaupasta. Olen ollut yhteydessä nettirikollisiin ja saanut heiltä sisäpiirin tietoa. Minulla on maine Tor-verkon rikollisuuden asiantuntijana, ja minua on usein haastateltu mediassa. Keväällä minulta ilmestyi aiheesta kirja.

Työlläni on ollut myös kielteisiä seurauksia. Minua on muun muassa uhkailtu ja kiristetty, ja Tor-verkkoon sukeltaminen synkensi maailmankuvani ja lähes hajotti pääni. Jouduin traumaterapiaan.

Näin ja kohtasin Tor-verkossa pahuutta, jollaista normaali ihminen ei osaa edes kuvitella. Suurta stressiä aiheutti pelko, etten saa paljastettua pahuutta, vaan se jää piiloon. Kirjan julkaisu onneksi vei stressin pois. Jokaöiset painajaiset loppuivat kuin seinään.

Maailmankuvani ei kuitenkaan enää valoisammaksi muutu. Tor-verkon kohdalla tieto todella lisää tuskaa.”

Tor-verkko vie internetin pimeään päätyyn

”Internetiä kuvataan usein jäävuoreksi. Se osa, joka on veden pinnan yläpuolella, on avoin verkko tai pintaverkko. Siellä voi surffata Googlen kaltaisilla hakukoneilla ja tieto on vapaasti kenen tahansa saatavilla.

Suurin osa jäävuoresta on veden pinnan alapuolella. Se on syvä verkko, josta ei voi etsiä tietoa hakukoneilla. Siellä sijaitsee ihmisten henkilökohtainen data kuten sähköpostit ja yritysten ja julkisen sektorin tietokannat, joista ulkopuoliset pyritään pitämään poissa.

Jäävuoren pohja on pimeä verkko, jonne päästäkseen tarvitsee erityisen ohjelman. Tor-verkon lisäksi on olemassa muitakin anonyymejä verkkoja, joiden käyttäminen edellyttää tiettyä ohjelmaa. Tor-verkko on kuitenkin niin suosittu verrattuna muihin, että siitä on käytännössä tullut pimeän verkon synonyymi.

Tor-verkon idea on, ettei sen tietoliikennettä voi jäljittää. Se muodostuu sivustoista, joiden verkko-osoitteet ovat .onion-päätteisiä. Niille pääsee vain Tor-selaimella. Se on ilmainen ja laillinen ohjelma, jonka voi ladata tietokoneelle tai puhelimeen.

Tor-selaimen liikenne kulkee kolmen sattumanvaraisesti valitun välityspalvelimen kautta, ja se salataan kerroksittain. Palvelimia on maapallolla noin 6 000, ja niitä ylläpitävät vapaaehtoiset. Tor-selaimella voi liikkua myös avoimessa verkossa, jolloin liikenteen alkuperää ei voi saada selville.

Tor-verkko ei toimi kuten avoin verkko. Siellä ei ole Googlen kaltaista hakukonetta, jolla löytää kaikki sivustot. Tor-verkkoonkin on kehitetty hakukoneita, mutta niillä voi löytää vain osan sisällöstä. Joitain sivustoja ei mikään hakukone löydä, joten ainoa keino päästä niille on tietää niiden osoite.

Sivustojen osoitteet eivät ole mitenkään loogisia, kuten yleensä avoimessa verkossa, vaan ne ovat 56 merkin mittaisia numeroiden ja kirjainten sekamelskoja.

Suomalaiset ovat olleet aktiivisia Tor-verkon käyttäjiä jo yli vuosikymmenen. Väkilukuun nähden käytämme sitä poikkeuksellisen paljon.”

Palkkamurhia myytävänä – Kauhutarinoista kohistaan

”Tor-verkossa on paljon sellaista sisältöä, jota ei avoimesta verkosta löydy. Siellä myydään laittomia tuotteita, kuten huumeita, aseita, palkkamurhia, villieläimiä ja hakkerointipalveluja. Maksu tapahtuu aina kryptovaluutoilla, yleensä bitcoineilla.

Joistain Tor-verkon sivustoista kerrotaan kauhutarinoita avoimessa verkossa. Esimerkiksi Reddit-keskustelufoorumilla ja Youtubessa kerrotaan sivustoista, joita kutsutaan nimellä Red Room.

Red Roomissa striimataan suorana lähetyksenä ihmisen kidutusmurha. Katsojat voivat osallistua tapahtumien kulkuun chatin kautta, ja kiduttaja toteuttaa sen katsojan toiveita, joka maksaa eniten.

Kiinnostuttuani Tor-verkosta aloin selvittää, ovatko siihen liitetyt kauhutarinat totta. Yksi toisensa jälkeen minulle selvisi, etteivät ne ole.

Löysin kyllä Tor-verkosta Red Roomeja, mutta ne olivat huijauksia. Kun ihmiset siirsivät sivuston bitcoin-lompakkoon rahaa päästäkseen näkemään striimiä ja osallistumaan siihen, he vain menettivät rahansa.

Tor-verkko kiehtoo ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään rikoksia anonyymiä verkkoa hyödyntäen, mutta myös he ovat vaarassa joutua muiden rikollisten huijaamiksi. Tämä kertoo olennaisen alamaailmasta.

Huijauksia Tor-verkossa riittää.

Esimerkiksi palkkamurhia myyviä sivustoja on ­runsaasti, mutta ne ovat järjestään feikkejä. Niistä voi kyllä ostaa väkivallantekoja, kuten kuoliaaksi puu­kottamisen tai kastraation, mutta kun asiakas on maksanut bitcoineilla, mitään ei tapahdu eikä rahoja saa takaisin.

Kun rikollinen huijaa rikollista, voi olla varma, ettei uhri mene tekemään rikosilmoitusta. Ja vaikka menisi, viranomaiset voivat vain levitellä käsiään. Rahat ovat tiessään, eikä huijarin henkilöllisyyttä voi selvittää.”

Anonyymi huumekauppa käy bitcoineilla ja kukoistaa

”Myös aseita ja hakkerointipalveluja myyvät sivustot ovat lähtökohtaisesti huijauksia. Huumekauppa sen sijaan on todellista ja massiivisen kokoinen ilmiö.

Tor-verkon huumekauppa alkoi 2011, kun yhdysvaltalainen ohjelmistoinsinööri Ross Ulbricht perusti Silk Road -sivuston. Se oli ensimmäinen niin sanottu darknet market, jossa suuri määrä myyjiä kaupitteli huumeita laidasta laitaan. Asiakkaat maksoivat aineet bitcoineilla ja myyjät lähettivät ne postitse asiakkaille.

Maailman ensimmäinen kryptovaluutta bitcoin oli vasta vakiinnuttanut asemansa. Ilman sitä anonyymi huumekauppa ei olisi ollut mahdollista.

Silk Roadin jälkeen vastaavanlaisia kauppasivustoja on perustettu Tor-verkkoon valtavasti.

Perehdyin nettihuumekauppaan vuonna 2014, kun Tor-verkkoon oli perustettu ensimmäinen kotimainen darknet market nimeltä Silkkitie. Se oli selkeä, helppokäyttöinen ja ennen kaikkea suomenkielinen sivusto – ja erittäin suosittu. Enää kenenkään ei tarvinnut tuntea diilereitä, vaan huumeita pystyi tilaamaan postilaatikkoonsa muutamalla hiirenklikkauksella.

Aloin seurata Silkkitietä ja haastatella siellä toimivia huumekauppiaita. Pian siellä toimivat ihmiset ryhtyivät ottamaan minuun yhteyttä. Minuun luotettiin ja minulle haluttiin puhua. Minusta tuli julkkis kotimaisessa nettihuumemaailmassa.”

Alakulttuurissa kohtaamisia kasvotusten

”Silkkitie sulkeutui vuonna 2019. Sen jälkeen on perustettu muita suomenkielisiä darknet marketeja.

Tor-verkossa elää täysin ainutlaatuinen kotimainen alakulttuuri. Sen ovat muodostaneet Silkkitie seuraajineen sekä erilaiset keskustelupalstat.

Kuvalauta on luova käännös englanninkielisestä termistä image board. Se tarkoittaa anonyymiä keskustelupalstaa, jossa on tyypillistä käyttää kuvatiedostoja osana kommunikointia.

Vuonna 2014 Tor-verkkoon perustettiin kotimainen kuvalauta nimeltä Sipulikanava, jossa oli niin sanottuja alalautoja eli osioita eri keskustelunaiheille. Siellä oli myös erillinen alue huumekaupalle, jossa alalaudat jakautuivat kaupunkien mukaan.

Sipulikanavalla huumekauppias jätti oman kaupunkinsa alalaudalle ilmoituksen, jossa kertoi, mitä huumeita hän myi ja mihin hintaan. Ilmoituksessa oli myös kauppiaan Wickr-tunnus. Wickr on anonyymi pikaviestisovellus, joka on alamaailman suosiossa.

Ostaja otti myyjään yhteyttä Wickrillä, ja he sopivat tapaamisen. Huumeet ja rahat vaihtoivat omistajaa kasvotusten. Tällainen huumekauppa tunnetaan termillä lautahuumekauppa. Se on kotimainen ilmiö, joka on korvannut perinteistä katukauppaa.

Viranomaiset sulkivat Sipulikanavan vuonna 2017. Sen jälkeen on tullut muita huumekaupan sallivia kuvalautoja, kuten Torilauta.

Kaikki Tor-verkon rikollisuus ei suinkaan pyöri rahan ympärillä. Sen sain karvaasti nähdä.”

Tor-verkossa myös rikollinen huijaa rikollista. Varmaa on, että uhri ei tee rikosilmoitusta. © Jussi Jääskeläinen

Tor-verkko on oiva paikka rikolliselle huijata rikollista. Varmaa on, että uhri ei tee rikosilmoitusta. © Jussi Jääskeläinen

Verkon sadistiset pedofiilit raiskaavat, kiduttavat ja murhaavat – ja pyytävät vinkkejä

”Kuten kerroin, Tor-verkkoon liittyvät kauhutarinat olivat sepitettä. Yksi oli kuitenkin totta, valitettavasti.

Olin lukenut väitteitä, että Tor-verkkoon olisi muodostunut sadististen pedofiilien yhteisö, joka levittäisi ja tuottaisi kuvamateriaalia lasten raiskaamisesta, kiduttamisesta ja murhaamisesta. Toivoin, että väitteet olivat pelkkää vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Vuonna 2014 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan peräti 80 prosenttia Tor-verkon liikenteestä liittyi lapsipornoon. Sen lapsipornomaailmasta oli silti tarjolla tietoa vain vähän. Ero oli huima huumemaailmaan, josta oli julkaistu englanninkielistä materiaalia runsaasti.

Päätin yrittää löytää lapsipornomaailman, ja mikäli siinä onnistuisin, kartoittaisin sen niin hyvin kuin pystyisin. Tärkein tavoitteeni oli selvittää, olivatko väitteet sadististen pedofiilien yhteisöstä totta.

Lukemani perusteella ajattelin, että lapsipornosivustoja on vaikea löytää ja niihin on vaikea päästä sisälle.

Löytäminen oli kyllä vaikeaa, mutta sinnikkään yrittämisen jälkeen tietokoneeni ruudulle avautui lukuisien lapsipornosivustojen verkosto. Sivustoille sisään pääsy oli helppoa. Ne olivat isoja, suurimmilla oli yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää.

Yksi sivustoista oli keskittynyt hurtcoreen. Sen voisi suomentaa lastenkidutuspornoksi.

Sadististen pedofiilien yhteisö oli siis olemassa, ja se oli pahempi kuin olisin ikinä uskonut. Sivusto oli pullollaan valokuvia ja videoita, joissa eri ikäisiä lapsia ja jopa vauvoja kidutettiin, raiskattiin ja tapettiin.

Sivustolla oli käyttäjiä eri puolilta maailmaa. He keskustelivat keskenään ja kyselivät neuvoa muun muassa lasten kaappaamiseen, ruumiiden hävittämiseen ja omien lastensa pahoinpitelemiseen tavoilla, joista ei jää jälkiä. Kokeneimmat neuvoivat muita ja kaikki tsemppasivat toisiaan. Sivustolla oli yli 800 000 käyttäjää.”

Toinen toistaan julmempien kuvien loputon virta

”Löydökseni oli kaikessa kauheudessaan uskomaton. Yritin pitää itseni kasassa ja keskittyä tiedon keräämiseen, mutta silmieni editse kulki loputon virta toinen toistaan julmempia kuvia, enkä kestänyt sitä.

Soitin auttavaan puhelimeen ja hakeuduin lääkäriin, josta minut ohjattiin puhumaan psykiatristen sairaanhoitajien kanssa. Lopulta päädyin traumaterapiaan.

Kaikki järkyttyivät siitä, mitä minulla oli kerrottavana. Traumaterapeutti meni ihan sekaisin, hän ei kestänyt kuunnella minua lainkaan. Veikkaan, että hän itse tarvitsi traumaterapiaa minut tavattuaan.

Ennen Tor-verkkoon perehtymistä kuvittelin, ettei täysin pahoja ihmisiä ole olemassa. Uskoin jokaisen kykenevän empatiaan ainakin jossain tilanteessa. Nyt tiedän olleeni väärässä.

Absoluuttisen pahoja ihmisiä on olemassa. He tietävät olevansa pahoja ja saavat siitä suuren seksuaalisen nautinnon. Heitä on paljon, ja he ovat löytäneet toisensa Tor-verkon avulla.”

Tor-verkon yhteisössä ei valvontaa, eikä vastuuta

”Tor-verkko itsessään ei ole hyvä tai paha. Se on työkalu, jota voi käyttää moneen. Silti fakta on, että rikolliset käyttävät sitä näkyvimmin.

Silk Roadin perustaja Ross Ulbricht uskoi, että ­Tor-verkko muodostaisi yhteisön, jossa kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen. Anonymiteetti houkuttelee kuitenkin myös niitä, jotka pyrkivät hyväksikäyttämään muita.

Darknet marketien kimpussa ovat Tor-verkon taitavimmat hakkerit, kiristäjät ja varkaat. Huumekaup­piaat ja kauppasivustojen ylläpitäjät voivat joutua verkkohyökkäysten kohteeksi siinä missä muutkin.

Kotimaiset kuvalaudatkaan eivät ole turvassa. Suureksi ongelmaksi ovat muodostuneet bottien suoltama spämmi, joka tukkii sivustot ja peittää alleen oikean keskustelun ja kaupankäynnin. Lautahuumekaupassa ryöstöt ja huijaukset ovat yhä suurempi riesa.

Viranomaiset ovat onnistuneet sulkemaan monia kauppasivustoja. Merkittäväksi uhkaksi netti­huumekaupalle ovat muodostuneet myös muut Tor-verkkoa käyttävät rikolliset. Alakulttuuri syö itseään sisältä.

Alusta, jossa ei ole valvontaa eikä vastuuta, vetää puoleensa kaikkein vaarallisimmat yksilöt toteuttamaan perversioitaan ja levittämään ideologiaansa. Se näkyy esimerkiksi Tor-verkon lapsipornomaailmassa, joka elää ja voi hyvin.

Tor-verkossa olet vapaa tekemään, mitä haluat. Siksi siellä ei kannata luottaa kehenkään.”

Kirjoittaja Aarno Malin on Tor-verkon rikollisuuteen erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija, jolta huhtikuussa julkaistiin kirja Pimeyden ytimeen. Kirjan kustantaja Atena kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Seura.

X