Traaginen onnettomuus kultakaivoksessa: Varotoimien laiminlyönti johti kaivurikuskin kuolemaan Kittilässä

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kittilän kaivos sijaitsee Kiistalan kylässä. Sieltä on Levitunturiin linnuntietä parikymmentä kilometriä.

(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Kaamos oli alkanut Kittilässä edellisenä päivänä. Kuudentoista vuorokauden ajan aurinko pysyttelisi piilossa taivaanrannan alapuolella.

Päinvastoin kuin etelän ihminen saattaa luulla, kaamosaika ei ole synkkä ja valoton. Päivisin taivas kajastelee sinisen ja punaisen sävyissä, kirkkaina pakkasöinä tähdet tuikkivat ja revontulet leimuavat.

Se ei ole totaalista pimeyttä.

Ei sellaista kuin maan alla.

Torstaina 15. joulukuuta neljä miestä kunnosti tietä tunnelissa Kittilän kaivoksessa 325 metrin syvyydessä. He etenivät pitkää suoraa kohti päätyä, jossa tunneli tekee silmukan.

Kaivinkoneenkuljettaja ajoi muiden edellä takaperin kaivaen ojaa. Hän nosteli liejua keskelle tietä, mistä se lastattiin pyöräkoneella kahden kuorma-auton lavalle. Kaksi miehistä ajoi kuorma-autoilla edestakaisin kuljettaen maata pois, kolmas käytti pyöräkonetta.

Miehet eivät tienneet, että mutkan takana tunnelin silmukassa oli reikä. Sen taakse toiselle puolelle oli kaivoksen omien turvamääräysten mukaisesti tehty metrin korkuinen penger sekä pystytetty oranssi suoja-aita ja vilkkuvalot.

Mutta reiän tältä puolelta ne puuttuivat.

Miehet aloittivat tien kunnostuksen aamukahdeksalta. Aamupäivän aikana, tunti tunnilta, kaivinkoneenkuljettaja peruutti kohti avointa pudotusta.

Kaivosalueelle ei pääse ilman kulkukorttia. © Kaisa Sirén

Euroopan suurin

Kittilän kultakaivos Kiistalan kylässä avattiin vuonna 2008. Samana vuonna avatun Talvivaaran kaivoksen takia alan imago on Suomessa romahtanut. Siihen nähden Kittilän kaivoksella on mennyt mukavasti.

Harvaan asutulta suoalueelta, keskeltä vetistä kairaa kaivetaan enemmän kultaa kuin mistään muualta Suomesta – tai koko Euroopasta. Euroopan suurin, kanadalaisen Agnico Eaglen omistama kultakaivos uutisoi vuodelta 2015 ennätyksen: lappilaisen jänkän alta nostettiin yli 5 500 kiloa kultaa.

Erilaisten altaiden vuotamisesta ja vesienhallinnan pettämisestä on raportoitu useista suomalaiskaivoksista viime vuosina, eikä siltä ole vältytty Kittilässäkään. Kaivoksen rikastushiekka-allas vuoti syksyllä 2015.

Kaivos sai kuitenkin viime keväänä korkeimmalta hallinto-oikeudelta luvan nostaa rikastettavan malmin määrää, ja marraskuun alussa yhtiö uutisoi uudesta kultaesiintymästä. Se voi jatkaa kaivoksen ikää; aiemmin kullan on arvioitu riittävän vuoteen 2035.

Pienoismalli Kittilän maanalaisesta kaivoksesta. Kaivos ulottuu 900 metrin syvyyteen.  © Kaisa Sirén

Kaivuri toi leivän

Kittilän kaivos työllistää suoraan 900 ihmistä, joista puolet on kaivoksen ja loput aliurakoitsijoiden palkkalistoilla.

Kaivoksessa tehdään töitä viisi päivää kerrallaan ja ollaan viisi vapaalla – siinä ehtii hyvin välillä kotiin vaikka toiselle puolelle Suomea.

Reissutyöläiset asuvat yleensä kimppa-asunnoissa kirkonkylällä, Levillä tai sen pohjoispuolella Könkään kylässä. Könkäältä on rakennettu Kiistalaan uusi tiekin, jota pitkin kaivokselle ajaa alle puolessa tunnissa.

Könkäällä majoittui työputkinaan myös itäsuomalainen Harri.

Viisikymppinen mies oli aiemmin työskennellyt kaivinkoneurakoitsijana omalla kotipaikkakunnallaan. Hän oli tehnyt muun muassa haudankaivajan töitä seurakunnalle.

Marraskuussa 2015 hän pestautui ensimmäisen kerran kittiläläiselle aliurakoitsijalle, joka tekee kaivoksessa tuotannon tukitoimia eli muun muassa teiden kunnossapitoa. Työntekijöiden tarve aliurakoitsijoilla vaihtelee, ja huhtikuusta lähtien Harri oli muutaman kuukauden lomautettuna. Syksyllä hän teki työtä myös muualla.

Viime marraskuun puolivälissä Harri aloitti jälleen työt maanalaisessa kaivoksessa aliurakoitsijan palkkaamana. Hänen työtehtäviinsä kuului kaivinkoneen ja pyöräkoneen käyttöä sekä kuorma-autolla ajoa tunnelissa.

Useimmiten Harri nousi kaivinkoneenkuljettajan penkille. Se oli hänelle tutuinta hommaa.

Näkyi vain sumua

Kaivos pyörii Kittilässä kahdessa kymmenen tunnin vuorossa, joiden välissä tehdään räjäytystöitä. Päivävuoro alkaa seitsemältä aamulla.

Kaivosalueelle saavuttaessa näkymää hallitsee rikastamo ja sen vesihöyryä tupruttava piippu. Varsinaisessa kaivoksessa maan alla työskentelevät kulkevat töihin kaivoskonttorin kautta. Muutama vuosi sitten valmistuneeseen uuteen konttoriin pääsee vain kulkukortilla metallisesta pyöröportista.

Aamulla 15. joulukuuta Harri ja kolme muuta aliurakoitsijan työntekijää kulkivat portin läpi aamuseitsemältä. Sonnustauduttuaan konttorin pukuhuoneessa suojahaalareihin ja henkilökohtaisiin turvavarusteisiin he kävivät porukalla käskynjakohuoneessa hakemassa työkortit.

Työkortti on Kittilän kaivoksella nelisivuinen paperilomake, johon työkohteet ja tehtävät on merkitty. Lisäksi kortissa on vaarojen tunnistamista varten tarkistuslista, joka työntekijän on käytävä läpi ennen töiden aloittamista.

Nelikko tiesi päivän tehtävänsä jo valmiiksi: tien kunnostusta kohteessa 325 TP2. Se tarkoittaa tunnelia numero kaksi 325 metrin syvyydessä. He olivat käyneet siellä edellisenä päivänä.

Miehet ajoivat alas kaivokseen aliurakoitsijan nelivetoautolla. Tasolle 325 on yli kahden kilometrin matka maan alla kiemurtelevia teitä pitkin.

Perillä he ajoivat tunnelia eteenpäin niin pitkälle, että auton valot osuivat silmukkaan johtavaan mutkaan. Tunnelissa ei näkynyt muuta kuin hiukan aamusumua.

Miehet hakivat koneet ja ryhtyivät töihin ajoneuvojen valoissa. Harri kaivoi ojaa, kolme muuta lastasivat maata kuorma-autoihin ja ajoivat sitä pois. Ennen lounasta muut saivat tehtäväkseen viedä mursketta toiseen tunneliin, mutta työ jäi kesken ilman häkäpitoisuuden vuoksi.

Harri oli ottanut eväät mukaan ja aikoi syödä ne kaivinkoneessa. Muut miehet nousivat maan pinnalle ruokalaan syömään.

Noin kello 12 he palasivat lounaalta, ja yksi heistä kysyi Harrilta radiopuhelimen välityksellä työn sujumisesta. Harri oli edennyt tunnelissa jo pitkälle. Muut jatkoivat tien kunnostustöitä kuten aamupäivällä: yksi lastasi, kaksi ajoi maata pois.

Muutaman kuorman lastattuaan pyöräkoneen kuljettaja havaitsi, ettei kaivinkonetta enää näkynyt. Hän lähti pitemmälle tunneliin katsomaan.

Mutkan takana odotti järkyttävä yllätys: avoin louhos, jonka reunalle johtivat pyörien jäljet.

Harri ja kaivinkone olivat pudonneet 25 metriä.

 

Louhoksen reuna, jolle kaivinkoneen renkaan jäljet johtivat. © Kuva aluehallintoviraston tarkastuskertomuksesta

Kittilän kaivoksessa työskentelee 900 ihmistä, joista puolet aliurakoitsijoiden palveluksessa. © Kaisa Sirén

Tutkinta alkaa

Harvinainen ja traaginen onnettomuus lamaannutti hetkeksi koko kaivoksen. Seuraava työvuoro eli perjantain vastainen yövuoro peruttiin.

Kaivoksella oli heti tarjolla kriisiapua, eikä ketään pakotettu töihin maan alle. Jotkut jäivätkin joksikin aikaa maanpäällisiin töihin.

Pelastustöiden jälkeen poliisi teki tutkintaa onnettomuuspaikalla useita päiviä.

Maanantaina 19. joulukuuta aluehallintovirasto teki onnettomuudesta työsuojelutarkastuksen kaivoksella. Tarkastuskertomuksen mukaan siihen osallistui yhteensä 22 ihmistä: kaivoksen ja aliurakoitsijan esimiehiä, valtuutettuja ja työntekijöitä, tarkastajia, poliisi sekä kaivosta edustava asianajaja.

Tämän jutun tiedot tapahtumista ennen onnettomuutta perustuvat pitkälti työsuojelun tarkastuskertomukseen, joka on päivätty 13. tammikuuta. Kertomuksen perusteella aluehallintovirasto harkitsee, millaisen lausunnon se antaa tapaturmasta poliisille.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) tekee onnettomuudesta oman tutkintansa, joka piti alun perin julkistaa 1. maaliskuuta. Sen valmistuminen on kuitenkin viivästynyt. Tukesin tutkimus on työsuojelun tarkastusta perusteellisempi.

Kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat kaivosalalla selvästi harvinaisempia kuin muussa teollisuudessa tai rakennusalalla. Esimerkiksi vuonna 2015 pelkästään rakennusalan työpaikkatapaturmissa kuoli kolmetoista ihmistä.

 Louhokseen johtava toinen reitti oli suljettu suoja-aidalla ja varustettu merkkivalolla. © Kuva aluehallintoviraston tarkastuskertomuksesta

Tietoon ei reagoitu

Kaksi päivää ennen onnettomuutta tapahtumapaikan läheisyydessä oli tehty räjäytyksiä.

Kittilän kaivos ulottuu 900 metrin syvyyteen, ja maan alla kulkee teitä 65 kilometriä. Tasoperiksi kutsuttuja, vajaan kymmenen metrin levyisiä tunneleita on louhittu kallioon päällekkäin 25 metrin välein; tasoperän 325 alapuolella on siis tasoperä 350.

Malmia louhitaan siten, että päällekkäisten tasoperien väliin räjäytetään pystysuoria louhoksia. Kiviaines lastataan autoihin alemmalla tasolla ja louhos tyhjenee. Myöhemmin aukko täytetään.

Pimeässä kaivoksessa avoimet louhokset ovat luonnollisesti hengenvaarallisia. Työnantajan on lain mukaan poistettava putoamisvaara välittömästi ja luotettavasti. Kaivoksissa räjäytysaukot suojataan korkealla penkereellä, vallilla, joka estää aukkoon ajamisen vahingossa. Sen lisäksi aukot merkitään yleensä valoilla ja suoja-aidalla.

Se on ohjeena myös Kittilän kaivoksessa.

Tiistaina 13. joulukuuta puoliltapäivin kaivoksen vuorotyönjohtaja havaitsi, että tunnelin 325 TP2 perän pohjassa oli täysin suojaamaton aukko. Hän ilmoitti asiasta kaivoksen tuotannonohjauskeskukseen. Lisäksi hän kirjoitti varoituskyltin puhtaalle puolelle ”avoin reikä” ja ripusti sen naruun, jonka kiinnitti tunnelin poikki. Kyltin huomasi samana päivänä tunnelissa käynyt kasteluautonkuljettaja. Hän teki myös ilmoituksen tuotannonohjauskeskukseen.

Kyltti löytyi onnettomuuden jälkeen tunnelin perältä. Se oli liejun peitossa, ja sen yli oli ajettu ajoneuvolla.

Merkintä hengenvaarallisesta reiästä oli kahden päivän ajan näkyvissä vuorotyönjohtajien saamissa vuoroilmoituksissa. Neljän työvuoron ajan, neljän työnjohtajan nähtävillä.

Siihen, miksi merkintään ei reagoitu, saatetaan hakea vastausta vielä pitkään.

”Niin paljon töitä”

Tarkastuskertomus on sen tehneen tarkastajan näkemys tapahtumien kulusta. Tällaisia kertomuksia käytetään kuitenkin yleensä todisteena silloin, jos työtapaturmaa käsitellään oikeudessa.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Lasse Ketola kommentoi tarkastuskertomusta Seuran pyynnöstä. Hän ei itse toiminut tapauksessa tarkastajana.

Tarkastuskertomukseen on kirjattu, etteivät työntekijät tehneet vaarojen tunnistamista – kuten virkakielisesti sanotaan – koko työskentelyalueella onnettomuuspäivänä. Vaarojen tunnistamista tehtiin myös edellisenä päivänä, jolloin mukana oli kaivoksen oma, tien kunnossapitotyöryhmän esimiehenä toiminut kaivostyönjohtaja.

Tapaturmapäivänä työnjohtaja ei kertomuksen mukaan ollut ehtinyt tehdä vaarojen tunnistamista. Tarkastajalle kerrottiin, että kyseisellä työnjohtajalla ”on niin paljon töitä, jotta hän ei ehdi hoitaa kaikkia velvollisuuksiaan”. Kaivosyhtiön mukaan kyseessä on yksittäisen ihmisen mielipide.

Lasse Ketola toteaa, että työntekijät voivat olla mukana tunnistamassa riskejä, mutta työnantajalla on valvontavastuu.

”Turvallisuusvastuuta ei voi delegoida alemmas.”

Kartta tasoperästä 325, jossa onnettomuus tapahtui. Avoin louhos oli tunnelin silmukassa mustan pisteen kohdalla.  © Kaisa Sirén

Jo kolmas kerta

Seura vieraili Kittilän kaivoksella viime viikolla. Agnico Eagle tai kittiläläinen aliurakoitsija eivät halua tässä vaiheessa kommentoida joulukuista onnettomuutta.

Kaivosyhtiön mukaan aluehallintoviraston tarkastuskertomuksessa on kuitenkin puutteita, joista on kerrottu aluehallintovirastolle.

Kertomuksesta puuttuu yhtiön mukaan esimerkiksi sellainen tieto, että työtilaus tien kunnossapidosta oli tehty vain tietylle alueelle, ei putoamispaikalle saakka.

Toisaalta kertomuksessa mainitaan, että aliurakoitsijaa oli huomautettu useaan otteeseen siitä, että osalta työntekijöistä puuttui kaivoksen antama työkorttikoulutus.

Ylitarkastaja Ketolan mukaan koulutuksen puuttuminen on kuitenkin kaivosyhtiön vastuulla. Jos työntekijältä puuttuu jokin koulutus, kaivosyhtiön ei pitäisi päästää häntä töihin.

Kittilän kaivoksella on tätä aiemmin sattunut ainakin kaksi sortumaa, joista Lapin Kansa uutisoi 29. joulukuuta. Tapaturmissa kaksi lastauskonetta on jäänyt sortuvien maamassojen alle. Ensimmäisellä kerralla kuljettaja pelastautui, toisessa tapauksessa lastauskone toimi kauko-ohjauksella.

Ketola kertoo, että aluehallintoviraston työsuojelun aiemman kokemuksen perusteella turvallisuusasiat on kuitenkin hoidettu Kittilän kaivoksessa erittäin hyvin.

”On raadollista huomata, että turvallisuus pitää ansaita joka päivä.”

© Kaisa Sirén

Korjaustoimia

Aurinko nousi Kittilässä ensimmäistä kertaa kaamoksen jälkeen 30. joulukuuta.

Seuraava päivä oli lauantai, vuoden viimeinen päivä. Itäsuomalaisessa maakuntalehdessä julkaistiin kaksi Harrin kuolinilmoitusta.

Isommassa on muistoruno ja ristin juurta koristavat heinät. Siinä Harria ikävöivät omaiset. Hän oli perheellinen mies.

Sen alapuolella oli toinen, pienempi ilmoitus, jossa Harrin muistoa kunnioittivat työkaverit.

Harrin muisto tuskin pääsee unohtumaan monelta muultakaan kovin äkkiä.

Ja yhden asian hänen kuolemansa on jo muuttanut.

Onnettomuuden jälkeen avoimet louhokset on Kittilän kaivoksella päätetty suojata jo ennen räjäytyksiä.

 

Harri ei ole onnettomuuden uhrin oikea nimi.

X