Tupakka rullaa rajalla: Imatralaispappakin pyöräilee hakemaan alle euron hintaisia röökiaskeja

Jaa artikkeli
tupakka
Svetogorskilaisen kaupan suosituin tuote on tupakka. Sitä käyvät ostamassa pääasiassa suomalaiset. © Mikko Nikkinen
Itätupakan valuminen nuorille huolestuttaa viranomaisia.

Ripsii vettä. Pienen kaupan valokyltit tuikkivat harmaassa säässä. Ihmisiä kulkee sisään ja ulos. Jokaisella on kainalossaan kartonki tupakkaa.

Ollaan Svetogorskin lipeillä, muutaman sadan metrin päässä Suomen ja Venäjän rajalta. Kaupan pihaan parkkeeraavissa autoissa on lähes poikkeuksetta suomalaiset rekisterikilvet.

Tien toisella puolella on huoltoasema, jonne Sannaksi esittäytyvä nainen kaartaa autonsa. Hän tankkaa tankin täyteen bensaa ja käy sitten ostamassa huoltoaseman myymälästä kartongin tupakkaa.

”Tämä menee miehelleni.”

Joutsenossa asuva Sanna kertoo käyvänsä myös ”Svetona” tai ”Rättijärvenä” tunnetussa kaupungissa tankkaamassa kerran tai pari viikossa, sillä hänelle kertyy paljon ajoa. Joka reissulla hän ostaa myös tupakkaa.

Sannan käytäntö on arkipäivää itärajalla. Moni eteläkarjainen käy vuosiviisumin turvin tankkaamassa halpaa venäläistä bensaa, ja ostaa samalla sallitun määrän eli 200 savuketta.

Useimmat ostavat, vaikka eivät itse polttaisikaan. Aina löytyy lähipiiristä tai vähän kauempaa niitä, joille kessu maistuu.

Monet tulevat myös pyörällä, sillä Imatra on Svetogorskista vain kivenheiton päässä. Polkupyörällä liikkeellä oleva vanha pappa kertoo, että tarakalla olevassa kassissa on venäläistä ruisleipää vaimolle, jonka ikenet eivät kestä suomalaista leipää, suolatikkuja, pullaa – ja tupakkia.

”Käyn Venäjällä kahden viikon välein. Jos saan autokyydin, lähden vaikka saman tien uudestaan.”

Karjalaiset kamelimiehet

Mies sytyttää tupakan Lappeenrannan urheilutalon edessä.

”Anteeksi, mutta voinko kysyä, poltatko suomalaista vai venäläistä tupakkaa?”

Hän kaivaa taskustaan askin, jonka kylkeen on painettu kyrillisin kirjaimin kurenie ubivajet eli tupakointi tappaa. Camelmies kertoo tuovansa tupakkaa Venäjältä tankkausmatkoiltaan noin kerran viikossa.

Itätupakan virta rajan yli todentuu karkeassa otannassa: 15 lappeenrantalaisesta ja imatralaisesta kessuttelijasta vain yksi kertoo polttavansa Suomesta ostettua tupakkaa.

Venäläisvalmisteinen tupakka on halpaa. Kartonki suosituinta laatua, sinistä L&M:ää, maksaa noin 780 ruplaa eli noin 11 euroa. Askin hinnaksi jää siis euro. Halvimmillaan askin voi saada 80 sentillä. Suomessa tupakka-askin hinta on 5,5–6 euroa.

Halpa itätupakka alentaa kynnystä tupakointiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keväällä 2014 tekemän kyselyn mukaan Kaakkois-Suomessa 15–64 -vuotiaista miehistä tupakoi päivittäin 30 prosenttia. Koko maassa vastaava luku on 16 prosenttia.

Samaan aikaan tupakkaa myydään itärajan tuntumassa vähemmän kuin muualla. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Meri Paavolan mukaan eteläkarjalaisten huoltoasemien ja kioskien myyntilastot kertovat reippaasta vajeesta muuhun maahan verrattuna.

”Jos tupakkaa myydään vähemmän mutta poltetaan enemmän, niin jostakinhan sitä tulee”, Paavola summaa.

Nuoret toivot

Ilma on sakeana savusta. Maassa lojuu tupakantumppeja ja venäläisiä tupakka-askeja, joiden kansissa on hurjia varoituskuvia mätänevistä hampaista ja riutuvista ihmisistä. Yksi kuvista varoittaa impotenssista – miehen paljaan etumuksen edessä on käsi, jonka peukalo osoittaa alaspäin.

Haalariasuisia ammattikoululaisia eivät tunnu tupakoinnin vaarat kiinnostavan, vaan he vetelevät savuja tottunein ottein Lappeenrannan ammattiopiston ja jalkapallokentän välisellä alueella. Opiston virallinen tupakkakatos jää sadan metrin päähän.

Porukassa on 17 – 20-vuotiaita nuorukaisia. Ne, joilla on ajokortti, hakevat tupakkaa itse rajan takaa. Loput kertovat ostavansa kavereiltaan tai saavansa vanhemmiltaan.

Poikien mukaan venäläisen tupakka-askin saa Suomessa noin 2,5 eurolla. Myyjälle jää siis 1,5 euron myyntipalkkio.

Kauppakeskus Iso-Kristiinan alaovella käryää myös. Nuorten joukossa on jopa 13-vuotiaita poikia. Kauppakeskuksen vartija tietää, että nurkan takana tupakka-askit vaihtavat omistajaa.

Itätupakan valuminen nuorille huolestuttaa viranomaisia.

”Mutu-tuntumani on, että eteläkarjalaiset nuoret polttavat lähes sataprosenttisesti venäläistä tupakkaa”, mainitsee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Sanna Ahtiainen. Imatran poliisilla on viitteitä siitä, että tupakkaa myydään nuorille muun muassa tietyn kaupan pihalla. Poliisi puuttuu ulkomailta tuodun tupakan myyntiin, minkä resursseiltaan kykenee.

”Tupakkaa saa tuoda vain omaan käyttöön, ei myyntiin. Myynti on lievä veropetos”, muistuttaa rikoskomisario Jyrki Hänninen Imatran poliisista.

Jokunen vuosi sitten viranomaiset paljastivat Imatralla useita myyntikuvioita, joissa venäläiset turistit veivät tupakkakartonkinsa tiettyihin osoitteisiin. Näistä paikoista myytiin tupakkaa myös alaikäisille.

Neljä juttua eteni syyteharkintaan ja tekijät tuomittiin.

Positiivista on se, että halvan tupakan saatavuus ei näy nuorten tupakoinnin yleisyytenä Etelä-Karjalassa. Kouluterveyskyselyn mukaan eteläkarjalaiset nuoret polttavat päivittäin tupakkaa yhtä paljon kuin koko maan koululaiset keskimäärin.

”Nuorten tupakointi on myös koko ajan ollut vähenemään päin”, Ahtiainen mainitsee.

Turistit muurahaisina

Keskiviikkoinen päivä Nuijamaan tullissa on hiljainen. Autoja valuu verkkaan idästä länteen ja lännestä itään.

Tullivirkailijat tekevät valvontaansa ja tutkivat auton sieltä, toisen täältä. Tullia kiinnostaa ilmoittamatta jäänyt tavara, ei laillisesti maahan tuotu tupakka. Tupakkarallilta ei voi kuitenkaan välttyä, sillä laillisen tupakkakartongin kanssa matkustavat sekä venäläiset turistit että suomalaiset autontankkaajat.

”Jotkut suomalaiset saattavat käydä rajan toisella puolella useamman kerran päivässä ja tuoda joka kerran mukanaan kartongin”, kertoo tulliylitarkastaja Ari Hätinen.

Ruplan arvon tiputtua venäläisten turistien määrä rajalla on vähentynyt. Toista oli vuonna 2013, kun venäläisten turistibussien virta oli kiihkeimmillään. Silloin Tulli sai myös todistaa erikoista kuviota: Rajan yli saattoi virrata päivässä 40–50 linja-autoa, joiden jokaisella matkustajalla oli mukanaan kartonki tupakkaa.

”Joku löi rajan itäpuolella turisteille kartongit kouraan ja sitten ne poimittiin pois Suomen puolella”, Tullin Lappeenrannan tutkivan yksikön tutkinnanjohtaja Vesa Ruotsalainen kertoo.

Ruotsalainen ja Hätinen arvelevat, että tupakkaa tuoneet turistit saivat alennusta matkastaan. Mitä todennäköisimmin tupakantuonti oli venäläisen matkatoimiston kautta organisoitua. Tällaista toimintaa kutsutaan tullislangilla muurahaissalakuljetukseksi.

”Yhden kartongin saa kuitenkin tuoda, emmekä me sellaiseen voineet puuttua. Tämä on onneksi hurjasti vähentynyt”, Hätinen huomauttaa.

Narahdus rajalla

Imatran tullin ottamassa valokuvassa näkyy sinisiä ja punaisia L&M-askeja siisteissä riveissä. Keskiviikkoisena aamuyönä rajalla on kärähtänyt suomalainen mies, joka yritti tuoda maahan 23 kartonkia. Tupakat on kätketty jemmaan, joka on nikkaroitu ohjaamon ja tavaratilan väliseen seinään.

Pakettiauton kuljettajaa odottaa 25 päiväsakkoa lievästä veropetoksesta ja tupakkatuoterikkomuksesta.

Kaakon rajapisteillä tulli törmää tupakan salakuljetukseen viikoittain, jopa päivittäin, vaikka määrät ovatkin pienentyneet.

Tupakkaa salakuljettavat sekä harrastelijat että ammattilaiset. 23 kartonkia eli vajaa 4 000 savuketta on pieni määrä ammattimaisesti organisoidun salakuljetuksen rinnalla. Silloin puhutaan jopa miljoonan savukkeen eristä.

”Mutta kyllä tällaisella 23 kartongin satseillakin elantonsa ansaitsee, jos tekee keikkaa parin viikon välein”, huomauttaa tulliylitarkastaja Jarno Alajärvi Imatran tullista.

Vain mielikuvitus on rajana, kun salakuljettajat kätkevät tupakkaa. Alajärvi kertoo, että askeja on löytynyt alla olevien renkaiden sisältä, polttoainetankista, autojen konehuoneista, katoista ja lattioista.

”Jossakin vaiheessa huhuttiin, että Venäjällä olisi paja, joka tekisi autoon kätköjä. Jos jäi kiinni salakuljetuksesta, sai takaisin ne rahat, jotka olivat menneet kätkön rakennuttamiseen”, Alajärvi mainitsee.

Salakuljetuksen tiellä

Itäraja on aina ollut yksi ammattimaisen salakuljetuksen pääreitti. Perinteisesti tupakka on kätketty puulastin joukkoon, esimerkiksi poraamalla tukkipuut ontoiksi.

Muitakin keinoja on. Vuoden 2014 syksyllä Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi venäläisen miehen vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen 5 000 savukekartongin salakuljetuksesta. Tupakat oli piilotettu rekka-autoon rakennettuun kätköön ja ne tuotiin Suomeen 25:llä eri kerralla.

Ammattimaisen salakuljetuksen painopiste on kuitenkin siirtymässä itärajalta Baltian maihin. Uusi ilmiö on myös lentorahti.

”Meillä ei ole viime aikoina paljastunut tuhannen kartongin kätköjä. Työn alla on kuitenkin juttuja. Maalinamme ovat isot organisaatiot”, Räsänen kertoo. Tullin tutkintaosaston päällikkö Hannu Sinkkonen huomauttaa, että Suomi on myös kauttakulkumaa.

Usein tupakka jatkaa täältä matkaansa Norjaan ja Iso-Britanniaan, jossa tupakka on vielä kalliimpaa kuin Suomessa.

Vuoden aikana Suomeen salakuljetetaan 4–6 miljoonaa savuketta. Sinkkonen huomauttaa, että Venäjältä ammattimaisesti salakuljetettu tupakka jää harvoin Itä-Suomeen, vaan leviää muualle maahan. Itärajalla ei ole kysyntää, sillä autontankkaajien tuoma tupakka riittää.

Toukokuun stoppi?

Pienessä kaupassa Svetogorskin liepeillä kauppias kaivaa tupakkakartongin tiskin alta – kyllä, savukkeet ovat nykyään Venäjälläkin piilossa — ja lyö tupakat tiskiin.

Jos tekeillä oleva tupakkalaki menee läpi, villinä rehottavaan itätupakan tuontiin tulee stoppi ensi toukokuussa. Virkamiesvalmistelussa olevaan tupakkalakiehdotukseen on suunniteltu 20 tunnin aikarajoitusta, jollainen on alkoholintuonnissa. 200 savuketta saisi siis tuoda Suomeen vasta, kun matka kestää yli 20 tuntia.

ETA-alueen ulkopuolisille, kuten venäläisille, aikaraja on pidempi, 72 tuntia.

Muutos tietää myös loppua tämän kauppiaan bisnekselle. Pellavaliinojen ja maatuskahuivien myynnillä ei elä.

Ennen toukokuuta tupakan tuonti saattaa kuitenkin vielä kiihtyä, sillä tupakkavero nousee asteittain vuoden alusta.

Tullissa suhtaudutaan hieman epäröiden 20 tunnin rajaan.

”20 tunnin aikarajaa on vaikea valvoa. Olisi helpompaa, jos tuonti rajoitettaisiin vaikkapa kahteen askiin”, Vesa Ruotsalainen tiivistää tunnot.

Tullissa arvellaan, että jos 20 tunnin aikaraja astuu voimaan, tupakan salakuljetus saattaa ainakin alussa kiihtyä.

Kamelimiehellä on kuitenkin suunnitelmat selvillä:

”Me otetaan kaverin kanssa Druzhbasta kahden hengen huone – se ei maksa kuin 2 000 ruplaa – ja tuodaan viinat myös.”

Sakkoja lievästä veropetoksesta

”Yritin taannoin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran tuoda ylimääräisen kartongin Venäjältä. 53 euroa sakkoa. Venäläismies toi 50 kartonkia, sakko 330 euroa. Minuun verrattuna todellinen sakko olisi ollut 2 650 euroa. Miksei ollut?”

Tekstiviesti Etelä-Saimaan Estarit-palstalla

”Suomalaismies joutui maksamaan 53 euroa hallinnollista virhemaksua. Virhemaksun määrä vastaa vältettyjen verojen määrää. Kyseessä ei ole rikos, vaan maksu määräytyy tullilain perusteella. Venäläismies syyllistyi jo lievään veropetokseen, josta tulee rangaistuksena päiväsakkoa. Päiväsakko määräytyy henkilön tuloista eli mitä suuremmat tulot, sitä suurempi sakko.”

Tulliylitarkastaja Jarno Alajärvi

X