Väkivaltaa, raiskauksia ja halveksuntaa – kastittoman naisen kohtalo on Intiassa kova

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kastiton nainen
Rekha Jujwatiya pelkää itsensä ja lastensa Ranon, 6, ja Suratin, 4, puolesta. © Sara Pihlaja/Otavamedia
Naisiin kohdistuva väkivalta on vaiettu ongelma Intiassa. Pahin tilanne on koskemattomiksi kutsutuilla kastittomilla naisilla.

Rekha Jujwatiyan mies alkoi hakata Rekhaa päivittäin, kun pariskunnan ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Myös appivanhemmat pahoinpitelivät häntä.

Rekha on kastiton kolmen lapsen äiti, joka asuu Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Ikäänsä hän ei tiedä, mutta arvelee olevansa noin 27-vuotias.

Rekha avioitui 14-vuotiaana. Liitto alkoi onnellisesti, mutta tilanne muuttui, kun hänen isänsä ei pystynyt maksamaan sulhasen perheen vaatimaa myötäjäissummaa, noin 70 000 rupiaa. Rahakiista on Rekhan mielestä yksi syy pahoinpitelyihin. Lisäksi hänen miehensä alkoi käyttää alkoholia ja kannabista.

Tällä hetkellä Rekha ei tiedä miehensä tarkkaa olinpaikkaa, sillä mies on karkotettu sekavan käytöksen vuoksi useasta eri kylästä.

Rekha itse asuu nyt äitinsä kotikylässä. Hän etsii joka päivä muiden maatyöläisten tavoin töitä pelloilta, jotta saisi elätettyä 4–9-vuotiaat lapsensa. Jos töitä löytyy, hän tienaa päivässä 100 rupiaa eli noin 1,5 euroa.

Rekhan mies ei ole nähnyt lapsiaan enää pitkään aikaan. Kun Rekha kertoo asiasta, hän purskahtaa itkuun.

”Meidän tilanteemme on tällä hetkellä todella huono. Eniten pelkään tyttäreni Ranon puolesta. En näe hänellä minkäänlaista tulevaisuutta.”

Vammaisen tytön kohtalo

Kuusivuotias Rano on kehitysvammainen. Hänen oikea kätensä ja jalkansa eivät toimi kunnolla. Tyttö on valtavan energinen, eikä pysy paikallaan hetkeäkään.

Rekha uskoo tietävänsä syyn Ranon vammaisuuteen.

”Kun odotin Ranoa, mieheni pahoinpiteli minua ympäri vartaloa. Hän löi millä tahansa esineellä, minkä käteensä sai. Rano myös tippui kehdosta ollessaan aivan pieni.”

Intiassa vammaisen, kastittoman tytön kohtalo voi olla varsin julma. Tytön alttius joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi pelottaa Rekhaa.

Rekhan neljävuotias Surat-poika liimailee huoneen lattialla elämänsä ensimmäistä tarrakirjaa. Rekha ei tiedä, onko hänen miehensä pahoinpidellyt myös lapsia.

”Sitä pitäisi kysyä vanhimmalta lapseltani, jota anoppi ei päästänyt tähän tapaamiseen. Hän pelkäsi, että poika muistaa liikaa”, Rekha sanoo.

Vaikka Rekhan appivanhemmat suojelevat nyt poikaansa, juuri miehen sukulaiset lopulta kehottivat Rekhaa pakenemaan lasten kanssa. Rekhan lojaalius miehen sukua kohtaan on kaiken tämän jälkeen hämmentävää, jos ei tunne intialaista kulttuuria.

Taustalla myötäjäiset

Intiassa avioliitto on keskeinen instituutio. Avioero on varsin uusi ilmiö, ja vielä kymmenen vuotta sitten se oli yhteiskunnassa lähes tabu.

”Naisen statuksen kannalta Intiassa on tärkeää olla naimisissa”, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila, joka on tutkinut Intian yhteiskunnallisia hierarkioita.

Rekhan tapausta pitää Mattilan mielestä katsoa nimenomaan myötäjäisten näkökulmasta. Myötäjäiset ovat niin iso liiketoimi naisen koko suvulle, että avioeroon päätyminen olisi häpeän lisäksi myös valtava taloudellinen menetys.

”Naisen perhe maksaa naimisiin mennessä valtavan suuren summan miehen suvulle. Osavaltiosta riippuen myötäjäissummat voivat vastata kymmenenkin vuoden palkkaa. Ne myös ovat keskeinen syy naisiin kohdistuvaan väkivaltaan”, Mattila kertoo.

”Eron tullessa raha jää kokonaisuudessaan aviomiehen suvulle. Siksi avioeron kokeneet naiset ovat yleensä tosi heikossa asemassa. Monet heistä eivät voi palata lapsuudenperheeseensä, vaan jäävät yksin.”

Myötäjäiset pitävät osaltaan yllä rakenteellista sukupuolisyrjintää. Nainen on jo syntyessään taakka, koska hänestä on tiedossa perheelle hirveän suuri maksu. Poikia suosiva sukupuoliselektiivinen abortointi on yleistä.

Hiljattain puolestaan uutisoitiin tapauksesta, jossa miehen suvun rahojen varastamisesta syytetty nainen oli sytyttänyt itsensä tuleen. Häpeä ja syrjintä ruokkivat epätoivoa.

”En usko, että naisten asema muuttuu merkittävästi niin kauan kuin tyttöjä ja naisia ajatellaan taloudellisena taakkana. Kammottavinta on se, että myötäjäissummat ovat vuosien saatossa vain kasvaneet”, sanoo Mattila.

”Myötäjäiskulttuuri kiellettiin vuosikymmeniä sitten, mutta se istuu edelleen tosi tiukassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Niin kauan kuin se säilyy, on naisten ja tyttöjen oikeuksien kokonaisvaltainen edistäminen vaikeaa.”

Avioliitto suojelee naista

Koko sosiaali-ekonominen järjestelmä rakentuu Intiassa avioliiton ympärille, ja siksi ei ole kummallista, että Rekhakin palasi miehensä luo aina uudestaan ennen kuin onnistui lähtemään.

Eronneen, yksinäisen naisen asema Intiassa ei ole helppo, eikä avioeroa järjestetystä liitosta oteta kevyin perustein. Moni jää miehensä luokse ennemmin, kuin kantaa eronneen naisen stigmaa ja taloudellista taakkaa.

Miehen väkivaltaisuudesta huolimatta Rekhakin toivoo tämän palaavan vielä perheensä luokse.

”Aviomies merkitsee kaikkea. Olen kertonut tilanteestani muutamille naisille, mutta en koskaan tule nostamaan syytettä miestäni kohtaan. En halua häntä vankilaan.”

”Olen huolissani lapsistani ja heidän tulevaisuudestaan. Jos minulla on näin vaikeaa, niin miten vaikeaa Ranon elämästä tulee? Ilman miestäni meillä ei ole toivoa”, Rekha sanoo.

Hän pelkää joutuvansa saaliiksi muille miehille, jos menettää avioerossa miehensä nimen.

”Kunniattomat naiset”

Intiassa seksuaalinen väkivalta naisia kohtaan on yleistä. Asia nousi julkisuuteen, kun naisopiskelija Jyoti Singh Pandey joutui brutaalin joukkoraiskauksen kohteeksi vuonna 2012.

Jyoti Singh Pandey oli lähtenyt miespuolisen ystävänsä kanssa elokuviin suosittuun ostoskeskukseen Etelä-Delhissä.

Elokuvaillan jälkeen Jyoti nousi ystävänsä kanssa bussiin. Bussimatka sai karmean päätöksen, kun Jyoti joutui kuuden miehen joukkoraiskaamaksi. Miehet pahoinpitelivät Jyotia rautatangolla, purivat häntä ja heittivät hänet teon jälkeen ulos liikkuvasta bussista. Singaporelaiseen sairaalaan lennätetty Jyoti kuoli saamiinsa vammoihin parin viikon kuluttua.

Yksi tuomituista, Mukesh Singh, syytti uhria raiskauksesta. Miehen mielestä kunnialliset naiset eivät liiku ulkona iltayhdeksän jälkeen ja pukeudu vääriin eli länsimaalaisiin vaatteisiin. Jyoti oli pukeutunut ruskeaan villapaitaan ja farkkuihin.

Raiskaajan mielestä Jyotin ei olisi pitänyt tapella vastaan, vaan olla hiljaa ja sallia raiskaus. Näin hän olisi voinut säästyä pahoinpitelyltä.

”Intiassa on edelleen voimassa sellainen käsitys, että jos nainen raiskataan, on se tämän oma syy. Modernit vaatteet riittävät perusteluksi”, kertoo aktiivinen naisasianainen, entinen kyläpäällikkö Varsha Paliwal.

Oikeuden saaminen on vaikeaa.

”Naiset kokevat, että raiskauksista on turha raportoida poliisille. Käsittelyprosessi vie aikaa, jolloin kostoa pelkäävä nainen voi törmätä mieheen uudelleen. Meille on kerrottu myös tapauksista, joissa tyttö on itseään puolustaessaan vahingossa tappanut miehen ja joutunut itse vankilaan. Naiset eivät siis välttämättä uskalla tapella vastaan”, Paliwal sanoo.

Hän syyttää miesten väkivaltaisuudesta myös alkoholia.

Kenen syy?

Intian maaseudulla asuvat hankkivat alkoholia joko valtion pyörittämistä viinakaupoista tai valmistavat sitä itse Madhuca longifolia -puun kukista. Kukista tehdyn mahuwa-juoman nauttiminen on joissakin kylissä vahva traditio, ja sitä juovat niin miehet kuin naisetkin.

Paliwalin mukaan myös miesten työttömyys ja naisten huono asema lisäävät väkivaltarikoksia maaseudulla.

”Monet miehet ovat työttömiä ja turhautuneita. He tuntevat riittämättömyyttä ja juovat”, Paliwal sanoo.

Kyläpäällikköinä toimineet Bhagat Singh Patel, 58, ja Ramzan Shah, 48, ovat sitä mieltä, että myös naiset itse ovat vastuussa tapahtumista.

”Jotkut naiset pukeutuvat siten, että se houkuttelee miehiä. Naisten pitäisi pukeutua konservatiivisemmin joko sariin tai perinteiseen housupukuun. Farkut ja t-paita eivät sovi”, Bhagat sanoo.

Delhissä tapahtunut joukkoraiskaus oli miesten mielestä järkyttävä juttu. Miehet sanovat keskustelevansa tapauksista paljonkin keskenään. Rikosten käsittelyaikojen nopeutuminen saa heiltä kiitosta.

”Ennen oikeustoimet kestivät tosi kauan, ja juttuja nostettiin harvoin. Nyt niitä käsitellään oikeudessa joka kuukausi”, Ramzan kertoo.

Vaikenemisen historia

Kaari Mattilan mukaan Delhin raiskaustapaus herätti intialaisissa uutta taisteluhenkeä.

”Joukkoraiskauksen jälkeen ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin yli luokka- ja kastirajojen. Se oli hieno juttu maassa, jossa hierarkiat ovat vahvoja”, Mattila sanoo.

”Aktiivisia olivat muutkin kuin feministit ja Intian lukuisat ihmisoikeus- ja naisjärjestöt. Rankaisematonta seksuaalista väkivaltaa on niin paljon, ettei tilanne voi muuttua kovinkaan nopeasti.”

Yhtenä syynä tähän on oikeusjärjestelmän korruptoituneisuus. Tuomareista on pula, eikä poliisejakaan ole tarpeeksi suhteutettuna väkilukuun. Poliisi voi myös olla itse mukana korruptiossa.

Raiskausilmoituksen tekeminen saattaa tyssätä jo ensimmäiseen kontaktiin. Poliisi voi vaatia lisämaksuja, jolloin köyhemmät ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Toinen syy on kastisyrjintä.

”Syrjintä kastittomia kohtaan on syvälle juurtunutta varsinkin maaseudulla. Jos poliisi, jolle ilmoitus tehdään, harjoittaa kastisyrjintää, saattaa poliisi pahimmillaan jopa itse raiskata naisen. Toki hyviäkin poliiseja löytyy”, sanoo Mattila.

”Kastittomia tyttöjä ja naisia on myös perinteisesti kannustettu vaikenemaan ja lopettamaan tällaisten tapausten eteenpäin vieminen. Viesti on ennemminkin ollut, että he ovat itse se ongelma.”

Mattila palaa jälleen myötäjäisiin ja niihin liittyviin ongelmiin.

Rajujen raha- ja ristiriitojen puhjetessa liitosta katoaa hyvin nopeasti inhimillisyys.

”Erään tutkimuksen mukaan naisen ja miehen välinen väkivalta alkaa jo hääyönä. Jos se alkaa jo silloin, niin mitä tapahtuukaan jatkossa.”

Maaseudulla asuvat kastittomat naiset eivät tiedä juuri mitään omista oikeuksistaan. Rekha on nyt onneksi saanut tukea kehitysyhteistyöjärjestö World Visionilta.

Järjestön avulla vammainen Rano on päässyt paikalliseen kouluun, mihin häntä ei aluksi huolittu. Hänellä on myös ollut järjestön kautta suomalainen kummi jo neljän vuoden ajan.

Rekhan itsensä on tarkoitus aloittaa ompelijaopinnot. Hän saa naisten ryhmässä muun muassa oppia tulonhankkimiskeinoista.

Lisäksi Rekha on saanut neuvoja avioeroon liittyen. Hänelle on uutta, että hän saisi pitää miehen nimen ja lapset avioeron jälkeenkin. Miehen pitäisi myös maksaa Rekhalle elatusapua. Nyt Rekha aikoo pohtia avioeron vireille laittamista.

”En odottanut nuorempana tällaista elämää itselleni. Kukaan ei koskaan kertonut tällaisista ongelmista.”

X