Vanhusten hoivapalveluita tarjoavien suuryritysten toimintaa valvoo Suomessa käytännössä vain yksi ihminen - tästä se johtuu

24. tammikuuta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto teki kauaskantoisen päätöksen. Valvira keskeytti välittömästi Kristiinankaupungissa sijaitsevan Hoivakoti Ulrikan toiminnan.

Yksityisen Esperi Caren omistama Ulrika tarjosi ikäihmiselle tehostettua palveluasumista, eli käytännössä ympärivuorokautista hoivaa. Tai ainakin olisi pitänyt tarjota.

Ulrikassa 23. tammikuuta vierailleet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) ylitarkastajat havaitsivat, ettei yksikön henkilökunta osannut edes kertoa hoitamiensa ihmisten määrää. Lääkehuollossa oli tapahtunut useita virheitä. Vanhusten haavoja ei ehditty hoitaa ja heitä suihkutettiin kerran viikossa.

Kaiken kukkuraksi yksikään Esperi Caren vastuuhenkilö ei ilmaantunut paikalle, vaikka tarkastuskäynnistä tiedotettiin etukäteen. Tarkistuksen syynä olivat AVI:lle ja Kristiinankaupungin kunnalle tehdyt valitukset Ulrikan toiminnan puutteista.

Valviran poikkeuksellinen päätös sulkea yksikkö AVI:n raportin perusteella nosti vanhustenhuollon valtakunnan ykköspuheenaiheeksi ja yhdeksi eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi. Kohun myötä monen muunkin hoivakodin räikeät puutteet ovat nousseet julkisuuteen ja valvojille on luvattu lisää resursseja.

Tapaus Ulrika on viranomaisvalvonnan menestystarina. Samalla se peittää alleen kysymyksen siitä, miksi valvonta on pitkään ollut niin niukkaa, että epäkohdat ovat saaneet kasautua.

Valvonnan taso vaihtelee

Vanhustenhuoltoa valvotaan kolmella tasolla.

Lain mukaan vastuu vanhusten huollon järjestämisestä kuuluu kunnille. Ne voivat toteuttaa palvelut perustamalla omia yksiköitä tai ulkoistaa asian yksityiselle yritykselle.
Kummassakin tapauksessa kunnan vastuulla on valvoa, että hoito toteutuu sosiaalihuolto – ja vanhuspalvelulakien edellyttämällä tavalla.

”Kuntien valvonta toteutuu hyvin vaihtelevasti”, vanhustenhuoltoon erikoistunut ylitarkastaja Elina Uusitalo Valvirasta sanoo.

Ongelma on tuttu sote-keskustelusta: pienellä ja suurella kunnalla on aivan erilaiset resurssit sekä laatia hoivaa koskevia sopimuksia, että seurata niiden toteutumista.

Leveämpiä hartioita valvontaan tarjoavat kuusi aluehallintovirastoa. Ne voivat tehdä tarkistuksia, mutta tarvitsevat perusteeksi erityisen syyn. Sellainen voi olla esimerkiksi hoidosta tehty valitus tai median paljastus.

AVI:en lisäksi hoivapalveluiden tuottajia valvoo Valvira. Se myöntää toiminnan aloittamiseen tarvittavat luvat valtakunnallisille palveluntuottajille, esimerkiksi suurille hoivayrityksille: Esperille, Attendolle, Mehiläiselle ja Pihlajalinnalle.

Toimenpiteisiin johtaneita puutteita vanhusten hoivakodeissa

Sekava järjestelmä

Hoivan epäkohtia tai esimerkiksi hoitajamitoituksen puutteita koskevat valitukset pitäisi käsitellä ensin kunnissa. Jos tilanne ei korjaannu, voi valittaa paikalliselle AVI:lle tai Valviralle.

Eri portaiden valvojat tekevät myös yhteistyötä.

”Asiakkaan ei ole välttämätöntä tietää, miten minne valituksensa kohdentaa. Viranomaiset ohjaavat sen kyllä oikeaan paikkaan”, Valviran Uusitalo sanoo.

Silti järjestelmä tuntuu sekavalta. Uusitalo ei väitä vastaan.

”Valviran ja asiakkaankin näkökulmasta olisi järkevämpää, ettei olisi näin montaa toimijaa. Sote- ja maakuntauudistuksen piti yhdistää valvonta yhteen valtakunnalliseen virastoon.”

Aika näyttää muistavatko uuden soten sorvaajat tavoitteen. Sitä ennen jatketaan nykymallilla.

”Toimivallan rajojen jatkuva pohtiminen on semmoista resursseja vievää puuhaa ja niitä resursseja on muutenkin vähän.”

Kuvassa näkyvän Esperi Care -ketjun Kristiinankaupungissa sijaitsevan hoivakoti Ulrikan sulkeminen käynnisti tammikuussa vanhusten hoivaa koskevan kohun. Sen seurauksena Esperin toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni erosi tehtävästään. Petri Hakosalo / Lehtikuva

Tilataksillinen valvojia

Uusitalo ei liioittele.

Kuudessa aluehallintovirastossa vanhustenhuollon valvontaa tekee kymmenenkunta ihmistä. Valvirassa vanhustenhuoltoa valvoo teoriassa kahdeksan ihmistä. Käytännössä työ on yhden tarkastajan vastuulla.

”Meitä on kahdeksan työntekijää, joista yhden vastuulla on lastenhoidon valvonta, toisella kehitysvammaisten hoidonvalvonta ja niin edelleen. Koska meitä on niin vähän, jokainen joutuu käytännössä tilanteen mukaan auttamaan muita”, Uusitalo selittää.

Hän on tällä hetkellä Valviran ainoa ylitarkastaja, jonka tehtäväksi vanhustenhuolto on kirjattu.

Jos kuntien valvonta tökkii, kaikki AVI:en ja Valviran tukijoukot saisi mahdutettua yhteen tilataksiin. Kohun piiskaaman hallituksen vanhusten ja vammaisten palvelujen valvontaan helmikuussa hankkimilla lisäresursseilla (aluehallintovirastoihin kahdeksan ja Valviraan kolme uutta tarkastajaa) täyttäisi toisen mokoman.

Kasvaneellakin joukolla piisaa kiirettä. Valviran rekisterin mukaan Suomessa on 1034 yksityistä ja 955 julkista vanhusten asuinyksikköä.

”Muissa Pohjoismaissa vanhustenhuollon valvontaan on suuremmat resurssit.”

Mitä epäkohtia vanhustenhuollon valvonta löytää?

Mitä valvojien haaviin sitten jää?

Seura selvitti sitä pyytämällä aveilta ja Valviralta tiedot kaikista toimenpiteisiin johtaneista valvontatapauksista. Näin pyrittiin kartoittamaan, millaiset epäkohdat viranomaiset määrittelevät puuttumisen arvoisi ksi ja minkälaisia seurauksia niistä koituu hoivakotien pyörittäjille.

Pyyntö rajattiin koskemaan aikaa, jolloin ne ovat sähköisessä muodossa. Käytännössä se kattaa heinäkuusta 2016 vuoden 2018 loppuun käsitellyt tapaukset. Hoivakotikohun myötä esiin nousseet uudet tapaukset eivät ole ehtineet näihin tilastoihin.

Valviran tietoja odotellaan yhä.

Aluehallintovirastojen toimittamat tilastot koskevat sekä julkisia että yksityisiä hoivakoteja. Tarkastelujaksolla yksityisissä hoivakodeissa on kirjattu 188 ja julkisissa 156 toimenpidettä edellyttänyttä puutetta.

Suurin osa valituksista koskee vanhustenhoitokeskustelusta tuttuja asioita: henkilöstön mitoitusta, palvelun laatua ja sisältöä, epäasiallista hoitoa tai kohtelua, lääkehoitoa…

Ylimalkaisilta kuulostavien kirjausten takaa saatttaa myös paljastua varsin karuja tapauksia. Sellainen on esimerkiksi tässä jutussa käsitelty Attendon Linnnanharjun yksikön esimerkki.

Kevyet rapsut

Toimenpiteiden syiden sijasta huomio keskittyy niiden seurauksiin.

Aluehallintovirastot eivät voi määrätä maksettavaksi korvauksia, määrätä viranhaltijoille rangaistuksia tai antaa virka- ja työsuhteeseen liittyviä määräyksiä.

Valviran lailla myös aluehallintovirastoilla on kuitenkin valta sulkea hoivakoteja. Vanhusten hoitoa koskevan kohun myötä sitä on myös käytetty.

Helmikuussa Länsi- ja Sisä-Suomen AVI sulki vasta tammikuussa Alavudella avatun Attendon Pelimanni-yksikön.

Sulkupäätös oli kuitenkin äärimmäinen poikkeus. Seuran aineiston mukaan AVI:t ovat tavallisesti pitäytyneet niin sanotussa hallinnollisessa ohjauksessa.

Se tarkoittaa ”huomion kiinnittämistä”, ”käsityksen ilmaisemista”, ”kehottamista” ja ”päätöstä valvonnan jatkamisesta”.

Suhteutettuna hoivakotikohun aikana paljastuneiden tapauksiin toimet kuulostavat kevyeltä tukistamiselta.

Yle uutisoi 6. helmikuuta Valviran epäilevän jopa 15 ihmisen kuolleen vanhainkodeissa tehtyjen laiminlyöntien takia. Yksi epäillyistä tapauksista oli Esperin Muuramessa sijaitsevassa hoivakoti Paatelassa.

Länsi- ja Sisä-Suomen AVI:n papereihin Paatela on jättänyt vain yhden merkinnän: 27. syyskuuta 2017 kirjatun päätöksen ”palvelun laatuun ja sisältöön” liittyvästä huomautuksesta.

Esperin suljetusta Ulrikan yksiköstä ei ole Seuran aineistossa lainkaan merkintää.

Järeitä keinoja pantattu

Viime viikkoina vanhainkoteihin tehdyistä tarkistuskäynneistä on uutisoitu kuin tullin suurista huumeratsioista.

”Kunnat ovat hoivakoteja koskevan kohun aikana tehneet muutamia satoja tarkastuksia vanhusten hoitokoteihin”, Valviran ylijohtaja Markus Henriksson kertoi STT:n uutisessa 14. maaliskuuta.

Aktivoituminen on paikallaan.

AVI-tasolla tehtiin vuonna 2018 yhteensä 17 suunniteltua ja 40 yllätystarkistusta. Niiden lisäksi hoitokodeille järjestettiin 26 sote-valvontaohjelman mukaista tilaisuutta ja työpajaa.

Avien tarkistustoimet ulottuivat kolmeen prosenttiin suomalaisista vanhusten hoivakodeista.

Attendon Alavudella sijaitseva hoivakoti Pelimanni aloitti toimintansa 8.1.2019. Kuukautta myöhemmin yksikkö suljettiin Länsi-Suomen aluehallintoviraston yllätystarkistuksen jälkeen. Hoivakodissa oli kuollut kuusi asukasta vajaan kuukauden aikana ja syitä tapahtumiin selvitetään. Timo Aalto / Lehtikuva

Resurssien niukkuus vaikuttaa valvonnan määrään. Kohun nostaessa esiin vanhainkotien räikeitä puutteita lähes viikoittain, herää kysymys: miksi viranomaiset panttasivat järeimpien toimien käyttämistä?

”Lainsäädännön mukaan meidän pitää lähteä liikkeelle miedoimmasta toimesta eli ohjauksesta, käsityksen ilmaisemisesta ja huomion kiinnittämisestä. Jos se ei ole riittänyt, on annettu määräys puutteiden korjaamisesta, jota on tarvittaessa voitu tehostaa uhkasakolla. Sen jälkeen vaihtoehtoja ovat olleet yksikön toiminnan keskeyttäminen joko osittain tai kokonaan. Järein keino on ottaa kokonaan pois lupa tarjota hoivapalveluita”, Valviran Elina Uusitalo kertoo.

Hoiva-alan ammattilaisille hoidettavien turvallisuuden vaarantamisella voi olla myös henkilökohtaisia seurauksia. Valvira voi esimerkiksi rajoittaa lääkärin ja sairaanhoitajan oikeutta harjoittaa ammattiaan.

Yksityisten hoivapalveluiden järjestäjien keskeiselle tasolle terveysviranomaisten toimivalta ei yllä lainkaan.

”Omistajatasolla ei ole olemassa valvontaa.”

Poliisi ja syyttäjälaitos ovat kuitenkin ilmoittaneet arvioivansa, täyttääkö hoivaa koskevien sopimusten rikkominen esimerkiksi petoksen tunnusmerkit.

Sinisilmäisyyttä?

Valvojien ja valvottavien suhde viestii suuresta luottamuksesta – tai sinisilmäisyydestä.
Yhteiskunta on uskonut sekä julkisten että yksityisten hoivapalveluiden tarjoajien haluun ja kykyyn valvoa itseään. Uskottavan kontrollijärjestelmän sijasta on luotettu hoivakotien omavalvontaan.

”Omavalvonta ja viranomaisvalvonta eivät sulje toisiaan pois. Vaikka sosiaalihuoltolakiin, lakiin yksityisistä palveluntuottajista ja vanhuspalvelulakiin kirjatusta omavalvonnasta luovuttaisiin kokonaan, viranomaisvalvojaa ei silti saataisi joka paikkaan”, neuvotteleva virkahenkilö Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.

Vanhustenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä tunteva Karppanen selittää valvonnan aukkoja palvelurakenteen muutoksella.

”Tehostettu palveluasuminen on lisääntynyt selvästi viimeisen vuosikymmenen aikana väestön ikääntyessä. Samalla myös yritysten tarjoama palveluasuminen on korvannut julkista laitoshoitoa. Valvontajärjestelmämme ei ole pysynyt muutoksen perässä”, hän sanoo.

Elina Uusitalon mukaan vanhusten hoivan ympärille noussut kohu on osoittanut miedompien puuttumiskeinojen tehon katoamisen.

”Ennen huomautuksen antaminenkin riitti korjaamaan epäkohtia.”

Hänestä arvio käytettävistä toimenpiteistä on tehtävä uudelleen.

”Nyt on nähty mikä, vaikutus yksikön toiminnan keskeyttämisellä on ollut koko vanhustenhuollon kenttään.”