Venäläisten hirmuteot ja raaka miehitys isonvihan vuosina Pohjanmaalla olivat kansanmurha – Miksi Venäjä sotii yhä samoin menetelmin nyt Ukrainassa?

Suomi on kokenut Venäjän julman ja raa'an tavan sotia. Voisiko Suomelle yhä käydä samoin, kuten nyt Ukrainalle?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pultavan taistelussa 27.6.1709 Ruotsi hävisi ja Venäjä voitti. Neuvostoaikaisessa puupiirroksessa Pietari Suuri esitetään taistelukenttien tsaarina, sankarivalloittajana.

Suomi on kokenut Venäjän julman ja raa'an tavan sotia. Voisiko Suomelle yhä käydä samoin, kuten nyt Ukrainalle?
(Päivitetty: )
Teksti: Janne Könönen

Esi-isäni väkivaltainen kuolema isovihan aikaan todetaan vanhassa kirkonkirjassa kuivakkaan lyhyesti:

”Anders Carlsson Bredarholm. 59-vuotias talollinen Pedersörestä. Poltettiin ja pisteltiin kuoliaaksi isovihan aikana 1714.”

”Samanlaisia tapauksia oli lukemattomia. Tyypillinen tarina, ikävä kyllä”, huokaa historiantutkija, professori Kustaa H. J. Vilkuna.

Hän kutsuu isonvihan tapahtumia pohjalaisten kansanmurhaksi.

Poikkeuksellisen synkkä ajanjakso Suomen his­torias­sa ajoittuu vuosiin 1713–1721. Venäjän armeija miehitti tuolloin laajoilta alueilta Suomea, Ruotsin itämaata.

Ruotsin kuningas Kaarle XII oli hävinnyt suuressa Pohjan sodassa Pultavan taistelun ja suunnistanut joukkoineen Keski-Eurooppaan huilaamaan.

Suomi jäi ilman sotilaallista suojaa, ja kasakka otti kaiken, mikä oli irti. Ja paljon, paljon enemmänkin.

”Esi-isäsi oli vain yksi uhri suuressa perikadossa. Lukemattomat miehet, naiset, lapset ja vanhukset kokivat miehittäjän silmittömän julmuuden. Jos ei ehtinyt paeta tai löytänyt kyllin hyvää piilopaikkaa, joutui melkein takuuvarmasti ryöstetyksi, kidutetuksi, raiskatuksi tai tapetuksi.”

”Etenkin naisväestö koki usein näistä väkivallan­teoista jokaisen.”

Isoviha 1700-luvulla on kuin vuoden 2022 Ukraina

Vaikka isonvihan tutkija Vilkuna on nähnyt historian lähteissä ihmisten toteuttavan kaikki mahdolliset raakuudet, uutiset tämän päivän Ukrainasta ovat olleet hänellekin yllätys ja järkytys.

Isossavihassa ja nykyisessä Ukrainan sodassa voi nähdä yllättävää samankaltaisuutta.

”Samanlainen mieletön julmuus ja pahuus riehuu tällä hetkellä keskellä sivistynyttä Eurooppaa.”

”Ehkä luulimme, että olemme jo menneet vuosisadoissa eteenpäin. Mutta sitten alkoi tulla uutisia Butšan ja Izjumin joukkohaudoista, ohjusiskuista kaupunkeihin, brutaalista väkivallasta siviilejä kohtaan”, Vilkuna sanoo murheellisena.

Yleensä historiantutkijat eivät mielellään vertaa menneitä aikoja ja nykyisyyttä. Historia toistaa ani harvoin itseään. Mutta joskus ihmisten pahuus toistuu varsin samankaltaisilla tavoilla.

Lue myös: Seura Ukrainassa: Donetskista paennut Tamara, 82, kohtaa sodan jo kolmannen kerran – ”Sille, mitä venäläiset nyt tekevät, ei ole edes sanoja”

Venäjä sotii julmasti. Kupjanskissa Itä-Ukrainassa taistelut Venäjän ja Ukrainan välillä jatkuivat kiivaina.

Kupjanskissa Itä-Ukrainassa taistelut Venäjän ja Ukrainan välillä jatkuivat kiivaina muun muassa Oskiljoen ylittävän sillan läheisyydessä 24.9.2022. Unkarin joukot valtasivat Kupjanskin takaisin venäläisiltä syyskuussa. Venäjä on iskenyt voimalla anastamillaan alueilla, jotka se pakkoliitti itseensä syyskuun lopussa. © AFP / Lehtikuva

Isovihan aikaan nuoret olivat kauppatavaraa orjamarkkinoilla – Venäjä ryöstää lapsia ja siirtää väestöä Ukrainasta

Kaikista Ukrainan sodan hirmuteoista juuri lasten ryöstöt ja siviilien pakkoviennit Venäjälle ovat tuoneet erityisesti Kustaa H. J. Vilkunan mieliin isonvihan Suomen.

YK:n ja ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Venäjä on siirtänyt huomattavia määriä ukrainalaisia siviilejä väkisin miehittämiltään alueilta Venäjälle.

”Kun näitä uutisia alkoi tulla, ymmärsin että tässä on todellakin yhtymäkohtia vuosisataisiin tapahtumiin.”

Venäjän tiedetään toteuttaneen väestönsiirtoja jo Neuvostoliiton ja Josif Stalinin valtakaudella. Väitetysti niitä tehtiin myös 1990- ja 2000-luvuilla käydyissä kahdessa Tšetšenian sodassa.

Isonvihan aikana suomalaisia vietiin orjina Venäjälle arviolta 20 000–30 000. Etenkin nuoret pojat ja tytöt olivat haluttua kauppatavaraa Pietarin orjamarkkinoilla.

”Vain ani harvalle kävi, kuten Koivu ja tähti -tarinan kirjoittaneen Sakari Topeliuksen isoisän isälle. Ihmisrosvouksen uhreista suurin osa ei koskaan palannut kotimaahan.”

Venäjä iski ”kamikaze-lennokeilla” Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan 17.10.2022. Useat asuinrakennukset tuhoutuivat ja ainakin neljä ihmistä kuoli. Venäjä iskee nyt siviilikohteisiin Ukrainassa, kun se ei pärjää taistelukentillä. Ukraina on tehnyt onnistuneita vastahyök­käyksiä miehittäjää vastaan. © AP / Lehtikuva

Venäjä iski ”kamikaze-lennokeilla” Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan 17.10.2022. Useat asuinrakennukset tuhoutuivat ja ainakin neljä ihmistä kuoli. Venäjä iskee nyt siviilikohteisiin Ukrainassa, kun se ei pärjää taistelukentillä. Ukraina on tehnyt onnistuneita vastahyök­käyksiä miehittäjää vastaan. © AP / Lehtikuva

Venäjä sotii raa’asti, moraali rapautuu jo sotilaskoulutuksessa

Ukrainan sodan kommentaattori, Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri muistuttaa Vilkunan tavoin, että kau­heuksia tapahtuu kaikissa sodissa.

”Amerikkalaisetkin syyllistyivät Irakissa sotarikoksiin. Ero venäläisten metodeihin on kuitenkin siinä, että siviilin tappava tai kiduttava amerikkalainen sotilas joutuu teoistaan vastuuseen.”

”Länsimainen sotilas on myös koulutettu siviilien kohtaamisiin. Jos sääntöjä rikotaan, häntä rangaistaan tai rankimmissa tapauksissa häntä vastaan nostetaan oikeusjuttu. Vladimir Putinin valloitusarmeijassa tällaisista moraalikoodistoista ei ole puhettakaan.”

Pekka Toverin mukaan moraalin rapautuminen alkaa Venäjän armeijassa jo sotilaskoulutuksesta. Länsimaiden armeijoissa on havaittu, että sotilaan motivaatio ei lisäänny simputuksella ja rääkkäyksellä. Venäjällä ylempi upseeristo ei välitä varusmiesten kohtelusta tuon taivaallista.

”Venäjän armeija on sisältäpäinkin poikkeuksellisen väkivaltainen koneisto. Varusmiehiä nöyryytetään, hakataan, jopa raiskataan. Huomattavan moni varusmies päätyy vuosittain itsemurhaan.”

”Kun tällaisesta mielenmaisemista laitetaan rintamalle, jossa sotilas havaitsee, ettei omistakaan tap­pioista välitetä, hän on takuuvarmasti raaistunut ja moraaliltaan täysin välinpitämätön.”

Kyse on Toverin mukaan sekä kulttuurista että piittaamattomuudesta.

”Kukaan armeijan sisällä ei valvo tai tutki tapauksia, joissa sotilas syyllistyy julmuuksiin. Kaiken lisäksi ­venäläisestä yhteiskunnasta puuttuu vapaa lehdistö, joka nostaisi tapauksia otsikoihin ja pakottaisi puuttumaan väärinkäytöksiin. Itsesäätelymekanismeja ei vain ole.”

Ukrainan joukot ovat vallanneet Luhanskin alueella Itä-Ukrainassa takaisin miehitettyjä alueita. Lysitšanskin kaupungissa arkea on yritetty jatkaa Venäjän vastaiskujen ja terrorin alla. © AFP / Lehtikuva

Ukrainan joukot ovat vallanneet Luhanskin alueella Itä-Ukrainassa takaisin miehitettyjä alueita. Lysitšanskin kaupungissa arkea on yritetty jatkaa Venäjän vastaiskujen ja terrorin alla. © AFP / Lehtikuva

Pohjanmaan perikato – Tavoitteena oli mustan mullan peittämä autiomaa

Isoviha ei ollut muutamaa taistelutilannetta lukuun ottamatta edes varsinaista sodankäyntiä. Kuten pedersöreläisen esi-isäni kohtalon kuvauksesta voi päätellä, siviiliväestön julma kohtelu oli sotilaille arkipäivää.

Kustaa H. J. Vilkunan mukaan venäläiset käyttivät tahallisessa rääkkäyksessään monia eri kidutusmenetelmiä.

”Yksi niistä oli uuni, jossa uhria poltettiin ja korvennettiin.”

Väkivaltaa oli kutsuttu seuraamaan usein koko kylä tai yhteisö.

”Toiset laitettiin seuraamaan vierestä, kun ystävää tai tuttua kidutettiin ennen tappamista. Jossain vaiheessa tuli sitten omakin vuoro”, Vilkuna kuvaa.

Venäjän armeija poltti, tappoi ja tuhosi kaikkialla Suomessa.

Erityisen kovia kokivat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa. Sinne tsaari Pietari Suuri antoi kaksi hävityskäskyä. Tavoitteena oli saattaa alue rannikolta 200 kilometriä sisämaahan päin autiomaaksi, mustalle mullalle. Tällä tavoin estettäisiin sotajoukkojen marsseja Ruotsin puolelta kohti Venäjän rajoja.

”Sotilaat tekivät työtä käskettyä ja noudattivat parhaansa mukaan ylhäältä tullutta määräystä. Ei se tietenkään täydellisesti onnistunut, mutta mittaluokka oli sellainen, että voidaan puhua totaalisesta hävityksestä.”

Vastaus Kremliltä oli ampua satoja ohjuksia Ukrainaan, siviili- ja energiakohteisiin.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ihailee Pietari Suurta ja tämän suuruuden aikaista Venäjää. Pietari Suuri hallitsi Venäjää 1682–1725. Putin on ollut Venäjän kiistaton johtaja vuodesta 2000. © Topfoto / Lehtikuva

Venäjän presidentti Vladimir Putin ihailee Pietari Suurta ja tämän suuruuden aikaista Venäjää. Pietari Suuri hallitsi Venäjää 1682–1725. Putin on ollut Venäjän kiistaton johtaja vuodesta 2000. © Topfoto / Lehtikuva

”Venäjän toiminta on kaikkinensa ihan Stalin 2.0 ­-meininkiä”

Samainen tsaari Pietari Suuri on yksi Putinin esikuvista. Putin rinnasti Ukrainan sotaretkensä legendaarisen hallitsijan aluevalloituksiin viimeksi tämän vuoden kesäkuussa puhuessaan tsaarin syntymän 350-vuotisnäyttelyssä.

Pekka Toverin mukaan Venäjällä kaikki suuret johtajat lyövät. Suurin nöyryytys ja heikkouden merkki on joutua naurunalaiseksi.

”Putinilla tuntuu olevan jonkinlainen henkilökohtainen motiivi lyödä ukrainalaisia. Ehkä hänestä tuntuu, että länsimaat ja ukrainalaiset ovat pitkään pilkanneet ja nauraneet hänelle.”

”Hehän (ukrainalaiset) julkesivat kaataa venäjämyönteisen presidentin ja äänestää johtajakseen koomikon (Volodymyr Zelenskyin). Ja nyt hän sitten ottaa tältä EU:n ja Naton jäseneksi tahtovalta porukalta köniinsä. Se varmasti lisää vihaa.”

Kaiken lisäksi sabotöörit iskivät hiljattain Putinin henkilökohtaista valtaa ja Venäjän herruutta symbolisoineeseen Kertšinsalmi siltaan, joka yhdistää miehitetyn Krimin Venäjään.

Vastaus Kremliltä oli ampua satoja ohjuksia Ukrainaan, siviili- ja energiakohteisiin.

”Venäjän toiminta on kaikkinensa ihan Stalin 2.0 ­-meininkiä”, Pekka Toveri puuskahtaa.

katuesteet kiovassa

© Miska Puumala

Venäjän sodankäyntitavassa ei mitään yllättävää

Pekka Toverin mukaan läntisille ammattiupseereille Venäjän sodankäyntitapa ei ole ollut yllätys.

”Kyllä tätä osattiin pelätä. Jo Tšetšenian sodat olivat julmia, tapahtui murhia, raiskauksia ja ryöstöjä. Siviiliväestöä tuhottiin aivan estoitta ja Groznyi pommitettiin maan tasalle.”

”Georgian sota oli niin lyhyt, ettei siellä ehditty tehdä paljoa, mutta kyllä sieltäkin löytyy esimerkkiä brutaalista toiminnasta siviilejä kohtaan. Ja Syyriassa ope­roivat palkkasoturitkin ovat tehneet lukuisia sotarikoksia, puhumattakaan asutuskeskusten ja terveydenhuollon kohteiden järjestelmällisestä pommittamisesta.”

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Kreml oletti, että sota on nopeasti ohi. Siviilikohteita ei vielä alussa maalitettu samalla tavoin kuin myöhemmin.

”Muutamissa viikoissa heille kävi selväksi, että Ukraina taistelee tosissaan. Alkoi estoton tulenkäyttö. Siinä yhdistyvät huono maalittamisosaaminen ja suoranainen terroriammunta”, Pekka Toveri toteaa.

Lue myös: Kuolemaa ja tuhottuja koteja Novoselivkan kylässä – Kohtasimme ukrainalaisia kotiensa raunioilla

Svitlana Osypenkon ja Maryna Hrynkon on ollut mahdotonta ymmärtää pommi-iskua, joka tuhosi heidän kotinsa. ”Elimme aivan tavallista elämää pienellä asuinalueella”, Svitlana sanoo. <span class="typography__copyright">© Miska Puumala</span>

Svitlana Osypenkon ja Maryna Hrynkon on ollut mahdotonta ymmärtää pommi-iskua, joka tuhosi heidän kotinsa. ”Elimme aivan tavallista elämää pienellä asuinalueella”, Svitlana sanoo. © Miska Puumala

Taipumus julmuuteen ei kulje geeneissä

Kustaa H. J. Vilkuna muistuttaa, ettei taipumus julmuuteen kulje geeneissä. Esimerkiksi 1700-luvun alussa armeijat ylipäätään olivat raakalaismaista joukkioita.

”Tuon ajan sotilaat, myös ruotsalaiset, preussilaiset ja ranskalaiset, elättivät itsensä marssireiteilleen sattuneiden seutujen ja ihmisten antimilla. Siinä mielessä Venäjän armeija toimi tuolloin samalla tavoin kuin muutkin. Ruotsalaisetkin saivat kärsimystä siviileille aikaan Keski-Euroopassa.”

Isovihan hävityksessä oli silti myös jotain poikkeuksellista.

”Tuhoamisen totaalisuus hämmästyttää minuakin”, kokenut tutkija myöntää.

Pekka Toveri pitää Venäjän sodankäyntitapaa ja julman johtajan ihailua syvälle iskostuneena kulttuurin tuotteena.

”On olemassa teoria, jonka mukaan väkivallan kulttuurin toivat Venäjälle mongolit, jotka 1200-luvulla valtasivat maan. Ihanteeksi tuli vahva johtaja, jonka tuli olla väkivaltainen ja käyttää väkivaltaa.”

”Jollet ole julma, silloin olet heikko ja luuseri.”

© Miska Puumala

Voisiko Suomelle yhä käydä samoin kuin isossavihassa tai Ukrainalle nykyään?

Pekka Toverin mukaan olennainen ero isonvihan aikaan on se, että olemme paljon paremmin suojattuja.

”Kuningas Kaarle XII otti pataan Pultavassa ja jätti sen jälkeen Ruotsin itämaan täysin vailla suojaa.”

”Tällä hetkellä Venäjä on ydinaseita lukuun ottamatta sotilaallisesti heikko. Meillä taas on vahvat puolustusvoimat, ja liittyessämme Natoon hyökkäyskynnys kimppuumme nousee entisestään.”

Toveri löytää yhtymäkohdan historian ja nykyisyyden väliltä myös Ruotsin ja Venäjän itseymmärryksestä. Ruotsi oli suurvalta, jonka piti hävitä monta sotaa ennen kuin narratiivi kansakunnan tehtävästä muuttui.

”Suuret imperiumit eivät useinkaan kukistu vielä yhdestä jättiläiskatastrofista. Kansojen suurvaltasielun häviäminen edellyttää usein aikaa ja tappioita tappioiden perään.”

”Ruotsalaistenkin piti ottaa kunnolla kuonoonsa monessa sodassa ennen kuin oltiin valmiita luopumaan ajatuksesta, että Ruotsin maailmanhistoriallinen tehtävä oli olla suurvalta.”

Myös Saksa hävisi kaksi maailmansotaa ennen kuin imperialistisista unelmista herättiin todellisuuteen.

”Venäjä saattaa hyvinkin olla samalla tiellä. Neuvostoliiton romahdus ei vielä ollut tarpeeksi iso juttu.”

”Tarvitaan kenties toinen, entistä suurempi romahdus.”

Lue myös: Vapaaehtoistyöntekijä Georgii todistaa raakuuksia – ”Pahinta ei ollut pommitus vaan päivät, jolloin venäläiset lähtivät” 

Sodan vapaaehtoinen ukrainalainen Georgii Kuzmenko

Georgii Kuzmenko on omistautunut kotikaupunkinsa asukkaiden auttamiselle. © Miska Puumala

X