Rahastusta VR:n löytötavaroilla – Kadonneen laukun noutaminen ja puhelinkulut yli 50 euroa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sateenvarjo tai reppu saattaa unohtua junaan. Kuinka paljon on kohtuullinen hinta sille, että saa itse noutaa kadottamansa tavaran yksityisen löytötavarapalvelun konttorista? © Rami Marjamäki / OM-arkisto
Löytötavarapalveluiden käyttäminen voi tulla niin kalliiksi, että omaisuutensa jättää melkein mieluummin noutamatta.

Heinäkuun alussa Riitta Stjärnstedt nousi junasta Espoon Leppävaaran asemalla kädessään pelkkä käsilaukku.

”Juoksin kovaa vauhtia pois sateen alta. Silloin ihmettelin kevyitä kantamuksiani ja huomasin, että olin unohtanut isomman laukkuni junaan”, hän muistelee.

Stjärnstedt oli tullut Turusta Espooseen pariksi päiväksi. Hän oli pakannut laukkuunsa vaatteita, kosmetiikkaa ja muita välttämättömiä tavaroita, joita kylässä voi tarvita. Nyt kaikki ne tavarat kulkivat junassa kohti Helsinkiä.

Stjärnstedt otti saman tien yhteyttä miniäänsä. Miniä etsi Stjärnstedtille VR:n nettisivuilta puhelinnumeron, josta hän saattoi tiedustella junaan hukkaamaansa omaisuutta. VR:n löytötavaroista huolehtii Suomen Löytötavarapalvelu.

Puhelinlangat laulaa

Arkisin ja lauantaisin puhelut Suomen Löytötavarapalveluun maksavat pari, kolme euroa minuuttia kohden. Stjärnstedt tarvitsi laukkunsa niin pian kuin mahdollista. Siksi hän soitti Suomen Löytötavarapalveluun huolimatta siitä, että oli sunnuntai ja jokainen minuutti Suomen Löytötavarapalveluun soittaessa maksoi 3,56 euroa. Hän antoi puhelimen soida kahdeksan minuuttia ja 20 sekuntia, kunnes luovutti.

”Kukaan ei vastannut”, Stjärnstedt sanoo.

”Se tuntui törkeältä. Voisinhan minäkin keksiä puhelinpalvelun ja sitten pitää puhelimeni kiinni.”

Stjärnstedt soitti VR:lle. Siellä vastattiin heti – ja kehotettiin soittamaan Suomen Löytötavarapalveluun. Toisella kerralla tärppäsi: Suomen Löytötavarapalvelussakin vastattiin puhelimeen. Asiakaspalvelija kehotti Stjärnestedtiä soittamaan numeroon uudelleen maanantaina, koska löytötavarat haetaan varikoilta arkipäivisin. Tieto löytyy myös Suomen Löytötavarapalvelun nettisivuilta, mutta Stjärnstedt ei ollut huomannut sitä.

Laukun kallis kotiinpaluu

Kun maanantai koitti, Stjärnstedt soitti kolmannen kerran Suomen Löytötavarapalveluun. Laukku oli löytynyt ja se oli haettavissa Helsingistä.

”Laukun lunastus maksoi 15,20 euroa”, Riitta Stjärnstedt sanoo.

Puhelinlaskustaan hän näki, kuinka paljon koko rumballe oli kertynyt hintaa.

”Kolmelle puhelulle tuli hintaa 41,28 euroa, josta oli palveluosuutta 39,71 euroa.”

Riitta Stjärnstedt sanoo, ettei voi ymmärrä, miksei VR:llä voi olla omaa löytötavarapalvelua. Ehkä siinä tapauksessa hänen ei olisi tarvinnut maksaa yli 50 euroa siitä, että saa laukkunsa takaisin.

Asiakas on aina oikeassa, tai ainakin usein

VR:n viestintäasiantuntija Marja Merta vastaa Seuran kysymyksiin sähköpostitse. Hän kirjoittaa, ettei VR:n ja Suomen Löytötavarapalvelun yhteistyössä ole mitään uutta. Yhteistyö ulottuu yli 20 vuoden taakse.

”Kokonaan palvelu ulkoistettiin vuonna 2005. Tällöin ostettu täysi palvelu tarkoittaa sitä, että Suomen Löytötavarapalvelu myös noutaa tavarat VR:ltä laatikoista, joihin löytötavaraa toimittavat mm. konduktöörit ja siivouspalvelun työntekijät. Ennen tuota ajankohtaa olimme tehneet jo pitkään yhteistyötä – löytötavaroita toimitettiin Suomen Löytötavarapalveluun VR:n toimesta.”

Aikaisemmin eri asemilla oli löytötavarapisteitä, Merta kirjoittaa. Se oli hänen mukaansa asiakkaalle hankalaa.

”Aina ei ollut varmuutta, minkä aseman pisteeseen tavara oli toimitettu. Asian selvittelyyn kului usein paljon aikaa ja monen ihmisen työpanosta tarvittiin, jotta tavarat saatiin oikeille omistajilleen.”

Asiakas ymmärtää

Kysymykseen siitä, miksi VR ulkoisti löytötavaravoista huolehtimisen yksityiselle löytötavaratoimistolle, Merta vastaa seuraavasti:

”Kauko- ja lähiliikenteen junissa matkustaa vuodessa yli 60 miljoonaa matkustajaa. Näistä kaukoliikenteen junissa yli 11 miljoonaa. Luonnollisesti löytötavaraa jää juniin erittäin paljon – tarkkaa lukua meillä ei ole, mutta vuositasolla puhutaan helposti tuhansista tavaroista. Tavaran paikallistaminen, omistajan etsiminen ja tavaroiden säilyttäminen sekä kuljetus aiheuttavat paljon työtä, jonka parhaiten hoitaa asiaan erikoistunut yritys. VR huolehtii junaliikenteestä ja siitä, että junista löytynyt tavara toimitetaan Suomen Löytötavarapalvelulle. Kumppaniksi on valikoitunut alalla tunnettu ja asiakkaidenkin hyvin tunnistama Suomen Löytötavarapalvelu.”

Kenen edun mukaista se sitten on, että löytötavaran saaminen takaisin voi maksaa VR:n asiakkaalle useita kymmeniä euroja? Marja Merta kirjoittaa, että Suomen Löytötavarapalvelu vastaa palvelun hinnoittelusta. Hän lisää, että ”on selvää, että tavaran kuljettamisesta, varastoinnista ja käsittelystä sekä asiakaspalvelusta tulee kulueriä, jotka on katettava.”

”Asiakkaat ymmärtävät käsittääksemme hyvin sen, että tavaran kadottaja vastaa siihen liittyvistä kustannuksista. Keskitetty löytötavarapalvelu on sekä tehokas että luotettava tapa hoitaa löytötavaroiden käsittely – eli se on sekä asiakkaan että toimijoiden etu.”

Ensi kerralla luuri kiinni

Kun Marja Merralta kysyy, onko VR:llä ajateltu sitä, että moni löytötavara voi jäädä tulevaisuudessa lunastamatta siksi, että tavaroiden jäljittämiselle tulee korkea hinta, hän vastaa:

”Kuten todettu, palvelu on ollut käytössä useiden vuosien ajan ja se on todettu toimivaksi.”

Asiasta voi olla montaa eri mieltä. Riitta Stjärnstedt sai laukkunsa takaisin ja hänen suurin kiukkunsa on laantunut. Harmissaan hän on silti yhä.

”Ei 50 euroa ole iso raha, mutta nyt tuntuu, että se meni osittain hukkaan”,  hän sanoo.

Toisaalta taas eipä hänellä ollut juuri vaihtoehtojakaan.

”Olisihan se tullut todella kalliiksi, jos olisi pitänyt ostaa pariksi päiväksi uusia vaatteita ja kosmetiikkaa, varmasti kalliimmaksi kuin tämä.”

Jos Stjärnstedt seuraavalla reissulla hukkaa junaan vaikkapa sateenvarjonsa tai hanskansa, mitä hän tekee? Alkaako uusi soittokierros?

”Ei varmasti ala”, hän vastaa.

Tilaa Seura

X