Vuosi Annikki Tähden kuolemasta: Dramaattiset viimeiset vuodet – jäi vain sänky, kirjahylly ja kolme kultalevyä
Annikki Tähti lauloi itsensä suomalaisten sydämiin. Hän kuoli 19. kesäkuuta 2017 köyhänä ja sairaana. Seura selvitti, miten Tähti eli viimeiset vuotensa.
Vuonna 2001 Annikki Tähti oli 72-vuotias ja esiintyi eri puolilla Suomea.
Ääni oli jo ohut, mutta Annikki Tähti nousi ylös ja lauloi Muistatko Monrepos’n.
Tarjolla oli lakkakakkua, suklaata ja kahvia. Vieraina kolme uskollista ystävää, joista yksi säesti Tähteä haitarilla. Oli 5. joulukuuta 2014. Tähti täytti 85 vuotta hoivakodissa Vantaalla.
Oli kulunut miltei 50 vuotta siitä, kun Tähti oli laulanut ensimmäisen kerran Monrepos’n ja saanut siitä Suomen ensimmäisen kultalevyn.
Ura oli kestänyt yli 50 vuotta, pitempään kuin kenenkään muun suomalaisen naislaulajan. Hän ehti ajaa autollaan monta kertaa Suomen päästä päähän.
Kesken kakkukahvien Tähti huudahti, että mikä ihme siinä on, kun Jukka ei käy häntä katsomassa.
Jukka oli hänen ainoa lapsensa, joka oli kuollut saman vuoden tammikuussa. Välillä hän muisti poikansa kuoleman, välillä ei.
Tähti oli muuttanut hoivakoti Hopeaan 2012. Ystävät olivat hyvillä mielin, koska olivat taas löytäneet hänet. Oli nimittäin ollut aika, jolloin he eivät olleet saaneet Tähteen yhteyttä. Hän ei vastannut puheluihin, ei myöskään hänen poikansa.
Annikki Tähti kotonaan miehensä Pentti Tiensuun kanssa lokakuussa 1963. Sylissään hänellä on poikansa Jukka, vasemmalla on Timo Tiensuu Pentti Tiensuun edellisestä avioliitosta. © LEHTIKUVA
Annikki Tähden muisti ja kuulo pettivät
Hoivakodistakin häntä oli aluksi vaikea tavoittaa, koska hän oli siellä Aira Tiensuuna. Hän oli virallisesti Aira Annikki Tiensuu.
Sukunimi oli tullut entiseltä aviomieheltä, jazzbasisti Pentti Tiensuulta, jonka orkesterissa Tähti lauloi vuosina 1957–1967. Pari erosi vuonna 1978. Heidän yhteinen lapsensa Jukka syntyi 1960.
Nyt 5. joulukuuta Annikki Tähden syntymäpäiväjuhlilla tunnelma oli lämmin, koskettava ja vähän haikeakin, sillä Tähti ei enää ollut entisensä. Hänen muistinsa pätki, hän oli melkein kuuro ja fyysinen olemus oli hauras.
Tähti sai aivoinfarktin kesällä 2008 ja kaatui niin pahasti, että joutui melkein vuodeksi Katriinan sairaalaan Vantaalle.
”Ihanaa kun te tuutte mua katsomaan”, Tähti sanoi ystävilleen, kun nämä tulivat häntä tervehtimään Katriinan sairaalaan ja veivät pyörätuolilla sairaalan puistoon.
Tähti oli lopettanut tupakanpolton, mutta puistossa hän halusi ottaa muutamat henkoset – vähän kuin vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.
Silloin hän kertoi myös ensimmäisen kerran, että hänen kuulonsa oli alkanut huonontua ja hän oli saanut kuulolaitteen.
Sairaalassakin hän silti vielä harjoitteli lauluja. Hän ei kehdannut laulaa käytävillä, ja siksi hän lauloi sairaalan parvekkeella. Sairaalan kahviossa hän ei mielellään käynyt, koska siellä toiset potilaat aina sanoivat: mutta sinähän olet se Annikki Tähti.
Tähti halusi kovasti parantua, vaikka infarkti oli vaurioittanut pahoin hänen toimintakykyään.
Sairaalassa häntä opetettiin muun muassa tiskaamaan ja hän halusi oppia kävelemään ilman rollaattoria.
Tupakkaa Annikki Tähti poltti miltei koko elämänsä. Yleensä hän poltti keikkatauoilla punaista Norttia, mutta Marlborokin kävi. © JORMA POUTA
Kotiin ja takaisin hoitoon
Tähti pääsi vielä kotiinsa Vantaan Martinlaaksoon mutta sairastui uudelleen ja joutui lopulta hoivakotiin.
Kotona Martinlaaksossa hänen omaishoitajana oli jonkin aikaa oma poika, Jukka.
Jukka oli muuttanut äitinsä luokse avioeronsa jälkeen, eikä hänellä ollut omia lapsia. Hän oli saanut potkut, viimeksi hän oli ollut töissä kuljetusfirmassa.
Jukka myös joi.
”Annikki ei koskaan puhunut pojastaan. Siinä mielessä Annikki halusi pitää elämänsä hyvin yksityisenä. Näin pojan vain muutaman kerran, ja silloinkaan en sanonut muuta kuin hyvää päivää”, muusikko Ari Hakulinen kertoo.
Hakulinen tutustui Tähteen 1965, jolloin hän pääsi tämän Morris Minin kyydissä Lahden tanssimuusikoiden joulujuhlista Helsinkiin. Sen matkan aikana he ystävystyivät, ja ystävyys kesti Annikki Tähden kuolemaan.
Vuosina 2003–2007 Hakulinen ja Tähti kiersivät esiintymässä vanhainkodeissa eri puolilla Suomea. Tähti lauloi, ja Hakulinen soitti haitaria. Vanhainkodeissa heitä rakastettiin.
Kerran he olivat Juankoskella ja siellä tapahtui ihme.
Kun Tähti lauloi Kuningaskobraa, pahasti dementoinut vanhus alkoi nostella käsiään. Hoitajat sanoivat, että vanhus ei ollut vuosiin reagoinut mihinkään, mutta nyt hän heräsi henkiin. Kuningaskobran sävelet veivät tämän dementoituneen vanhuksen takaisin nuoruuteen.
Onko se Annikki?
Lappeenrannassa asuva Margit Järvinen tutustui Annikki Tähteen jo kansakoulussa Helsingissä.
Vuonna 1955 Järvinen oli muuttanut Vaasaan ja oli siivoamassa, kun kuuli radiosta Tähden laulavan Monrepos’n. Hänen oli keskeytettävä siivous, sillä hän oli niin hämmentynyt.
Oliko tämä se sama Annikki Tähti, jonka kanssa hän oli käynyt Aleksis Kiven kansakoulua Helsingissä? Vai onko joku ottanut tuollaisen taiteilijanimen?
”Sitten minun oli uskottava, että kyllä se oli Annikki, vaikka en koskaan koululaisena kuullut Annikin laulavan tai harrastavan musiikkia.”
Annikki Tähti lauloi Muistatko Monrepos’n televisiossa 12. toukokuuta 1972. © OM-ARKISTO
Kului vuosia, ja Järvinen oli perheineen muuttanut Lappeenrantaan. Hän huomasi, että Kolmen lyhdyn ravintolaan tuli esiintymään Annikki Tähti. Järvinen lähti miehensä kanssa konserttiin.
Tähti huomasi Järvisen ja huudahti kaikkien kuullen: ”Margit, Aleksis Kiven kansakoulusta!”
Heistä tuli taas hyviä ystäviä. Heillä kummallakin oli Jukka-nimiset pojat.
Tähti tutustui Margitin Jukkaan niin hyvin, että Jukka pyysi häntä poikansa kummiksi.
”Annikki puhui hyvin harvoin omasta Jukka-pojastaan. Tämä johtui varmasti siitä, ettei Annikki ollut mitenkään sukurakas. Tapsimme viime vuosina harvoin, mutta huomasin hänessä tiettyä alakuloisuutta. Hän suri edelleen avioeroaan ja sitä, että välit poikaan olivat jollakin tavalla etäiset.”
Ystävänä reilu ja uskollinen
Annikki Tähdellä ei ollut sisaruksia eikä muutakaan lähisukua. Siksi ystävät olivat tärkeitä.
Tähti ei ystävystynyt helpolla, mutta kun hän ystävystyi, hän oli reilu ja uskollinen.
Tähden alivuokralaisena Martinlaaksossa asui jonkin aikaa hänen nyt jo kuolleen ystävättärensä poika Mika.
Mikan koulukaveri Loimaalta muistaa, kuinka Mika jo kansakoulussa piti esitelmän äitinsä hyvästä ystävästä Annikki Tähdestä.
Tähdellä oli Hollolassa kesäpaikka, ja Mika oli usein siellä töissä.
”Mika hakkasi siellä halkoja ja oli vähän kuin talonmiehenä. Annikin omaa poikaa ei siellä näkynyt. Emme myöskään puhuneet Jukasta kovinkaan paljon”, Sirpa-Reeta Muuronen kertoo.
Imatralla asuva Muuronen ompeli Tähdelle esiintymisasuja. He ystävystyivät ja kävivät yhdessä Kreikassakin – ja hauskaa oli, kuten Tähden kanssa yleensäkin.
”Aivoinfarktin jälkeen Annikkia oli vaikea saada kiinni. Minäkin tavoitin hänet enää hyvin harvoin, ja välillä Annikki hävisi kokonaan.”
Muuronen kävi kerran Helsingissä ja olisi kovasti halunnut tavata ystävänsä.
”Soitin koko matkan Annikille, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen, enkä muistanut, mikä hänen ovikoodinsa oli.”
Muuronen ehti kuitenkin käydä tervehtimässä ystäväänsä vantaalaisessa hoivakodissa. Jossakin vaiheessa heidän puheensa sivusivat Jukkaa. Tähti mainitsi, että Jukka on kuollut.
”Hän sanoi sen hyvin asiallisesti. Siihen ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Luulen, että muistisairaus tekee sen, ettei suru ole samanlaista kuin niillä, jotka muistavat.”
Minne poika haudattiin?
Kukaan ystävistä ei tiedä, minne Annikki Tähden poika on haudattu. Ja kuka hänet hautasi.
Tähti kertoi vuonna 2009 toimittaja Riitta Kylänpään kirjassa Nyt vasta näen, kuinka hän oli katsonut televisiosta hautajaisia ja ajatellut, että ”tommonen homma mun pojalla on edessä. Mutta minä uskon, että hän kestää.”
Poika lähti kuitenkin ennen äitiään.
Tähden vanhemmat on haudattu Malmin hautausmaalle Helsingissä. Sinne hänkin olisi halunnut. Kukaan ei kuitenkaan ollut maksanut hoitomaksuja Tähden sairauden aikana, ja haudat oli annettu pois.
”Onneksi Annikki säästyi tältä tiedolta. Se olisi musertanut hänet”, suomalaisen viihteen historioitsija ja toimittaja Maarit Niiniluoto sanoo.
Niiniluoto tunsi Tähden hyvin ja kaikesta kuuli, kuinka Tähti rakasti vanhempiaan.
Kerran Niiniluoto oli kävelemässä Tähden kanssa Helsingin Hakaniemessä, kun tämä pysähtyi kadulla ja sanoi: ”Hei, tässä on meidän isä.”
Tähden isä oli kivityömies, joka oli rakentanut Helsingin katuja.
Aki Kaurismäen ohjaama Mies vailla menneisyyttä -elokuvan kutsuvierasnäytöksessä Tähden seurana oli ystävä Maarit Niiniluoto. © KARI SANTALA / OM-ARKISTO
Mikä oli Monrepos?
Niiniluoto tutustui Tähteen 1990-luvulla, jolloin hän juonsi Rääkkylässä Esa Pakarinen -iltamia.
”Meille syntyi valtavan hedelmällinen yhteistyö, joka syveni ystävyydeksi. Kerran hän soitti minulle kertoakseen, että hänet oli tilattu sota-ajan konserttiin, ja voivotteli, ettei hän sinne voi mennä, koska hän ei ole levyttänyt yhtään sota-ajan kappaletta.”
Niiniluoto rauhoitteli ja sanoi, että tällä oli monta laulua, joiden ensilevytykset oli tehty sotavuosina, joten hyvin Tähti voi mennä esittämään lauluja tuohon konserttiin.
Niiniluoto alkoi kertoa Tähdelle tämän esittämien laulujen taustoista. Kukaan ei ollut esimerkiksi juurta jaksaen selvittänyt Viipurissa sijaitsevan Monrepos’n puiston historiaa.
”Annikki oli kansakoulun käynyt tyttö ja upea tulkitsija. Minä taas halusin antaa hänelle kulttuurista taustatukea.”
Tähti kutsui Niiniluodon usein kotiinsa, tarjosi kahvia ja karjalanpiirakoita munavoilla.
”Annikissa yhdistyivät elämän karuus ja sulous. Hän oli reilu ja ronski, sellainen kunnon stadin friidu. Me kummatkin tulemme stadista ja sekin yhdisti meitä.”
Annikki Tähti piti 50-vuotis-taiteilijajuhlakonsertin Helsingissä Savoy-teatterissa 11. maaliskuuta 2003. Hänet kuvattiin ennen konserttia Aleksanterin teatterissa. © HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
Minne Annikki Tähden varat menivät?
Tähden elämä supistui viimeisinä vuosina yhteen huoneeseen. Siellä oli sänky, kirjahylly ja kolme kultalevyä seinällä.
Ei täällä montakaan ihmistä ole käynyt, henkilökunta saattoi sanoa muutamille, jotka siellä vielä kävivät Tähteä katsomassa.
Kerran hänen huoneensa kirjahyllyn reunalle oli ilmestynyt kuva kahdesta pienestä lapsesta, mutta hän ei tiennyt, keitä he olivat.
Tähden sängyn vierellä oli pinkka kirjoja, ja hän sanoikin, ettei hänen aikansa käy pitkäksi, koska hän lukee niin paljon. Hän piti erityisesti Arto Paasilinnan kirjoista. Välillä hän valitti, ettei kukaan tuo hänelle enää kotoa kirjoja.
Annikki Tähti kuoli 87-vuotiaana 19. kesäkuuta 2017.
Tähden kultalevyt päätyivät valtiolle. Ne asetetaan näytteille musiikkimuseoon, joka valmistuu Helsingin Pasilaan. © OLAVI KASKISUO / LEHTIKUVA
Häneltä ei jäänyt muuta omaisuutta kuin kolme kultalevyä. Monrepos’n lisäksi hän sai kultalevyt lauluista Balladi Olavinlinnasta ja Kuningaskobra.
Kultalevyt päätyivät valtiolle, ja ne laitetaan esille viimeistään silloin, kun musiikkimuseo valmistuu Helsingin Pasilaan.
”Köyhyys on niin monen artistin kohtalo, vaikka tekisi kuinka töitä. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa”, Niiniluoto sanoo.
Tähden varat hupenivat hoivakodin maksuihin, vaikka ennen sairastumistaan hän oli ehtinyt myydä kesämökkinsä Hollolassa.
Viimeinen muistikuva
Muusikko Olle Ekman teki Annikki Tähden kanssa yhteisyötä vuosina 1998–2008.
Hän houkutteli Tähden esiintymään johtamaansa jazzklubiin Helsingissä.
”Annikki oli supermenestys. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa esiintymään, kaikki eivät edes mahtuneet sisälle.”
Tähti kiersi myös kymmenen vuotta orkesterin kanssa, jossa soittivat Olle Ekman, Pekka Sarmanto ja Andrzej Puszkarzewicz. Tähti antoi orkesterille nimen Trio Paris, kun he menivät esiintymään Pariisiin. Siellä näytettiin Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä (2002), jossa Tähti näytteli Pelastusarmeijan johtajaa.
Mies vailla menneisyyttä -elokuva teki Annikki Tähdestä tutun nuorimmillekin. Hän esiintyi siinä yhdessä Kati Outisen kanssa. © MVPHOTOS
Ekman ei ole kovinkaan hämmästynyt siitä, että Tähti kuoli rutiköyhänä.
”Harva muusikko pystyy saamaan edes kohtuullisia tuloja. Minulla itsellänikin on aina ollut myös päivätyö”, Ekman sanoo.
Tähti asui vuosikausia viisikerroksisessa vuokra-asunnossa Vantaan Martinlaaksossa. Samassa talossa asuu edelleen myös Gerda Lindberg.
”Annikki oli miellyttävä naapuri, mutta hän ei selvästikään halunnut olla läheisissä suhteissa naapureihinsa. Minäkin puhuin hänen kanssaan lähinnä säästä, jos joskus näimme pihalla. Viimeinen muistikuvani hänestä on, kun hän tulee taksilla kotiin rollaattorin kanssa. Sen jälkeen en häntä enää nähnyt.”
Tähti haudattiin 19. heinäkuuta 2017 Hietaniemen hautausmaalle. Sinne pystytetään tänä kesänä kuvanveistäjä Jari Männistön suunnittelema ja valama muistokivi, jonka on luvannut paljastaa Helsingin piispa Teemu Laajasalo.