Iceheartsin Ville Turkka: Tyttöjen ja poikien ongelmien taustalla jämähtäneet sukupuoliroolit?

Icehearts-yhdistyksen perustajan Ville Turkan mielestä yhteiskunnasta ei vieläkään löydy ymmärrystä pojille.

”Lapsilla on luontaista uteliaisuutta, luontainen tarve liikuntaan ja levottomuutta. Levottomuus voi olla sitä, ettei lapsi nuku tarpeeksi tai sitä, että hänellä on koko ajan stressi päällä.”, Turkka jatkaa.

Stressi on huolen kantamista siitä, mitä minulle tapahtuu tulevaisuudessa. Poikien kohdalla taustalla vaikuttaa Turkan mukaan psyykeen iskostunut ajatusmalli, että miehen tehtävä on tuoda perheelleen leipää pöytään. Mitä tämä tarkoittaa?

”Se on kulttuurisesti typerä juttu. Maailma on muuttunut aika nopeasti. Enää ei ole itsestään selvää, että mies on vastuussa kokonaisen perheen toimeentulosta. Se ajatusmalli ei poistu psyykestä yhtä nopeasti kuin juhlapuheista. Ja sitten tulee tilanne, että sä et enää pystykään siihen”.

Kysymys on jämähtäneistä sukupuolirooleista – syvälle iskostuneista, tiedostamattomista ajatusmalleista.

”Luulen, että me miehet kärsimme kilpailusta enemmän kuin edes ymmärrämme. Pojat ovat herkkiä, psyykkiseltä rakenteeltaan vahvasti oikeudenmukaisia. Kun sitä rikotaan riittävän monta kertaa, se oikeudenmukaisuus poistuu ja aletaan hyväksyä asioita, kunnes tulee se viimeinen niitti, että nyt riitti. Valitettavasti meillä on aina se keino jota muilla ei ole. Täysi pimeys.”

Pimeys voi pahimmillaan tarkoittaa äärimmäisiä väkivallantekoja. Ville Turkka mainitsee esimerkkeinä Turun puukotukset, Imatran ampumiset ja takavuosien koulusurmat. Hän pelkää, että suomalaisessa yläkoulussa tullaan näkemään väkivaltainen tragedia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mahdollinen tekijä on poika, jonka vakaviin ongelmiin ei ole puututtu ajoissa.

Syrjäytyminen on uhka

”Nuorten miesten syrjäytyminen on globaali ongelma. Oletko koskaan nähnyt armeijaa, joka olisi pääosin koostunut naisista? Väkivalta lopettaa aika monen riidan. Se on tehokas keino, joka luo pelkoa.”

Lasten ja nuorten, varsinkin poikien maailmassa väkivallassa on useimmin kyse kiusaamisesta, joka on Turkan mukaan pohjimmiltaan vallan käyttöä.

”Sä kuvittelet olevasi vallan kahvassa, vaikka tosiasiassa väkivaltaa käyttävä ihminen kärsii itse. Se on valehtelun vakio ja paskapuhetta, jos sanotaan että meidän koulussa ei kiusata. Lapset kiusaavat toisiaan aina.”

Iceheartsin toiminnassa kiusaamiselle ja väkivallalle on nollatoleranssi. Ennalta ehkäisevää nuorisotyötä urheiluvalmennuksen avulla tekevä yhdistys on valmentanut erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria vuodesta 1996. Tärkeimpiä keinoja kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyyn on turvallisen aikuisen läsnäolo ja välitön puuttuminen lasten välisiin konflikteihin.

”Ensimmäisen Icehearts-joukkueen luota minä tai isäni Ilkka Turkka emme olleet minuuttiakaan poissa ennen kuin joukkue oli toiminut kahdeksan vuotta. Jokaisessa tapaamisessa oli suuri mahdollisuus, että joku tulee kohdelluksi kaltoin. Koska olimme läsnä, tiesimme aina, jos jotain tapahtui. Se tarkoitti myös, että jos lähdimme pois, niin aina jotain kiusattiin. Kun näimme tällaista, siihen puututtiin heti.”

Kouluissa tapahtuvaa oppilaiden välistä väkivaltaa ja muuta kiusaamista on Turkan mukaan vaikea estää, jos 400 oppilaan koulussa on pihalla vain kaksi välituntivalvojaa.

”Uutisista voi lukea tarinoita, että vankilassa joku vanki on puukottanut toista vartijoiden silmien ulottumattomissa ja katvealueella. Kuka olisi niin tyhmä että haluaisi jäädä kiinni väärän tekemisestä.”

Kiusaaja käyttää valtaa

Kiusaaminen on ongelma, jonka syy voi tavallaan olla myös sen ratkaisu. Kysymys on vallan käytöstä.

”Aikuisten täytyy näyttää, että tässä paikassa minä käytän valtaa niin kuin sitä kuuluu käyttää. Olen läsnä ja seuraan teidän toimintaanne. Mikään ei lopeta kiusaamista yhtä hyvin kuin se, että aikuinen pukee haalarit päälle ja lähtee lasten kanssa ulos ja tutustuu heihin. Kaikki muu on tekohengitystä, kuin yrittäisit iskeä tulitikulla kärpästä hengiltä. ”

Läsnäolo ja aito ihmisten kohtaaminen on kaiken ydin. Turkka kertoo valaisevan esimerkin terveydenhuoltoalan seminaarista.

”Tutkija näytti videon, jossa äiti puhui alle puolivuotiaalle lapselleen. Hän oli polvillaan ja hymyili ja osoitteli asioita. Sitten äidin käskettiin kääntyä ympäri ja taas takaisin lasta kohti mutta niin, että hän oli täysin ilmeetön. Kolme minuuttia, ja se lapsi itki”.

Kohtaaminen ja läsnäolo ovat asioita, jotka Turkka ottaa vakavasti myös tavallisessa arjessa. Kun autoilija antaa suojatietä ylittävälle Turkalle tietä, hän kiittää aina.

”Ihmisen kohtaaminen perustuu siihen, minkä takia me olemme parempia kuin apinat. Emme poimi kirppuja toistemme turkeista vaan katsomme silmiin. Katseesta näkee, onko ihminen ystävällisissä aikeissa. Nyt se silmiin katsominen puuttuu lähes kokonaan. Kohteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan ja muiden mielipiteiden huomioiminen vähenee jatkuvasti.”

Ratkaisun avain on läsnäolo

Iceheartsin harjoituksissa ja koko kasvatustyössä läsnäolo on avain kaikkiin tilanteisiin.

”Se lasten pursuava elämänilo on mahtavaa. Emme yritä estää sitä vaan päinvastoin nautimme yhdessä lasten kanssa. Välillä tulee tietysti välikohtauksia, jolloin me aikuiset opimme lasten reaktioista.  Jos kaksi poikaa törmää, ne kaatuvat.”

Joskus lasten kanssa tulee haastavia tilanteita. Useimmiten kyse on lapsen pahasta olosta ja stressin purkamisesta.

”Joskus joudumme pitämään kiinni poikaa, joka yrittää satuttaa muita tai rikkoa paikkoja. Varsinkin alkuvaiheessa sellaisia oli enemmän. Kun pojat kasvoivat isommiksi, ne lopettivat tällaisen kun ymmärsivät, että jotain voi oikeasti sattua. Tällainen on kuitenkin harvinaista.”

Jos ja kun Turkka näkee tappelun, hän puuttuu tilanteeseen aina. Hän rikkoo tietoisesti nuorisotiloilla ja kouluissa viljeltyä linjaa, että oppilaiden tappeluihin ei mennä itse väliin vaan kutsutaan poliisi.

”Poliisilla on muutakin tekemistä kuin katsoa kun lapset tappelevat. Ne ovat vain virkavaltaa. Ei niillä ole mitään kontaktia lapsiin. Mä menen itse väliin aina. Sillä on iso merkitys, kun sen tekee aikuinen, joka tulee tilanteeseen ja sanoo, että tämä loppuu tähän – NYT!”

Väkivalta- ja kiusaamistilanteet ovat niitä, joihin Turkan mielestä on pakko puuttua ja ihan heti. Eräs Icehearts-porukan poika erehtyi nimittelemään tummaihoista joukkuetoveriaan halventavaan sävyyn.

”Mä huusin niin kovaa, että ne kaikki tajusivat. Sanoin pojille, että sydämen sivistys on sitä, että vaikka sä ajattelisit mitä, sä ajattelet vielä tarkemmin, mitä päästät suustasi ulos. Ja sen ne oppivat, että mun ryhmässä ei kiusata. Iceheartsissa yhdenkään lapsen ei tarvitse pelätä ihonväriään, kokoaan, ulkonäköään tai yhtään mitään.”

Ratkaisevaa ei ole se, menettääkö aikuinen hermonsa lasten nähden vaan se, että hän aidosti myöntää lapsen edessä tehneensä virheen ja olevansa pahoillaan. Ja se, mikä on kerran käsitelty, siihen ei Iceheartsin porukassa toista kertaa palata.

”Lasten kanssa riittää ihan normaali kuunteleminen ja reiluus. Sanon aina, että vaikka joku olisi lyönyt mua pesäpallomailalla treeneissä, niin seuraavalla kerralla katson tätä lasta silmiin ja sanon, että mukava saada sinut takaisin tänne. En sano menneistä sanallakaan, vaikka itse valmistautuisin henkisesti siihen, että saattaa tulla ongelmia. Lapsen pitää tajuta tällainen itse.”

Tytöt tarvitsevat itseluottamusta ja hyväksyntää

Ensimmäisiä Turkalle heitettyjä kysymyksiä Iceheartsin perustamisen jälkeen oli, että eikö tytöille ole mitään tarjolla? Iceheartsin ensimmäiset tyttöjoukkueet tulivat kuvioihin 2014. Lajit ovat samat kuin pojillakin, jääkiekko, jalkapallo

Erityisen tuen tarpeessa olevien tyttöjen erilaisuus poikiin verrattuna tulee esiin nimenomaan haastavissa tilanteissa. Molemmille on kuitenkin yhteistä tarve kokea olevansa turvassa ja hyväksytty. Tätä kokemusta rajoittavat jämähtäneet sukupuoliroolit.

”Tytöt eivät ainakaan vielä alakoulussa tarvitse yhtä paljon apua kuin pojat. Tyttöjen osallistumattomuus liittyy enemmän ulkonäköpaineisiin ja kulttuuritekijöihin.”

Kun nuorista tytöistä ja pojista puhutaan, tyttöjen huomattavasti pidemmälle kehittynyt kielellinen ilmaisukyky tulee esiin joukkuetoiminnassa.

”Se on ihan peruskauraa että tytöt ovat paljon verbaalisempia kuin pojat. Eivät meidän pojat hauku toisiaan vaan kiusaavat, jos eivät jostain tykkää. Tytöt saavat toisensa aivan henkihieveriin pienillä tempuilla. Enpä kutsu tuota kylään, mutta kutsun kaikki muut. Miten pieni tyttökin osaa sen? En tiedä, onko se opittua vai sisäsyntyistä, miten ne pystyvät ignoroimaan jonkun täysin”, Turkka pohtii.

Iceheartsin tehtävänä tyttöjen tukemisessa on vahvistaa heidän itseluottamustaan toimijoina. Erityisenä haasteena on tyttöjen kokema ulkonäköpaine.

”Tyttöjen ei tarvitse olla suosittuja Instagramissa. Se maailma voi olla tuhoisa. Siellä luodaan naisihannetta joka ei ole kaikilta osin normaali. Ei jokaisella ole mahdollisuus olla kaunis. Toki ulkonäköpaineita on myös pojilla, jotka haluavat olla lihaksikkaita, mutta nuorten tyttöjen kokema paine on pahempi. Miesten tapa vihellellä naisten perään tukee todella tyhmällä tavalla tätä kauneuden ihannointia”.

Ammattikasvattajien tehtävänä on opettaa tytöt arvostamaan itseään ja saada ryhmä tukemaan tätä kehitystä.

”Jos joku tekee väärin, siitä saa ja pitää sanoa. Mitään muuta ei tarvitse hyväksyä. Olen aina opettanut, että en pidä siitä, että ketään kiusataan kulttuurin, uskonnon, rodun tai ulkonäön takia. Mulle on ihan sama, minkä näköinen ihminen on, ja olen opettanut sen lapsillekin. Tämän he oppivat todella nopeasti”, Turkka summaa.

Ville Turkka kertoo Icehearts-yhdistyksen synnystä ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten tukemisesta Seurassa 51-52/2017

Lue myös:

Syrjäytymisvaaran välttänyt Noora: ”Tärkeintä oli, että joku kuunteli ja välitti”

Tekeekö yhteiskunnallinen syrjäytyminen terroristin?

Seuran arkistosta: Helsingin uusi piispa Teemu Laajasalo kutsuu luokseen syrjäytyneet