Kuunteletko äänikirjat toistonopeus kaakossa? Näin Anja Snellman oppi salakuuntelijana, mitä ”seniorinopeus” tarkoittaa
”Lukeminenhan ei siis enää tule kysymykseenkään, mutta miten kestää se, että äänikirjojen lukijat mongertavat niin raivostuttavan hitaasti”, Anja Snellman kertoo kohtaamiensa nuorten naisten kokemuksista.
Anja Snellman on kirjailija, yleis- ja seksuaaliterapeutti sekä toimittaja.
Kuuntelin hiljattain raitiovaunussa, kun neljän nuoren naisen luurikorvainen porukka vaihtoi mielipiteitä äänikirjoista.
Salakuuntelija ilahtui siitä, että naisilla oli kuin olikin vielä kosketus kaunokirjallisuuteen, vaikkakin vain kuultuna.
He heittelivät kukin toisilleen suosituksiksi viimeksi kuuntelemiaan romaaneja, myös suomalaisia, mikä kuulosti erityisen lämmittävältä.
Kunnes he alkoivat puhua hitaudesta.
Lukeminenhan ei siis enää tule kysymykseenkään, mutta miten kestää se, että äänikirjojen lukijat mongertavat niin raivostuttavan hitaasti, että on ihan pakko laittaa kierroksia tiukemmalle, eli lisätä nopeutta.
Eräs naisista totesi, ettei enää oikeastaan koskaan kuuntele mitään normivaihteella, vaan laittaa aina valmiiksi turbot päälle. Muuten ei jaksaisi. Ei todellakaan.
Ja varsinkin jos podcasteissa on jotain mietiskeleviä tyyppejä joiden nieleminenkin kestää minuutin, menee hermo!
Siis ihan järkyttävää!
Heitä kuunnellessani opin myös uuden sanan: seniorinopeus.
Se tarkoittaa sellaisen puheen vauhtia, jolla nuo liian hitaat äänikirjat – tai podcastit – oli tehty.
Ajattelin keskustelijoita, kun luin uutisen yhdysvaltalaisen suoratoistopalvelu Netflixin toistonopeusasetuksista.
Kokeiluvaiheessa oleva, Netflixin uuden sovellusversion toiminto antaisi käyttäjille mahdollisuuden nopeuttaa laitteilleen lataamiaan sarjoja ja elokuvia.
Aktiivisilla kuluttajilla on nykyisin niin kiire, että heillä ei välttämättä ole aikaa seurata verkkaisemmin eteneviä sarjatuotteita.
Ainakin ne typerät maisemaviipyilyt ja miettimisajat voisi hyvin leikata pois, ilmoitti Netflix-jutun yhteydessä haastateltu nuori mies.
Ja ne rasittavan pitkät alku- ja lopputekstit voisi klipsiä pois myös, hän ehdotti.
Kuten niin usein käy, kellekään ei tullut mieleen miettiä tekijänoikeuksia: mitä sarjojen ja elokuvien tekijät ajattelisivat moisesta ”editoimisesta”.
Ja kun joku alkuperäissarjan tekijä twitterissä kyseenalaisti Netflixin uudistuksen, hänelle vastattiin, etteivät tuotannot ole mitään ”taidetta”, vaan tuotteita joita voidaan ja täytyy yleisön tyydyttämiseksi parannella.
Entä mitä tapahtuu klassikkoelokuville, joita suoratoistopalveluilla on myös mukana tarjonnassaan?
Ajatelkaapa pakahduttava Casablanca kiireisen hopihopi–elämänrytmiin fiksattuna?
Ingmar Bergmanin tai Andrei Tarkovskin psykologisista tajunnan naarauksista puhumattakaan.