Nimittelyn korostumista sosiaalisessa mediassa pohtii Anja Snellman: ”Vastakkain nyky-sedittelyssä ovatkin useimmiten ”tytöt” ja ”sedät””

”Jos muistelen oman kirjailijanurani alkua, keski-ikäiset mieskriitikot ja kaltaisensa kolumnistit ennustivat ”söpölle kirjailijattarelle” lyhyttä uraa”, Anja Snellman kirjoittaa Seuran kolumnissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anja Snellman on kirjailija, yleis- ja seksuaaliterapeutti sekä toimittaja.

"Jos muistelen oman kirjailijanurani alkua, keski-ikäiset mieskriitikot ja kaltaisensa kolumnistit ennustivat ”söpölle kirjailijattarelle” lyhyttä uraa", Anja Snellman kirjoittaa Seuran kolumnissa.
(Päivitetty: )
Teksti: Anja Snellman

Taannoin keskustelimme eräässä lukupiirissä erityisen ilkeistä sukupuolittuneista nimittelyistä.

Varsinkin ikääntyville naisille on kautta aikojen ollut kosolti erilaisia pilkkanimiä. Jo lapsuudessa opimme niitä tarhassa ja pihoilla.

Täti Monika oli – niin me lapset laulun kautta ymmärsimme – hössöttävä vanhapiika, Kassi-Alma taas – niin me telkkarin sketseistä oivalsimme – hampaaton ja vähän yksinkertainen spurgumummo.

Kun olimme aikamme muistelleet laulujen, lorujen, elokuvien ja tv-sketsien stereotypioiksi kuvattuja varttuneempia naishahmoja, eräs meistä kertoi aikoinaan loukkaantuneensa verisesti siitä, että oma poika kutsui häntä kukkahattutädiksi.Se sana oli jäänyt häneen kiinni kuin oka. Hän heräsi öisin ja sanoi ääneen: vai kukkahattutäti!

Tunnustaja jäi vielä ääneen pohtimaan, mitähän se perimmältään tarkoittaa. Kukkahattutäti?

Ehkä jotain sinisilmäisyyden ja hyödyllisen idiootin väliltä, joku vastasi hänelle suorasukaisesti.

Yltiösolidaarinen? Vaaleanpunaiset lasit silmillä?

Kukkahattutädiksi nimitetty nauroi. Mitään hän ei tietenkään tunnustanut.

Mutta tunnusti kyllä omina punkkariaikoinaan kutsuneensa kaikkia yli 40-vuotiaita vanhoiksi pieruiksi, sukupuoleen katsomatta.

Ehkä kukkahattutädit, vanhatpiiat ja helmikanat ovat puheissamme jääneet vähemmälle, eikä vakavissaan puhuvalle keski-ikäiselle naiselle enää niin herkästi sanota, että nuttura on tiukalla.

(Joka toisella Kalliossa vastaantulevalla hipsterikundilla on nykyisin nuttura.)

Viime aikoina olen sen sijaan kuullut monia ikätoverimiehiäni nimiteltävän sediksi.
Sedästä on tullut lyhyessä ajassa kirosana. Nämä nimittelyt ovat korostuneet sosiaalisessa mediassa ja liittyneet tänä vuonna joidenkin keski-ikäisten miesten kommentteihin nuorista naisministereistämme, ja heidän näkemyksiinsä ilmastoaktivisti Greta Thunbergista.

Viimeksi mainittua ovat monet varttuneemmat miesjournalistit ja -kolumnistit pitäneet lähinnä vanhempiensa masinoimana sätkynukkena ja aivopestynä Asperger -tyttöraasuna.

Vastakkain nyky-sedittelyssä ovatkin useimmiten ”tytöt” ja ”sedät”.

Vaikka eipä Lasse Lehtisen Ilmastosodan söpö soturi -nimisen kolumnin kaltaisessa kirjoittelussa mitään uutta ole.

Jos muistelen oman kirjailijanurani alkua ja esikoisromaaniani Sonja O. kävi täällä, keski-ikäiset mieskriitikot ja kaltaisensa kolumnistit ennustivat ”söpölle kirjailijattarelle” lyhyttä uraa, sillä ”kirjailevien tyttösten” tähdenlentojahan meillä on nähty paljon.

X