Arkinen ääni nostaa mummon mieleen – Tämä oman kodin ääni ilahduttaa Anni Saastamoista
”Itselleni muita perusturvallisuuden tunnetta kutkuttelevia ääniä ovat erinäisten kodinkoneiden äänet”, Anni Saastamoinen kirjoittaa.
Anni Saastamoinen on kirjailija ja radiotoimittaja.
Tajusin vasta hiljattain, miksi kotini vaatekaappien sulkeminen ja availu ilahduttaa minua. 1960-luvulla rakennetun kerrostaloasuntomme alkuperäiset kiinteät kaapistot lankavetimineen toki ilahduttivat minua visuaalisesti jo silloin, kun ensimmäistä kertaa astuimme asuntoon sisään.
Mutta näin reilun kahden vuoden asumisen jälkeen ymmärsin, että kotimme kaappien sulkeminen ja avaaminen, niiden sulkumekanismin tuottama muljahtava naksahdus muistuttavaa minua mummostani. Hänen asuntonsa kaapeista kuului tuo tismalleen sama ääni, sillä ne olivat tismalleen samankaltaisia kaappeja. Se on turvallinen ääni.
Ääni nostaa mummon mieleen
Aina kun suljen tai avaan kaapin, ajattelen jo vuosia sitten tästä todellisuudesta poistunutta mummoani. Sitä, miten istuin hänen keittiössään niin pienenä, että pystyin heiluttelemaan huolettomasti jalkojani tuolilla istuessani, kun mummo puuhasi meille syötävää aukoen ja sulkien kaappeja toimiensa lomassa. Äänestä syntyneen muiston jäljille pääseminen ilahdutti, sillä minä rakastan ääniä.
Omassa ammatissani radiotoimittajana äänillä on valtava merkitys: niillä luodaan visuaalisia rakenteita ja tunnelmia, tuodaan tärykalvoille ja kuuloluille ääniä tuhansien kilometrien takaa.
Yksittäisellä rapsahduksella saa rakennettua jännitettä, hiljaisella huminalla metsämaiseman tai tilan tuntua. Pitkitetty hiljaisuuskin on merkityksellinen valinta. ”Radio on suurta kusetusta”, kuten asian kiteytti opettajani Esa Lötjönen. Sitähän se suurelta osin on: äänien tuottamilla mielikuvilla vehtaamista. Vakuuttavalla äänellä puhumista, äänenpainoilla kieliopin rakentamista.
Aistit vievät muistoihin
Ihminenhän on siitä merkillinen paketti, että jo kohtuun kuullut ulkomaailman äänet vaikuttavat meihin, vaikka tuskin me siitä ajasta mitään muistamme. Kohdunomaista turvallisuuden tuntua äänet voivat kuitenkin meille tuottaa.
Aistituntemuksiin liittyvät muistot ovatkin kiinnostavia: jonkin materiaalin tuntu sormenpäissä voi johdattaa lapsuuteen, ja ohikulkijan käyttämä tuoksu saattaa muistuttaa jostakusta menneisyyden ihmisestä niin vahvasti, että muiston äärelle on pysähdyttävä.
Tuoksumuistojen väkevyydestä onkin keskustelu paljon ja kerrottu, että tuoksuihin liittyvät muistot ovat ihmisen vahvimpia muistoja. Millähän sijoituksella mahtavat olla ääniin liittyvät muistot?
Itselleni muita perusturvallisuuden tunnetta kutkuttelevia ääniä ovat erinäisten kodinkoneiden äänet. Eivät toki kaikkien – esimerkiksi imuroimisen kuuleminen laukaisee lähinnä huonon omantunnon, että minunkin pitäisi nyt siivota. Mutta astianpesukoneen ääni sen sijaan rauhoittaa.
Äänestä tulee olo, että kaikki järjestyy, astiat puhdistuvat ja nyt voi rauhoittua. Ehkä sen hurinat ja huminat muistuttavat ajasta, jolloin pyörin äitini kohdussa ulkomaailman ja sisäelinten tuottamien äänien keskellä?
Lue kaikki Anni Saastamoisen kolumnit tästä.
Lue myös: Suomen rakastetuin ääni – Jarmo Heikkisen kertojanääni on erottamaton osa Avaraa luontoa
