Anni Saastamoinen kummissaan: ”Miksi valtion asetus naisten urheilutapahtumien televisioinnista päätettiin vasta nyt – vuonna 2021?”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Anni Saastamoinen on kirjailija ja radiotoimittaja.
Anni Saastamoinen on kirjailija ja radiotoimittaja. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Olin toki olettanut, että sukupuolesta riippumatta yhteiskunnallisesti merkittävillä tapahtumilla olisi yhtäläinen arvo”, kirjoittaa kirjailija ja radiotoimittaja Anni Saastamoinen.

Muutama kesä sitten olin ystäväni kanssa katsomassa Suomen naisten jalkapallon A-maajoukkueen, Helmareiden, ottelua Helsingissä. En muista enää, keitä vastaan joukkue pelasi. Muistan, että oli kylmä, että rakastin katsoa peliä. Mutta kaikista parhaiten muistan, miten joukkuetta kannatettiin.

Paikalle oli tullut kenties jollain yhteiskuljetuksella tyttöjen jalkapallojoukkueita. Poninhännät keikkuivat ilosta ja jännityksestä hyppivien pienten kannattajien reagoidessa pelin käänteisiin. He huusivat ja lauloivat, olivat täynnä intoa ja voimaa ja tulevaisuutta ja ihailua.

He hurrasivat esikuvilleen sellaisella vimmalla ja voimalla, jolla pienet ihmiset kokonaisvaltaisesti ja häpeättä hurraavat.

Naisten tapahtumat eetteriin vasta nyt

Valtioneuvosto tiedotti helmikuussa antaneensa asetuksen, jonka nojalla yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiointia koskevalle listalle lisättiin miesten urheilutapahtumia vastaavat naisten tapahtumat. Tarkistin kalentereistani. Oli vuosi 2021. Olin hämmentynyt, sillä olin toki olettanut, että sukupuolesta riippumatta yhteiskunnallisesti merkittävillä tapahtumilla olisi yhtäläinen arvo.

Asetus tarkoittaisi sitä, että naisten suuret urheilutapahtumat, kuten jääkiekon ja jalkapallon kovimmat mittelöt puolivälierineen kaikkineen, televisioitaisiin.

Valtion asetukset ovat kuluneen vuoden aikana saaneet aikaan monenkirjavia tuntemuksia. Niin sai tämäkin, minussa ainakin. Samanaikaisesti koin suurta iloa ja hiljaista, epäröivää surua. Iloa siitä, että nyt vihdoinkin, samalla surua siitä, että nytkö vasta? Todellako nyt vasta?

Takamatkalta on mahdolista kiriä kiinni

Poikkeusvuonna olemme saaneet seurata Helmareiden uurastusta kohti EM-kisoja kotisohviltamme television välityksellä, kun paikan päälle ei ole päässyt. Uurastusta, jonka huippuhetkiin kuului juuri vaihdosta kentälle juosseen Amanda Rantasen hyökkäys lisäajalla kohti Skotlannin maalia. Hyökkäys, joka huipentui naamamaaliin, kun pallo kimposi maalivahdin ja Rantasen kasvojen kautta maaliin.

Uskomaton urheiluhetki asetti Helmarit tilanteeseen 0-1. Skotlannin kukistaminen oli tärkeä etappi joukkueen matkalla kohti EM-kisoja. Ja se, miten Skotlanti kukistettiin, oli itsessään absurdin upea urheiluhetki.

Tuo asetus turvaa meille kaikille lisää näitä uskomattomia urheiluhetkiä. Ajattelen suurella lämmöllä niitä Helmareiden nuoria kannattajia, jotka saattavat jatkossakin, aikana jona pandemia ei purista maailmaa kasaan, katsoa esikuviaan televisiosta. Inspiroitua heistä ja heidän kauttaan nähdä, mikä kaikki on mahdollista.

Kuluvan kuun aikana juhlitaan naisia kahteenkin otteeseen. Maaliskuun toisena maanantaina oli naistenpäivä. Siitä seuraavan viikon perjantaina on Minna Canthin päivä. Näinä päivinä hiljennyn ilolla sen ajatuksen ääreen, että edustamani sukupuoli on saanut historiassa sijaa. Että takamatkalta lähtevien on mahdollista kiriä kiinni.

Lue kaikki Anni Saastamoisen kolumnit tästä.

Lue myös: Amanda Rantanen opiskelee opettajaksi – Legendaarisen ratkaisumaalin jalkapalloilija teki kasvoillaan: ”Se maali naurattaa yhä”

Jalkapalloilija Amanda Rantanen opiskelee toista vuotta luokan­opettajaksi.

Jalkapalloilija Amanda Rantanen opiskelee toista vuotta luokan­opettajaksi. © Tommi Tuomi/Otavamedia

X