Minä suojelen sinua kaikelta, myös sosiaalisessa mediassa – ”Lapsen kasvoja, sukupuolta tai nimeä emme paljasta somen koneistoille”
”Tällainen salailu tuntuu radikaalilta näinä sosiaalisessa mediassa kaikenjulistamisen aikoina”, kirjoittaa Anni Saastamoinen, joka ei paljasta somessa lapsestaan juuri mitään.
Seuran kolumnisti Anni Saastamoinen on kirjailija ja radiotoimittaja.
Heinäkuun alkupuolen eräänä aamuna hieman auringonnousun jälkeen minun rintakehälleni nostettiin rääkyvä, jäntevä ja maailmaan saapumisestaan järkyttynyt ihmisen alku.
En muista, mitä sanoin siinä tilanteessa. En ollut huomannut valmistella puhetta tai valita aforismia, jonka olisin siinä hetkessä jälkeläiselleni henkevästi lausunut. Taisin vain tervehtiä, että hei. Esittäytyä ehkä, että sinä kasvoit minun mahassani. Olen äitisi, hauska tavata.
Tätä en kerro sosiaalisessa mediassa
Pian kerroin sosiaalisessa mediassa, että lapsi saapui maailmaan, sillä niinhän on tapana tehdä. Sosiaalisessa mediassa julkaistaan kaikenlaisia julistuksia vähäpätöisistä arkisista asioista (poimin 400 litraa mustikoita, leipaisin piirakan – katso kuva!) suuriin tapahtumiin (menin naimisiin, erosin, ostimme asunnon, tässä kuva minusta julkisuudenhenkilön kanssa).
Maailmaansaapumisilmoitusta enempää en kuitenkaan lapsestani paljastanut.
Se on ollut vaikeaa, koska tietenkin olen lapsestani onnellinen ja ylpeä, ja hän on minusta aivan valtavan suloinen ja ihana. Haluaisin laittaa hänestä kuvia ja videoita aivan kaikille, mutta samalla en kuitenkaan halua.
Lapsella on oikeus yksityisyyteen
Tällainen salailuntapainen tuntuu radikaalilta näinä sosiaalisessa mediassa kaikenjulistamisen aikoina, ja se on valinta, jonka pyrkimyksenä on antaa lapselleni hänelle kuuluva yksityisyys.
Minustahan somejätit tietävät takuulla jo kaiken, ja minä olen nolannut itseni hämärillä Facebook-päivityksilläni ja jotakuinkin kaikissa muissakin somepalveluissa oikein antaumuksella piehtaroimalla. Minun sukupolveni on kertonut sosiaalisessa mediassa itsestään kenties henkilötunnusta ja verkkopankin tunnuksia lukuun ottamatta kaiken.
Oli aika, jolloin somea ja kaiken sinne kaatamista pidettiin tyystin viattomana ajanvietteenä. Onhan se ollut sitäkin. Mutta samalla, kun me emme ole kokeneet sosiaalista mediaa minkäänlaisena uhkana (paitsi ehkä keskittymiskyvyllemme), ovat somejätit imuroineet meistä kaiken saatavilla olevan tiedon.
Näitä somejättien meistä kaapimia, harmittomiltakin tuntuvia tietoja esimerkiksi mielenkiinnonkohteista ja harrastuksista tarkkoihin sijaintitietoihin ja poliittisiin näkemyksiin käytetään mielipidevaikuttamiseen ja dis- ja misinformaation levittämiseen mitä kekseliäimmin tavoin.
Digiajan uhkat väijyvät sosiaalisessa mediassa
Jälkikäteen ajatellen oli varmasti virhe paljastaa edes lapseni tarkka synnyinpäivä. Mutta hänen kasvojaan, sukupuoltaan tai nimeään me emme paljasta somen koneistoille. Kaiken tämän hän saa tehdä itse, jos hän niin joskus päättää.
Siihen saakka nämä tiedot hänestä ovat saatavilla vain niille ihmisille, jotka hän tapaa todellisessa maailmassa.
Tämä on vanhemman taakka näinä moderneina aikoina: suojella jälkikasvuaan kaikilta mahdollisilta digitaalisiltakin uhilta ja varjella sellaisilta virheiltä, jotka on itse jo tehnyt. Hän saa tehdä omat virheensä ja oppia niistä. Sitten aikanaan.
Lue kaikki Anni Saastamoisen kolumnit tästä.